Tag Archive | rally-toko

Kisapohdintoja ja tiistairallyt

<ulina-alert>

Mä oon ollu koiraharrastuksien suhteen taas henkisesti niin kovilla. Mua kannustettiin hakemaan Ifan kanssa koiratanssin maajoukkueeseen, varmaan ainakin kolme eri ihmistä ollut että hae hae, totta kai haet, hae ihmeessä. Oltiin jopa kaksissa karsintakisoissa. Viimeisen vuoden kaikki kisat vaan on mennyt huonosti. Käytännössä siis se aika, kun on kisattu koiratanssissa voittajaluokassa. Eikä tämä koske pelkkää koiratanssia, vaan rally-tokot ihan aswell on mennyt päin honkia. Koottuja selityksiä on niin paljon kuin vaan ikinä ehdin keksiä. On treenattu ja kisattu liian intensiivisesti, rally-kisoissa ei oo ollu tarpeeks lämmin, mä olen tehnyt liikaa koulutusvirheitä menneisyydessä, Ifa ei vaan kykene palkattomuuteen, koiralla ei riitä rahkeet. Kun oikea syy on varmaan vaan se, että mä vaadin liikaa liian aikaisin. Heti kun joku liike onnistuu seikkaperäisesti käsimerkin avulla kotona keittiössä, sitä lähdetään kokeilemaan kisatilanteessa ja sitten ihmetellään kun koira kieltää tai tulee metrin väärässä paikassa positiossa. Ai mikä yliopettaminen? Paikkoihin yleistäminen? Häiriöiden treenaaminen? Palkattomuus? Siihen kun vielä lisää sen, että mun pääasiallisin reagointitapa virheisiin on ollut se, että mä turhaudun ja kiukustun, että miksei se koira nyt tee. Niin no, miksiköhän ei… Olisko vaikka koska se ei osaa tarpeeksi hyvin, siltä vaaditaan liikaa. Peiliin katsomisen paikka.

En hakenut koiratanssin maajoukkueeseen. Eilen julkaistiin joukkuevalinta. PM-kisoihin lähtee HTM:ään kolmikoirainen joukkue neljän sijaan, ei varakoirakkoa. Ifa olisi ollut mukana, jos olisin hakenut. Mä menen ihan sekaisin pelkästä ajatuksesta, että pitäisi olla mukana. Onneksi ei olla. Ja samaan aikaan harmittaa ihan kamalasti. Harmittaa se, että en ole niin hyvä kouluttaja, että voitaisiin lähteä edustusjoukkueeseen. Koska oishan se hienoa, harjakoira edustusjoukkueessa. Mä haluaisin nähdä meidät siellä, mutta mä en kykene. Mä haluaisin voida seistä siellä ylpeänä itsestäni ja koirastani, mutta mä en kykenisi.

Ifa on osaamistasoltaan korkeintaan keskinkertainen AVO-HTM-koirakko. Eikä siitä toki ole syyttäminen – jos nyt ketään syyttää tarvitsee – muuta kuin sitä, joka minua takaisin peilistä katsoo. Ifa tykkää tehdä. Se oppii nopeasti. Samaan aikaan musta tuntuu, että jos mä haluan edes yrittää olla reilu ohjaaja koiralleni, on ainoa reilu teko lopettaa sen kanssa kisaaminen. Itken käytännössä joka ikinen kerta kun ajattelen sitä, ja olen ajatellut sitä viime aikoina usein. Kaikista niistä hyvistä asioista huolimatta tuntuu, että nyt sen on loputtava. Se ei vaan voi kisata enää. Se ei ole reilua koiralle, kun se ei kykene niistä kisatilanteista nauttimaan, vaan ottaa ne niin raskaasti. Koko tämä matka – 2 x TOKO ALO1, rallysta RTK2 ja 1 x hyväksytty tulos voittajasta, koiratanssissa kisaaminen voittajaluokassa ja HTM:n “SM-pronssi” 2016 – ja tähänkö se päättyy? Kauhea potentiaali jää käyttämättä, mutta ihan turhaa on olla osaava koira, jos ei sitä osaamista pysty näyttämään. Arkielämässä ei tarvitse osata kymmentä positiota viiteen eri suuntaan useassa eri tempossa niin, että koira pysyy oikeassa kohdassa kuin liimattu. Ja kaikki koska mä olen niin jumissa, etten usko että tilannetta voisi treenaamalla korjata. En usko varsinkaan itseeni, ja koirankin uskon menneisyyden virheillä pilanneeni niin, ettei paluuta ole. Toisaalta tiedostaa, että se on hieno pieni koira, jonka kanssa on saavutettu niin paljon enemmän kuin mitä koskaan uskoisi harjakoiran kanssa olevan mahdollista, ja pyörittelen mielessä villiä ajatusta siitä, pitäisikö tarjota sitä Viikon Rakiksi SporttiRakille, ja silti en vaan kykene näkemään konkreettista tulevaisuutta enää kisakentillä.

Marjo Korander-Taavitsaisen blogipostaus SporttiRakissa koiraurheilijan itseluottamuksesta kolahtaa silti kovaa. Päällimmäiseksi jää ajatus, että kyllä on niin niin niin paljon kasvettavaa vielä koiranohjaajana ja kilpailijana, koiraharrastajana. Mä en vaan tiedä, pystynkö mä vielä kasvamaan. Ifan “uran” ajattelu menee kyllä niin tunteisiin, että siitä on objektiivisuus kaukana. Mistä mä tiedän, milloin teen oikeita ratkaisuja ja milloin luovutan liian helpolla kun en onnistukaan kaikessa heti. Retorinen kysymys, johon ei ole vastausta olemassakaan.

</ulina-alert>


Siirrytään sitten Mindyn tiistaisiin rally-tokotreeneihin. Mindyn kanssa on tapahtunut ihan ihmeellistä kehitystä. Ja samalla taas ongelmia on sellaiset kohdat, joista ei ole tarvinnut ikinä Ifan kanssa vääntää. Viimeisin huikea edistys on ollut, että ollaan pystytty tekemään jonkun mittaista seuruuta niin, että mä olen vihdoin saanut vasemman käden pois nyrkistä mahan päältä suoraksi koiran “ulkopuolelle”. Se on huikeaa. Samoin takapäänkäyttö on pysynyt aika hyvänä. Oikeanpuolen seuruukin kuulemma paranee kerta kerralta, mutta sitä on itse vielä vaikea nähdä. Seuruusta pysähtymisissä on myös tapahtunut jotain edistystä. Sen sijaan nyt vaikuttaa siltä, että houkutuksesta on tulossa meille haaste. 😀 En sano ongelma, en usko että siitä tule ongelma. Se on varmasti koulutettavissa, ja Mindy oppii kyllä. Me vaan ollaan vasta niin alkeissa, ettei Mindy ymmärrä vielä jutun juonta että treenatessa maailmassa ei ole mitään muuta kuin minä.

