Tag Archive | maahanmeno

Pikatreenejä pitkin aamua

Oon tässä pitkin aamua ottanut Ifan (ja Liksunki) kanssa treenejä. Ifan kanssa olen hionut tuota seuraamisesta seisomaanjäämistä. Ei me siinä kovin merkittävästi olla edistytty, mutta harjoituksen kautta siihen pyritään. Sivulletulot alkaa oleen vähän parempia, mitä nyt koheltaa vähän ja usein saa käskee useemman kerran ennenku tulee kunnolla. Kerran se tuli nii tiiviisti että se puoliks istu mun jalalla. 😀 Mutta tosiaan, oon ottanu sen sivulle, seurauttanu pätkän, stopannu äkkii ja namut sen naaman ees ja sanonu “seis”. Meinaa se edelleen istua siinä, mutta oon koittanu kiinnittää siihen huomioo, että jäis seisomaan ja palkkaan sitten siitä. Maahanmenoja pitäis viel ottaa ja vois varmaan mennä niitä nyt kokeilemaan. Ajattelin myös lisätä tuonne sivuun tavoitekisakalenterin, vaikka ei meillä nyt kisoi oo tähtäimessä listaks asti…

Advertisements

Maahan, sivu, seiso

Harjoottelin taas Ifan (ja Liksunki) kanssa kaikennäköstä kun eilisestä jäi lihapullia. (Oltiin eilen juoksuttaas koiria pitkällä nurmella.) Ifan kanssa jatkettiin samoissa tutuissa aiheissa maahanmeno ja sivulletulo, ja seuraamisesta seisomaanjäämistä (ja sivuja) kävin ottamassa sen kanssa ulkona.

Ifa makaa paremmin paikallaan, kun se ei näe lihapullaa, eli kun pidän sitä mun selän takana. Istuin muuten yhä lattialla, en oo noussu siitä. Pitäis varmaan. Niin ja sitte BAAARGGHH toi koira ei ymmärrä käskysanoja. Se makas, sanoin sille “istu” niin se vaa löi vielä enemmän kyljelleen maate. -.- Ai jeesus sanon minä. Ei hyvin mene. Maahanmenot muuten ok mutta kun ei se niitä käskystä tee, ihan sama mitä sille sanoisin kun se tietää että haluun et se menee maahan. Pysyi maassa hyvin, jos pulla oli piilossa. Jos pulla oli esillä, koitti edetä ja nousta ryöstämään sen pullan. Ja tosiaan istumaan se ei noussut ilman käsivetoisuutta ja siltiki koitti lyödä aina uudestaa maate.

Koitin muuten myös tassua opettaa, mutta sen harjoittelu nyt on niin alkuvaiheessa, ettei siitä oikein ole sanottavaa. Könysin sitte itteni ylös lattialta ja aloin ottaan sivulletuloja. Ihan ok sivulletuloja se teki ilman namia. Pari kertaa laitoin sen korjaamaan, kun ei kelvannut liian vino ja väljä paikka. Otin muuten myös yhden liikkeestä maahanmenon, ehkä kahden seuraamisaskeleen jälkeen. No, ei mennyt ihan niin kuin halusin, en osannu viiä namia tarpeeks taakse, mutta koira meni kummiski maahan. Hämäräks jäi miten mahdoin vapauttaa sen siitä… En kai vaan unohtanut? Aaaargghh! Tyhmästä päästä kärsii koko koulutus.

