Tag Archive | maahan

Omatoimitreenit kentällä – video

Toteutetaampa tämänkertainen treenipostaus näin. 😀

Advertisements

Omatoimitreenit

Lauantaina käytiin aamupäivällä treenaamassa rallya kurssikaverin kanssa. Paljon oli pysäyttäviä kylttejä meijän radalla kun olin sellaisia toivonut ja meidän heikkoudeksi ilmoittanut. Ja heikkoushan ne olikin. Valuu valuu valuu yli valuu… Riittää vielä paaaaljon hommia tän kanssa. 😀 Kurssikaveri teki myös huomion siitä, mihin mun pitäis kiinnittää paljon enemmän huomiota, eli että mä palkkaan koiraa tosi usein myös sellaisista “sinne päin” olevista suorituksista, enkä ainoastaan niistä hyvistä kun se tekee oikein. Tähän mun täytyy kiinnittää huomiota tulevaisuudessa ihan kunnolla.

Vasemmalle kääntymisissä seuraamisessa voisin selkeästi ruveta vaatimaan siltä enemmän, koska se esim. kisoissa osoitti kyllä hyvin osaavansa kääntyä mukana. Istu-seis-kierrä koira oli treeneissäkin vähän vaikea, mutta ainakin se hyvin nousi kun oikealla kädellä nostin seisomaan. Seisomasta maahanmenoissa joutuikin sitten auttaa vähän enemmän että menee oikein ja ettei mene lonkalleen. Se täytyy pitää tiukkana, että “maa(han)” on kunnolla maahan ja “käy siihen” on asentovapaa, saa olla lonkallakin. Mut erityisesti siihen kylteille pysähtymiseen pitäis nyt panostaa. Oikea puoli oli treeneissä Mindylle kamalan vaikea, meni ihan läskiks sillä puolella tehtävät tehtävät kun Mindy oli että herpderp ja hurr ja durr ja älälälälälälälä että hän ei tee mitään enää kunnolla. 😀 Ainiin ja. 😀 😀 😀 Paras kohta oli kun yhdessä eteentulossa Mindy venkslasi sopivaa paikkaa istua ja istui sitten kylttitelineen päälle. 😀 😀 Eikä edes ponnahtanut ylös sen tuntiessaan, vaan siinä se istui kunnes mä käskin sen liikkua kun pelkäsin että kylttiteline taittuu rikki. 😀 😀 Kunnon retardi!

Sunnuntaiaamuun herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ajattelin että nyt on tilaisuus koittanut lähteä aamutuimaan TKK:n kentälle harjoittelemaan meidän tokokurssin kotiläksyjä. Sain kuin sainkin Teron meille apuohjaajaksi hyppyharjoitukseen ja paikallaolo-hiipimistreeniä oli tarkoitus koittaa uuden lelun kanssa. Hyppytreenit… oivoi. 😀 Mindy oli vähän kujalla. Sille on tosi vaikea konsepti lähteä ilman mitään vihjettä sinne toisen ihmisen luo. Oli se nyt sit kumpaan suuntaan vaan. Ja itse asias tällä kertaa erityisen vaikeaa oli tulla Teron luota takas mun luo. Jossain kohtaa päätin sitten että nyt vaan odotetaan että se käynnistää aivonsa ja alkaa ajattelemaan itse eikä kokoajan helpoteta tätä hommaa sille. Siellä se Mindy istu Teron edessä, makas Teron edessä, seiso Teron edessä, uudelleen istui Teron edessä, kunnes se lopulta luovutti namien kerjäämisen sieltä ja tuli mun luokse hypäten esteen matkalla. Jee! Muutama sellainen tosi hyvä pallottelupätkä saatiin aina väleissä, ja sitten välissä meni taas huonommin. Mutta kyllä sillä ilmeisesti joku lamppu syttyi päässä treenin suhteen mikä oli hienoa.