Seisomista on nyt treenattu erikseen, kun Mindy siitä alkoi ottaa hieman painetta. Huomaan kuitenkin Mindyn kanssa tosi hyvin sen, miten oleellista on että mä pidän pääni kasassa. Jos mä olen rauhallinen ja johdonmukainen, koirakin tekee paremmin. Samantien jos mä lähden kohellukseen mukaan tai alan menettää malttiani, niin on satavarma että Mindy laittaa läskiksi. Tää on oikeesti niin hienoa, että toi koira haastaa mua ohjaajana erityisesti tällä saralla. Erittäin arvokasta oppia, jota tuo koira tarjoaa mulle.

Esineilmaisua on myös vähän harjoiteltu. Koitin siirtää treeniä ulos, kun sisällä ei pääse kauhean helposti kauemmas koirasta vaikeuttaakseen treeniä. No, tyhmänä koitin sitten taas ulkona edetä liian nopeasti enkä oikein osaa suhtautua siihen, kun Mindy nousee ilmaisusta ennen kuin olen halunnut. Toisaalta, se ei ole ollut käskyn alla, se on tarjonnut käytöstä, mutta mmmhhh… Huolestuttaa että se oppii samanlaiseksi kuin Ifa, että ei vapautuskäskyillä väliä kun asentoa voi vaihtaa sitten kun huvittaa, kun on omasta mielestään ollut asennossa tarpeeksi pitkään. Tähän onkin ihan erinomaista treeniä se meidän tokokurssin vihjeestä maahan ja vasta vapautuksella ylös. Sen harjoittelua täytyy jatkaa.

Jotain koiratanssia tarttis myös treenata, jos siinä suunnitteli joskus Mindyn kanssa kisaavansa. Yksi kohta täytyisi koreosta vaihtaa ja muutamaakin kohtaa vähän vahvistella, sekä mielellään treenata niitä kattavasti muuallakin kuin kotona. No, kesä tulee, ja puolen toista viikon päästä tulee myös Tahtitassujen koulutusviikonloppu! Sitä odotan ja PALJON! Mindykin pääsee treenaamaan. 🙂

Mindyn rallyt ja tokokurssin avaus

Pakko kirjoittaa lyhykäiset muistiinpanot, jotta en unohda mitä käsiteltiin eilen meijän tokokurssin aloituskerralla. Mutta ensin toissapäivän rally-tokoihin.

Koutsi oli kipeänä, joten väännettiin kahden kurssikaverin kanssa keskenämme ratoja. Oltiin valkattu tulevien Ruskon kisojen tuomarin aiemmin tekemä VOI-rata, joka sitten viriteltiin halliin ja lähettiin treenaamaan. Hyvä Mindyn kanssa, just saatu RTK1 ja ollaan menossa AVO:a korkkaamaan ekaa kertaa niin vääntää noita VOI-luokan ratoja. 😀 Ei sillä, siinäkös ne namin kanssa sit menee. Ja tuleepahan hei tehtyä sitä oikeeta puolta jo! Se tässä ainakin on etuna. Et vaikka se ei sitä osaa, niin ei pääse muodostumaan ihan vieraaksi konseptiksi.

Ja koska piti koutsille saada ihmeteltävää, videoitiin kaikki radat. Ja koska oon laiska, en jaksa nyt kirjoittaa radoista mitään. Laitan vaan kaikki videot tähän.

Rata 1:

Rata 2:

Rata 3 ( tää on vähän vinossa, sori siitä 😀 ):


Sitten päästään siihen tokokurssiin!

Koutsina toimi Tikkujuttu-blogin pitäjä Katja Kontu. Oonkin hänen blogistaan kuullut joskus vuosia sitten, mutta toisaalta ei silti ollut mitään muuta ennakkotietoa kuin että “sakemanni sillä taitaa olla”. 😀 Ja olihan juu, parikin. Hyvin positiiviseen kouluttamiseen orientoitunut, joka oli mukava yllätys. Aina jaksaa vähän jännittää että millasia koutseja näistä koirakerhoista löytyy varsinkin PK-puolelta.

Tokokurssi oli siis tasoa tokon perustaidot. Seuraava ryhmä olis ollu jo ALO/AVO-tasonen ja ajattelin et sinne meil ei ehkä ihan oo vielä asiaa. Kurssikaverit vaikutti tosi kivoilta, jokainen hieman erilaisessa tilanteessa koiransa kanssa. Sovittiinkin jo, että viikon päästä keskiviikkona vaikkei oo koulutuskerta niin nähdään kentällä ja treenaillaan kimpassa. 🙂

Hyvin perusasioista me sitten lähdettiinkin. Eli siitä, että koiralla olisi kontakti ohjaajaan ja kontaktista saa palkkaa – sarjatulella. Jos koira katsoo häiriötä, palkkasana ja palkkaus pois häiriöstä. Tämä kuulemma kaikesta huolimatta ei opeta koiraa katsomaan häiriöitä lisää, vaan koira oppii että “aa, häiriö, katsompa ohjaajaa niin saan palkkaa”. Ja tätä sitten harjoiteltiin koirienkin kanssa kentällä. No Mindy nyt oli varmaan kaikista vähiten häiriöherkkä kurssin koirista, mutta ehkä kieltämättä tuostakin on iloa. Mindyllä on jotkut tietyt tilanteet, joissa se jää tuijottamaan muualle ( kotipihassa esim. tsiigailee näkyiskö naapurin kissoja 😀 ) eikä oo siitä päästy pois vielä, niin ehkä tuo auttaa asiaan. 🙂 Kuumahan siinä tuli hilluessa, joten taisinkin ottaa Mindyn kanssa vaan kaks tai kolme hillumispätkää.

Muut ajat harjoiteltiin sitten sitä, mitä myös painotettiin kurssilla paljon, eli rauhoittumista, taukokäytöstä. Mä ihan vähän yliarvioin Mindyn rauhoittumistaidot, meinasin että jos laitan sen kiinni kentän laidalle ja poistun parin metrin päähän niin kyllä se minuutissa lyö maate odottamaan. No ei se ihan maate laittanut, mutta ei se toisaalta mitään hillunutkaan. Ja saatoin hyvin sieltä parin metrin päästä kehottaa että “käy siihen” ja hienosti meni sitten maate. Eikä se mitään reagoinut ohi kulkeviin ihmisiin ja koiriin kuten en ajatellutkaan sen reagoivan. Kurssikaverit vaa viitto reunalla makaavaan Mindyyn, että “toi on ihan epäreilua” viitaten siihen miten hyvin ja rauhassa se odotti. 😀

Mukava yllätys jonka kentällä huomasin oli se, että Mindy leikki mun kanssa! Uulalaa! On nyt saatu sekä rallyssa että tuolla kentällä kiskottua narulelua yhdessä. Vähän siinä on sitä meininkiä, että tyyppi meinaa lähteä rallaamaan sen lelun kanssa, mutta tosi hienosti se kutsuttaessa jättää lelun ja tulee luokse. Ja irrotuskäsky on toistaseks toiminut vielä aina, ja palkkana aina nami. Tosi ihanaa kun koira vielä naminkin saatuaan voi jatkaa leikkiä! Ifa ei ikinä pystynyt siihen.

