Tag Archive | paikallaolo

Keskiviikon tokot

Keskiviikkona oli jälleen Mindyn tokon alkeistaitokurssi! Jalostettiin viime kerralla saatua kotiläksyä niin, että kun koira osaa eleestä mennä maahan/istumaan, ruvetaan lisäämään viivettä palkkasanan sanomiseen. Mielellään niin, että välissä ei kehuta koiraa, koska tokossa sellaiset välikehumiset ei onnistu liikkeiden aikana. Aluksi sitten vuoroteltiin nopean palkkauksen ja viiveellisen palkkauksen välillä, kunnes tehtävää jalostettiin edelleen eteenpäin. Seuraava vaihe oli, että kun koira makaa maassa, ruvetaan hiljaa hiipimään poispäin koirasta ja sitten muutaman askeleen päästä vapautetaan koira palkkasanalla hakemaan palkkaa ohjaajan kädestä. Joskus niin, että pysähdyttiin ensin ja joskus niin, että oma liike oli yhä käynnissä. Liikkumistyylejä voi myös vaihdella harjoituksessa edetessä, että välissä voi loikkia pois, marssia pois, välissä hiipiä, juosta… Näin saadaan hyvät pohjat jääville liikkeille jo, kun siinä tulee sitä paikallaoloa ja sen erilaisia häiriöitä.

Mindy oli vähän malttamaton ja meinasi nousta aina välillä. Tai muuten oli ihan ok, mutta jos mulla oli kämmen auki ja namit näkyvillä, niin se triggeröi sen about aina liikkeelle ennenaikaisesti. Kokeilin myös lelun kanssa, mutta ei mulla oikein ole sille mitään niin kivaa lelua, jota se haluaisi niin kovasti että olisi innostunut. Kyllä se köysilelulla mun kanssa kiskoo, mutta ei se vapautuksesta ampaise leluun kiinni vaan kyttää mun käsiä ja taskuja että no, anna nami. 😀 Täytyy jatkaa tämän harjoittelua ja käydä ehkä eläinkaupassa katsomassa olisko meille parempaa lelua.

Toinen päivän harjoitus oli hyppyesteellä. Rima ihan matalalla tarkoitus ilman käskyjä pallotella koiraa kahden ohjaajan välillä palkaten aina kun koira tulee ohjaajalle hypäten hypyn matkalla. Jos koira ei hypännyt, palkan mahdollisuus vaan poistettiin, koira ohjattiin kääntymään takaisin nokka esteelle ja jatkettiin. Tärkeää oli myös muistaa ajoittaa palkkasana siihen kohtaan kun koira ponnisti hypylle. Mindy oli vähän kujaseppo tässäkin, ei se tajunnut että sieltä toiseltakin ihmiseltä voi hakea namia ja oli vähän muissa maailmoissa. Loppua kohti saatiin se kuitenkin jotenkuten menemään, ja tekipä Mindy yhden hienon seivauksenkin, kun se ensin hortoili kovin sivuun ja apuohjaajan kutsuessa sitä se kuitenkin kurvasi hypyn kautta. 😀 Näitäkin harjoituksia täytyisi päästä jatkamaan, hankalaa vaan kun tarvitsisi tosiaan sen apuohjaajan.

Tykkään kyllä silleen tästä kurssista ja kouluttajan koulutustavoista, että nää on hirveen silleen niinku… mietittyjä ja pitkän tähtäimen ratkaisuja eikä mitään quick fixejä tai epätoivoisia yrityksiä oikotiestä onneen vaan harjoituksista tulee oikeasti sellainen olo, että nyt rakennetaan tosi hyviä pohjia tulevaisuuden harjoituksiin ja mahdollisiin kisatilanteisiin. 🙂 Mun pitäis alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kentällä, koska muistan ajatelleeni monta kertaa et “hei tää oli tosi hyvä pointti, empä ollukkaa ajatellu / tajunnu, pitää muistaa tämä” ja nyt musta tuntuu etten muista mitään. 😀 Mä kysyn siellä varmaan joka kerta että “no entä jos koira ei tee oikein?” Se tuntuu jotenkin olevan mun ongelma, kaikki kulminoituu siihen etten tiedä mitä tehdä kun jokin menee väärin. Makuuhäiriöharjoituksissa ohje oli vaan että palkka piiloon, iloisesti takaisin samaan kohtaan missä oltiinkin ja uusi yritys. Hypyn kanssa olikin jo kuvattu, että pyöräytetään vaan uusiksi palkkaamatta silloin kun ei tullut hypyn yli.

