Tag Archive | seisomaanjääminen

Liikkeestä seisomaanjääminen

Voi pyhä kukkaruukku.

Ei muuten suju, voin kertoa. Ei suju. Jos vähänkin yritän tehdä ilman namia ton pysähtymisen seisomaan liikkeestä, niin toi istuu. Sanon sille viis kertaa “seiso”, se ottaa askeleen eteen ja istuu aina uudestaan. EI NÄIN. Vain namin kanssa onnistuu. Täytyy nyt alkaa treenaamaan tuotakin enemmän. Eihän se nyt tuollaisena vetele ollenkaan. Täytyy jatkossa harjoitella vaikka erikseen ihan paikallaan seisomista ja sitten liittää sitä tuohon seuraamiseen. Että nyt se sit istuu ku pysähdyn liikkeestä… SITÄKIN piti treenata, mutta ei näin!

Hyvä uutinen on, että Ifa alkaa aika hyvin tulemaan sivulle pelkästä käskystä! Jess! Joten vielä kun harjoittelee maahanmenot ja seisomiset kuntoon niin ollaan melkeen kisakunnossa. 😉 Uh oh can’t wait. Niiiiin haluaisin jo kisaamaan. Harmi kun nyt ei yhtään tiiä millon sen juoksut alkaa! Toivottavasti ne alkaa vasta… joulukuun jälkeen. *reps* Taitaa olla turha toivo. Todennäköisesti ne alkaa just sillee että ne sotkee kaikki kisasuunnitelmat eikä päästä mihinkään. I truly hope not… Mutta sen näkee ajan kanssa. Hyppyä muuten pitäis kans harjoitella. Vois varmaan mennä heti pykäämään kotitekosen esteen kasaan ja treeniä sitä ja maahanmenoa. Paitsi että ainiin milläs käsken sen seisomaan esteen takana ku sit se vaa istuu!! No, kokeilla voi aina silti. Ehkä otan vähän seisomistreeniä alkuun.

Maahanmenoja

Otin tänään molempien koirien kanssa vuorotellen pienet pikatreenit ja käytin palkkanaki vaa ruokanappuloita, mutta hullulla innolla molemmat silti teki!

Ifan kanssa päätin ottaa maahanmenoja ja nyt niin, että mä seison ja käsimerkin ja käskyn avulla käsken sitä maahan. Myös muutamia sivulletuloja, ihan vaan istumisia, seisomisia ja liikkeestä seisomaanjäämisiä. Meni oikeastaan aika hyvin! Muutamissa maahanmenoissa se vähän empi, että pitteekö nyt näin tehdä, mutta meni kuitenkin ja kun oli pienen hetken siellä maannut niin vapautin ja heitin namin taakse. Vihdoin se alkaa taas sujumaan!

Sivulletulot oli aika… mielenkiintosia. Ihme kohellusta, eikä se ihan tajua sitä oikeeta paikkaa vieläkään. Tai sitten tajuaa, mutta kusettaa mua aina kun ei oo namia ohjaavassa kädessä. Pari kertaa käskin sen myös istumaan ihan vaan edessäni ja palkkasin siitä katsoen tarkasti, ettei peppu nouse ilmaan namin lähetessä. Kerran käskin myös istumasta seisomaan. En tiedä oliko fiksua, mutta tulipahan tehtyä. Unohdin tarkkailla liikuttaako se takaosaa samalla…

Sitten oli liikkeestä seisomaanjäämisten vuoro. Nyt sisällä seurauspaikka oli paljon parempi. Pari onnistunutta pysäytystä ja koira jää seisomaan. Ainoa, että mä unohdan kääntyä sen eteen… Niihä se menee että koira osaa mutta ihminen ei! Yhen kerran noissa Ifa haluski istua eikä seistä. Komensin sen sit eriksee siit seisomaa ja palkkailin siitä vasta. Ei kai me sitten muuta enää tehty?