Hyppytreenien jälkeen pidettiin vähän taukoa ja sitten kokeilin sitä “vihjeestä maahan – hiivi pois – palkkasana – palkka” -hommaa. Ensin muutama ihan normitoisto ja sitten pari pois hiipimistä namin kanssa. Olisko se kerran varastanut ja noussut liian aikaisin, mutta sitten vaan paluu lähtöpaikkaan ja uusi yritys ja onnistuttiin. Vauhdikas se on hakemaan vapautusnameja. 😀

Namien jälkeen sama kokeilu mutta lelulla. Ja vitsit, nyt se toimi! Nyt oli niin hyvä lelu, että se kelpasi palkaksi vapautuksesta. Ei se nyt ihan tykkinä leluun tullut kiinni, mutta aika hyvin kuitenkin ja selkesti nautti lelustaan sen saatuaan. 😀 Paineli pitkin kenttää sitä vinguttaen.

Hyvin saatiin kotiläksyjä kerrattua. Näitä jälkimmäisiä treenejä täytyy jatkaa kotona vielä kun niitä pystyy yksinäänkin tekemään. Kentällä otettiin sen treenin päätteeksi vielä yksi sarjatulipalkkaus ja lopetettiin sitten siihen kivaan meininkiin. Tai sitä ennen otin yhden perusasennon ja yhden askeleen seuruun tällä pk-perinteisellä palkka kainalossa -mallilla. Seuruukuva antaa virheellisesti ymmärtää että Mindy muka osais seurata. 😀 😀

20170514_10050720170514_100511

Ajattelin, että täytyy koota tästä tokokurssista sellainen pieni lista varmaan omalle sivulleen, jotta voi helposti jatkossa palata siihen mistä milläkin kerralla on ollut puhe, mitä treenata ja miten edetä, joten sellainen sivu varmaan ilmestyy “Mindyn tulokset” -sivun alle.

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

Hurjaa kapulaedistystä

Ja vähemmän hurjaa muuta edistystä… Mut huomenna jos aamul ei tuu soittoo töihin nii sitte Tiltulle treeniin…! Treenin alle tokon ALO:n liikkeet erityisesti se seuraaminen. Superherkut mukaan. Vois ottaa myös ruutua jos jaksan raahaa tötsät mukaan.

Ifa on ollu tänään ihan outo, ei se jotenki rauhotu millään vaikka sen kans on tehty herraties mitä kaikkee. Parit miljoonat kapulatreenit, 6km pyörälenkki ja päälle hirveet rallit metsäs vapaana Liksun kans. Ja silti se kitisee ja on levoton. Gärr.

Mutjoo päivän treeneihin. Noutojuttu oikeesti edistyy! Kirjottelin edelliseen siitä et pitää alkaa vähitellen kohottaan itteään pystyasentoon. Tänään nousin vähän polvilleni istumaan. Saastutan myös jälleen videolla joita kukaan ei varmaan ees kato mutta ei se mitään. 😀 Nyt en vaan jaksanut uppia tuubiin joten tää on ihanaan petsieen:

Videolla n. kohta 1:06. Ifan mielestä, jos kapulaa ei jaksa nostaa, sitä voi yhtä hyvin alaleualla kierittää maata pitkin. :DD Vähäsen sillä on paikotellen hakusessa toi että käteen asti, mutta muutamia tosi hyviä tuonteja tossa kyllä on! Ja innolla se lähtee aina kapulaa hakemaan. 🙂 Tästä on hyvä jatkaa.

Harjoteltiin sit myös vasemmalle käännöksiä ja voi vintura ne on ihan katastrofi. Jos Ifa saa päättää, se tulee tavallaan mua vastapäätä seisomaan ja kääntyy siinä mukana kun käännyn. 😀 Eli ei lähellekkään oikein. En tajua miten sen saa muka pysyyn siin sivulla. Argh. Nami-imutuksella ei ongelmaa, paitsi ehkä se etten osaa pitää namii tarpeeks alhaalla ja Ifa vaa tekis piruettei etujalat ilmassa. 😛 Joten tässä sitä vasta treenattavaa onkin. Täytyy mennä kysymään kaikkitietäviltä petsieläisiltä vinkkiä. (sarkasmia? ei kai?)

