Tag Archive | näyttelytreeni

Hyvin hyppää

Ajelin tossa koulusta kotio ja kelasin että nyt on kyllä sen verta lämmintä että pakko treenata pihalla ku pääsee kotiin. Oon todennu että Ifalla ois tosi hyvällä mallilla tokon ALO:n liikkeet muuten mut paikallamakuu kusee ja hyppyy ei olla pitkään aikaan otettu. Päätimpä siis raahata hyppyesteen pihalle ja kokeilla miten se hyppää. Pienen pieni seuruupätkä alkuun ja sitten hypylle. Hiiienosti lähti heti ekasta hyppykäskystä hyppäämään! Waau! Ainoa vaan, että seisahtui ihan tosi esteen sivuun nii että en olis molemmin jaloin päässy vieree seisoo. Kehuin pikasee mutten palkannu siinä, otin uuden hypyn jossa samantien ku se hyppäs nii kädellä ohjeistin sen jäämään ihan siihen esteen keskelle taakse. Palkkasin siitä ja kokeiltiin uudelleen. Ja siihenhän se jäi, keskelle estettä!! Uusittiin vielä varmuudeks ja edelleen samalla tavalla! Iloisena siis ilmoitan, että hyppykin on kunnossa. 🙂 Enää se vietävän paikallamakuu! (Ja luoksepäästävyys.)

Paikallamakuutakin treenasimme pihalla…! Otin sitä uutta menetelmää, että onkin etupalkka joka siirtyy ihan koiran edestä vähitellen kauemmas mua kohti ja lopulta mun taskuun. Alotettiin ihan 5 askeleen makuil et kävin vaa kääntymässä, sitte 10 askeleen ja oliko lopulta jopa 15 askeleen kääntymisiä. Ei ongelmaa niissä. Sitte otin myös yhden lyhyellä matkalla olevan 15sek makuun pihalla. Hyvin makas jee. 🙂 Myöhemmin iltapäivällä söin leipää tossa terrassilla istuen nii päätin palkkaa siin viel Ifaa siitä että se menee maahan iha itestää. Shaping shaping vai miten se menee… ;D Mitä poimimista tuo nyt onkaan.

Seuraamistakin koetettiin, ei ollut ihan kauneinta mahdollista seuruuta. 😡 Väljää, paikoin haahuilevaa ja osin jopa edistävää. Hyi! Mutta nyt muisti paremmin istua liikkeen lopuks, se on hyvä. Liikkeestä seis ja maahan oli molemmat ok. Luoksetuloo en muistanu edes ajatella.

——————————

Eilen oltiin muuten mätsärissä. Lähettiin sillä periaatteella et koitan naksutella Ifalle kun se on pöydällä korvat pystyssä. Omalla vuorolla pyysin ettei tuomari koskisi siihen ollenkaan. No ei se koskenut, seiso vieressä ja vähän käveli ympärillä mut Ifa pelkäs silti ihan liikaa. 😦 Soli ihan kippuralla siinä pöydällä eikä kertaakaa nostanu korvia ylös. :/ Olis kai pitäny pyytää tuomarii viel oleen ihan liikkumatta siinä. En tiiä montakohan mätsäriä tässä täytyy vielä taikoa ennen Tampereen ja Liettuan kehiä…  Pitää varmaa rahaaa näyttelypöytä tonne jonnekki… juna-asemalle ja seisottaa koiraa siinä kokoaika. Hitto että ihmiset kattois varmaan kieroon. 😀 Mut siin olis ainaki niit vierait ihmisii kulkemas ympärillä… Toimiskohan se? Kehtaiskohan sitä? 😀