Kotiläksyksi kurssilta kaikki sai jatkaa sarjatulipalkkauksen harjoittelua. Mä vielä ihan inauksen kyseenalaistan tätä, mun mielestä se tuntuu retardilta enkä näe sen pitkän aikavälin hyötyjä, mutta koska oon Ifan pilannut niin täytyy avoimesti kokeilla toisten vinkkejä kun omat ei selkeästi toimi. 😀 Tässä harjoituksen toinen puoli oli myös sitä, että harjoitellaan ettei namipalkka ole vain kämmenellä oleva nami jonka saa ottaa, vaan palkkana toimii namikäden jahtaus, namin koppaaminen ilmasta jne. Eli opetellaan tekemään tilanteesta mielekkäämpi ja palkitsevampi.

Lisäksi jokaisen pitää opettaa koiralleen uusi elevihje joko istumiseen tai maahanmenoon. Ei siis käskyä, vaan tietty asento tms. joka toimii koiralle vihjeenä mennä maahan. Liikkeen teosta nopea palkka suoraan asentoon ja sen jälkeen vaikka namin heitto, jotta koira lähtee liikkeelle. Mä valitsin opettaa Mindylle maahanmenovihjeeksi sen, että mulla on molemmat kädet nyrkissä mun edessä noin rinnan korkeudella. Tämä tuli siitä kun välissä näkee paimenessa sitä, että on opetettu maahanmeno just niin että pidetään keppiä kädessä tolleen poikittain ittensä edessä. Aattelin sitte että siinäkös se menis ilman keppiäkin, kädet nyrkissä. Harvoin sitä kuitenkaan silleen tulee siviilissä oltua. 😀 Vedin jo harjoituskierros 1:n siitä kotona illalla. H-I-D-A-S on se sana jolla kuvailisin sitä, ensin mietitään, sit istutaan, sit mietitään ja sit mennään maahan. Mut toisaalta, se oli vasta eka kerta, otetaan tänään uusiks ja katotaan josko lähtis nopeutumaan. 🙂 Täytyy palkata nopeammin niin josko se maahanmenokin sitten nopeutuisi. Tai antaa vihje vasta kun koira istuu jo valmiiksi.

Summa summarum, ajattelin että seuraavalla kerralla Mindyn kanssa treenataan siis:

  • Sarjatulipalkkaus kontaktista ja häiriöiden katsomisesta
  • Uusi vihje maahanmenoon
  • Takapään käyttö (jos löydän sopivan korokkeen)
  • piru, istu-piru, kurre-istu-piru takaperinketjutus koiratanssikoreota varten

Ja loppuun vielä: onnea Likita tänään 11v. ❤

Rally-tokokisat JANKK 13.2.2016

Rally-tokon virallistuttua tuli voimaan 2v siirtymäaika, jonka loppuun mennessä epäviralliseen aikaan kisanneen koirakon tulee kilpailla virallisissa jos mielii säilyttää vanhat tuloksensa. No Ifalla on vanhastaan RTK2 ja yksi tulos VOI:sta, enkä todellakaan ole innokas aloittamaan alusta alokasluokasta. Tuo siirtymäajan 2v tulee täyteen tämän vuoden vappuna, joten alkoi olla vähän kiire päästä jonnekin kisaamaan. Varsinkin kun Ifan jo kahdesti Loimaalle ilmoitettuani jouduin perumaan molemmat kisat, toisen hampaidenpoiston ja toisen juoksujen takia. Tämänpäiväisiin Janakkalan kisoihin sitten onneksi pääsimme mukaan ja siellä tänään kävimme kehässä pyörähtämässä.

Yllättävää kyllä, jännitykseni oli tällä kertaa hieman matalampi kuin viikko sitten Ylöjärven koiratanssikisoissa.Varsinaisia tulostavoitteitahan meillä ei näihin kisoihin ollut, tavoitteena oli vaan päästä kehään asti ja suoriutua sieltä ulos niin, että kirjoihin jää sellanen merkintä että voittajassa kisataan. 😀 Muulla ei paljon ollut merkitystä. Vähäisetkin varovaiset toiveeni kohdistuivat varsinaiselle kylttiradalle. Käytösruudusta tiesin että saa tapahtua maailman seittemäs ihme että Ifa sen oikein suorittaisi, eikä mulle ollut mitään väliä sinänsä mitä se siellä tekee.

Kisapaikalla oltiin perillä siinä 11 maisssa. Meneillään oli juuri ALO:n palkintojenjako. Saatiin siinä välissä sitten sopivasti tsekkautettua Ifan siru ja mittaus kuntoon kisakirjan vahvistamista varten. Hauskaa kun mittaus oli aksapöydällä jonka Ifa vähäisissä määrin agilitya tehneenä tunnisti ja sinnehän se pomppas valmiiks ennenku ehti kissaa sanoa. 😀 Sitten kun sen käski alas laittamatta sitä uudelleen käskyn alle niin sinne pöydälle se sujahti samantien taas uudelleen. 😀 No olipahan helppo mittaus ja sirunluku. Todettiin sitten siinä Teron kanssa, että ei jumankauta täällä hallissa on KYLMÄ, mittari näyttää mitä lie 7 astetta plussaa ja voittajan kehääntutustumisen pitäis alkaa n. klo 12:50 melkeen 20 koirakon AVO:n jälkeen. Ei mittää, kamat ja koirat takas autoon ja ajelemaan ympäri Janakkalaa. Vanajanlinna tuli kierrettyä autolla pariinkin otteeseen. 😀 Palailimme kisapaikalle vähän ennen 12:30 juuri sopivasti seuraamaan AVO:n palkintojenjakoa. Siitä päästiinkin vikkelästi sitten rataantutustumiseen.

20160213_110544.jpg

Rata ei ollut mun mielestä kauhean vaikea. 18 kyltistä oikeastaan vaan 2 oli sellaisia, jotka etukäteen mietityttivät mua enemmän. Ensimmäinen niistä oli molemmat täyskäännös oikealle ja toinen se tuplasaksalainen. Molemmista selvittiin kuitenkin kohtalaisen ongelmitta. Ja siis tuomari Pia Heikkinen oli aivan ihana! Eikä harjoittelija Riikka Timosestakaan pahaa sanottavaa. 🙂 Molempien käytös rataantutustumisessa ihanasti lievitti mun jännitystä. Ehdottomasti tähdätään jatkossakin hänen kisoihinsa.

Onnistuttiin keräämään radalta yhteensä 41 virhepistettä, joten 59 pisteen loppusaldolla ei oikein tulosta irronnut. 😀 😀 Olen kuitenkin tosi tyytyväinen meijän kisasuoritukseen! Ifa selvis hienosti, se ei mennyt lukkoon, se käytti takapäätään, se ei mennyt haistelemaan kylttejä eikä livennyt houkutuksella!! Hyvä Ifa! 🙂 Kyltiltä 5 eli käännös oikealle (koira oikealla) saatiin -10 TVÄ (rintamasuunta), kun Ifa ei ihan ollut matkassa mukana kääntymässä vaan kiri vähän mun edelle. Mä en tajunnu että siitä rapsahtaa -10p, mutta ei mua toisaalta paljoa kiinnostanut uusiakaan liikkeitä, kun ei meillä varsinaista tulostavoitetta ollutkaan. Halusin vaan että päästään radasta läpi. 😀 Seuraavalla kyltillä kyltti 6 puolenvaihto takaa tuli -3 mun vartaloavuista, no big deal, voidaan ottaa tää jatkossakin. Kyltiltä 11 koira eteen vasemmalta sivulle tuli -1 vino hieman vinosta etuasennosta, no big deal tämäkään, ei Ifa kunnollista eteentuloa osaakaan. 😀 Kyltti 12 oli tuo tuplasaksalainen, josta tuli -1 PY, Ifa toisessa käännöksessä hieman jätätti epävarmana taakse – täysin treenillä korjattavissa oleva asia. Lopuksi vielä viimeisellä kyltillä 3 askelta peruuttaen Ifa ei kunnolla peruuttanut mukana, uusittiin tehtävä mutta ei silti onnistunut kunnolla, joten ei jääty hinkkaamaan ja otettiin siitä se yhteensä -13p.