Kaukot oli myös treenin alla. Siis ihan vaan tää maasta istumaannousu. Tässä pitää alkaa pidentää matkaa ja sitte lisätä häiriöö. Alkaa sujuun aika helposti jo. Maasta nousee seisomaan hienosti, mutta seisomasta maahan pitää hioa että menis jalkoja liikuttamatta.

Ketuttaa ku seuraamista ei olla päästy treenaa pitkää aikaa kunnolla. >;( Möh. Siks pitäiski mennä huomenna Tiltulle ja toivoo et Ifa ois hyväs virees ja viittis tehdäki jotain. Ja jossei se halua ni mitäs sit teen?? Makaan siel vartin päikkärit lattialla nii että Ifa saa kyllästyä tekemättömyytee nii et alkaa taas tehdä? 😀 Ärsyttävä… Tai sit vaa treenataa seuruuta tos pihas. 😛 Sisäl pitää treenii paikkista.

Ainii ja viel sellanen vammajuttu että pitää erottaa istu-käskyä Ifalle selkeemmäks. Luin jotai lehtijuttuu yleistämisestä ja tällasista ja siin oli siit puhetta et tekeeks koira myös jos vaik se on sun selän takana ja käsket. No kokeilin ehkä 20 kertaa käskee Ifan istuun silleen ja se meni aina maahan?!?!? Idiootti.. Lisää treeniä siis. xO En ole tarpeeksi hyvin opettanut.

Pyöräilyä ja seis-maahan-erottelua

Käytiin tänään polkemassa uusiks äitin ja Ifan kanssa toi reitti mikä viimeksikin. Äitillä kun on pyörässä matka- ja nopeusmittari niin sillä sai katottua kuin pitkä se lenkki oikeesti on ja mikä oli meijän keskinopeus. Surkeeta kuultavaa ne lukemat. 😀 Matkaa kertyi kyllä kotoota-kotio välille varmaan yli 3½km, että se ite lenkki tuolla oli sellasen inauksen alle 3km. Mutta se keskinopeus… nnnnnggggggghhhhhh 9½km/h. Se on aika runsaasti liian vähän kun minimi ois 12km/h. Ja tossakin mentiin jokunen pätkä laukalla. Ei tosin kai kun yks. Muuutta jos jotain hyvää haluan sanoa niin tänään oli vissiin “hyväkoirapäivä” eli muut koirat lenkillä olivat *piippiippiip* eikä *pakenen kiljuen karkuun pyöräsi ali sotkien remmin pinnojen väliin*. Meni yhes kohtaa vähä enemmänki matkaa toinen koira edellä ja Ifa ois oikee halunnu vetää. 😀 No emmä sen ny pannassa antanu vetää tai muutenkaan tolleen. Nätisti sitä pitää kulkee. Huomioin viel sellasen että kun tajusin eilen leikata koirilta taas kynnet niin rohkenen väittää että Ifan oli parempi juosta nyt. Ja aahh kuuluu paljon vaimeampi ääni tassuista noita työmiesten laittamia lattialla olevia puulevyjä vasten. ❤

Muuuutta täytyy poljeskella enemmän ja ehkä vähän pidempääkin matkaa ja koittaa vaa kasvattaa tota ton kuntoo. Sain myös tilattua noille reput! Vissii niiku kaks reppuu. 😀 Erilaiset, eri paikasta. Netistä… Toinen kai käytettynä, saa nähdä saapuvatko ikinä perille. 😛 Toivottavasti saapuvat. Toinen 15€ postareineen ja toinen n. 30€ postareineen! Eli halvemmalla ku yks reppu eläinkaupasta. 😀 Mut tosiaan voin niistä sit kattoo kumpi on parempi Ifalle ja se saa alkaa käyttää sitä, Liksu saa alkaa käyttää toista. Ei sillekkää kunnonkohotus pahaa tekis. Lisäks ollaan menossa siihen Doboon Ifan kanssa kaks kertaa ja oon kuullu että se vissii ottaa aika hyvin koirillekin voimille! Saa nähä miten Ifa jaksaa. Sit kuulin et niit palloi myydää jossai joten jos ostais sit oman ja jatkais harjottelua ja pyytäis joululahjaks jonku “kausikortin” koirauimalaan jos sellasii saa nii ai että. >:) Johan ois treeniä kerrakseen. Täytyy muuten tähän väliin mainita, että tosta BH-koehaaveesta en puhu täällä mitään ennenku tokon paikkis on kunnossa.

