Tag Archive | seiso

Treenit ennen aamupalaa

Mun keskiviikot alkaa varmaan aika usein treeneillä, kun mulla ei ole koulua tai se alkaa puolen päivän jälkeen?

Ifan kanssa oli neljä pääteemaa: istuminen seuraamisesta pysähdyttäessä myös lyhyillä matkoilla, istu-seiso-istu-lähiopetus että istumaan peruutetaan, maahanmeno ekalla käskyllä ja hyppy. Otin eilen noita sivuja ja seuraamisia näyttelytreenien loppupuolella. Kontaktit oli tosi hyviä, mut millään toi ei meinannu istua ku pysähdyin. Ja sit ku oli liian pelottava mies liian lähellä, niin ei oikein meinannut tulla sivulle kunnolla. Ne treenit meni kummiski ihan oikeanki aiheen, näyttelytreenien, puolesta hyvin.

Tänään Ifa istui hyvin pysähdyttäessä pidemmistä seuraamisista. Okei… pitkä seuraaminen tarkottaa tässä sellasta ehkä neljää metriä. Lyhyt muutamaa askelta. Lyhyillä seuraamisilla pysähtyessäni Ifa vaan jatko kävelemistä jonnekki kaukasuuteen. Komensin sen siitä aina takas sivulle ja toistin kaavaa. Tein tota ehkä viis kertaa, jonka jälkeen Ifa alko aika hyvin istumaan viereeni lyhyenkin matkan jälkeen pysähtyessäni. Nopea edistys! Nyt pitää vaan jatkossa vahvistaa sitä. Käännöksiä ja oikeesti pitkiä seuraamisia pitäis kans harjotella, mut ei meillä riitä sisätilat siihen.

Sitten ne kaukot. Oli suorastaan työlästä saada Ifa peruuttamaan istumaan. Se halusi aina vaan heittää pepun alas pitäen etujalat paikallaan. Mutta kun ei se kelpaa kun se kuitenkin seisomaan nousee eteenpäin eikä heitä peppua taakse ylös. Muutenhan se vois sillee edetä vaikka loputtomiin. Piti siis tooosi tarkkaan nami nenäs kii tyylii nii ohjata se taaaakse aaaaalas ja viel toivoo ettet kämmää nii että se lähtee peruuttaa. Tosin peruuttaminen nyt olis pienempi moka, mutta kun haluan saada sen pysymään paikallaan niin ei sekään kelvannut. Peruuttaminen on kuulemma kummiski hyvä opettaa koiralle noita tollasia liikkeitä varten, joissa se ei saa tulla eteenpäin. Hinkkailtiin tota hetken aikaa ja lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen.

Ifa oli ilmeisesti kuitenkin oikein hyvällä tuulella taas tekemässä, koska maahanmenot oli melko moitteettomia. Ok, en ottanut niitä liikkeestä, mutta otin niitä monia ja sellasia että tepastelin sit sen ympärillä, kävin vähän toisessa huoneessa (näköyhteys säilyi) ja pyörähtelin ympäri. Kerran vai kaks se nous ennenku annoin luvan, joista se ekalla käskyllä painui takas maahan. Hyviä, ihan vauhdikkaita maahanmenoja.

Pitkästä aikaa kuvioissa mukana hyppy. Kun se möllitokokisa alkaa taas lähestyä niin pohdin, että mitkäs jutut siellä meni eniten suomeks sanottuna vituilleen. Yksi niistä oli hyppy, koska jostain aivan käsittämättömästä syystä Ifa yritti kiertää sen. Treenattiin sitä sitten ihan sillä möllisuoritustavalla, eli että seuraamisesta hyppää yli. “Sitten myöhemmin” voidaan jatkaa sitä oikeaoppisen suorituksen opettelemista. No, sitte vaa estettä pykäämään. Kyl oli taas niin kotitekosen näköstä ku olla saatto! Lauta nojaa seinään ja kaks käsipainoo pitelee sitä vähä paikoillaa… Ja ku korotin ni pistin vaa toisen laudan sen edellisen päälle kans nojaamaan seinään. Sitte vaa toivomaan, ettei koira koita kertaakaan ottaa siitä vauhtia tai se kaatuu aika ryminällä. 😛 Meni ihan mukavasti nämäkin tässä! Ensimmäinen hyppy seuraamisesta oli kyllä vähän… Voivoi. 😀 Sanoin Ifalle että “hyppy” mutta se jotenki ignooras sen kuten se ignooras koko esteenki ja sit se vähän niinku käveli sitä päin ja yli. En tiiä miten se sen teki mutta se törmäs siihen ensin ja sit jotenki maagisesti heitteli jalkansa siit yli nii et näytti ku sois vaa kävelly siit yli. Korkeutta oli 18cm. No tän kämmin jälkeen se osas hienosti aina hypätä siitä yli. Ei koittanu kiertää, tosin, ei sillä ollu tilaakaa mihin kiertää… Ehkä noi meijän käytävän seinät antaa tavallaa liikaa tukee sille? Sen takia on hankaluuksia, kun siirrytään avarampaan tilaan treenaamaan. Anyway.