Käytösruutu oli vasemmalla sivulla maaten. Pyysin Ifan maahan toisen koirakon lähdön ajaksi, jotta suoritusta ei hylättäisi väärin suoritetun käytösruudun takia. Tiesin tosiaan että Ifa ei siellä makaisi varsinkaan nyt näin kylmässä hallissa, enkä sitä siltä ollenkaan vaatinut. Varmaan alta minuutin Ifa alkoi ensin piippaamaan ja nousi sitten istumaan, mutta väliäkös tuolla. Juttelin Ifalle siinä kokoajan, että “joo ei sun tarvii siel maata, nou hätä, istu vaan, ei tällä oo mitään väliä, koita hetki kestää tässä ruudussa niin päästään pois, olit tosi hieno jo, nyt ei tarvii enää jännittää”. Käytösruudusta kuitattiin täten myös -13p vaihdetun asennon että piippaamisen yhteistuloksena.

Ifa kuitenkin veti radan hienosti häntä heiluen, eikä ottanut lähimainkaan niin pahoja paineita mun jännittämisestä kuin viimeksi. Mä tosiaan pelkäsin että se ei suostu tekemään mitään, ei tulemaan edes sivulle, menee nuuskimaan kyltit ja houkutukset ja what else. Mutta ei, hienosti se veti taas. Ei voi kuin olla tyytyväinen. ❤

Loppuun vielä meijän kisavideo:

*wroom wroom*

*wroom wroom* eli ralliauto eli rally-tokotreenit. Ooho?! Pitkästä aikaa jotain muuta kuin koiratanssia. 😀 Tuli tutun xolo-kasvattaja Ninan kanssa puhe rally-tokosta ja siitä, että mekin ollaan siinä aikanaan kisattu. Totesin ohimennen, että tarttis ottaa uus startti alle tässä joskus jottei vanhene meijän epävirallisaikaan saavutetut tulokset, kun siinä on joku aikaraja. No kuin tilauksesta joku juuri puhui aiheesta Facebookin rally-tokoryhmässä ja kävi ilmi, että 1.5.2016 vanhenee vanhat epäviralliset tulokset jos ei siihen mennessä ole kisannut. Nii että eihän tässä auta ku lähteä kisaamaan! En sulata ajatusta siitä, että meijän RTK1, RTK2 ja yksi ihka ainoa tulos VOI:sta katoais kuin tuhka tuuleen ja pitäis alottaa ALO:sta taas. Ei sovi, joten parempi lähtä kisaamaan. 😀

Mutta tietty että vois kisata, niin ois varmaan ihan kiva että koira osais kyltit… 😀 Harjoiteltiin sivulla pyörähtämistä, yhtä sivuaskelta oikealle, 180 asteen täykkäriä paikallaan oikealle, paikallaan pysymistä maaten/istuen/seisten kun minä kierrän ympäri, eteentuloa, takakautta sivulletuloa, seuraamisen käännöksiä (koira takaa/molemmat toisiaan kohti/molemmat ulkokautta) ja ja… No, näköjään ihan liikaa kaikkea.

Vaikein osuus oli eteentulo ja oikealle sivulle tulo jos ohjaavassa kädessä ei ollut namia. Eihän toi rotales tehnyt mitään jossei ollut ohjaavassa kädessä namia! Meinasin hiukset repiä päästäni että miten tää nyt on niin iso juttu?! Ok voittajassa ei saa kuitenkaan kovin suuria käsiapuja käyttää ja niitä eteentuloon ja oikealle sivulletuloon vielä tarvitaan, mutta silti! Työstettiin tuota sitten hieman sillä, että ensin pari namivetoisesti, sitten yksi ilman namia ja kun teki kunnolla niin sai metukkasiivun palkaksi.

Sivuaskel oikealle sujui hienosti – jos aloitettiin paikaltamme. Liikkeessä siitä ei tullut yhtään mitään, tulee ihan vinosti mukana. Toisaalta kotona tätä on hankala treenata, kun Ifan liikeratoihin vaikuttaa sekin, missä kohtaa on mattoa ja missä ei… Täytyy siis treenata tätä joskus hallilla. 180 asteen täykkäri oikealle paikallaan sujui hyvin, kun ajoissa käskytti ja kertoi että mitä tehdään. Se tarttis aina muistaa.

Muut täykkärit liikkeessä sujuu ihan hyvin, paitsi poispäin käännös. Siinä on vähän työstettävää. Varsinkin kun juuri sitä ennen treenattiin sivulla pyörähtämistä, ja tajusin tekeväni ihan saman käsiliikkeen siihen. Not cool. Se sivulla pyörähtäminenkään ei ole turhan helppoa, kun se on Ifan “huonompi pyörimispuoli”. Toiseen suuntaan se osaa pyöriä paljon vahvemmin. Mutta ei se mitään, treenataan tätä lisää. Kosketuskeppi voisi itse asiassa auttaa ehkä tässäkin. Samoin mietin nyt, että kosketuskepillä voisi varmaan kokeilla sitä eteentuloa ja oikealle sivulletuloa kuin myös.

Maahan/istu/seis ja ohjaaja kiertää koiran meni kaikki tosi hienosti. “Istu, seis, kierrä koira” -kyltin treenissä vaan huomasin, että täytyy muistaa odottaa koiran noustua seisomaan ja käskeä selkeästi “odota”, ennen kuin lähden kiertämään, muuten Ifa liikkuu ihan ymmärrettävästi mukana. Suoraa liikkeestä maahanmenoa en viitsinyt ottaa. Se on meille muutenkin se Ifalle kaikista inhottavin liike, kaikista potentiaalisin epäonnistumaan.

Jatkossa tarvii treenata/vahvistaa vielä lisää:

  • puolen pitäminen jalan ali pujottelun jälkeen
  • maahan/istu/seiso kierrä koira koira oikealla puolella
  • eteentulo
  • oikealle sivulletulo
  • 3 askelta peruuttaen
  • kaikki siirtymät kaikista suunnista oikealle puolelle
  • puolenvaihto takana (vas->oik, oik->vas)
  • houkutus
  • kylttirata
  • käytösruutu

Eli joo tekemistä riittää Ifan kanssa. 😀 Käytösruutu on ihan vammanen. Pitää treenata kyltit niin, että saadaan ottaa -10p käytösruudusta, koska sitä toi ei varmana kisatilanteessa tee. Ja se meille kelvatkoon.