Ja paikkista treenattiin tänäänki. Poistuin huoneesta, käskin Ifan tohon käytävälle maate ja hain jääkaapista vähän herkkuja (poistuin näkyvistä siis) ja palasin kauhulla odottaen mahtaako Ifa maata yhä. Makashan se! Siitä paljon palkkaa ja vapautus, sit käsky uusiks maahan ja menin taas hakee hyvää samal taval ja taas se pysy maassa, jee! Voiko tästä päätellä että AVO:n piilopaikkis ois helpompi… No tuskin, enkä kyllä suostusi sitä kokeessa näkymättömiin jättää makaamaan ennenku tiedän että se makaa kun oon näkyvillä.

Otettiin myös vähän tota liikkeestä maahan ja seis erottelua. Tyhmä mursu ku haluaa valahtaa aina maahan. Eli maahan menee hienosti, mut seisominen on hakusessa. Joko menee maahan tai kävelee vaan mukana. No mut helpotetaa harjotuksia, kyllä se siitä pian korjaantuu. 😀 Nyt oli ainakin vire tekemiseen tosi hyvä! Tosin meillä sisällä, jossa tilaa on ihan liian vähän.

Tänään vois ehkä ottaa vähän kapulatreeniä lisää ja sitten vaan chillailla, huomenna kutsuu taas agi.

Uusi lelumme on maistunut myös tänään Ifalle, aikas innoissaan se sitä retuuttaa! Toi on sillee noussu hyväks leluks että siis on selkeesti plussaa kun saa kiinni joko tosta ite patukkaosuudesta tai niistä roikkuvista pikkunaruista, siinä saa kunnolla kiinni mut se ei oo silleen… siit puuttuu yks vika mikä sen edellises lempilelus on. Ku sen edelline lempilelu on tollanen täytetty sukkapallo, nii siinä sitä vissii sattuu suuhun aika herkästi ku hampaat menee kankaasta läpi ja sit jotenki kiskasee varmaa ikävästi ikeneen/hampaita, niin tän kanssa ei oo sitä. Päffh, koirallani on kai liian huonot hampaat leikkimiseen! D: No ei, kyllä se mielellään leikkii, ehkä vähän eri tavalla kuin mitä beussi leikkisi, mutta leikkii kumminkin. 😀 Niin ja lelu on ideaalin kokoinen! Juuri sopiva. Ei liian pieni eikä liian iso. Ja omistajan makuun tosi kivan värinen. 😀 Pitää miettiä keksinkö tosta muka jotain parannettavaa…

Koitin lelua sit tänään käyttää vähän silleen että josko siit sais niin kivan et pystyis joskus palkkaamaan sillä. Eli ensin vaa heiluttelin leluu ilman et annoin Ifa saada siit kiinni, sit käskin sen maahan ja ku se meni nii heitin lelun sille. Innoissaan se kimppuun syöksy viel! Sitte retuutin kolme pätkää sen kanssa, siis et välis käskin sen irti ja sit joko heitin sen sille tai annoin sen purra takas kiinni, mut en enää uusiks ruvennu vaatii mitää tekemistä. Ja lopetettiin kun se vielä aktiivisesti halus lelua. 🙂 Ehkä joskus…

Tässä vielä kaikelle kansalle kuvaa lelusta (ja sitä kiskovasta karvahirviöstä 8D).

Kiitos Eija lelusta!!

Super-

Tiiätte ku on kaikkii superjuttuja, niinku supermalleja, superfoodia, supermarketteja, supersankareita… Nii on olemassa myös superkoiria! Ja iloisena ilmotan että sellanen yks asuu kyllä meillä. Joskus harvoinharvoin saattaa superkoiraus ottaa itselleen harjakoiran muodon ja ilmestyä maan päälle, niin on nyt käynyt.