Pitkästä aikaa paikkista

Otin vihdoin itseäni niskasta kiinni ja treenasin paikallamakuuta. Hahaa. Ensin 20sek, sitten 45sek, minuutti ja lopulta 1min 15sek. Jeeee!! Hienosti osasi. Otettiin myös ihan vaan sivulla maahan istu maahan istu, tavallaan jätön ja paluun harjoittelua. Ei ongelmaa, nousi aina ekalla käskyllä ja samoin meni maahan ekalla käskyllä. Kokeiltiin myös seuraamisesta seis, ensimmäinen ihan surkea, toinen vähän parempi. Niin ja paikallamakuu ja seisominen kaikki takapalkalla. Tuntuu toimivan tosi hyvin se. Nyt oli sentään meininki innokas ja hyvä, toisin kuin vähään aikaan on ollut. Kaikki peruuttelujutut myös sivulla tuntuu nykyään sujuvan ihan hyvin. Haluaisin jo päästä pihalle harjottelemaan seuraamista. Siinä pitäs kokeilla vireen nostatusta ja pitkää pätkää käännöksineen. Maahanmenoja pitää treenata että sais ton meneen suoraan seisomasta maahan. Joskus tekee ihan supereja, joskus saakelin hitaasti istumisen kautta. No, ei voi mittää. Mut ompaha paikkista treenattu.

Alkaa vaan epätoivo iskee että ei tosta tuu ikinä koevalmista. Yääähhh. Pitää treenaa ahkerammin. Sit pitää viel tehdä toi paikkiksen siirto pihalle jotenki ihan supervarovasti. Voi glääh. Mut toivotaa pitkä lämmin kesä nii ehkä joskus heinäkuun lopussa voitaisiin mennä kokeeseen! Heinäkuus on näköjään Tampereella tulossa kokeita. Katsotaan…

Ollaan myös treenattu lisää pöytää, oon taas jaksanu kahtena iltana vääntää pöydän pystyyn ja antaa ruoan siinä. Tänää Ifa söi iha loppuun asti ite pöydällä ilman mitään kummempia vammaamisia. Saas nähä miten sunnuntaina käy. Liksu muuten pääsee kai taas kehiin, ainakin perjantaina ja ehkä myös sunnuntaina uudestaan. JH-kehiin siis. Saapa sekin vähän harjotusta Liettuaa varten. Ifan kanssa myös vähän doboiltiin, tai tein sillee että tein ite eka punnerruksia pallolla ja sitte tein vatsalihaksia pallo jalkojen välissä ja Ifa pallolla. Soli ihan hassua ja hauskaa! Pitää koittaa tehä sitä useemminki. Liksuki pääs palloilee kuntoilun nimissä.

Loppuviikko mulla onki sit vapaata koulusta, joten vois panostaa vähän tohon päivittäisen lenkkeilyn määrään…

Epätoivosta

Siis kui saatanan epätoivosta voi olla opettaa koirii seisoo ilman namei nii että ne seisoo ryhdikkäästi ja antaa asetella, antaa pitää päästä/kaulasta kiinni… Aivan uskomattoman epätoivosta, kerrompa vaan!!! Ei tarvita ku koira tai kaks ja alle viis minuuttia aikaa nii lopputuloksena hiukset päästä repinyt raivosta kihisevä omistaja. -.- Ostetaan paremmat hermot. Niin hienosti ollaan namien kanssa ja saa renklata vaik miten päin mut auta armias kun nami ei oo kädessä näyttämässä sitä koiralle nii unleash the hell, mikään ei suju. Miten vaikeeta voi olla  saada koira ymmärtämään että se nami tulee kyllä, mutta vasta kun oot seissy ja antanu asetella?!?!?? Ei oo mun hermoja tehty tähän touhuun. Suattaapi olla että beussin kans tulee oleen hermot kovilla, mut siitä ei sit tuu mitää näyttely-/JH-koiraa nii että sen nyt vaa ei sit tarvii osaa mitää fuckin’ näyttelyseisomista ilman nameja ja aseteltuna. Guaaahhhhhhhrr.

