Tag Archive | sanaerottelu

Tän viikon treenit

Tajusin just etten oo vieläkää kirjottanu Leenan koulutuksesta mitään… Ja voisinkin itse asiassa nyt pikaisesti referoida koulutuksen sisällön. 😀 Eli 17.12.2016 DT-areenalla oli Leena Inkilän koulutus, johon osallistuin Ifan kanssa. Yleisosiossa ennen koirakkokohtaisiin treeneihin menoa käytiin läpi kaksi yksinkertaista mutta helposti unohtuvaa asiaa:

  • muista aina käskytys AJOISSA
  • jos käskyä joutuu toistamaan, koira ei osaa sitä kunnolla
    • jos täytyy sanoa kahdesti, toista käsky riittävän harvoin
    • toistuvasti hoetusta käskystä voi tulla sellainen olo kuin sulta kysyttäisiin jotain, vastaisit “emmä tiiä” ja silti jatkettaisiin inttämistä
      => vähemmästäkin turhautuu

Ja koska me lähdettiin koulutukseen palkattomuus- ja paineistumisongelman kanssa, niin nää oli hyviä alkuvinkkejä. Käytiin kehässä vähän kokeilemassa saadaanko paineistumisreaktioita aikaan, mutta jostain syystä Ifa päätti mennä siihen moodiin johon se ei ~koskaan mene, eli vaelteli ympäri hallia nuuskien eikä pitänyt kontaktia. Joten saatiin siitä sitten muistutus, että varsinkin paineistumisongelman kanssa ei luoda painetta ja konfliktia koiraan. Eli hortoileva koira kutsutaan iloisesti nimeltä ja palkataan kun se tulee luokse. Myöhemmin tähän opetetaan joku huomiosana, jonka jälkeen vaikka pieni seuruupätkä ja sitten palkka.

Sama juttu niiden käskyjen kanssa. Jos ekasta käskystä ei onnistu, ei toisen käskyn auta olla sama kuin eka mutta painostavampi. Annetaan siis ensin vihjesana, ja jos se ei toimi, annetaan ihan pieni käsivihje, joista kuitenkin pyritään eroon treenaamalla liikkeet vahvemmiksi. Käskyjen kannattaisi tällaisissa tilanteissa muutenkin olla ennemmin ehdotuksia, vihjeitä, kuin suoranaisia käskyjä.

Ifan kanssa tärkeää olisi myös opetella tunnistamaan milloin se paineistuu ja katkaista juuri ennen sitä vaihtamalla johonkin helpompaan liikkeeseen. Lisäksi pitää muistaa kehua sitä koiraa koreon aikana, se kun sallittua on. 😀

Sinänsä perussettiä, mutta tosi hyvää muistutusta mulle. Reissu oli muutenkin antoisa, kun matkattiin Sannan kanssa samalla kyytillä sinne ja sain keskusteluistamme hurjasti ideoita seuraavaan koreoomme. Koreo ei oo vieläkään ihan suunniteltu, jotain sinne päin, mutta perusjuoni on kasassa. 😀 Ja sitä varten tarvitsin radion, jonka päällä olisi kansi CD-asemalle. Ihana työkaverini sellaisen sitten minulle myi, joten ollaan päästy harjoittelemaan luukun sulkemista. Tai Ifahan tajus sen perusidean silleen about samantien. 😀 Uskomattoman nopea se on hiffaamaan asioita.

Ollaan harjoiteltu radion lisäksi sivuaskeleita jalkojen välissä (toiseen suuntaan menee tosi hienosti) ja oikealla väärinpäin positiota, että se olis suora ja pysyis eikä valuis eteen poikittain. Myös siinä on sivuaskeleita harjoiteltu, yhteen suuntaan nekin menee kohtalaisesti, mutta koska koko positio vaatii vielä vahvistamista niin niistä sivuaskeleistakaan ei voi vielä paljoa sanoa. Myös doboilemaan Ifa ja Liksu on päässyt kotosalla.