Tänään olis ollu möllitoko taas Tiltun koirakoululla, mut varmaa viikko sitte ois pitäny jo ilmottautua, plus että oltiin silmä- & polvitarkissa tänään plus että Ifa ei vieläkää osaa tarpeeks hyvin ilman namia plus etten tiedä olisko se ollu sisätilois nii ei sit menty. Damn. Pitää kyl päästä viel joku päivä kisaamaan sen kanssa!!

Aktivointia

Ifa oli rasittavalla tuulella ja kitisi vaan enkä tiennyt minkä takia. Ajattelin sitten että kai se kaipaa tekemistä niin mikäs siinä tokoillessa. Aattelin mennä taas tonne pihalle ja koittaa tehdä tosta nurmikolla (pitkä ja märkä, yök) olemisesta kivempaa sille. Otin tötsät ja päätin tehdä ruutua, siitä Ifa ainaki on tykänny. Otin remmin varmuuden vuoks mukaan mutta eihän se ollu ku tiellä vaan taas. En osaa treenata koira remmissä…

Asettelin tötsät neliön muotoon, laitoin pienen kipon keskelle, siihen namia ja käskin Ifan mukaani kauemmas siitä. Otin sen viereen ja lähetin ruutuun. No se juoksi sinne ruudun SIVUUN ja koitti sivusta hilpasta sinne neliön sisää ja syömää lihapullat?! Onneks käskyt toimi eikä se menny, oli kyllä vähän hämillän että apua mitä se akka ny huutaa ja huitoo rupes… Kävin käskee sen takasi sieltä, lähetin uudestaa ja TAAAAS se teki sen saman!? Ei ei ei ei! Taas akka huutaa ja huitoo ja koira on jo ihan ihmeissään että no apua mitä! Suurennan ruutua, nappaan koiran kainaloon, ja lähetän sen edestäni ainaki puolet lyhyemmältä matkalta ku aiemmat yritykset. Vihdoin onnistuu! Hyvä! Sitte rohkenin taas pidentää matkaa ja kaikki loput pari lähetystä suju oikee hyvin. Käänsin sen jälkeen ruudun äskeiseen paikkaan nähden vähän vinoks niin, että pääsin suorassa linjassa kauemmas koiran kanssa. Ei mitään ongelmia lähettää vieläkin kauempaa.

Aattelin sitte että ku koirassa vielä piisaa tarmoa ja se länttäsee peffansaki oikee vauhdilla maahan märkään pitkään nurmikkoon käskettäessä niin tehdään nyt sit jotain muutaki! Koitin ottaa seuraamisesta seisomaanjäämisiä, mutta sen seuraamiset oli kyllä niin kamalia, että onneks kukaan ei nähny. Otin niitä muutaman, mutta en viitsinyt kauheasti alkaa hinkkaamaan. Mietin että vois sit tehdä jotain KIVAA eli toisinsanoen jotain vauhdikkaampaa. Tötsän kiertämistä ollaan muutonkii harjoteltu ni päätin sit ottaa sitä. Tötsä maahan, käsimerkki ja käsky ja sehän vietävä kiers! Ja muuten hyvin kiersiki! Oikee näppärästi. Tehtii sitä pari kertaa ja paljon paljon sai hauva herkkuja ja kehuja koska nii hyvin teki! KERRAN piti korottaa ääntään että TÖTSÄ, ei kierretä edestä, korjas tosi hyvin iha ihmeellisellä tiukalla tuplauukkarilla. 😀

Lopuks heiteltii vielä vähä lihapullan paloi maahan ja Piipa sai ettiä niitä ja sitte lopetettii hyvillä mielin!

Maahan, sivu, seiso

Harjoottelin taas Ifan (ja Liksunki) kanssa kaikennäköstä kun eilisestä jäi lihapullia. (Oltiin eilen juoksuttaas koiria pitkällä nurmella.) Ifan kanssa jatkettiin samoissa tutuissa aiheissa maahanmeno ja sivulletulo, ja seuraamisesta seisomaanjäämistä (ja sivuja) kävin ottamassa sen kanssa ulkona.