Puhuttiin myös siitä, että kouluttaja on opettanut koirilleen sen että hiljainen ja jäykkä ohjaaja tarkoittaa jotain kivaa, sitä että ohjaaja voi hetkenä minä hyvänsä yhtäkkiä palkata innokkaasti, joka on tätä aika perussettiä mistä tokopuolella on puhuttu jo kauemminkin. Mä jäin sitten miettimään ja taas kerran kysyin, että jos koiralle opetetaan että hiljainen ja passiivinen ohjaaja on hyvä juttu, niin tarkoittaako se sitten sitä että pitää aina puuttua ja korjata kun koira tekee väärin. Ei se kuulemma niinkään mene. Koutsi kertoi että esim. seuruussa jos koira vaikka pudottaa kontaktin, niin ei hän siihen aina reagoi mitenkään, kun ei kokeessakaan voi. Mutta että hän on opettanut koirilleen sellaisen “perusasentopelin”, että perusasennossa on tosi hyvä olla ja siinä tapahtuu kaikkea kivaa, joten treeneissä jos koiran kontakti putoaa kesken seuruun hän saattaa vaikka hypähtää metrin pois päin koirasta, jolloin koira pääsee taas hakeutumaan uudelleen perusasentoon ja rupeaa tsemppaamaan lisää, kun ei voi tietää milloin se ohjaaja lähtee taas alta vaan on oltava valmiina pysymään mukana perusasennossa. Kuulostaa ihan fiksulta, harmi etten vaan voi tehdä tuota vielä Mindyn kanssa kun ei se osaa perusasentoakaan niin hyvin… Moni asia mietityttää siis yhä, mutta enköhän mäkin tässä opi koko ajan lisää. 🙂

Advertisements

Maanantaitoko 30.08.2010

Maanantain tokotunnilla tehtiin vaikka ja mitä… Ensin seuraten pujoteltiin Jennin kanssa vastakkaisista suunnista edellisen ryhmän rivissä olevat koirakot. Ei sujunu Ifalla kovin hyvin. Kävelee ihan missä sattuu. Niin on ku päiväkävelyllä olis. Sitte meillä oli istumaanjättö-luoksetulot niin että oltiin taas vastakkain ja koiran luota poistuessa käveltiin melkeen toisen koiran viereen ja sitte koirat kutsuttaessa ne ohitti toisensa lähekkäin. Suju muuten hyvin mut kerran Ifa ei pysyny istumassa odottamassa. Tehtiin myös luoksepäästävyyttä, joka ekalla kertaa ei sujunu (ihan kamalaa ku ihminen tuleeki sivusta päin, ennen tuli aina edestä!!), tokalla suju tosi hyvin, ope pääs koskeen Ifaan. Jee! Sit meirän piti koittaa leikittää koiraa… Voi herramunjee. Ei kyllä tullu mitää. Koiraa kiinnosti ku kilo paskaa. Toi ei vaa leiki ulkona, PAITSI farkunlahjevetorättiräsyllä mökillä ja… *dyndyndyy* RISUILLA. Uskokaa pois, mut toi tykkää risuista. Ihan pimee koira.