Hypyt suju tuolla ni pistin toisen 18cm laudan päälle. Korkeus siis yhteensä 36cm, semmosen 3cm enemmän ku Ifan säkä. Se näytti kauheen korkeelta, joten en uskaltanu suoriltaan varsinkaa nii huteraa rakennelmaa nii hyppyyttää seuraamisesta. Ifan hypättyä se “vapaasti” muutaman kerran täysin ongelmitta uskalsin ottaa sen seuraamisesta. Aivan ongelmitta meni edelleen! Tehtyäni useamman noita, tajusin että en kertaakaan esteen jälkeen jatkanut seurauttamista, pysähtynyt ja vaatinut koiraa istumaan automaattisesti viereen. LAHOPÄÄ! Loppuun otettiin sitten muutama hyppy niin, että jatkettiin ja pysähdyttiin. Ei ongelmaa! Tosin avarammassa tilassa ehkä jälleen olis. Liian pieni talo! Ensviikolla on kyllä pakko mennä treenimään sinne All Fur Dogzin tiloihin. Kaks kertaa kerkeisin sinne ennen möllejä… ÄÄK!

Advertisements

Kaukotesti

Päätin testata että mitenkäs noi kaukot nyt sujuukaan meillä jos otan siihen oikeasti jotain välimatkaakin. Piti sit keksiä jotai merkiks että nään liikkuuko se, joten pitkänaruinen narupallo pääsi siihen virkaan. Tuo kun ei sillä leikkiä välitä. Sit vaan testaamaan. Ifa sivulle ja poistun vähän yli 2m päähän.

Istu-maahan-istu-maahan sujui todella mallikkaasti! Takajalat ei siirtyny ollenkaa ku se vaihteli asentoja. Erinomaista! Se on siis hyvällä mallilla, tai sit kävi vaan tuuri. 😉 Nimittäin istu-seiso-istu ei sitten sujunut kovin hyvin. Ei meinannu millää nousta seisoo ja sit ku nousi nii tuli vähä eteenpäin ja ku käskin istumaan niin heitti peppuu eteenpäin, ei peruuttanu sinne istumaan. Eli tuota täytyy petrata, että miten mennään siitä istumaan ja miten noustaan seisomaan. Kerran se lähti tuosta kävelemään eteenpäin, jolloin kävin palauttamassa sen taas paikalleen ja jatkettiin.

Saatiin tällainen minikatsaus siitä, mikä tilanne nyt on. Ihan ok mallilla ollaan, vaikka vielä löytyy parannettavaakin. Olen yllättynyt että meni noinkin hyvin! Ajattelin ettei se tekisi mitään! Tänään on taas näyttelytreenit, saas nähdä jos siellä kokeilen taas vähän seuraamisia ja sellaisia, että miten ne menee taas. Möllit alkaa taas lähestyä eikä toi oo juoksuu alottanu, mut pitäis päästä ees pari kertaa vieraasee paikkaa treenaamaa ennenku mennään sinne… Huomenna ois tosi hyvä tsäänssi mennä sinne Eiraan mut voi vitsi ku en oo käyny ajamas sitä reittii kenenkää kaa nii en yhtää osaa ajaa sinne. Jaksaiskohan äiti lähtee viel tänäiltana mun kaa kattoo sen reitin? o_O