Ifa makaa paremmin paikallaan, kun se ei näe lihapullaa, eli kun pidän sitä mun selän takana. Istuin muuten yhä lattialla, en oo noussu siitä. Pitäis varmaan. Niin ja sitte BAAARGGHH toi koira ei ymmärrä käskysanoja. Se makas, sanoin sille “istu” niin se vaa löi vielä enemmän kyljelleen maate. -.- Ai jeesus sanon minä. Ei hyvin mene. Maahanmenot muuten ok mutta kun ei se niitä käskystä tee, ihan sama mitä sille sanoisin kun se tietää että haluun et se menee maahan. Pysyi maassa hyvin, jos pulla oli piilossa. Jos pulla oli esillä, koitti edetä ja nousta ryöstämään sen pullan. Ja tosiaan istumaan se ei noussut ilman käsivetoisuutta ja siltiki koitti lyödä aina uudestaa maate.

Koitin muuten myös tassua opettaa, mutta sen harjoittelu nyt on niin alkuvaiheessa, ettei siitä oikein ole sanottavaa. Könysin sitte itteni ylös lattialta ja aloin ottaan sivulletuloja. Ihan ok sivulletuloja se teki ilman namia. Pari kertaa laitoin sen korjaamaan, kun ei kelvannut liian vino ja väljä paikka. Otin muuten myös yhden liikkeestä maahanmenon, ehkä kahden seuraamisaskeleen jälkeen. No, ei mennyt ihan niin kuin halusin, en osannu viiä namia tarpeeks taakse, mutta koira meni kummiski maahan. Hämäräks jäi miten mahdoin vapauttaa sen siitä… En kai vaan unohtanut? Aaaargghh! Tyhmästä päästä kärsii koko koulutus.

Halusin myös treenata jotain, mitä ei nyt vähään aikaan olla treenannut. Päätin sitten, että liikkeestä seisomaanjääminen ois hyvä treeni. Joo, muuten hyvä, mut tosi hyvä treenaa ku en muistanu miten tehtiin se treeneissä! Voi nyt ?”#=)¤ ! Nyt vasta tässä muistin miten tehtiin ja tää tapa ois kyllä ollu fiksumpi. No, tehty mikä tehty. Ulkona Ifan perusasentoja sai korjailla vähän enemmän kanssa. Melkeen joka kerta vaihdoin paikkaa ja käskin tulla uudestaan, “ei kelpaa”. Liian väljä, liian vino, liian edessä, liian jotain. Sitte se myös seuras ihan päin jotain sitä itteensä. Edisti varmaan miljoona metriä. EI HYVÄ. Koitin sit hidastaa tahtia ja näin. No päästiin sit niihin seisomaanjäämisiin. Liikkeestä nami naaman eteen, “seiso”, ja mä poistun kauemmas, josta pian vapautus, nami taakse. Ei pysähtynyt niin nopeasti kuin oisin halunnu ja siinä kohtaa ku sanoin “vapaa” ja heitin namin niin tuli aina eteenpäin ensin. Murhhh! No, olis ollu fiksumpi tehä niinku reeneissä ja kääntyä siihen eteen, nii ettei se pääse etenee, näin alkuharjottelussa. Virheistä oppii, toivottavasti. Kerran koitin vaan sanoa ja näyttää käsimerkin, mutta perkele kun se käveli vaan eteen ja eteen ja lopulta kaarto mun eteen (hyvä etten pyörtyny kauhusta) jolloin päätin että ok ei näin. Ei riitä. Voimakkaammat pysäytykset. En oikeen tiiä millä äänensävyllä mun pitäis noi käskyt antaa… Muutaman seisomisen jälkeen Ifa ei sitten enää tullut kunnolla sivulle ilman namia kädessä, joten treeni loppui siihen. Ei hermot pitäny enää.