Kokeiltiin muuten nopeasti Ifan kanssa myös tuota edessä väärinpäin seisomista silleen, että alan nostamaan keppiä ja palkkaamaan kun Ifa pysyy siinä silti. Pari kertaa Ifa kääntyi mua katsomaan, mutta kyllä me useampi onnistuminen silti saatiin siinä, että asento pysyi ja katse säilyi eteenpäin! Wuu! Pätevä doge. ^_^


Ja hei, Liksukin pääsi treenaamaan!

Oon miettiny, että Liksulle ois koreoon hyvä joku kaiuttimen näköinen pömpeli, jota se vois sit kiertää/jonka päällä tehdä kurrea tai 360. Sitten tajusin yhtäkkiä että wtf, mullahan on tollanen kuutio subbari jota en tarvii, koska kaiuttimien piuha on mennyt rikki niin että ääni kuuluu vaan toiselta puolelta. Ei mitään, kaikki piuhat irti ja treenaamaan. 😀

Koitin ensin opettaa Liksua kiertämään sitä etutassut sen päällä. Ei osannut alkuunkaan. Sitä vois kyllä jatkaa viitsiessään, mutta ehkä jollain muulla esineellä. Liksu sitten itsenäisesti alkoi tarjota kokonaan esineen päälle menoa. Tämä ok, tätähän olin ajatellutkin. Tosin subbarin pinta on aika liukas, joten aika pian virittelin siihen kylppäristä pienen pehmeän maton päälle ettei tassut luista ja mieti, että jotain tähän pitää kehittää.

Harjoiteltiin siinä sitten vähän kauempaa esineen päälle lähettämistä ja esineen päällä kurren tekoa ja siihen koitin ottaa etäisyyttä mukaan. Kauempaa lähettäminen sujui ihan hyvin, mutta kurre ei vielä niinkään. No, sitä voidaan treenata.

Ainoa vaan, että kun oltiin sitä hinkattu jo hyvän aikaa, sain idean että oiskin paljon kivempi, jos voisi ensin käyttää subbaria sen kiertämiseen (esim. apuna ison ympyrän juoksemisessa) ja sitten myöhemmin voisin koreossa heittää mun nahkatakin siihen subbarin päälle, jonka jälkeen se ei enää luistaisi tassujen alla ja Liksu voisi kiivetä päälle ja tehdä kurrea! Tahdah!

…paitsi että arvaa vaan suostuuko se enää kiertämään sitä, kun just harjoiteltiin menemään sen päälle. No ei suostu ei. Tää vaatis taas sen tason sanaerottelut, etten oo ihan vakuuttunu onko Liksun päässä siihen kapasiteettia tarpeeksi. Voi hyvin olla, että ei.

Noh, hautokaamme ja jalostakaamme tätä ajatusta entisestään.


(Meillä jäi tosiaan TAAS koreotreenit väliin, kun auto irtisanoutui viime viikon lopulla, eikä meiltä pääse mitenkään fiksusti tuonne treenipaikalle. 😦 Saati että hotsittaisi seikkailla sateessa julkisilla ja käyttää matkaamiseen julkisten tunti oman auton vajaan vartin sijaan. Asd. Tyhmät autot. Ensi viikolla onkin sitten viimeinen kurssikerta. Toivottavasti pääsemme edes sinne.)

Messarissakin tuli käytyä viime viikonloppuna.

Pikselioksennusta on tarjolla beusseista sekä lauantailta että sunnuntailta, ja koiratanssista ihan muutama hassu kuva näytösesityksistä toiselta päivältä.

Messarissa käytiin koiratanssissa pohjoismaiden mestaruuskilpailu. FS-esitykset, joiden pitäisi olla mind-blowing monipuolisuutensa vuoksi, eivät pahemmin säväyttäneet. Mutta hyvä luoja. HTM:n PM-voittajaesitys on aivan u-s-k-o-m-a-t-o-n. Nyt ei tunnu muut esitykset enää missään tuon jälkeen. That, my friends, is pure gold. Merja Valkosen kuvaama video esityksestä on katsottavissa YouTubessa.

Haut ja tokot ja oliko jtn muutakin?

Yritän tässä nyt epätoivosesti muistella mitä tehtiin viime viikon hakutreeneissä…

Olin vähän sitä mieltä, että viime kertaset pidemmän matkan maalimiehet ei ollut Ifalle minkään valtakunnan ongelma, että lisää pökköä pesään vaan. Halusin nyt myös pistää silleen että en lähetä koiraa suoraan helpoimmasta kalliokohdasta, kyllä se ylös pääsee mualtakin tai jos ei pääse niin kiertäkööt. Ensimmäinen maalimies mielikuvana radan yläpuolelle, vasemmalle, mentiin jyrkemmästä kohtaa ylös ja sit pysyteltiin melko lähellä etureunaa sen jyrkkyyden takia. Ettei lisätä matkaa ja maaston vaikeutta molempia liikaa kerralla.

No, ukko paikalleen, koiran kanssa takasi keskilinjalle ja sitten lähetys. Sinne se ampas, katto kallioo että öö vähän on korkee, lähti menee pidemmälle kunnes löysi kohdan mistä pääsi kalliolle, mutta jatkoi sitten siitä sitä viistottaista suuntaansa edelleen (keskilinjaan nähden) eteenpäin, siis varmaan 45 asteen viistossa. Siellä se sitten seikkaili pitkään, juoksi ees taas ja ihmetteli kun ketään ei löydy. 😀 Juoksi ja juoksi, haki ja haki kunnes vihdoin tuli takaisin. Otin sen uudestaan siihen, mielikuvasanalla hetsaus ja uusi lähetys. Nyt juoksi suoremmin sinne mistä jo tiesi pääsevänsä kalliolle, kävi taas vähän edempänä, kunnes käänty takasipäin ja sieltä lopulta löysi maalimiehen. Oho oho. 😀 Oon aika yllättynyt että pitkästä tyhjästä pistostaan huolimatta se lähti hyvällä meiningillä uuteen lähetykseen, joka sitten onneksi palkittiin maalimiehellä. Ei loppunu motivaatio kesken. Hienoa! Hyvä kun koira treenaa itsekseen näitä tyhjiä pistoja, ei tarvii ite miettiä miten niitä lisätään treeniin. 8) Eiku…

Seuraava maalimies taas mielikuvana pitkälle alas, ihan täyteen matkaan. Tää on sinällään hieman haastavampi kun keskilinja lähtee nousemaan, tuntuu musta ainaki aina että alapuolella matkaa sivurajalle on enemmän kuin ylhäällä. Tää on Ifallekin jotenkin hankalampi puoli sillonku lähetetään vähän kauempaa kuin heti siitä etulinjalta. Oltiin siis edetty joku 50 metriä keskilinjalla siihen lähetyspaikalle. En oo ihan varma että tekikö Ifa taas sen, että se lähti, mutta pysähtyi kattomaan mua ja kun en reagoinut niin lähti jatkamaan matkaansa. Loppuviimeksi melkolailla ongelmitta se löysi kyllä itse maalimiehelle ja oli vissiin ihan hyvää vauhtia tullut vaikka olikin hetken risteillyt. Oli kuulemma käynyt kattomassa meijän avonaisena olevan umpipiilon. 😀 Hitsi, pitäiskös sitä ruveta laittaan ihmisiä piiloihin jo…