Nojoo eli suomeks sanottuna, treenittiin Ifan kanssa, meni ihan hemmmmmetin hyvin ja oon nyt törkeen tyytyväinen siihen. 😀 Treenittiin tötsän kiertoo stopilla, joka suju ihan ok. Pitäs muistaa aikasemmin sanoa se seis, ettei oo ehtiny nii kauhee pitkälle kiertämään sitä vielä. Mut muuten kauheen mukavasti. Mitä nyt Ifalla oli hullusti energiaa nii se sinkoili välis vähän miten sattuu. 😀 Tötsän jälkeen otettiin vähän kapulaa. Sitä oikeeta. Hauska et, se tykkää siit kapulast ihan hirveesti, samoin ku lihapullista, mut ehdottomasti paras vaikutus on tietyn asian vahvistamiseen jos antaa oiiiiiikein innokkaat SUPERkehut ja lihapullaa. Sitte se vasta rupeeki oiiiiiikee SUPERinnoissaan tekemään ja ai että sieltähän tuli ihan nostojakin sille kapulalle! Tämä uusi askel jälleen, ei oo ennen tullu tollasia nostoja tolla oikeella kapulalla. 🙂 Jeejee, jeejee.

Sitttten… Hmmhmmhmm. Mietin että no mitäs sitte treenataan kun eihän tässä vielä paljon mitään ollut, mutta karsee into tolla koiralla olis yhä tehdä. No harjotellaan näitä muita temppuja sitte! Ekana otettiin harjotteluun taas peruuttaminen. Hitsi että alkaa seki sujua! Tehtiin ensin ihan sitä että kädet sillei tietyl tapaa kävelen sitä kohti ja ku se peruuttaa nii naks ja kehut ja nami ja näin. Sitte aloin tekee nii että astun vaa kerran sitä kohti ja jos peruuttaa nii naks kehu nami. Ja sitte nii että siirtää vaa painopistettä eteenpäin ja sanoo käskyä ja jos peruuttaa nii taas naks kehu nami. Nämä oikein mukavia. Pari kertaa istu ku piti peruuttaa, mut sit joko jatkoin päin kävelyä tai käännyin toiseen suuntaan jollon Ifa vaihto taas mun eteen ja sit jatkettiin siitä. Hyvä siitä tulee, kyllä se sen oppii! :3

No ei sekään sitten riittänyt, vieläkin piti tehdä jotain. No harjotellaan sitä laukkutemppua. Ja aiiiii hitto että mentiin eteenpäin ja kovaa! Ifalla aivan uskomaton veto siihen hommaan, hyvä ku namit sain kätee ku se oli jo siel laukus ku pidin läppää ylhäällä. 😀 Keskityin nyt sitte siihen, että saisin sen meneen sinne laukkuun nii että se itte ettii mistä pääsee sisää ja tunkee sinne. Laskin aina alemmas ja alemmas sitä luukkua, ja sinne se kerta toisensa jälkeen sujahti. Tsekkasin myös että kestää edelleen hyvin loikata pois laukusta nii etten pidä läppää vaa se on sen päällä ja tippuu alas ku son poistunu. Juu ei mitää ongelmaa. Pari kertaa en aluks kerenny nostaa sitä läppää taas ku Ifa oli jo tullu takas namin hakemasta ja sit se vaa hyppäs sen laukun päälle läpän päälle seisomaa kaikil jaloil ku ei keksiny mistä pääsee sisälle. :”D Läppä vaa painuu ruttuu sinne laukun sisää ja ite koitat komentaa Ifaa pois siit ja son iha et häh mis mun namit on. 😀 Mutta! Lopuksi se alko oppimaan! Meni tosi pienestä raosta itte ja olisko kerran vai kaks onnistunu itte ettimään mistä pääsee laukkuun sisään ja sit sukeltanut sinne! Jeeee hyvä Piipii! Harjoiteltiin siinä myös sitä, että pitää mennä matalaks sinne laukkuun. Siltä osin temppu ei oo viel kokonaan valmis, mutta hyvin edistymään päin. Palkkailin sitä aiemmin aina sillon tällön sinne laukun sisälle nii että Ifa oli ihan matalana läppä ihan alhaalla, mulla siis käsi siellä välissä. Sitte loppupuolella rupesin vähän oottaan josko se tarjois sitä sinne piiloutumista. Pari kertaa se tajus jo istua sinne, kerran mennä siit vähä matalammaks ja kerran se nuuhki matalana pohjalta jotai josta kans naks kehu nami. Kyllä siitä hyvä tulee! Tossa tulee tosiaan kehuttuu Ifaa ihan hirveesti siinä samalla ja ai että se kyl innostuu siit. 😀 Pitää koittaa joskus ottaa videoo siit! Lisäks pitäis muistaa siirtää samaa agiin, kehua paljo enemmän ni ehkä se innostuis vielä enemmän.