Maanantaitoko 30.08.2010

Maanantain tokotunnilla tehtiin vaikka ja mitä… Ensin seuraten pujoteltiin Jennin kanssa vastakkaisista suunnista edellisen ryhmän rivissä olevat koirakot. Ei sujunu Ifalla kovin hyvin. Kävelee ihan missä sattuu. Niin on ku päiväkävelyllä olis. Sitte meillä oli istumaanjättö-luoksetulot niin että oltiin taas vastakkain ja koiran luota poistuessa käveltiin melkeen toisen koiran viereen ja sitte koirat kutsuttaessa ne ohitti toisensa lähekkäin. Suju muuten hyvin mut kerran Ifa ei pysyny istumassa odottamassa. Tehtiin myös luoksepäästävyyttä, joka ekalla kertaa ei sujunu (ihan kamalaa ku ihminen tuleeki sivusta päin, ennen tuli aina edestä!!), tokalla suju tosi hyvin, ope pääs koskeen Ifaan. Jee! Sit meirän piti koittaa leikittää koiraa… Voi herramunjee. Ei kyllä tullu mitää. Koiraa kiinnosti ku kilo paskaa. Toi ei vaa leiki ulkona, PAITSI farkunlahjevetorättiräsyllä mökillä ja… *dyndyndyy* RISUILLA. Uskokaa pois, mut toi tykkää risuista. Ihan pimee koira.

Sit piti opettaa tötsän kiertämistä. Ei meinannu oikeen sujua. Muistin vasta kotona illalla et hitsi, mähän oon harjotellu tollasta joskus kotona, mutta käskynä ollu “tötsä” eikä “kierrä”. Ihmekään kun ei sujunut! Niin joo ja sit näytettiin istu-maahan-istu ja maahan-seiso-maahan sarjat. Ifan kanssa kyllä testasin läpi kaikki venkslaukset kaikesta kaikkeen ku ope jäi miettii et tekeeks se jotai väärin nyt jos se tekee jonku niin ja niin. No, ei tehnyt, vaikka olettaa ois voinu. Hassu! Mut hyvä näin. Tehtiin tunnilla jotakuinki miljoonaa asiaa ja koitan näin viikon myöhässä pää tyhjänä miettii mitä tehtiin! Niin aivan… Tehtiin pari seuraamisesta seisomaanjäämistä, harjoteltiin, siis, OMISTAJAT HARJOITTELI, koiran nopeaa taakse vapauttamista, ettei koira kerkee ottaa askelia siin seistessä. Ihan pari kertaa otettiin toi nii että suju molemmilta ja sillä hyvä. Kerran vai kaks otettiin myös seuraamisesta maahanmeno. Tehtiin se sillee, että seuraamisesta pysähdyttiin, kyykättii toisella jalalla ja painettii nami taakse koiran etujalkojen väliin. Suju molemmilla hyvin nii ei otettu montaa toistoo. Tosiaan, molemmilta, koska siis tunnilla oli vaan minä (& Ifa) ja Jenni (& Mäksy). Suorastaan yksityisopetusta! Luksusta. Nyt en millään muista enempää… Kommentoikaa jos jotain unohtu!

Lenkki- ja treenikertomus

Meijän Vekaralla (autolla siis) oli huolto tänään varattu Konalan Shelliltä, eli aivan näyttelytreenipaikkamme ja tokotreenipaikkamme välistä. Hurautettiin sinne mamman kanssa puolenpäivän aikoihin, jätettiin avaimet sinne ja lähdettiin kävelemään.

Olin onnessani uusista lenkkimaastoista.

Mamma oli suunnitellut tätä jo edellisenä päivänä kotona, tai siis lenkin alkuosa oli suunniteltu ja loppuosa inspiroitu.

Tuonne huipulle oli tarkoitus kiivetä.

Melkoinen nousu heti kättelyssä.

No, tästä se lähtee!