Kolmas oli sitten jälleen valmiina ja yläpuolella. Tässä tuli huomattua huolellisuuden tärkeys. Koitin vähän hutiloiden lähettää Ifan pistolle, se meni metrin jos kaks ja tuli takasi, koitin lähettää vielä enemmän hutiloiden eikä siitä tullut yhtään mitään. Kutsuin sen kunnolla takasi, mielikuvasana kunnolla käyttöön ja sitten lähetyskäsky ja kah, johan alko pelittää. 😀 Sitten se lähti kunnolla. Se eteni aina kallion alareunaan asti, jossa se mun mielestä hetken pyöri, kunnes sai hajun ja lähti juoksemaan kalliolle. Mä mietin siinä että mihin hittoon se koira nyt oikeen läks, kunnes sieltä rupes kuulumaan kehuminen. Kas, maalimiehellehän se läks. 😀 Maalimies vaan oli eri paikassa kuin mitä itse oletin/luulin/veikkasin. Eli oppitunti oli jälleen kerran – luota koiraasi. Hienosti meni. Huomenna olis tarkoitus kattoa jos saatais videota…

Ennen hakuja olin muuten tehnyt pienen makkarajäljen pellolle, mutta voin kertoa, se oli niin katastrofi että ei siitä tarvitse sitten tämän enempää puhua.

Rallytokoja oon vähän miettinyt, kun jos käy hassusti että tulee tulos enssunnuntaina molemmilta rallyradoilta niin ollaan sitten VOI:ssa. Ja syyskuun lopulla olis Espoossa rallykisat johon olis kiva osallistua, mut jos tulee tulos nii sit pitäs olla ne VOI:n liikkeet plakkarissa. Kattelin niitä tossa yks päivä että mitäs siellä nyt on, ja mieleen jäi liike että koira käsketään vauhdista seisomaan, kierretään koira pysähtymättä ja sitte koira jatkaa suoraan mukaan seuraamiseen.

Ajelin perjantaina Poriin, jossa tuli sitten yhden lenkin päätteeks testattua toi. Olin ostanu kaupasta mehujään, näytin sitä Ifalle, käskin sivulle, seuraa, seis, kiersin, seuraa, tadaa, toimii. 😀 Ei ropleemaa. Samoin se osaa tosi hyvin pujotella jalkojen välistä oikeelle. Muistaakseni ollaan myös treenattu spiraali nii että koira on oikeella. 3 askelta peruuttaen on vähän vaikea, seinän vieressä onnistuu mutta vapaassa tilassa se lähtee kääntymään ihan ihmeellisesti pois paikoiltaan. Ainii oikeelle puolelle sivulletulo pitäs opettaa, se olis tarpeen, mut muuten tuolla ei sit oo mitään ihmeellistä. Voiskin mennä sitä treenaa heti ku tää on kirjotettuna…

No, Pori kun Pori. Sunnuntaina tuli sellanen olo että Ifalla on ihan tajuttomasti virtaa ja ulkona on käsittämättömän lämmin vaikka näyttää tosi kylmältä ja tuulee vähän. Joten eikun koirat ja Jaska autoon ja Tupalan kentälle reenimään. Siellä oli suorastaan kuuma, tai ei edes suorastaan, vaan OLI koska Ifakin alkoi läähättää. o_O Oltiin matkalla pysähdytty kauppaan ostamaan palkka joka oli iso pilttipurkki josta sitten palkkailin Ifaa. 😀 Otettiin sen avulla pari eteenmenoharjotusta jotka oli jees, mutta siit pitää joskus päästä eteneen. Sitten, no, otettiin vähän kaikkea muutakin. Seuraaminen oli aika hyvää ja palkkasin juoksuseuraamisessa kunnolla mukana tulosta kun kokeissa aina jätättää siinä.

Testattiin liikkeestä seisominen, meni taas saatana ekalla maahan mutta korjattiin se. Testattiin liikkeestä maahanmeno joka ihan perfect. Niin ja nää jäävät tehtiin AVO:n versioina, eli palaa koiran taakse. Ei siinä ongelmaa, ei liikkunut. Yes. Harjoteltiin kaukojen istumaannousua 2-3-4 askeleen päästä. Oliko tossa 3 askeleen päässä kun ei noussutkaan ekalla käskyllä, vaan vasta tokalla. Vapautin, mutta en palkannut ja otettiin uudelleen ja kun nousi ekalla niin palkka. Hyvä. Neljän askeleen päästä (en tiedä miksi piti ottaa sieltä jos ei kolmestakaan noussut) ei myöskään noussut ekalla vaan vasta tokalla, käskin siitä takaisin maahan ja siitä istumaan, teki nämä vaihdot ekalla ja siitä sitten palkka.

Kokeiltiin luoksarin stoppia mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Testasin myös tötsän kierrossa tötsälle pysäytystä. Tulee vähän liikaa ohi. Tätä pitää jatkossa ottaa huuuuuuomattavasti lyhyemmältä matkalta että pääsee palkkaamaan suoraan tötsän taakse. Pitäs onnistua sillä, ellei opeta erikseen käskyä “tötsän taakse” kun nyt se osaa kiertää tötsän. Mitäs kannatatte, uutta käskyä vai vanhaan stopin opetusta?

Ja sitten otettiin noutoa. Tunnarikapula vaan oli kotona treeniliivin taskussa, mut onneks kaks muuta kapulaa eli normi ja ohjattu oli laukussa. Ohjattu käyttöön. Ensin koitin saada Ifan kapula suussa kiertään tötsää, sain hetken tapella kunnes onnistu. No se oli ihan tylsää, entäs se kapula suussa istuminen. No siitä taas ei meinannut tulla yhtään mitään. Ei niin mitään. Varmaan vähän vajaa 10 kertaa “toi mukaan” “istu” *pudottaa ja sitten istuu* *repeat endlessly*. Argh. No ei. No sitten tuli mieleen että mähän olin halunnut kokeilla mitä käy jos käsken koiran sivulle, heitän kapulan ja käsken hakea. Siinä kävi näin:

Kyse ei siis pitäisi olla siitä että intoa puuttuu. 😀 Nyt pitäisi vaan saada se tuomaan kapula käteen asti. Ehkä menen treenaamaan sitä seuraavaksi… Mutta tosiaan, Ifa lähtee tosi hyvällä innolla kapulalle, ottaa sen ja lähtee tuomaan, mutta ei tuo sitä mulle asti. Otettiin yks treeni just tolleen, sit koitin seuraaval kiekal et en vapauta sitä tos puoles matkas jollon se tiputti kapulan ite eikä sit enää tuonu sitä. Otettiin kolmas jossa taas vapautin sen. Mut nyt pitää taas lähtee treenaan tota että se tuo sen käteen asti. Eli liikkeen loppuosa. Mut jotenki ton testin myötä on silleen luottavainen olo että ehkä se vielä noudon oppii! Tuleekohan sen haun ilmasurullakski sitte tollanen pienenpieni ohjatun kapula, vai…. 😀 Nojaa.