Halusin myös treenata jotain, mitä ei nyt vähään aikaan olla treenannut. Päätin sitten, että liikkeestä seisomaanjääminen ois hyvä treeni. Joo, muuten hyvä, mut tosi hyvä treenaa ku en muistanu miten tehtiin se treeneissä! Voi nyt ?”#=)¤ ! Nyt vasta tässä muistin miten tehtiin ja tää tapa ois kyllä ollu fiksumpi. No, tehty mikä tehty. Ulkona Ifan perusasentoja sai korjailla vähän enemmän kanssa. Melkeen joka kerta vaihdoin paikkaa ja käskin tulla uudestaan, “ei kelpaa”. Liian väljä, liian vino, liian edessä, liian jotain. Sitte se myös seuras ihan päin jotain sitä itteensä. Edisti varmaan miljoona metriä. EI HYVÄ. Koitin sit hidastaa tahtia ja näin. No päästiin sit niihin seisomaanjäämisiin. Liikkeestä nami naaman eteen, “seiso”, ja mä poistun kauemmas, josta pian vapautus, nami taakse. Ei pysähtynyt niin nopeasti kuin oisin halunnu ja siinä kohtaa ku sanoin “vapaa” ja heitin namin niin tuli aina eteenpäin ensin. Murhhh! No, olis ollu fiksumpi tehä niinku reeneissä ja kääntyä siihen eteen, nii ettei se pääse etenee, näin alkuharjottelussa. Virheistä oppii, toivottavasti. Kerran koitin vaan sanoa ja näyttää käsimerkin, mutta perkele kun se käveli vaan eteen ja eteen ja lopulta kaarto mun eteen (hyvä etten pyörtyny kauhusta) jolloin päätin että ok ei näin. Ei riitä. Voimakkaammat pysäytykset. En oikeen tiiä millä äänensävyllä mun pitäis noi käskyt antaa… Muutaman seisomisen jälkeen Ifa ei sitten enää tullut kunnolla sivulle ilman namia kädessä, joten treeni loppui siihen. Ei hermot pitäny enää.

Pikkutreenejä pitkin viikkoa

Oon tässä viikon mittaan aina silloin tällöin ottanu jottai iha pienii treenei kotosalla. Yks ehtoo harjoteltiin tota tötsän kiertämistä ja (yllätys yllätys) maahanmenoa. Tai pikemminkin maassaoloa. Voi hyvä elämä tota tötsän kiertämistä… Son kuulkaa kolmivaiheinen suoritus se.

1) Sanon Ifalle pirteästi “tötsä” ja näytän sormella kaaren tötsän ympäri. Ifa menee etsimään “minne sä heitit sen namin?!”
2) Käsken koiran takasi. Sanon uudelleen pirteästi “tötsä”. Ifa menee tötsän luo ja koittaa puikahtaa sen etupuolelta ohi.
3) Suorastaan karjaisen “TÖTSÄ!!” ja Ifa kiertää tötsän ongelmitta.

?????

Joissain muissa harjoitteissa ihan sama, joskus vaikka paikallaolossa, ei se viitti tehrä kunnolla ennenku sille on karjassu sen asian. Pitäsköhän pestä sen korvat?? Vai rassata puikolla iha aivoihi asti… No, kummiski. Tötsäharjottelun välissä tein aina muutamia maahanmenoja ja niissä pysymisiä. Pysyi tosi kivasti. Ties kyllä mitä halusin ja meinas tarjoo sitä maahanmenoo ihan ittekseensäki. Nykyää aina jos se ei tiiä mitä haluun tai haluaa namin nii se menee maahan. Sen ongelma on muuten se, että jos en heti palkkaa ku se tekee mitä haluun nii se luulee ettei oo tehny oikein ja alkaa korjailee ja tarjoilee kaikkee muuta. Omistaja evottanu taas. Täytyy korjailla.

Sitte tuossa hömms torstaina leikin Ifan kanssa tennispallolla. Kaks kertaa nappasin sen pallon mun vasempaan käteen, tein ohjaavaa liikettä ja sanoin “sivu”. Sehän perkele tuli!! Molemmilla kerroilla hyvin, tiiviisti, hyvään kohtaan. Ei ollenkaa venkslannu niinku tekee jos pyydän ilman namia sen sivulle. Sillon se jättää kauheen välin. Nyt se tosiaan tuli tosi hyvin. Jeejee! “Joo alanki sit jatkos treenaa tennispallon kaa”, eiku… No, ehken sentää kummiskaa. Mutta koira toimi ja kivaa oli ja palkkakin oli sille hyvä!