Aloitettiin kipuamaan rappusia aikas reipasta vauhtia. Matkalla ylös oli kaksi levähdyspaikkaa, eli suoritus oli jaettavissa kolmeen osaan. Ensimmäisestä levähdyspaikasta pingottiin vauhdilla ohi, mutta melko pian sen jälkeen alkoi mammalla tuntua jaloissa aikas kivasti. Piti pysähtyä ja antaa sen huohotta hetki ja kerätä jaloille voimia ja alkaa kävelemään rappu kerrallaa, eikä kahta harppoen. Päästiin sit juur ja juur seuraavalle levähdyspaikalle, jossa istuttiinkin sitten hetki tasaannuttamassa mamman hengitystä ja kiroamassa kun se ei ollut älynnyt ottaa vesipulloa mukaan!!

Minä vahdin, ettei toiset lenkkeilijät hyökkää väsähtäneen mamman kimppuun.

Hetken päästä päästiin sitten jatkamaan matkaa vielä viimeinen kolmannes. Sitten oltiinkin jo ylhäällä, jee! Rankkaa oli mutta selvittiin!

Ylhäältä on hyvä katsoa mitä tuli suoritettua.

Pitkälle näki!

Ylhäällä levättiin ja poseerattiin.

Ylhäällä mamma katseli rappuja takasi alaspäin ja totesi, että sen oikee polvi ei kyllä varmaan kestä tulla noita pitkin enää ala.

Joten valitsimme oikeanpuoleisen kiertotien.

Vaikka ei sekään kyllä mikään loiva lasku ollut.

Aina piti mammalle poseerata ties minkä kanssa, nyt lentokoneen.

Aika paljon meni koneita ja matalalta!

Sitten päästiinkin jo kukkulalta alas. Mamma oli pakannut maanantailta jääneitä lihapullan rippeitä mukaan, joten pidettiin sitten treenituokio parkkipaikalla kukkulan juurella! Olin kuulemma taitava ja osasin vaikka mitä. Ensin harjoiteltiin sivulletuloja ilman, että mammalla oli nameja ohjaavassa kädessä. Minähän plikka osasin kaiken kun ei ollut kukaan katsomassa!

Hieno perusasento!

Treenattiin useempikin sivulletulo, myös niitä että ensin namikädellä ohjaus ja sitten namittomalla. Välissä mamman piti muistutella, että pitää pitää peppu asfaltissa kunnes annetaan lupa nousta. Mutta kun olin niin innoissani tekemässä kaikkea!! Mutta kuten sanoin, osasin sivulletulot tosi hyvin. Ihan helppoa kauraa. Sitten mamma päätti, että pitää harjoitella jotain muuta. Nyt piti seurata sitä ilman että sillä oli namia vasemmassa kädessä. Kaikenlisäksi se laitto jonku ihmeen mustan möykyn vähän päähän meistä (toim.huom. abihuppari toimitti tötterön virkaa), piti seurata sinne ja sen jälkeen seurata ympyrällä vasemmalle kokoajan. Huh, onneks mamma ei astunu varpaille, vaikka läheltä liippas välis… Kyllä mä ihan osasin sen homman, mut välis alko vähä kyllästyttää kun ei niitä nameja ollutkaan heti tarjolla, että aloin vähän haahuilla ja edistää. Mut sit mamma lirkutti taas jotain ja muisti antaa niitä namejakin hyvistä pätkistä, niin jaksoin taas innostua! Tehtiin me kai muutama suorakin seuraamispätkä ilman nameja. Ja ku toi mamma on tollanen lahopää eikä tee mitään valmiita suunnitelmia niin kerrankin vaan haahuiltiin päämäärättä ympäri parkkipaikkaa. No, ihmiset on joskus outoja, pitää olla ymmärtäväinen…

Mamma muuten keksi sellasen kivan leikin mitä leikittiin aina erinäisten treenisuoritusten välissä. Eli mä seison takajaloillani ja se tiputtaa mulle herkkuja ja mä nappaan ne ilmasta kahdella jalalla seisoen ja jatkan sillee käymättä välissä nelinjaloin maassa! Ja kerran mamma kämmäs taas ja tiputti kaks namii kerralla, mut olin tosi nopee ja sain ne molemmat kerralla kiinni, vaikkei ne ees tippunu vierekkäin!