Treenien lopuksi, paikallamakuu. Ja siis tässä kohtaa viimestään on hyvä muistuttaa, että kenttä on tosiaan nurmikenttä!! Joka on Ifalle ollut aina pahempi. Jätin takapalkan taakse, sanoin vihjesanan, (käskin maahan menneen koiran takaisin istumaan, sanoin valmistelusanan uudelleen,) käskin koiran maahan ja odottamaan ja poistuin 20 askelta ja käännyttyäni löin kännykästä ajanoton käyntiin. Tuijotin sivuun Jaskaa ja Liksua kokoajan, satunnaisesti vain vilkuillen Ifaa. Ja Ifa makas niin rauhassa kun vaan voi rauhassa olla. Ei sillä ollut pienintäkään aietta nousta. Ouuuuuujea, 2min jälkeen sitten vapautus ja ihan hurjat bileet! Niiiiiin taitava koira! 🙂

Nyt vaan vähän vituttaa, kun koiralla olis liikkeet kunnossa mutta ei voida kisata. :EEE Öriöriöri. Koita täs nyt arpoo tulisko viel tollasia lämpösiä päiviä että vois ilmottaa ton kokeeseen vai ei. Huoh. 😀 Mut jos tonne Tupalan kentälle tulee kisat niin sinne kyllä mennään joskus!

Äsken otin sitten tästä taas innostuneena vähän noita rallyjuttuja. Lähin taas opettaa tota oikeelle sivulle tuloo, oikeella pysymistä, tupla-saksalaista ja noita paikallaan käännös koiran kääntyessä omistajaa kohti tai poispäin. Tai no sitä poispäin kääntymistä ei treenattu, mut kohti kyllä. 😀 Ja nämä ihan hyviä, ihan hyvin se alko kuuntelee käskyä ja teki sen mukaan. Hieno koira. 🙂 Peukut pystyyn et sunnuntaina menee radat hyvin.

Rally-toko Helsinki

Näin sunnuntain kunniaksi korkattiin meidän rally-tokouralla avoin luokka. On muuten ainoa laji missä ollaan mitään luokkanousuja harrastettu, jossei lasketa sitä kun näyttelyissä nousee pennusta junnuksi, junnusta nuoreksi ja nuoresta avoimeksi… x3 No enikeis. Liksu lähti mukaamme Sahaajankadun kentälle tsemppaamaan Ifaa. Samassa paikassa samaan aikaan olis ollut myös mätsäri, mutta sää oli niiiiiin harmaa koko aamun, etten viitsinyt ilmoittaa Liksua. Vasta hieman ennen omaa vuoroamme alkoi aurinko paistaa, juuri kun oltiin juostu kolme kertaa kisapaikan ympäri mäkiä ylös alas että koira (ja omistaja) tarkenis mennä kehään. 😀

Tuli sitten hieman kiire lähtö kehään kun välistä olikin poissa joku. Onneksi paikalla olivat Saila kera ihanien koiriensa Sandran ja Aidanin, sekä miehekkeensä joka ystävällisesti piteli Liksua ja videoi kehäsuorituksemme. Oikeasti, iso kiitos! Jotenkin nykyään jaksaa yllättyä aina kun joku vieras ihminen on kohteliaan avulias. 😀 Voi sitä aikaa kun tuota omaa äijää sai mihinkään koiratapahtumiin raahattua…

No mutta mikäs siinä, Ifan kanssa kehään. Ei se mikään kovin vaikea rata loppuviimeksi ollut, harjoiteltu oltiin paljon sitä meille vaikeinta (paikallaan käännös vasemmalle) ja hyvin sujui nekin joita ei oltu harjoiteltu ikinä (esim. hyppy). 😀 Sitten löytyi pari sellaista mitä pitää selkeästi treenata vähän lisää. Onneks vaan vähän, ei siellä kauhean pahoja ongelmia ollut. Voitte seurata videota samalla kun luette selostusta tästä.

Lähtö. Ensimmäinen kyltti, pysähdytään perusasentoon, käsketään koira seisomaan, kierretään koira, pysähdytään ja jatketaan matkaa. Olin tuon kokeillut ennen kehää Ifan kanssa ja se kerpele treenatessa lähti liikkuu ekalla. Onneks treenasin, koska treeniuusittiin se silloin ja sujui, joten nyt se sujui myös kehässä. Ollaan myös onneks treenattu noita seisomaannousuja ja se varmaan näkyy. Mua niin naurattaa toi sen seisomaannousu. :DD Koominen hieno keulimishyppy. 😀 Mutta hienosti tosiaan pysyi paikallaan. Hienosti tosin ei pysynyt paikallaan seuraavalla kyltillä. Tehtävänä siis pysähdys perusasentoon, koira odottaa kun ohjaaja ottaa askeleen sivulle ja sitten koira kutsutaan sivulle. Ifa siis lähti mun perään heti ku lähin kääntymään. Toisaalta videolta näyttää että mun hartia-avut on niin voimakkaat et tollasii mä teen just ku lähen kääntymään. Odota-käsky ei siis ollut tarpeeksi selkeä, mun mokahan se on. Mutta tätä harjoitellaan lisää. Uusittiin liike, jonka jälkeen se just ja just onnistu, joten TVÄ -3p siitä.

Seuraavaksi pyörittiin täysympyrä vasemmalle, ei siinä silleen ihmeellisiä. Seuraavalla kyllä ihmeellisiä. Hyvä alotus, joka toinen kyltti huonosti. 😀 Eli tehtävänä oli se meidän paljon harjoiteltu paikallaan käännös vasemmalle. Ifa jäi ekaan perusasentoon vähän kauas ja lähin ite kääntyyn just ku se oli korjaamassa sitä perusasentoa ja sitte se heitti ylimääräsen ympyrän sinne väliin, joten päätin että uusitaan sekin. Uusinta sujui oikein hyvin. Jee liike koetestattu toimivaksi! Liikkeelle siitä ja 360 ympyrä oikealle. Ei tossa muuta mutta kun mun pitäis muistaa kokoajan kävellä eteenpäin. Videolta näkee et aina ku mä pysähdyn odottaan Ifaa että se tulis, sekin pysähtyy. Vähän sama kun mitä agissa aina sanotaan, että pitää liikkuu itekki että koira liikkuu. 😀 (No ohoh pyhä yksinkertasuus sentään, ei kai!!)

Pyörimisestä spiraali oikealle, tämä on aina ollut Ifalle ihan kiva, hyvin tulee häntä ylhäällä mukana. Seuraa aikas nätisti eikä kummemmin ees jätätä käännöksissä. Seuraava kyltti pysähdys perusasentoon, koira eteen, vasemmalta sivulle sujui tosi hyvin. Yllättävän hyvin se tuli eteen eikä ollu mitään ongelmaa hypätä siitä sivulle. Eteentuloa on kyllä vähän harjoteltukin. Siitä taas liikkeelle, järkyttävän ruma koomanen täykkäri oikealle suoraan hakemaan TVÄ -10p. 8) Kylttinä liikkeestä maahan, tuo meni istumisen kautta. Huomaa videollakin kun koomaan tohon miettimään että “se meni istumisen kautta, son -10p, pitäis uusia, ei mut uusin jo kaks kertaa ja enempää ei saa, öö, no sit täytyy vaa jatkaa matkaa”. 😀 Meni se sentään maahan ekasta käskystä mutta voi niin vaivalloisesti… All the same, matka jatkui hypylle joka meni hienosti vaikkei sitä olla koskaan otettu. Hetken pelkäsin että entä jos en saa sitä kattomaan eteenpäin ja se vaan törmää siihen hyppyyn, joten koitin oikee kunnolla näyttää ja sanoo että hyppyhyppyhyppy että se tajuu kattoo sitä hyppyä ja suorittaa sen. Ja tajushan se onneks. Siitä saksalaiseen täykkäriin joka yllättäen onnistui ensiyrittämällä.