Sit piti opettaa tötsän kiertämistä. Ei meinannu oikeen sujua. Muistin vasta kotona illalla et hitsi, mähän oon harjotellu tollasta joskus kotona, mutta käskynä ollu “tötsä” eikä “kierrä”. Ihmekään kun ei sujunut! Niin joo ja sit näytettiin istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan sarjat. Ifan kanssa kyllä testasin läpi kaikki venkslaukset kaikesta kaikkeen ku ope jäi miettii et tekeeks se jotai väärin nyt jos se tekee jonku niin ja niin. No, ei tehnyt, vaikka olettaa ois voinu. Hassu! Mut hyvä näin. Tehtiin tunnilla jotakuinki miljoonaa asiaa ja koitan näin viikon myöhässä pää tyhjänä miettii mitä tehtiin! Niin aivan… Tehtiin pari seuraamisesta seisomaanjäämistä, harjoteltiin, siis, OMISTAJAT HARJOITTELI, koiran nopeaa taakse vapauttamista, ettei koira kerkee ottaa askelia siin seistessä. Ihan pari kertaa otettiin toi nii että suju molemmilta ja sillä hyvä. Kerran vai kaks otettiin myös seuraamisesta maahanmeno. Tehtiin se sillee, että seuraamisesta pysähdyttiin, kyykättii toisella jalalla ja painettii nami taakse koiran etujalkojen väliin. Suju molemmilla hyvin nii ei otettu montaa toistoo. Tosiaan, molemmilta, koska siis tunnilla oli vaan minä (& Ifa) ja Jenni (& Mäksy). Suorastaan yksityisopetusta! Luksusta. Nyt en millään muista enempää… Kommentoikaa jos jotain unohtu!

Tokotunti 09.08.2010

Aloitettiin tunti harjoittelemalla paikallamakuuta, kukin oman koiransa tahtiin matkan ja keston suhteen. No, vaihteen vuoks meillä oli taas päivä kun ei-vaan-suju ja sain purra huuleen monta kertaa kun meinas hermot pettää. Ifa pysyi kerran pikkumatkan lyhyellä kestolla istumassa, toisella kertaa nousi siitäkin seisomaan, koitin käskeä takaisin istumaan, mutta lähti tulemaan kohti. Ei, ei, ei. Ja maassa ei pysynyt edes namien voimalla kun olin kyykyssä sen edessä. En siis ollut kovin väärässä kirjoittaessani, että maahanmeno vaatii petraamista. Paljon petraamista.

Paikallaolon jälkeen treenattiin hyppyä. Ollaan taidettu aiemmin ottaa matalemmalla esteellä, ja nyt oli sitten koekorkuinen este. Mitäs menin sanomaan, että hyppy sujuu! Meinaan ei kyllä sujunut tänään. Ensimmäistä kertaa treeneissä Ifa koitti kiertää esteen. Ja piru vie vielä kolmesti peräkkäin. EI HYVÄ. Saatiin se siitä kerran hyppäämään ja sittenkään ei meinannut syödä nameja kipossa. Paineistu vähäsen opettajasta. Mun teki mieli hakata päätä asfalttiin, ja vaihdettiin kokeilun vuoks Jennin kanssa koiria. Seuraavan hypyn otin siis Maggien kanssa. Sain sen nätisti sivulle nameilla, mutta hypyssä piti ottaa pari apuaskelta, että koira tajusi, että nyt on lupa hypätä. Mutta paremmin se meni kuitenkin kuin Ifan kanssa. Ifa hyppäsi Jennin kanssa hyvin. En muista, koittiko ensin kiertää, mutta kun hyppäsi niin meni nätisti.

Oltiin hypyssä ekoja, joten ehdittiin treenimään hieman omiamme ennen seuraavaa harjoitusta. Otin Mäksyn kanssa sivulletuloja, pieniä pieniä seuraamispätkiä ja muutaman maahan-seiso-maahan-hissitreenin. Mäksy teki sen tosi hyvin!! Jenni on varmaan harjoitellut sitä paljon, täytyy kysyä! Pari kertaa Maggie meinasi lipsahtaa takaisin Jennin luo, mutta sain käskettyä takaisin. Ja ymmärtääkseni Ifa meni Jennin kanssa paremmin kuin ennen, ei pyrkinyt yhtä voimakkaasti takaisin mun luo kuin aiemmin. Hyvä hyvä! Tuon jälkeen kun vaihdettiin koiria niin maltto Ifa taas hetken tosi innokkaasti tehdä.