Seuraavaks mun piti jäädä seuraamisesta seisomaan, kun mamma käy kääntymässä vähän matkan päässä. Kerran se teki sen ilman mitään nameja, mut ei ilmeisesti ollut tyytyväinen pysähtymisnopeuteeni, kun otti toisen kerran uudestaan namin kanssa sen stopin. Mut se evotti itte taas eikä sekään onnistunut ihan niinku se ois halunnu. Päätti kummiski että no ei oteta sitä enää, treenataa sitä myöhemmin. No, sopi mulle! Näistä ei oikein ollu kuvia ku ei mamma voinu samalla kuvata kun se häselsi mun kanssa!

Viimoseks mamma halus, että mä jään istumaan jonnekin, kun se menee kauemmas seisoskelemaan hetkeks aikaa. Pah, halus kummiski vaa ottaa kuvia, mut naamioi senki harjoitukseksi. Mutta ei siinä mitään.

Hyvin mä paikallani istuin. Mikäs siinä välillä levätessä.

Eikä haitannu vaikka rekka ajo takaa ja mamman silmät oli piilossa kameran takana.

Ja vielä viiminen perusasento.

Sit me tehtiin loppuleikki, eli mamma heitteli mulle nameja kauas ja mun piti, siis sain, juosta perään etsimään ne!

Nuuhnuuh jonnekin tänne se lensi.

Haa tuolla oli yksi!

Nyt saan sen!!

Hähää, löysimpäs, heitä lisää!

Sitte se vietävä väitti että namit loppu! Mutta vaikka “kiinalainen” olenkin, niin omaan suomalaiset periaatteet:

En usko ennenku itse näen!

No, oikeasti se oli vain mun loppupalkka. Sain nuolla viimosetki murut pois pussin pohjalta. En millään uskonut, että ne nyt loppu oikeasti, ja koitin aina työntää pään takasi tonne ku mamman silmä vältti!

Oli kyllä kiva retki mamman kanssa kahdestaan!

Pihatreenit

Aiheena hyppy ja liikkeestä seisomaan jääminen.
Eikös sitä niin sanota, että monta lyhyttä treeniä päivässä on tehokasta? Eikä vaan yks pitkä silloin tällöin. Mietityttää kyllä kuinkahan epäfiksua tää mahtaa olla ollu, meinaan treenata tänään jo kahdesti, kun on illalla vielä tokotunti. No, treenattu mikä treenattu. Tunnilla käyn sit minä oppimas, ei Ifa.

Tuli sellainen “hmm no mitähän tässä nyt tekisi”-hetki koneella ollessa, joten päätin taas treenata Ifan kanssa. Ajattelin kuitenkin, että välissä ois kaikille (minä+Liksu+Ifa+Remu) hyvä saada raitista ilmaa, joten eikun tohon pihalle treenaamaan. Mua on vähän häirinny se, miten Ifa viime treeneissä kolmesti peräkkäin kiersi esteen, joten päätin treenata sitä. Heh, kotitekoiset esteet kunniaan. Kaks keittiön jakkaraa nurin nurmikolle, harjanvarsi puomiksi ja joku riepu päälle, että näyttää kiinteemmältä, ei näy läpi. Tuosta tuli vielä melko matala este, niin jossain välissä korotin laittamalla skeittilaudan molempien jakkaroiden alle. Naurakaa vaan! Niin minäkin teen. Sitten käsketään muut koirat pysymään terassilla ja otetaan Ifa nurmikolle.