Treeniä: tokoa ja näyttelyitä

Oli tänään taas viikottaiset näyttelytreenit, jotka päätin hyödyntää alussa ja lopussa myös tokon treenaamiseen. Aina silleen, että ku ei tarvinnu pitää koiraa remmissä, niin tokoilin vähän. En halua ottaa tokoja näyttelyremmi päällä ja toisinpäin.

Itse näyttelytreenit meni aika kivasti, vaikka vähän harmittikin taas lähteä sinne yksin. Porukkaa oli tosi vähän ja pääsääntöisesti kivoja tuttuja, niin meni aika mukavasti. Ifa oli ihan hyvällä tuulella. Ei panikoinu liikaa ja sain paljo palkattuu korvien ylhäällä pitämisestä (sekä seistessä maassa että pöydällä) ja liikkuessa eteenpäin katsomisesta.

Tokoiluina otin sivulletuloja, tosi lyhyitä seuraamisia ja siitä istumisia, jotka ei jostain syystä meinannu sujua ollenkaa. Ei meinannu istua ees kolmannella käskyllä?? En oo taaskaa oppinu, että ei pitäis käskee nii monesti jos koira ei tee mitään… Sit otin ihan kunnon namiavusteisesti kyykyssä ollessani nii maahanmenoja, kun ei se sinne maahankaan meinannut painua muuten. Koitin myös paria seisomaanjäämistä, mutta käveli kyl aika liikaa mukana viel. Mut kontaktit seuraamisessa oli hyviä ja niistä sitte palkkailin! Sivulletulot oli myös tosi jees.

Ei sinällään ihme että meni vähän miten sattuu kun ei tosiaan niin kovin olla pitkään aikaan kunnon häiriön alla treenattu. Hyvää treeniä siis siltäkin kannalta. Lisää lisää lisää ja kyllä tästä vielä kisoihin päästään.

Maanantain treenit

Maanantaina 23.8. ei ollut varsinaista tokotuntia opettajan ollessa koiransa kanssa hammaslääkärissä. Meillä oli sitten sen sijaan näyttelytreenit ja muuta yleistä hyörintää, vähän oli “ihmisagilitya”, mutta ei nyt niin kauhiasti. Päästiin vähän myöhään mukaan niin ei näyttelyihinkää nyt niin kamalasti treenattu. Odotan kyllä innolla sisänäyttelytreenien alkua. Ifa tarvitsee niitä. Mutta tosiaan, vähän pujoteltiin ringissä ja seisotettiin koiria pöydällä. Ihan hyvin Ifa meni, mutta kyllä se koiria vielä arastelee kierrettäessä, ei halua tulla pienistä väleistä, ei luota, ettei koirat tuu päälle. Varmaan vika mussa, en oo tarpeeks luotettava laumanjohtaja. Oon sen kanssa niin paljon failannu noita juttuja… Pöydällä Ifa seisoo hyvin lukuunottamatta sitä hullua tärinää. Liksukin pääsi käymään pöydällä. Ei se sitä sillee pelota, mut son alkanu jotai ihmeitä venkoileen siinä. Täytyy treeniä. Ihmisagissa hypittiin jalkojen yli ja ryömittiin jalkojen ali. Jennin Maggie myös hyppi ihmisten selkien päälle ja olkapäille. Taitava hau! Ei Ifa tollasia… Liksu ehkä! Ja Liksu sai pienen fanin/treenikaverin, joka jaksoi temputtaa Liksua vaikka kuinka pitkään. Liksu tykkäs kyllä ihan täysillä! Muuta kummosempaa ei sitten tehty. Liksu on tollasissa “tilaisuuksissa” paljon helpompi koira. Ifa kun vähän aristaa muita koiria ja ihmisiä, on rasittava kun vaikka sille kakskytä kertaa sanoo ettei seistä ihmisiä vasten niin se ei usko ja puolustaa namejaan turhankin ärhäkästi. Sai siitä autojäähynkin kerran. Treeniä treeniä. Ensmaanantaina taas kunnon tokotunti!