Seuraavaksi harjoiteltiin käännöksiä seuraamisen yhteydessä, ensin neljästä tötsästä tehdyn ison neliön ympärillä. Koirakoita oli neljä, joten jokaiselle jäi sopivasti yksi sivu. Käskystä lähdettiin perusasennosta liikkeelle koira seuraamassa, kulmissa piti ottaa 90 asteen käännös, vähän hitaammin ja namiavusteisesti. Otettiin myös muutama täyskäännös. Kierrettiin tuota rataa muutaman kerran molempiin suuntiin. Ifaa ainakin kehuttiin paljon, että menee tosi hyvin, mutta mun pitää opetella pitämään vasen käsi jalassa kiinni, eikä ylhäällä, ettei Ifa ala jossain kohtaa edistää seuraamisessa. Vähän alkoi Ifalla keskittyminen herpaantua, ei malttanut istua sivulla, vaan koitti karata milloin mitäkin haistelemaan, tötsää tai lätkäsuojia. Hieman sai sitä sitten komentaa kovemmin, että kuunteli taas mitä pyyettiin.

Jatkettiin kääntymisharjoituksia paikallaan, ei enää neliöradalla. Eli koira sivulle, seuraa-käsky ja paikallaanaskelia 90 astetta oikealle tai vasemmalle, koiraa namilla vedättäen ja sitten istumaan perusasentoon. Taas piti mun oppia uutta, huomautettiin, että sanon käskysanan liian myöhään, ja totesin, että se saattaa olla syy useimpiin ongelmiin ton kanssa käskyjen ymmärryksessä. Mä siis opettelin sanomaan ensin “seuraa”, ja sitten liikkumaan, eikä toisinpäin. Ifa osas hyvin, näitä oltiin kyllä jo kotona harjoiteltu, kun noita oli joskus tokokurssimme alkupuolella treenattu. Vähän kyllä oli mulla taas tossa ongelmia, meinasin talloa Ifan varpaille (onneks vaan meinasin) ja namikäsi meni taas vähän väärään paikkaan, mutta hyvä että on opettaja korjaamassa!

Ihan viimeiseksi kaivoin vielä esiin meidän alkeiskapulan. Ifa oli turhankin hyvin kotona oppinut tökkäämään sitä, kuten opettajalle näytettiin, ja saatiin taas hyviä vinkkejä siitä, miten edetä tässä. Ifa on kuulemma niin oppinut nyt ton, että voi kestää vähän pidempään saada se aukasemaan suutaan tota koskiessa, mutta maltti on valttia. Samoin ehdotti, että voi tehdä myös niin, että liikuttaa kapulaa poispäin koirasta ja kun koira liikkuu kapulaa kohti ja tökkää sitä, niin siitä palkka. Mutta ei enää siitä, että kapula paikallaan ja tökkää sitä. Nyt pitää jo siis avata suuta paikalla olevaa kapulaa koskiessa, että heruu palkka. Tätä treenataan vaikka heti huomenna! Maggie oli kamalan innoissaan kapulasta ja kävi kesken Ifan treenin varmaan ainakin kolme kertaa ottamassa sen suuhun. Iiiiiihan pari kertaa Ifakin aukaisi jo suutaan kapulaa koskiessaan. Toivotaan, että se hoksaa homman pian.

Siinäpä olikin jo paljon treeniä, ihme että koira jaksoi kaiken, oli meinaan monta aihetta. Omistaja oppi paljon lisää uutta, kuten joka kerta, ja tästä on hyvä jatkaa! Ihme oli kun ei ollenkaan satanut, vaikka taivas oli kyllä ihan sen näköinen. Vähän jo harmittaa kun enää pari kolme kertaa tätä lystiä jäljellä, sit loppuu tokotreenit ja alkaa näyttelytreenit. Onneksi nyt ei kuitenkaan vielä ollut viimeinen kerta. Ehkä enskerralla osataan taas sitten paremmin!