Videoinspiraatiota

Kattelin eilen videoita kun pikkubeusseja treenattiin mm. tokoon. Niissä sitten näin tuota treeniä, että perusasennosta seurautetaan ehkä askel koiraa ja ohjataan se takaisin istumaan perusasentoon. Koitin Ifan kanssa tuleeko tosta mitään ilman namia ja ei kyllä tullut. Ei alkuunkaan. Käveli ihan minne sattu. Asia piffi ja eikun treeniin. Otin useamman noita tollasia, että askelen parin jälkeen taas istumaan namiohjasteisesti. No, kyllähän tuo namin vuoks vaikka päällään seisois niin että kyllä tuokin sujui. Otin myös seuraamisen täyskäännöksiä namivetoisesti, tavoitteena vahvistaa tiivistä seuraamista myös käännöksissä. Jostain syystä Ifa on taas ihan kokonaan unohtanut, että kun seuraamisesta pysähdytään niin pitää istua. Se joko jää seisomaan mun viereen tai kävelee mun eteen. Jään kattoo sitä sillee “mitähän sun piti tehdä?” ja se vaa tapittaa takas. Sit oon sillee “istu!” nii se harkittee hetken ja istuu. ??? Argh. Mitä ihmettä. Täytyy tuota taas treenata lisää.

Seisominen tuolta sujuu hyvin. Ainakin noinniinku istu-seiso-istu-sarjassa. Yllättävän hyvin tekee sen. Seuraamisesta se seisominen sitten ei sujukaan enää tarpeeksi hyvin. Kävelee ihan liikaa perässä. Koitin myös luoksetulon pysäytyksiä seisomaan tai istumaan. Aika hankalia. Istuminen sujuu paremmin. Seisomaan meinaa pysähtyä vasta mun eteen. Täytyy näitäkin harjoitella lisää aikanaa.

Pikkusen kaukoja

Noni, ehkä se onki vaan nouto joka tulee avoimessa meidän ongelmaks! Siiiiiiiiis tietystikin arkuuden lisäksi…

Ifa tossa vähän kitisi siihen malliin, että se vois haluta ruokaa. Nälkä taasen tarkoittaa sitä, että erinomainen hetki hieman treenata ennen aamuruoan antamista. 😉 Se oli tossa aamulla pesuhuoneessa mun kanssa käymässä, kun päätin ihan ilman mitään nameja yms. niin käskeä sen istumaan, maahan, seisomaan. Sehän meni jopa hyvin?! Vaikkei ollut nameja! Kelasin sitte että hmm tätä täytyy kokeilla uudestaan, nyt namit ja naksutin mukana.

Oltiin kesällä harjoiteltu noita kaukoja ja opetettu koiraa nousemaan ja laskemaan ku hissi eli ettei tassut liikkuis paitti tietty istumisjutuissa ja sittekki pysyy takajalat paikoillaa. No, mikäs siinä. Otin pohjalle yhden vauhdikkaan luoksetulon ja sitten noita kaukoja testaamaan. Koira mun eteen, minä seisomassa. Istu, maahan, seiso – vapaa. Istu, seiso, istu, maahan… Vitsi en enää ees muista missä järjestyksessä tein. Mut vähän pidemmän ja sikinsokin kaikkia. Vaikka ei varmaan pitäis… Nyt vasta tuli sekin mieleen. Hups! Anyway. Ifa suoritti kaikki täydellisesti! Ihan uskomatonta! Maasta seisomaan nousi ku hissi, ei askeltakaa missää, istumaan peruutti aina taaksepäin eikä maahanmenoissakaan liikkunut eteenpäin. Jee! Tosin matka oli hyvin lyhyt, lähes olematon. Pidemmällä matkalla vaikeuksia tulee varmasti. Mutta silti! Nyt sujui! Ei tehty tuon enempää, mutta Ifa sai siitä toooosi isot kehut ja lihapullanjahtausta palkaksi niin uskon että hyvä mieli jäi.

Pipo päässä pakkasella

Näpit jäätyy treenatessa. Vaatetta itselle ja koiralle, namia ja naksu taskuun, tötsät kainaloon ja pihalle. Kylmyysasteita -1C. Halusin treeniä häiriössä, erityisesti että kontaktit seuraamisessa paranevat. Ne olivat sunnuntain mölleissä ihan päin honkia. Kylmyys tietty rajoittaa jonkin verran sitä, että mitä voi tehdä, joten koitin keskittyä vauhdikkaaseen tekemiseen.