Maanantaitoko 30.08.2010

Maanantain tokotunnilla tehtiin vaikka ja mitä… Ensin seuraten pujoteltiin Jennin kanssa vastakkaisista suunnista edellisen ryhmän rivissä olevat koirakot. Ei sujunu Ifalla kovin hyvin. Kävelee ihan missä sattuu. Niin on ku päiväkävelyllä olis. Sitte meillä oli istumaanjättö-luoksetulot niin että oltiin taas vastakkain ja koiran luota poistuessa käveltiin melkeen toisen koiran viereen ja sitte koirat kutsuttaessa ne ohitti toisensa lähekkäin. Suju muuten hyvin mut kerran Ifa ei pysyny istumassa odottamassa. Tehtiin myös luoksepäästävyyttä, joka ekalla kertaa ei sujunu (ihan kamalaa ku ihminen tuleeki sivusta päin, ennen tuli aina edestä!!), tokalla suju tosi hyvin, ope pääs koskeen Ifaan. Jee! Sit meirän piti koittaa leikittää koiraa… Voi herramunjee. Ei kyllä tullu mitää. Koiraa kiinnosti ku kilo paskaa. Toi ei vaa leiki ulkona, PAITSI farkunlahjevetorättiräsyllä mökillä ja… *dyndyndyy* RISUILLA. Uskokaa pois, mut toi tykkää risuista. Ihan pimee koira.

Sit piti opettaa tötsän kiertämistä. Ei meinannu oikeen sujua. Muistin vasta kotona illalla et hitsi, mähän oon harjotellu tollasta joskus kotona, mutta käskynä ollu “tötsä” eikä “kierrä”. Ihmekään kun ei sujunut! Niin joo ja sit näytettiin istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan sarjat. Ifan kanssa kyllä testasin läpi kaikki venkslaukset kaikesta kaikkeen ku ope jäi miettii et tekeeks se jotai väärin nyt jos se tekee jonku niin ja niin. No, ei tehnyt, vaikka olettaa ois voinu. Hassu! Mut hyvä näin. Tehtiin tunnilla jotakuinki miljoonaa asiaa ja koitan näin viikon myöhässä pää tyhjänä miettii mitä tehtiin! Niin aivan… Tehtiin pari seuraamisesta seisomaanjäämistä, harjoteltiin, siis, OMISTAJAT HARJOITTELI, koiran nopeaa taakse vapauttamista, ettei koira kerkee ottaa askelia siin seistessä. Ihan pari kertaa otettiin toi nii että suju molemmilta ja sillä hyvä. Kerran vai kaks otettiin myös seuraamisesta maahanmeno. Tehtiin se sillee, että seuraamisesta pysähdyttiin, kyykättii toisella jalalla ja painettii nami taakse koiran etujalkojen väliin. Suju molemmilla hyvin nii ei otettu montaa toistoo. Tosiaan, molemmilta, koska siis tunnilla oli vaan minä (& Ifa) ja Jenni (& Mäksy). Suorastaan yksityisopetusta! Luksusta. Nyt en millään muista enempää… Kommentoikaa jos jotain unohtu!

Ruutu ja sivu

Hetken aikaa on ollut treenimotivaatio hukassa. Viime viikonloppuna treenailin Ifan kanssa vähän Porissa, mutta kun omistaja ei ollut niin innostunut eikä oikein tienny mitä ois jaksanu treenata nii ois ehkä ollu pareet jättää väliin. Mutta ei siitä enempää. Tänään mietin että pitää kyllä nyt jostain repiä taas treenimotivaatioo ja jotain tehdä koiran kanssa. Muistin vihdoin, että mullahan on omat neljä keltasta “tötsää”, joten voin tehdä samanlaisia ruututreenejä ku viimeks tokossakin, jee! Tötteröt kainaloon ja koiran kanssa pihalle.

Asettelin tötsät neliöksi, laitoin keskelle pienen kipon ja palastelin lihapullan sinne Ifan katsellessa vieressä. Namijohteisesti otin sen sivulle ja siitä “ruutu”-käskyllä lähetys ruutuun. Joo ei kyllä tarvi koiran kattoa ruutuun päin, ku se ties missä se on se kippo nii herrajje se tapitti mua iha sillee “saaks mennä jo saaks mennä jo saaks mennä jo joko joko joko” ja oli IHAN lähtökuopissaan, pari kertaa meinas ampasta ku sukkula sinne jo ilman lupaaki. No, odotti se sentää aina käskyä. Jäin nyt kyl miettimään, että olinkohan sitte liian lähellä sitä ruutua. Meinaa jos koiran pitäis oppia katseella ettimään, että missä se ruutu on. No enskerralla kauempaa sitte! Hyvä nää on aina jälkikäteen tajuta… No, juuri siksi kirjottelen näitä tänne. Parempi myöhään ku ei milloinkaa ja mieluummin näin lyhyesti myöhään eikä nii että viikko treenataa väärin ja sitte tokotunnil ope korjaa että “ei noin”. Mutta tosiaan ainakaan innokkuuden tai herkkujen löytämisen kanssa ei ollut ongelmaa tuolta matkalta. Muutaman kerran otin tota ja sitte jätettii se sikseen.