Toissapäivänä tein hauskan harjoituksen Ifan kanssa. Ajattelin, että for the first time in forever, vois opettaa kunnollisen ärsykekontrollin käskyyn, tässä tapauksessa siihen radioon. Pääosinhan kaikki tollaset esineitä sisältävät tehtävät on Ifalle siinä mieles vaikeita, että se tarjoaa niitä kokoajan. Niinku joku matkalaukkuun meno, emmä saa sitä laukkua ees paikalleen ku koira on jo tunkenu sinne, ja aina ku sen vapauttaa / käskee pois laukusta ni se tunkee sinne samantien uudestaan. 😀 Joten koreossakin joutuu aika voimakkaasti käskyttämään että saa koiran pysymään pois sieltä laukusta. Ja radion kanssa kun puhutaan voittajaluokan koreosta ni tarvis ehkä olla tällaset perusasiat kunnossa.

Tein siis Ifan kanssa harjoitusta, että välissä sanoin radio, välissä kieppi, välissä maahan, välissä istu ja sen piti kuunnella että mitä mä oikein pyydän. Ja voi että se oli Ifalle vaikeeta. 😀 😀 Maahan se osas mennä aina, mut istumaan nouseminen oli vaikeeta, ja jos oli äsken tehty kieppiä, ja sanoin radio, niin teki silti kiepin ja vice versa – jos oli tehty radioo ja sanoin kieppi, ni paino radion kannen kiinni. Hämmentyneenä se tarjos aina maahanmenoa kun ei meinannut ymmärtää että mistä se palkka nyt tulee ja oikeen näki ku rattaat raksutti päässä. 😀 Tää oli siis vähän niinku sanaerottelua ja ärsykekontrollia samaan aikaan.

7.2. mennään Ifan kanssa neljän kerran rally-kurssille, kivaa! Saas nähdä millaista siellä on. 😀 Odotan ainakin innolla. Olis kiva saada näitä voittajaluokan juttuja paremmin kasaan.

Mindy on tehnyt lumiruutuja viime aikoina. Eli mä oon tampannu nameja maahan, osa lumen päällä, osa lumen alla, ja Tintu on etsinyt ne sieltä. Hyvin se nenäänsä käyttää ja on tosi keskittynyt etsimään niitä nameja. Kuopsuttelee lumen alta kaikki esiin. 😀 Enskerralla vois tehdä niin, että kävelee pidemmän reitin ruutuun ja lähettää koiran seuraamaan sitä pitkin.

Mindyn kanssa harjoittelin myös toissapäivänä lisää perusasentoa. Turhauttaa ku en saa sen seuraamista ikinä valmiiks, mutta se varmaan johtuu puutteellisesta perusasennon osaamisesta. Koitin sitä ulkona vähän hinkata, mutta ei siitä tullut yhtään mitään, koira ei yhtään syttynyt mun nameille. Kokeilin sitten myöhemmin illalla samaa sisällä vähän eri nameilla ja jopas rupes vauhtia löytymään ja perusasennotkin osumaan kohdilleen. Eli pientä hiomista perusasennoissa vielä, mutta vaikuttaisi myös siltä että koira kyllä osaa kunhan vaan viitsii. Mun on tosi hankala löytää se kultainen keskitie siitä, että minkä verran voi mennä vaatimalla että nyt oikeasti teet ja minkä verran mennä nameilla lirkutellen silleen nooniin, sivulle nyt. Sit kattoo jotain tällasta videoo ja turhautuu siihen ettei myöskään oo noin leluhullu koira, että vois tällä tapaa treenata:

Täytyy vaan löytää jotain keinoja tähän. Ja pitäis muistaa treenaa kaikenlaista muutakin, tuntuu vaan hankalalta se et kotona ei kauheesti pysty mitään tekeen ja ulkona on nyt sellaset pääkallokelit et siel ei pysty tekee yhtään mitään. Pitäis päästä hallille, mutta niin… Sittekki tarttis olla suunnitelma kunnossa mitä treenaa. Liikaa treenattavaa…