Ensin tein niinkuin ollaan treeneissäkin tehty. Koira sivulle perusasentoon, käsken sen odottaa, vien nameja esteen toiselle puolelle (tällä kertaa tosin nurmikon sekaan, ei lautaselle, en tiedä oliko fiksua…), palaan koiran viereen ja kun se katsoo mua niin käsky “hyppy”. Ifa hyppäs oikein hyvin pelkästä käskystä! Olisko ehkä kerran tarvinnu mun ottaa askel siihen tai näyttää kädellä että “juujuu, hyppää vaan”. Hyvin sujui. Pari kertaa “kävin hakemassa” Ifan toiselta puolelta, siis että menin itse sitten perässä ja käveltiin taas esteen toiselle puolelle uutta hyppyä varten, jonka jälkeen päätin kokeilla, saisinko Ifan jäämään seisomaan esteen toiselle puolelle paikalleen niin, että pääsen käveleen viereen ja antamaan “istu”-käskyn. Aikansa Ifa tuhisi niitä nameja sieltä nurmikolta, kunnes alko siirtymään mua kohti sillee “no kai ne loppu, saanks lisää/mitä nyt tehää?” Sanoin sille “seis” ja näytin kämmentä kun se lähestyi estettä, mutta hyvissä ajoin niin, ettei se pääse hyppäämään takaisin. Onnistui!! Ai että sai kuulkaa koira kehuja sen jälkeen!

Sit halusin kokeilla hyppääkö se vaikka en olis vieny nameja toiselle puolelle. Otin Ifan sivulle ja sanoin hyppy. Ja sehän hyppäs!! Uskomatonta! Vähän se koitti ettiä nameja, mut palas nopeemmin takas esteen läheisyyteen, sanoin “seis” ja kiersin sen viereen. Pari askelta se otti kääntyen sillee enemmän mua kohti, mutta kuitenkin! Jeeeee! Vaihtelin sitten edellisen ja tämän harjoituksen (siis nameja esteen toiselle puolelle vs. ei nameja sinne) välillä muutamia kertoja käskien koiran aina seisomaan esteen toiselle puolelle. Ehkä kahdesti Ifa meinas istua ennenku olin päässy viereen tai jo viereen päästyäni ennen käskysanaa. Niitä kerkee vielä hiomaan, pääasia oli se, että hypyt suju ja sain sen jäämään seisomaan toiselle puolelle.

Tuo este jäi vielä matalaksi, joten koska halusin treenata hyppyä korkeammalla esteellä, ettei vaan kierrä, niin korotin estettä (skeittilaudoilla). Nyt hain sisältä tassin avuksi. Ifa sivulle perusasentoon odottamaan kun vien tassin, ja lihapullia sen päällä, toiselle puolelle estettä ja palaan takaisin. Jätin vähän pidemmän välin esteeseen, että se saa paremmin vauhtia hypätä. Palasin koiran viereen, katsekontaktilla lupa ja “hyppy”-käsky. Ja sehän lähti! Hyppäs oikein vauhdilla eikä puhettakaan mistään esteen kiertämisestä! Hyvä Ifa!! Kyllä oli kuulkaa niin hyvin menneet treenit ettei vähään aikaan oo toisia samanmoisia ollukaa! Muutama tuollainen korkeampi hyppy otettiin ja sitten jätettiin hyppäämiset sikseen.

Jatkoimme vähän samanteemaisella harjoituksella, eli seuraamisesta seisomaanjäämisellä. Tämäkin harjoitus tehtiin siis meidän pihalla nurmikolla. Ifa sivulle perusasentoon, minä liimaan namikäteni jalkaan (vain kuvainnollisesti) ja sanon pirteästi “seuraa” ja lähden kävelemään eteenpäin. Muutaman askeleen päässä sanon “seis”, näytän käsimerkin ja käyn vähän matkan päässä kääntymässä. Ifa seisahtui aika hyvin! Kerran se taisi ottaa pari askelta eteenpäin kääntyessäni kauempana, mutta muuten pysyi hyvin paikallaan ja pysyi seisomassa kunnes pääsin viereen sanomaan “istu”. Jeeeeeee~. Välillä jätin Ifan seisomaan vain käsimerkillä ja käskyllä, välillä antamalla käskyn jälkeen namin siihen seisomaan pysähtymiseen. Nyt se taas osas vaikka ja mitä! Tuli hyvä mieli. Siihen oli hyvä lopettaa treenit siltä erää. Illalla sitten taas stooria tokotunnista!