Mua edelleen kaihertaa se sivulletulo kun se nyt vaan ei #@&+”?¤ ota sujuakseen!! Joten treenasin sitä sitten ruudun jälkeen. Pari kertaa ihan hyvin namilla ja pari ilman namilla, mut sitte se ei oikeen viittiny enää kunnolla yrittää ja istu iiiiiha mihin sattuu, puol metrii eteen, vinoon, jotain… Eikä parantanu ku korjasin sitä, jos ei ollut mulla namia siinä kädessä. Joten tein sitä Marjan neuvomaa “jätä homma sikseen”, eli poistuin paikalta ja jäi namit saamatta. Kun mulla oli meinaan sellanen olo, että kyllä se sen prkl osaa, se vaan ei viitti sitä tehdä ilman namia, ainakaan samalla keskittymisellä. Joten paremmin sitten ensikerralla.

Maahanmenoja mun pitäis treeniä. Se on se toinen suuri kompastuskivi ajatellen kokeeseenmenoa. Sitä pitäis treeniä nimenomaan silleen ilman namia kädessä. Täytyy ottaa se työn alle vaikka huomenna. Ja tehdä lisää sivulletuloja ilman namia.

Treenihetki lenkillä

Käytin tossa koirat tunnin aamulenkillä, mulla oli mukana taas lihapullia, joilla treenattiin ihmisten, pyörien ja koirien ohituksia. Kyllä taas turhauttaa Ifan koirien ohitukset, mutta se ei nyt kuulu tähän blogiin… Loppulenkistä kun oli vielä nameja jäljelle, niin pysähdyttiin bussin päättärille vähän treenailemaan. Jälleen kerran otin Ifan kanssa sivulletuloja. On kiva kun on koira, joka pysyy paikallaan vapaana, eikä lähde huitelemaan. Remmi irti ja eikun treenaamaan. Aloitettiin taas sivulletuloilla. Ei menny ihan yhtä hyvin kuin eilen illalla kotona, Ifa jäi useesti vinoon ja liian kauas, joten piti korjailla enemmänkin kanssa. Meinasi myös nousta pois jos oli liian pitkä hiljaisuus, etten kehunut tai antanut namia. Pitää tuotakin harjoitella, että vaihtelen enemmän sitä aikaa mikä pitää olla paikallaan, ennenkuin saa namin. Muutama harjoitus tehtiin tuota sivulletuloa ja annoin olla.

Lopuksi otin ehkä kaksi maahanmenoa vapautuksineen. Nyt sujui hyvin! Tai siis… Olin kyllä kyykyssä koiran edessä ohjaamassa namilla, mutta koira meni vauhdikkaasti maahan ja pysyi siellä namien syönnin ajan hyvin ja lopussa aina pikkuhetken ennen vapautusta. Hyvä hyvä! Siihen olin tyytyväinen. Täytyy tuota vielä vahvistella ja alkaa tekemään sitä niin, että nami tulee toisesta kädestä kuin siitä, joka ohjaa maahan. Saapa nähdä tuleeko se onnistumaan. Harjoiteltiin kaukokäskyjä joskus sillain, eikä Ifa ollu ihan samaa mieltä siitä, että onkos se nyt kiva noin. Viitsiikö sitä totella, kun ne namit on tuolla muualla. Mitäs huidot kädelläs siinä mun edessä. No, aika näyttää. Nyt iski taas epävarmuus, että hitto, ei me kyl varmaa 1kk päästä olla möllitokovalmiita. Saapa nähdä… Mut illalla tokotunti, jee!