No mut sekään ei vielä riittänyt! Ifa halus vieläki tehdä! Ni hemmetti pitää sitä sit tehdä. 😀 Tehtiin sitten sellasta, että heitän sille namin ja ku son löytäny ja syöny ni käsken maahan siel kauempana. Yllättävän hyvin alkoi tämäkin sujua. Muistin jopa tehdä sen siinä järjestyksessä, että käsky-naks-kehu-vapaa-palkkalentää. Ainaki pari kehumatonta tehtyäni. Hups. 😀 Kehun aina vapautuksen jälkeen yleensä, joka on silleen huono. Kehuu väärästä asiasta silloin. Nyt muistin korjata ja se oli hyvä. Ja Ifa nyt vaan oli super. Mukavan nopeita maahanmenoja, kerran koitti jättää pepun pystyyn, mutku ei kuulunu naks eikä kehu eikä pulla lentäny nii painu peppu maahan ja siitä saiki sit palkkaa taas. 🙂

Arvakkaas mitä, vieläkään ei lopetettu. 😀 Kerrattiin muutamaan otteeseen se ruumiintarkastustemppu. Ai että ku Ifa tykkää siitki hirveesti! Oikee loikkaa seinää vaste seisoo ja on iha viuhviuhhäntäheiluu onnessaan siinä ku kokeilen läpi ja näin. 😀 Menee aina nii innolla. Tuota nyt ei montaa kertaa otettu joten ihan viimeseks harjoteltiin sitten “kädet ylös!”-temppua lisää. Siinähän point being että Ifa seisoo takajaloillaan ja pistää etujalat ihan suoriks ylös. Tässä on ollu ongelmana se, että oon saanu sen kyllä laittaan etujalat suoriks mut tehny sen vaa namilla ylhäältä houkutellen siinä missä pitäis saada se toimimaan käskystä. Vahvistelin pari kertaa sitä käskyä siihen yhteyteen ja sit aloin ottaan toista, aiottua käsimerkkiä ja käskyä ja mitäs hemmettiä, sehän niinku tajus mitä sen pitää tehdä! 😀 Pari kertaa se nousi siit seisoo mua vaste, mut sain sitä korjattuu aina nii että seiso iteksee takajaloillaa ja etujalat suorana! Wau!! Hei mä en vaan oikeesti tajuu tota koiraa, ää, miten se on noin hyvä. 😀

Nyt oonki taas loppuillan ollu ihan onnessani ja lässyttäny Ifalle sitä miten se on ihan superkoira ja ihan paras ja mahtava ja osaava ja kaikkea! Se vaan… se vaan on super. Seppälällä tms. on tää “oman elämänsä supermalli”-homma nii Ifa on kyllä mun elämän superkoira. Ei siitä pääse yli ja ympäri. Ei sitä oikee parempaa vois toivoo. Ainoo mitä muuttasin olis sen säänkestävyys, jos sen sais fiksattuu nii solis täydellinen. Mut koska mikään ei oo täydellinen, nii toi on sitä ylintä täydellisyyttä hipovaa kastia. 8)