No, treenattiin kuitenki tänä aamuna kahta asiaa. Kun oon miettiny että ilmasutreeneis hankaluus on se, et koira kääntyy aina mua kohti. Ni ajattelin opettaa sen menemään maahan poispäin musta ollessa. Silleen että ensin ohjataan koira kiepsahtamaan edessä pylly mua päin ja ohjataan siitä maahan. Sujui kohtalaisesti niin kauan kun oli namit ohjaavassa kädessä. Sitku otti namit pois sieltä, niin tuli täyskiepsahduksia ympäri, mutta toisaalta oli varmaan liian pikaista siirtyä heti ekassa treenissä ottaan namit pois ohjaavasta kädestä. Jatketaan harjoituksia.

Harjoiteltiin myös vähän näyttelyseisotusta aamutuimaan, kun oon aatellu ehkä ilmottaa ton kesän korvalla kehäilemään. Päädyin viime viikonloppuna Turku KV:ssa yllättäen kehään koiran kanssa, jota en oo koskaan esittäny ja jota ei nameilla esitetty ja eihän siitä meinannu sit tulla mitään kun koira vaan nuuski maata tai kyttäs omistajaa tai omistajaksi luulemaansa henkilöä. Joten aattelin että seuraava kokemus sais kiitos olla miellyttävämpi tutun koiran kanssa. No, Tinttu seisoo kyllä ihan hienosti paikallaan, täytyy vielä harjoitella vähän että miten pidetään ryhti ja sit treenata sitä kestoa, että jaksaa seistä pidempäänkin paikallaan. Ja jossain kohtaa kun kelit sallii niin täytyy taas kokeilla miten se ravaaminen sujuu hihnassa, ettei pistä peitsaten. Välissä kyllä lenkillä kun se painelee omaa tahtiaan menemään niin se menee sivuprofiilista katsottuna niiiiin kaunista ravia, että sitä vaan unohtuu katselemaan. 😀

Ympäri laumalla sivulle lauantaimakkaralla

Tarpeeksi raflaava otsikko? 😀 Käytiin aiemmin tänä vuonna Juha Korrin laumaviettiseminaarissa, jossa hän kertoi, että aikuisen koiran kanssa harjoittelun voisi aloittaa valitsemalla yhden tempun, jota lähtee opettamaan ilman nameja tai leluja laumaviettiä hyödyntäen. Oon tuskastellu että en pääse testaamaan koko hommaa kun kaikki sopivan tuntuiset temput (jalkojen pujottelu mm.) Ifa osaa jo.

Vaan tulipa tänään Annan (L) kanssa puheeksi se, että mun koirat ei osaa kiertää mua ympäri, vaikka temppu on kuulemma perustavista perustavin koiratanssimuuvi. 😀 En vaan oo koskaan tullut opettaneeksi sitä. Kunnes sitten välähti. Tämä me harjoitellaan pelkällä laumavietillä!! Tarpeeksi simppeli temppu, mutta kuitenkin sellainen, jossa on helppo pitää liikkeen jatkuvuus yllä. Joten ei kun tuumasta toimeen. Helppohan tuota on ohjata ympäri liikkumaan, ja kovin innoissaan oli Ifa kehuista, tosin uskon kyllä että nakinkiilto silmissään. Saa nähdä kuinka tässä projektissa käy kun edetään.

Muistelisin joskus ihan vitsillä opettaneeni jonkun tempun koirille pelkästään aina kehumalla, kun ei sen pitänyt olla mikään “varsinainen” opeteltava temppu. Ja molemmat osaa sen ja tekee sen tosi hyvin. Nyt en vaan kuollaksenikaan muista minkä tempun sillä tavalla opetin… Mahdollisesti “päivää”-tempun (eli koira koskettaa nenällä avointa kämmentä), mutta varmaksi en mene vannomaan.