Houkutuksessa tuo ryökäle haki PY -1p puutteellinen yhteistyö melkee menemällä kipolle asti. Jumankaut mä ku olin varma että ei se sellasia harrasta ja jos meinaa nii äänellä saan sen pois. Eipä toiminut kisatilanteessa niin. Houkutuksessa siis oli kaks rasiaa joissa kannessa reikiä, toisessa rasiassa nakkeja ja toisessa frolicceja. Ifa meni niille nakeille… Houkutus muuten oli houkutus muillekin kuin kisaaville koirille, yhessä välissä lokki meni nokkimaan niitä nakkeja. 😀 Niitä lokkeja tosin sai muutenkin kokoajan häätää pois sieltä kehästä… No, houkutuksen jälkeen pujotteluun ja pujottelun jälkeen juoksuun. Juoksuosuudelta Ifa pokkas AS -1p tulemalla varmaan kilometrin mun perässä, tiedä mikä käsijarru sillekki jäi päälle siinä.

Juoksusta normaalivauhtiin ja viimeiselle kyltille ennen maalia. Eli koira eteen, 1-2-3 askelta taakse koira edessä mukana tullen väleissä istuen. Täähän jopa yllättävää kyllä sujui! Tää oli hyvä revanssi tuolla kyltillä siitä SM:issä tekemästämme “suorituksesta”… Hyhyhyy sitä halua edes muistella millasta se oli. 😀 Onneksi nyt sujui!

Lopulta päästiin siis maaliin, aika oli 2:46:28, miinuspisteitä kerättiin yhteensä 18 joka tarkoittaa että saatiin 82 pistettä ja oltiin tuloksen puolella! Jeeee! Ensimmäisestä avo-kisasta heti tulos, hyvä! Kun AVO:ssa ja ALO:ssa vielä se ero, että ALO:ssa koira on pakko pitää kytkettynä ja AVO:ssa koiran on pakko olla vapaana. Mut hyvin onnistui. Hienoa on se, ettei Ifa mennyt missään vaiheessa niin lukkoon etteikö se olisi tehnyt mitään ja se suoritti noi kaikki kiepsahtelut sun muut oikein hyvin. Kyllähän se häntä sieltä aina paikoin löytyi. 😀

Lisäksi paikalla oli Rebecca ja pehko Sagur, jotka saivat hienosti ALO:ssa 81p ja luokkanousun! Tervetuloa avoimeen, samassa luokassa tavataan jatkossa. Saila ja Sandra onneksi antoivat hieman tasoitusta eivätkä vielä ottaneet luokkanousua pois voittajasta mestariluokkaan! Ja kermana kaiken päällä kisoissa oli myös beussi. 83 Annan päivähän on aina pelastettu kun pääsee näkemään beussin. Beussi, Tomeran Duuri, Turre, oli oikein mukava tapaus ja sai myöskin ALO:sta tuloksen.

Turre-pieni taas testas mua, kun näin kun omistaja otti sen juuri autosta ja menin siihen kysymään “eiks se ooki beussi?” ja omistaja just alkamassa vastaamaan niin Turre sanoo BWÖY ja ryykää suoraan mun luokse, toivottavasti en ihan näkyvästi hätkähtänyt. :DD Saakeli ku ikinä voi tietää millä mielellä sieltä koira vastaan tulee, mutta onneksi Turre oli kuitenkin sosiaalinen, kiltti ja hyvätapainen koirapoika, jota sitten sekunti myöhemmin olinkin jo onnessani silittämässä. 😀 Ja tosi hyvännäköstä tekemistä oli heillä kehässä ja oli muutenkin mukavaluonteinen. Pidin kyllä näkemästäni! Jee, taas yksi tuttu kiva beussi enemmän. 🙂 Kuulemma aktiivinen harrastuskaveri ja virtaa piisaa, sitähän määkin sitten koiraltani toivon.

Muutenkin nyt mahtunut näitä beusseja tähän viikonloppuun, kun lauantaina päätin äkkiseltään ajaa Saloon katsomaan näyttelyyn ilmoitettuja beusseja, joita oli sitten kuusin kappalein. Oli mukava nähdä tuttuja ja aivan erityisen mukava nähdä pieni Puntti-poika, joka kyllä varasti minun(kin) sydämeni ihan totaalisesti. ❤ Missä missä missä on Annan oma beussii…

Salon böös-kuvat muuten täällä.

Ifakin treenasi

eilen, vaikka olikin vetelä veltto kuin keitetty spagetti. Ei siis tehnyt kovin täpäkästi. Alotettiin seuraamisesta seisomisella takapalkalla koittaen napakoittaa pysähtymistä. Kyllä se parempi oli kuin ilman takapalkkaa, mutta sais olla viel terävämpi. Koitettiin maahanmenoja, mut ei toi meinannu painua maahan ollenkaa ekalla käskyllä joten en vaivautunut tappelemaan sen kanssa. Mietin sitten kevään lähestyviä rallyja, että pitääpä taas harjotella sitä paikallaankäännöstä vasemmalle, ehkä eteentuloa ja edestä eri kautta sivulle kiertämistä. Eteentulo sujuu kyllä namiohjattuna, se pitäs opettaa toimimaan käskystä. Sivulle osasi kyllä tulla hienosti nii takaa ku normistikin. Sitten se PKV. No, saatte videon. Taas. 🙂

Nyt jäin vähän miettiin et mitäs muuta pitäs treenaa. No sitä paikkista ja liikkeestä maahanmenoa, sekä seuraamista haluaisin treenaamaan niinku PITKÄSTÄ aikaa. Tyhmä sää kun hankaloittaa treeniä. Tarviin sen oman treenihallin. 😀 Rallyjen suhteen hommat on sinällään plakkarissa, paitti että se houkutus pitää testata. Mut ei mulla oo siihenkään tilaa sisällä. Hmpfh. Lauhtukaa pakkaset lauhtukaa…
Sitten toinen on tietty se BH:n henkilöryhmä! Sitä haluaisin kans päästä treenaamaan. MENE POIS PAKKANEEEEEN! Että voin palkata ihmisiä avuksi. 😀 Aih ja voih ku lisäks kutkuttaa toi luonnetesti. Ois kiikarissa yks testi ja NIIN TOIVON että päästäisiin sinne. Ilmot tosin vasta joskus kuukauden päästä suunnillee, millä jaksan venaa sinne asti tietoo että päästäänkö… Varmaan sillä että menen ja ilmoon Ifan rally-tokokisoihin.