Aloittelimme ruudulla. Tötsät muodostamaan neliö, keskelle kippo ja sinne namia, koiran kanssa kauemmas, koira sivulle ja käsky. Tein tuon sellaisen nelisen kertaa. Kolme kertaa lähti ekasta kehoituksesta hienosti ja vauhdikkaasti suoraan oikeaan paikkaan. Yhden kerran se lähti käskystä varovasti, kääntyi parin koiranmitan jälkeen ja koitti tulla takas mun sivulle. “Eiku ruutu ruutu, joojoo mene mene!” Kyllä se sitte ymmärsi ku sano tarpeeks lirkutellen että “ruutu~~!” Höpsö koira. Pitäis varmaa alkaa sanoa selvemmin ja kovempaa noi käskyt, että se oikeesti erottais mitä sanon. Kokeilin myös kahta eri matkaa, lyhyempää ja pidempää, ei ollut eroja, hyvin meni. Lähti jopa perusasennosta kun se tuntui ihan ongelmitta tuonne kylmään maahan istuvan.

Ruutujen jälkeen päätin keskittyä seuraamiseen ja sen kontaktiin. Otin ruudun tötsistä yhden pois niin että sain hyvän kulman itselleni merkiksi. Samalla saatoin opetella kävelemään niistä oikealla etäisyydellä niin, ettei koira törmää niihin. Tuo kun oli vähän ongelmana kesän tokokurssilla… Toinen oma moka jonka huomasin möllikisoissa niin on se, että koitan ensin tehdä jotain ja sitten sanoa koiralle mitä sen pitää tehdä. Esim. sekä seuraamisessa että jättäessäni koiran perusasennosta istumaan, lähden ensin itse kävelemään ja sitten vasta sanon “seuraa” tai “istu”?!? Mikähän &#=¤” järki siinäkin sitten on ollut?? No mutta hyvä että huomasin ja osaan nyt korjata sen, parantaa meinaan montaa asiaa. Eli. Koira sivulle, naksu käteen, käsky “seuraa” ja sitten liikkeelle. Useampaankin kertaan Ifa ensin haahuili jotain omiaan, tuijotteli eteen tai jotain ja oli aika kaukana verrattuna siihen, missä se kotona sisällä seuraa. Kuitenkin heti kun se siitä vilkaisi minua niin naks ja namit ja kehut ja vapautus jne. Tätä toistin muutamaan kertaan. Kun alkoi sujua suoralla, tein pari niin, että naksautin kaks kertaa ennen nameja ja vapautusta. Niin joo ja note to self, se ruudun namikippo VARMAAN KANNATTAA ottaa pois maasta ennenku koittaa seurauttaa koiraa sen vieressä! Mikähän sherlock-aivokatkos tuokin oli jättää se kippo sinne aluks…

Sitten seuraamisen käännöksiin. Tein käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Ensimmäiset pari oikealle, no, ihan ok, mutta parantamisen varaa. Koira ei oikein ollut mukana ja meni liian löysästi ja irtonaisesti. Samoin meni yks täyskäännös mikä otettiin. Tehdessämme käännöstä vasemmalle oli Ifa jo tosi hyvin mukana. Seuras hienosti kattoen oikeella paikalla ja kääntyi hienosti. Eikä kävelty päin tötsiä! Jee! Se oli hyvä. Lopetettiin se siihen.

Seisomisia pitää edelleen vahvistaa. Ensin seisomista ja sitten seuraamisesta seisomaanjäämistä. Muutaman kerran sanoin “seiso” Ifan jo seistessä muutenkin ja palkkasin. Sitten otettiin ihan yks sarja, että seiso, istu, seiso. Kaks ekaa jees, kolmannessa eli istumisesta seisomaannousussa piti vähän avittaa. Koira olis myös voinut pysyä enemmän paikallaan, nyt se tais edetä vähän. Ei hyvä kaukoja ajatellen, mutta niitä treenataan vielä. Noiden jälkeen otin sitten yhden seuraamispätkän, jossa jätin Ifan seisomaan. Tein sen kylläkin pysähtymällä itsekin, mutta halusin että se oikeasti kans seisahtuu. Ja seisahtuihan se, ihan hyvinkin. Naks siitä, vähän matkan päähän kääntymään ja naksautin taas vähän ennen kuin palasin sen sivulle. Palkkasin sen kakski kertaa siitä siinä seisomisesta ja vapautin. Ne istumiset tulkoon myöhemmin, tehdään tää ensin peruspohjatyönä.