Eilinen pidettiin taukoa sivulletulo/sivullaolo/seuruu/sivuaskeleet -harjoituksista, mutta tänään taas jatkettiin niiden parissa by the power of lauantaimakkara. Imuttelin taas muutamat oikealle sivulle tulemiset, kunnes hokasin että niin joo hei tehdäämpäs tätä lisää laatikkotekniikalla. Ifaa ei ole alunperin opetettu laatikkotekniikalla, mutta ollaan sitä harjoteltu aina joskus ja jouluna. Se on ollut lähinnä sillä tasolla, että se osaa liikkua mun edessä väistäen aina suuntaan tai toiseen riippuen siitä mihin suuntaan mä liikun, pysyen aina niinkun suoraan mua vastapäätä. No mahdettiinko kerran vai kaksi tuossa aiemmin harjoitella parempaa pyörimistä, kerran silleen että mä seison kauempana ja sanon kumpaan suuntaan pyöriä ja toisen kerran namiavusteisesti oikealle sivulle siinä pyörimistä. Ja tahdah nyt Ifa pyöri oikeen loistavasti oikealle sivulle siinä. 🙂 Hitsi se on nopea oppimaan. Laatikolla pyörimiseen olin todella tyytyväinen.

Päätin sitten kokeilla että mitenkäs ne sivuaskeleet siinä vasemmalla puolella sujuisivat. No, ensimmäinen toteamus, että niitä ei voinut imuttaa ollenkaan. Wtf?!? Ei vaan niinku, Ifa ei vaan liikkunut mihinkään jos koitin siinä namilla imuttaa niitä sivuaskeleita. Vääntyi vaan mutkalle. En tiiä oliko mun käsi sitte ihan päin prinkkalaa (kuten usein onkin), vai haittasko mun kumara asento (joka ei sit oikealla puolella kummiskaan haittaa) vai mitähän ihmettä. Mikäs siinä sitten, ei muuta kun selkä suoraksi ja käsi ylös ja sivu-käskyn avulla katsomaan tilannetta. Edelleen näissä on työstettävää, mutta haluan uskoa että koko ajan kehitytään. Ifan korjausliikkeet on ehkä hieman radikaaleja. 😀 Että kun se kääntyy liian eteen (kiitos vaan itseni, mitäs välillä vahingossa palkkaan vastakkaisella kädellä…) ja huomautan tästä, se peruuttaa melkein 180 astetta mun taakse. “Seeking golden mean from the end of the rainbow.”

Keskiviikon treeneissä olin vahvistellut “kieppiä” toiseen suuntaan eli mielikuvituksekkaasti “toiseen”, siis sama kuin Liksun “360”, “toiseen”, ja ilokseni totesin, että hyvin vähällä vahvistamisella sitäkin saatiin heti huomattavasti toimivammaksi. ^_^ Otettiin myös nopea katsaus jalkojen pujottelusta ja jalkojen välissä kävelystä. Jalkojen välissä kävelystä totesin, että oon palkannut liikaa yksinomaan oikealla kädellä. Tähän kiinnitettävä Ifan kanssa jatkossa huomiota. Hienosti osaan jo Liksun kanssa palkata siinä molemmin käsin, mutta kun koira vaihtuu niin kaikki opit unohtuu…

Omista mokista puheenollen, vähän väliä pitkin treenin totesin aina ääneen että “ei, käsi vinossa, suorista” ja “asd, taas käsi liian edessä, muista tarpeeksi taakse”. On se olevinaan vaikeeta! Kokoajan huomaa tekevänsä itse jotain typerää. Enkä itse olisi näitä edes tajunnut alunperinkään, mutta onneksi Hanna kurssilla näistä huomautti. Olen siitä kiitollinen! Keskiviikon treenit ihan kokonaisuutena ehdottomasti parhaat ohjatut treenit joihin ollaan koskaan osallistuttu. 🙂