Nakkipäikkärit

Tuskaisen kuumien päiväunien jälkeen päätin treenata Ifan kanssa, aiheena maahanmeno ja sivulletulo. Pilkoin ensin kaksi lihapullaa pieniksi paloiksi tassille ja menin tuohon meidän “käytävälle” (siis suora “käytävä” etuovelta talon perimmäisiin huoneisiin). Ifa luonnollisesti seurasi perässä kun kerta oli namia tarjolla. Oli työlästä saada Liksu ja Remu pysymään poissa, heh. Aattelin tehdä sellaisen harjoituksen kuin kuulin yhden bordercolliekasvattajan tekevän koiriensa kanssa niiden ollessa pieniä, eli menin mahalleni maahan makaamaan. Otin namin käteen eikä kyllä kauan tarvinnut odottaa kun Ifakin meni maahan. Sanoin siihen “maahan” heti kun alkoi painumaan alas. Syöttelin siinä nameja, hoin “maahan” ja paljon kehuja. Pysyi muuten hyvin! Hyvä Ifa! Välissä heitin aina namin sen taakse vapautuksella. Aina se palasi sen namin syötyään niin maahan mun eteen. Jess! Tämä sujui hyvin! Mietin, että onkohan toi huono sen takia, että sitte on periaatteessa isompi siirtymä tuosta se, että olen seisomassa, mutta päätin, että hyötyjä on kuitenkin enemmän kuin haittoja, koska tuollain sain Ifan maahan ilman että ohjasin namilla. Ehkä se oivaltaa asian paremmin noin. Vaikka kyllähän se maahan osaa mennä, mutta kun oltiin tultu siinä osaamisessa niin kamalaa takapakkia niin pitää sitä treenissäkin ottaa silloin takapakkia. Muutaman tosi hyvin sujuneen edellä kuvaillun harjoituksen jälkeen otin vielä muutaman maahanmenon niin, että istuin lattialla tai olin kyykyssä koiran edessä. Ja meni vikkelästi maahan taas ja pysyi kyynärpäätkin maassa kunnes sanoin “vapaa” ja heitin namin taakse, jess! Noin paljon kerkes tekemään kahdella lihapullalla.

Pidettiin tuon jälkeen pieni tauko, jonka aikana pilkoin toiset kaksi lihapullaa samalla tavalla pieniksi paloiksi. Nyt otin ne treeninamipussiin ja siirryimme harjoittelemaan sivulletuloa. Ifa oli niin innoissaan, että kun siirryin ohjaamaan sitä namilla sivulleni, niin se lähti paljaalta lattialta niin vauhdilla, että suti hetken paikallaan! Hassu koira. Pari kertaa jäi vähän kauas, varmaan mun ohjausmoka, joten piti korjata pari kertaa. Pari kertaa se sitten otti melko itsenäisesti myös tosi tiiviin, hyvän istunnan. Hyvä! Taas koitin kiinnittää huomiota siihen missä kohtaa sanon sen “sivu”-käskyn. Täytyy sitä tosiaan vielä kysyä huomenna. Kun tuntuu, että toi koira ei tajua sitä käskyä, se vaan seuraa namia. Ja haluan, että se tajuaa sen käskyn. Olis korkee aika, ei sitä oo ku miljoona kuukautta harjoteltu jo! Kerran se karkasi pois sivulta ennenkuin vapautin. Mur. Koitin nyt myös pitää vasenta kättä suoraan alhaalla jalkaa vasten. Pidän liian helposti käsiä mutkalla tossa tissien alla. Vähäsen Ifa oli sillee tuijottaisko nameja kädessä nyrkissä vai mun silmiä, mut palkkasin sit aina kun se katso silmiä, niin varmaan se alkaa senkin tajuamaan piakkoin. Mut niin, mitä tuosta nyt sanoisi… Ei tossa sivulletulossa oo oikeen ollu mitään sellasia räikeitä epätoimivuuksia, sujuu yleensä ihan moitteetta, PAITSI tietty siltä kantilta, ettei se tee mitään ilman namiohjausta. Tämän parissa jatkamme huomenna tokotunnilla. Saas muuten nähdä mitä muuta harjoittelemme. Odotan innolla! Mutta tosiaan tunnin lopuks täytyy tosta kysyä. Olen tyytyväinen päivän treeniin. Voisin illalla ottaa vielä toisen samanlaisen maahanmenotreenin.