Viimiseks halusin jotain hauskaa ja vauhdikasta. Keräsin kaikki tötsät yhteen pinoon ja pistin sit Ifan kiertään sitä. Hmh, kuulostaapa tyhmältä sanoa että “pistin kiertämään”, ihanku koira vihais sitä ja väkisin talutan sitä niiden ympäri. Asiahan ei suinkaan näin ole, vaan Ifa osaa sen tosi hienosti ja tykkää siitä ja menee sitä ihan hullulla vauhdilla. Toi vois varmaan olla sellanen sopiva leikki, jolla vois aina alotella ja lopetella häiriötreenit. Toi on kummiski niin helppo, mut koira joutuu tekee ja ajattelee muuta ku ympäristöö nii vois olla passeli juttu. Ihan muutama hassu ihminen tosta pihan ohi käveli, eikä Ifa niistä mitään välittänyt. Jossain kohtaa vois julmasti siirtyä jonnekki hiekkakentälle treenimään, toivoo että menis enemmän ihmisii ohi ja mieluusti koirineen. Pittees päästä koiraseurassa vaa treenaamaa aina silloin tällöin edes niin tekis tosi hyvää! Pitää alkaa hankkii tokoharrastajakoirakavereita ympäri Suomee ja sit ajella aina sinne tänne treenaamaa…

On se niin erilaista!

Treenata kisoissa ja koittaa tehdä sama kisoissa. Päätin tossa treenata taasen ja panostaa tällä kertaa erityisesti niihin asioihin, jotka nyt ei ole kotioloissakaan vielä oikein hallussa, saati sitten kisoissa. Sivulletuloja tulee vähän väkisinkin treenattua joka kerta ja katsoin nyt tarkkaan, etten palkitse liian edessä olevasta perusasennosta. Pari kertaa sai uuestaan sanoo että “sivu”, laittaa tuo korjaamaan, että jäi tarpeeksi taakse ja siitä sitten naks ja nami. Varsinaisia aiheita olivat seisominen, seuraamisesta pysähtyminen ja pari maahanmenoa.

Ja siis herranen aika mikä into koiralla! Kaikissa perusasennoissakin se oli niiiiiiin onnessaan, että istu oikee ryhdikkäästi ja häntä vaa viipotti kokoaika! Ihana!! Seisomisia treenin alkuun ihan vaan silleen, että kun Ifa seisoi itekseen siinä, niin sanoin että “seiso” ja naks ja namivapautus. Tein noita muutaman, muutaman sellasen että vähä houkuttelin vartaloavuilla sen istumasta seisomaan ja sama kaava taas, ja kun sen jälkeen otin yhden seuraamisesta seisomaanjäämisen niin Ifa seisahtui varmaan ennätysnopeasti! Hyvä! Vapautin sen sitte siitä ennen vierelle palaamista.

Kokeessa oli ongelmana (kuten on muutenkin ollut), että seisomaanjäämisestä palatessani koiran sivulle, se istuu ennenkuin annan käskyn. Ajattelin sitten harjoitella sellaista, että mun sivulla voi olla muussakin kuin perusasennossa. Pyysinkäskin Ifan ensin sivulle, siitä sitten apuaskeleella seisomaan, sitten nami kuonon edessä avustamassa niin kiersin Ifan ympäri niin, että se pysyi seisomassa. Takaisin sen oikealle puolelle päästyäni en käskenyt sitä enää istumaan vaan vapautin suoraan seisomisesta. Sujui oikeastaan olettamaani paremmin, en ole tuota kokeillut varmaan kertaakaan, joten yllätyin ettei Ifa ottanut askeltakaan minnekään. Kertaalleen kiersin Ifan myös sen istuessa, sitä en enää tehnyt namiavusteisesti ja hyvinhän sekin sujui. Istumisista ja maahanmenoista olen ottanut sitä, että käyn koiran takana ja ne ovat ihan ok yleensä sujuneet.

Otettiin sitten myös niitä maahanmenoja. Tuo on sellanen mitä siltä ei voi pyytää, toisinku vaikka yleensä sivulletulon ja luoksetulon, tuo pitää oikein kunnolla KÄSKEÄ ja sittenkään ei välttämättä tapahdu ensimmäisellä mitään. Tuota pitää ehdottomasti treenata lisää ja PALJON, koska kokeessa varmaan kaikki maahanmenot onnistu ehkä ~neljännellä käskyllä ja käsimerkillä, joka ei miellytä sitten muuten pätkääkään. 😉 En oikein osaa päättää kumpi olisi fiksumpi tapa, vahvistaa sitä maahanmenoa tekemällä se heti suoraan vaikka kunnon käsivetoisesti, vai vaatia että se tekee sen ensimmäisestä käskystä ja jos ei tee niin jättää homma kesken, poistua, lopettaa treeni. Ifa kuitenkin niin mielellään treenaa, että en usko tuon jälkimmäisenkään olevan huono vaihtoehto. Täytyy miettiä…

Pitihän sitä myös kokeilla, ettei kai se luoksetulo nyt oikeasti ole niin tahmea kuin mitä kokeessa oli, ja eihän se ollut. Samantien kun luvan sai niin Ifa ampaisi kuin raketti suoraan mun sivulle. Paremmin ei olis voinu tehdä. Miksei se voinut mennä noin kokeessa? Ehkä ensi kerralla paremmin, jos mä jännitän vähemmän ja tajuan ottaa koiralta remmin pois.