Videoita

Totesin että koe lähestyyyyyy. D8 Joten piti mennä pihalle treenimään. Pokkana vaan pihalle, koira suoraan maahan ja odottamaan. Meinasin ronskisti että maatkoon samantien koko kolme minuuttia, mutta piti muuttaa suunnitelmia kun koiralliset naapurit saapu pihaan ja epäilin että ko. häiriö ohittamassa Ifan metrin päästä ei olis jotain sellasta minkä se kestää. Minuutti siinä kummiski kerkes tulla täytee, joten menin palkkaan sen ja vapautin ja siirryttiin vähän sivuun. Jos olisin ollut fiksu, olisin vaan mennyt tosi lähelle Ifan eteen ja vaatinut että se kestää sen. Mut tajusin sen liian myöhään. Otettiin sitten seuraamispätkä ja maihin uusiks. Nyt aattelin että vedetään se 3min, mut 2min kohdalla tuli taas vähän häiriöö ja Ifa näytti siltä että nousee ihan just nii kävin palkkaa ja vapauttaa ku viel makas maassa. Onnistuttiin ottaan myös yks 3min makuu, tosin silleen että naksuttelin aina ku makas hyvin ja kävin välis palkkaileen. Otettiin sit vähän muutakin treeniä, lisää sitä seuraamisen oikeeta kohtaa ja näin. Sit halusin videoo joten eiku komentaan pikkuveli kameran varteen.

Ensimmäisenä liikkeenä liikkeestä maahan (video).

Mm, mulla ei valittamista tosta. Mitä nyt sen ei tarttis ollenkaan edistää vieläkään seuruussa.

Seuraavana liikkeestä seisominen (video).

Tuo onkin jo hieman huvittava. 😀 Ifa on niinku niiiiiiiin menossa maahan mut päättää sit kummiski just ja just jäädä seisomaan. :’D Se ei muuten saisi liikkua tossa lopussa, mutta oon vähän lepsuillu siitä että voi se liikkua ku kumarrun antaa palkkaa. Koska kokeessa en kummiskaa sitä tee ja siellä käsketään viel istumaan.

Kolmantena luoksetulo (video).

Muuten ei valittamista, mut mun olis pitänyt vaatia parempi perusasento loppuun. Mut tuli kivan vauhdikkaasti ja näin. Ei tosiaan asfaltti haittaa meijän treenejä ainakaan.

Seuraamisesta olis myös yks piiiitkä video koneella mut se on niin kammo etten sitä kyllä esille laita. 😀 Mä oon ensinnäki selkeesti unohtanu et mun piti kävellä REIPPAASTI, sit teen jotain ihme hämyjä ku hidastelen välis ja meinaan pysähtyy vaikken pysähdykään ja mitähän vielä. 😀 Omistaja kaipaa harjoitusta yhtä paljon kuin koira…

Noitten juttujen lisäks harjoteltiin taas peruuttamista. Se alkaa melkeen sujua! Vielä vähän matkaa siihen että itte tarjoais sitä ja sit ollaan jo tosi hyvällä mallilla. Treenittiin myös vähäsen luoksetulon stoppii mutten vieläkää muistanu ottaa siihen takapalkkaa, joten ei ne ihan niin hyviä ollu ku mitä pitäis. Noooooo niitä on vielä aikaa hioa!

Mietin myös että että nyt ei varmaan maanantaina ja tiistaina kannata treeniä ollenkaan Ifan kanssa, korkeintaan Liksun kanssa. Että ois keksiviikkona sitten supervirettä. Hemmetti ku kukaan oo pääsemässä mukaan kokeeseen, pitääkö sitä yksin muka uskaltaa lähteä. D8 Vois kattoo mitä säätä luvataan, jos edes uskallan… Jöööö. Suomeks sanottuna paskaltahan tuo ennuste näyttää. Vettä vettä eikä aurinkoakaan enää tuohon aikaan. JEEEE. Voidaanko vaihtaa että se koe olis huomenna??? Huomiseks (maanantaiks) on luvattu 20C lämmintä ja kuudelta paistaa aurinko viel ihan täysillä 19C lämmöllä ja…! Tollanen sää KIITOS. 🙂 Paska vaan ku aurinko laskee jo kahdeksalta… Ja koepaikkaa varjostaa korkeet kuuset, joten varjossa varmaan ollaan aika pitkälti. 😦