Ja pitihän sitä vähän Liksunkin kanssa treenata, kun se niin silmin nähden tuli surulliseksi kun ei päässyt keskiviikkona treenaamaan ollenkaan. Liksu harjoitteli samaa mun ympäri kiertämistä mutta ihan namien kanssa, aloitusasennossa istumassa pysymistä, taas “360” ja “hyppy” sanaerottelua (sujui täysin ongelmitta) ja yksi selän päälle hyppy otettiin kans. Liksu oli ihan onnessaan kun pääsi treenaamaan. Pitäisi vaan keksiä sillekin enemmän uutta opetettavaa (kuten nyt oli vaikka tuo ympäri kiertäminen), ettei vaan kokoajan hinkata samoja vanhoja tylsiä juttuja. On kyllä todella mukavaa, että Liksunkin kanssa treenaaminen on nykyään miellyttävää. 🙂

Katsotaan minkä verran saadaan treenejä vielä aikaan tällä viikolla. Ensi viikolla koirat ovatkin sitten vanhemmillani hoidossa, joten täysi viikon treenitauko tulee tähän väliin, mutta se tekee varmaan hyvää meille kaikille. Viikon päästä sitten turistiksi Messukeskuksen voittajanäyttelyihin moikkaamaan tuttuja, rapsuttelemaan koiria ja kannustamaan koiratanssin PM-kisojen osallistujia. See you @ Hki!

006

Kansikuvatyttö

Ifa pääsi kansikuvatytöksi Tahtitassujen lehteen 2/2015. ^_^ Kera lempitemppunsa “Kädet ylös!”

kansikuvatyttö Ifa

Kotona ollaan ahkerasti treenattu eilinen ja tää päivä. Hanskat on ollut loistava keksintö. Pelastava, suorastaan.

Ifan kanssa on harjoiteltu

  • seuraamisen paikkaa
  • sivuaskeleita (vain sivulla oikealle)
  • ympäri peruuttamista
  • sivulla peruuttamista
  • jalan yli hyppyä.

Liksukin on päässyt treeniin, ja Liksun kanssa on treenattu

  • sanaerottelua (hyppy/360)
  • jalan yli hyppyä
  • namien etsimättömyyttä
  • aloitusasentoa.

Jotain edistystä saatiin Ifan kanssa sivuaskelissa eilen. Näin meinaan tosi hienoja koira suorana siirtymisiä ilman, että ylikorostetusti kiersin omaa ylävartaloani. Ollaan hyödynnetty tässä opetusvaiheessa tollasta vähän kapeampaa joskin aika lyhyttä käytäväosuutta olohuoneen ja eteisen välillä. Haetaan sitä suoruutta siinä että saadaan treeniin onnistumisia ja sitten ruvetaan siirtämään avarampiin tiloihin. Oon myös hyödyntänyt siinä ostamani leluviulun tikkua, jolla olen kevyesti koskettanut Ifan takaosaa jos se meinaa lähteä poikittamaan edessä ihan hulluna eikä kuuntele sanallista huomautusta. Tässä on vielä tekemistä, mutta eiköhän se kuntoon saada.

Sivulla peruuttamista harjoiteltiin myös tänään. Ensin yritin ihan sitä mitä ennenkin, että käsken “sivu, peruuta”, mutta siinä Ifa tosiaan peruuttaa aina niin vinoon, että poistuu asennosta, sitten joutuu käskemään taas sivu, peruuta, sivu, peruuta, joo ei, ei toimi. Joten ei muuta kun imutus käyttöön siihenkin, sekä hieman seinältä apuja. Nyt vaan ollaan oikeasti sitten varovaisia, ettei jää seinistä riippuvaiseksi tämä osaaminen.

Ympäri peruuttaminen sujuu namilla ohjaten tosi hyvin, mutta mä en tiedä miten edetä tästä. Jossain määrin Ifa on niin kiinni siinä namissa, että välissä tosiaan peruuttelee päin ja pyörähtelee jos oon ohjannu huonosti. Seuraava askel ois kai alkaa nostaan namikättä ylöspäin, mutta se tuntuu haasteelliselta. Haasteellista on myös käskyn keksiminen. Mietin, että käyttäisin “runt”, mutta sitten tajusin, että se taitaakin olla jossain toisessa tempussa jo käytössä. En vaan muista varmaksi ( ei hyvin mene 😀 ). Sitten aattelin, että fuck it, ihan sama, annetaan käskyksi vaikka “sipuli”, mutta se on varmaan liian lähellä “sivu”-käskyä, että viitinneekö tuotakaan. En tiedä. Ideoita otetaan vastaan.

Jalan yli hyppyä harjoiteltiin myös. Nyt kun tein sen, mitä muistaakseni viimeksikin kirjoitin, eli jätin ohjaamatta namikädellä, niin johan alkoi sujua. Tämä saadaan varmaan ihan hyvälle mallille nopeastikin, jos niin halutaan. Aloitin harjoitukset sillä, että istuin sohvalla jalka ojennettuna ja pyysin hyppyä siitä yli, mutta aika nopeasti saatiin siirtyä seisoma-asentoon.

Nyt pitäisi vaan pidentää musiikki ja suunnitella AVO-koreo. Olisi helpompi treenata kun tietäisi mitä osaamista seuraavaksi tarvittaisiin. Otetaan tämä työn alle. Jatketaan varmaan tosiaan samalla musiikilla vielä tässä kohtaa. Neljään muuhunkin biisiin olisi alustavia ideoita olemassa, mutta harkitaan niitä myöhemmin. Ovat useimmat kuitenkin FS-musiikkeja, ja koitetaan nyt keskittyä ensin tähän HTM:ään.

Liksun kanssa sanaerotteluharjoittelu sujui yllättävän hyvin. Harjoittelin ensin sitä, että minä seison ja käsi ylös ojennettuna pyydän pelkkää 360. Tämä sujui hyvin. Liksu ei tainnut koittaa kertaakaan hypätä pyörimisen sijaan. Vaihdettiin sitten kyykyssä harjoitteluun. Harjoittelin, että kyykyssä pitäisin itse kädet sivuillani kun pyydän 360, ja siinä ei ongelmaa ollutkaan. Sitten lähdin harjoittelemaan niin, että olin kyykyssä käsi ojennettuna ja pyysin vuorotellen 360, hyppy, 360, hyppy. Tämä sujui todellakin yllättävän hyvin. Loi uskoa siihen mitä ajattelinkin, että kyllä se tästä selviää jos se vaan viitsii kuunnella mitä sille sanon, ja kunhan itse tosiaan muistan sille selkeästi sanoa mitä haluan. 😀

Jalan yli hyppyäkin kokeiltiin Likitan kanssa nopeasti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa kuten ounastelinkin. Aloitusasentoa harjoiteltiin myös, ja siinä on kyllä molempien koirien kanssa tekemistä. Kumpikin kokee, että siinä kohtaa kun mä nostan käden merkiksi että musiikin voi aloittaa, niin tarttis tehdä jotain. Ifa joko nousee istumasta seisomaan tai menee kurreen, Liksu taas lähtee kipittämään mun jalkojen väliin. Joten lisää treeniä vaan, että kun käsken odottaa niin sitten odotetaan, vaikka käsi heiluis merkiksi miten.

Olin myös kirjannut, että treenattiin Liksun kanssa namien etsimättömyyttä. Nojoo. Se on ongelmana yleisesti läpi koreon, ja sitä myös treenataan aina ja jokaisen tempun yhteydessä. Se, millä oon aatellu siihen puuttua on se, että

  1. aina selkeä merkki milloin palkka tulee (naksu / “JES”)
  2. aina nami suoraan suuhun koiralle, ei koskaan heittoa lattialle

Ja molemmissa on harjoittelemista, ja nimenomaan mulla. 😀 Mä meinaan palkata milloin minkäkinlaisen kehun jälkeen ja aina vähän väliä meinaan Liksullekin heittää namin jonnekin lattialle. Mutta Liksun kanssa täytyy tehdä noiden kahden kohdan mukaisesti. Ja se on auttanut oikeasti, joten jatkamme vain sitkeästi harjoittelua.

Loppuun vielä onnittelut kaikille Jyväskylässä koiratanssin SM-kisoissa olleille! Toivottavasti me päästään ensvuonna katsomaan samaisia karkeloita. 🙂