Aion Eijan vinkistä hakea treenipaikkaa HSKH:sta, kunhan saan ensin vastauksen toiseen mailiini. Laitoin meidän kesän tokokouluttajalle mailia, että saisinko laittaa hänet ns. “suosittelijaksi” tuonne kurssille, kun noihinkin koulutuksiin pääsis ensisijasesti heidän kursseillaan olleet, kouluttajan suosituksen saamat koirakot. No, ehkä me ei ihan pentukurssille haeta, ois ehkä vähän väärä paikka. Jos saisin ton meitä kesällä opettaneen ihmisen suositteleen meitä, nii olis ainaki jonku kouluttajan näkemys siitä, kannattaako meitä kurssille ottaa. Saapa nähdä! Vähän kaihertaa sekin kun ainakin nyt syksyllä noiden kurssit on viikonloppuna. :S Viikonloppu ei kovin usein oo mulle se sopivin aika treeneille… Milloin oon Porissa, milloin Riku on täällä, milloin reissussa muualla, näyttelyissä yms. Enkä edes tiedä kuinka pitkään ne treenaa sisätiloissa ennen ulos siirtymistä. Mutta täytyy nyt pistää kyselyä kummiski, toivotaan että onnistaa!

Hyppyä, seuraamista ja väsymyssekoilua

Halusin eilen taas treenata sitä hyppyä, joten koiralle vaate päälle ja este kasaan pihalle. Laitoin myös rievun maahan niin, että kaikki sivulletulot Ifa istui sitten sen päällä. Aattelin ettei se vaa saa kylmästä maasta mitää tulehduksia sitte.

Kun se hyppy nyt ei vielä suju ilman, että on nami toisella puolella, niin helpointa on laittaa se nami kippoon. Oon koittanu laittaa sitä vaa maahan, mutta se kariutuu siihen ettei koira tiiä sen olleen vika nami ja lähtee ettii et missä on lisää… Ja sehän ei kelpaa. Joten koira sivulle, esteen toiselle puolelle kippoon nami, takas koiran luokse ja “hyppy”-käsky. Yhtä kertaa lukuunottamatta lähti jokaisella käskyllä ilman apuja. Kerran jäi empimään niin että piti oikee kunnolla olla että joojoo hyppäähyppää menemene nytte. Kippo toimi hyvin siinä, ettei koira jääny ettimään enempää nameja. Ifa käänty aina takasi ja palas siihen esteelle, jossa käskin sen seistä.

Se ei pysy seisomassa itsekseen siirtymättä, jos koitan vaan kävellä viereen, mutta koska sitä on kuitenkin tarve vahvistaa niin tuuppasin sitten aina namikäden sen nenän eteen ja sen avulla pidin sitä paikallaan seisomassa. Se meinaa kyllä aina istua ennen käskyä, kun otan namit pois, mutta treenattakoon tätäkin lisää. Tein noita harjoituksia muutaman ja sitten päätin vahvistaa pelkkää ihan vaan sitä sitä seisomista. Eli kun mun ollessa vielä toisella puolella estettä, Ifan jäädessä seisomaan sinne, vapautin sen ja heitin namin.

Hyppyjen jälkeen ajattelin ottaa vähän seuraamista. Haukkasin liian ison palan, eli seurautin liian pitkää matkaa ja Ifalta keskittyminen herpaantu ja se alko haahuilee ihan miten sattu. Komensin sitä sit takas seuraamaan ja kun oli hetken matkaa tullut hyvin niin palkkasin siihen.

Sitten. Se pahin asia. Oon tässä panikoinu ikuisuuden tota lähestyvää möllitokoo että ilmottaakko vaiko eikö ilmottaa. Eilen yöllä sitten päätöksentekokyvyn hämärtyessä menin ja ilmotin sen sinne!!!! APUA. Nyt pitääki sit ihan hulluna alkaa treenaamaan kaikkia juttuja. D: