Tag Archive | seuraaminen

Sunnuntairallyt

Meillä oli yksi korvauskerta käyttämättä kouluttajan flunssapoissaolon vuoksi, joten käytiin tänään ottamassa se takaisin. Oltiin jälleen uudessa hallissa joskin tutussa paikassa. Tarjolla oli joko ALO-rata tai sitten AVO/VOI-rata pienellä MES-twistillä. No eihän me ALO-rataa aleta tekeen joten ahoy ylempiä vaan hiomaan taas. 😀 Olin kisoissa huomannut että tuo osaa vasemmanpuolen seuruussa jo aika kohtalaisesti käyttää takaosaansa, joten osasin sitä vaatia nyt treeneissäkin ja kouluttajakin vallan äimistyi että kylläpä näkee että ootte treenannu. 😀 Vähän se meinaa edelleen keulia eikä oo aina ihan messissä seuruussa saati osaa pysähtyä kun mä pysähdyn, mutta harjoitellaan, harjoitellaan.

Rata meni ihan ok siihen asti, että vastaan tuli mutkaputki. Ja Mindy kun on tasan kaksi kertaa eläessään mennyt putken ja silloinkin niin lyhyen suoran putken kun ikinä putken saa, niin siinäpä sitä oltiinkin sitten sormi suussa. Melkeen jouduin itte konttaamaan puolväliin putkea kun ei-vaan-millään olisi tullut sieltä läpi. Vähän otti siitä hinkkaamisesta paineita, mutta saatiin kuin saatiinkin se kaksi kertaa putki menemään ja vielä ihan kohtalaisesti jatkettua rataa sen jälkeen, ettei nyt vallan tilttiin mennyt vaikka vähän koville ottikin.

Oikeanpuolen seuruu on myös edelleen kuulemma kehittynyt ja sen kehittämistä kannattaisi edelleen jatkaa, erityisesti toistamalla seuruukäskyä juuri sillä hetkellä kun se kääntää takaosaansa. Seisomisesta saatiin se myös paineisiin, kiitos liikkeen hinkkaamisen kisoissa. Joten tähän tuli käsky nyt treenailla sitä pelkkää seisomista ensin koira mun edessä ja siitä vähitellen perusasennon kautta seisomaan vaihtamista, että saataisiin paineistumiset pois. Tämä täytyy ottaa ohjelmistoon kans. Päästiin treeneissä myös testaamaan uutta lelua ja hienosti kelpas, siellä se paineli lelun kanssa pitkin hallia. Hauskasti aina hetken juostuaan se tulee siihen lähelle, sylkäisee lelun maahan ja suorastaan lennähtää istumaan mun lähelle silleen “ok, vaihtokauppa, saat lelun, voisin ottaa namjn”. 😀 Ja sen olen sille vielä suonut.  Oikeanpuolen seuruussa myös namitin edelleen paljon, mutta muuten mielestäni vasemman puolen tehtävissä koitin nyt petrata ja palkkasin vaan kun teki merkittävän hyvin. Ehkä tästä vielä hyvä tulee. 🙂

Melkein feilasin, mutta seivasin

Meillä on nyt ollut erityissyynissä tää seuraamisessa edistäminen. Ja se ei oo ollu siisti juttu. Tää on ollu melkein kun paluu tokoon, samojen iänikuisten asioiden hinkuttamista. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se edistäminen korjaantuu parhaiten tolla palkkaamalla oikesta paikasta oikeassa paikassa. Eli melkein imuttamalla. Mutta. Ifa ei osaa ottaa nameja nätisti. Saakelin hotales puree mun näpit verille kun se hullunkiilto silmissään kahmii nameja suuhunsa. Ja se ei oo mulle kauheen ookoo. Se alkaa suomeks sanottuna vituttaa aika tosi nopeesti. Eikä toi oo tyhmä koira, se huomaa sen.

Ja sit mä menin viel huomauttamaan sitä siitä mun sormien syömisestä. Virhe. Paha paha paha virhe. Should not have done that. Jjjjjjja niin saatiin taas esiin tokon aikaiset paineistumisreaktiot, jossa Ifa oireilee peppuaan ja juoksee pois. Ouuujea…

MUTTA! Tällä kertaa mä seivasin. Mä onnistuin seivaamaan sen!! Jes. Jesjesjesjesjes. Huh… Sain kuin sainkin Ifan houkuteltua pedistään takaisin treenaamaan. Kehuin siitä oikein kunnolla. Koitin pyytää kieppiä, ei onnistunut. Pyysin istumaan, johon Ifa sitten kykeni, ja siitä ihan sikana palkkaa ja kehuja. Hyppyytin Ifan syliin, jossa lisää kehuja ja sen jälkeen kun laskin Ifan alas niin taas oli häntä ylhäällä ja sujui kiepit ja kaikki muut. Jes. Huh. Yksi este selätetty, ja damage seivattu. Olen helpottunut tästä tiedosta, että Ifa ylipäänsä on mahdollista saada paineistumisestaan yli noinkin nopeasti.

Pohdin sitten miten välttää tämä jatkossa, koska tätä yksinkertaisesti ei vaan saa päästä tapahtumaan uudelleen. Meijän treenissä ei oo sijaa negatiivisuudelle ollenkaan. Päätin, että koiranpenturatkaisu on testaamisen arvoinen, eli: hanskat. Ei olla ihan niin HC että hankittais viiltosuojahanskoja, tavalliset kelvatkoon. Mut lauantaimakkarasiivujen palat on aika hankalia hanskat kädessä. Joten eikun ostamaan lauantaimakkarapötkö ja leikkelemään siitä pieniä palasia.

Testasin sitten hanskoja ja makkaranpaloja tänään. Ja johan alkoi sujua!! Nyt ei pääse sattumaan mua yhtään siihen malliin, että v-käyrä alkaisi nousta, ja saatiin tosi hienosti palkkailtua oikeeta seuraamisen paikkaa. Lopputuloksena, kun vähän rajoja kokeilin, että vaikka ottaisin vain yhden vikkelän loikan eteen ja pysähtyisin heti, niin Ifa ei keulinut liian pitkälle vaan pysähtyi kauniiseen perusasentoon oikealle paikalle. Jesssss. ^_^ Kyllä tää tästä lähtee sujumaan!

Kokeilin myös huvikseni osaisiko Ifa hypätä mun jalan yli. Siis silleen, että mä seison, ojennan toisen jalan vähän edemmäs ja jalkaterä ylös taivutettuna pyydän Ifan hyppäämään siitä yli. Nojooooooo… Ei mitenkään liian helppoa. Vaikka vaatimus ei ole suuri, on siinä Ifan kanssa tekemistä. Siinä on kaksi haastetta:

  1. Ifa ei osaa hypätä ylöspäin ilmaan
  2. Se miettii namia niin paljon, ettei se ymmärrä missä sen jalat menee

Tähän täytyy siis keksiä jokin muu tapa ohjata Ifa yli kuin namilla houkuttelu. Täytyy ehkä aloittaa siitä, että olen itse kyykyssä ja pyydän Ifaa hyppäämään jalan yli. Voisin ehkä lähteä opettamaan tätä myös Liksulle, se varmaan oppisi tuon aika vikkelästi. Eri asia on sitten paljonko haluan Likitaa hypyttää, kun se täyttää kuitenkin keväällä 10v. No mutta, katsotaan. 🙂  Niin ja, ympäri peruuttamista opetellaan sitten myös hanskat kädessä.

KT-koreokurssi 6/10

Tänään oli taas jokakeskiviikkoinen koiratanssin koreografiatreenikurssi Tuulissuolla. Ajatuksena oli Ifan kanssa treenata kosketuskepin avulla etupositioita ja sivuaskelia. Ja normiseuruuta tarttis myös parantaa kun se edistää ihan hulluna, siihenkin mietin kosketuskeppiä avuksi.

No normiseuruussa kosketuskepin käytöstä ei tullu yhtää mitään, ei toi sitä keppiä kattonu ollenkaa ku ymmärsi että seuraamista vedetään. Sain tökkiä sitä vaikka naamaan sillä kepillä kesken seuruun, ei siis niin mitään hyötyä. 😀 Siitäpä se treeni vaihtui sitten edistämisenpoistotreeniin. Eli paljon palkkaa oikeaan kohtaan, melkein imuttaen ja mulle tiukkaan seurantaan etten vahingossakaan heitä namia eteenpäin tms. Mikäs sitä tuota ois treenatessa jossei tuo hemmetin hullu rei’ittäisi mun sormia nameja kauhoessaan. Pikkurillissä kävi TODELLA lähellä, ettei tullu verta vuotava haava. Ja toi on sentään jo 7v hotales eikä mikään pentu enää…

Todettiin myös että koreoo meijän ei tosiaan kannata pahemmin enää treenaa. Siirtymät vaan sujuviksi, niin se on siinä. Testasin sitten miten frontti-etusivulaukasta takaakierto jalan ali pujottelulla fore-etusivulaukkaan -siirtymä sujuu (helppo selostus, eikö…), ja no, hyvin se sujui. Testasin myös fore-etusivulaukasta toisesta suunnasta takaakierrolla oikealle puolelle seuraamaan tulon ja sekin sujui hyvin kun muisti käyttää oikeaa käskyä. Käskyt on mulle vaikeita, vaikea keksiä uusia käskysanoja ja vaikea muistaa vanhojakaan käskysanoja…

Siirtymät kun sujui niin mietittiin vielä, että seuruussa edistämiseen vois koittaa puuttua myös opettamalla sen mun ympäri peruuttaen kiertämisen. Ziisus mä en oikeesti osaa kuvailla näitä temppuja, mutta toivottavasti noista nyt saa tarpeeksi selvää. 😀 Eli pointtina, että voisi kesken seuruun ottaa tuon ympäriperuuttamisen, niin periaatteessa jos Ifa oppisi vähän ennakoimaan sitä niin se ei voisi edistää niin pahasti. Ihan kokeilemisen arvoinen juttu. Ifa ei tuota temppua tosiaan osaa. Ollaan sitä Nadja Böckermanin koiratanssikoulutuspäivässä kerran Akaalla harjoiteltu ja pretty much that’s it. Sitä voisi siis alkaa treenaamaan ahkerasti. Se on kuitenkin ihan näyttävä temppu ja ois kiva että Ifa osais sen, vaikka se aika “kulunut” onkin. Ottakaamme tämä siis työn alle. >8) Ifa siis peruuttaa ympäri ihan hyvin namiohjattuna, mutta se ohjauksen häivyttäminen tulee olemaan työn ja tuskan takana.

Aikaa kun oli niin runsaasti, niin päästiin Liksunkin kanssa näyttämään sen koreota ihan musiikin kanssa. Sain siinä just ennen koreon aloittamista idean siitä miten sitä koreota voisi tuunata, joten vedettiin lennosta tällä muunnoksella ja sehän sujui ihan hyvin. Vähän on koreossa muutama pitkä pätkä yksittäistä temppua, mutta eiköhän ne saada jotenkin ratkaistua. Treenin lopuksi Hanna-ope sanoi, että eiköhän se oo Liksunkin koreo valmis, että sitten vaan treenaamaan niitä muutamia treeniä vaativia juttuja. Hemmetti, se koreohan tulikin äkkiä valmiiksi. 😀 Liksun kanssa täytyy vielä treenata lisää

  1. sanaerottelua (360 on 360 eikä hyppy, ja hyppy on hyppy eikä 360) ja
  2. sitä ettei tarvitsisi etsiä nameja joita sille ei ole edes heitetty.

Siinä on Liksulle kaikista vaikeimmat asiat. Lisäksi olen huomaavinani, että se alkaa kyllästymään. Se ei iiiiihan samalla tekemisen vimmalla tee, kun on nyt niin monta kertaa otettu samaa koreota. Täytyy siis pistää Liksua vähän tauolle tai opetella vaan jotain uusia juttuja, ettei tule vahingossa hinkattua liikaa ja tapettua koiran mielenkiintoa kokonaan.

Jatkamme siis näiden suunnitelmien turvin. Liksun kanssa treenataan yllämainittuja, Ifan kanssa

  • sivuaskelia
  • ympäri peruuttamista
  • seuraamisen oikeaa paikkaa
  • + “jotain kivaa”, vaikka jalan yli hyppyä.

Paikkista ja noutoa

Ollaan taasen vähän reenitty viimepäivinä. Toissapäivänä harjoteltiin taas tuota noutoa – eli meijän versiossa että Ifa hakee tunnarikapulan ja sitten kiertää tötsän. Se alko sujua, joten kelasin siirtyy siihen että odotutan sitä hetken mun kohalla ennenku lähetän kiertään – se ei sujunut kovin hyvin. Kun Ifa oli ihan et “jee mä tiiän mitä täs haetaaaaan” ja lähtee ite kiertää sitä tötsää käskin tai en. Eli ollaan vissiin oltu taas liian pitkään edellisessä vaiheessa. No kattellaan miten lähtee eteneen. Tän noutojutun kanssa oon koittanu panostaa siihen, että en todellakaan palkkaa jos se on tiputtanu kapulan ennenku sanon “kiitos”. Et jos se kiertää tötsän mut sylkee kapulan ite ja juoksee mun luo palkan toivossa nii joutuu uusiin tehtävän ja odottaan sitä irrotuskäskyä että saa palkan. Se on ihan toiminukki!

Tänään sitten oli aivan hullun lämmin sää ja dändändääää oli aika ottaa paikallamakuuta ulkona!! Ensin treenattiin vähän seuraamista meijän uudella lyhyellä hihnalla eikä me todellakaan pidempää olisi tarvittukaan. Kokeessa ehkä voitais tarvita kun tuo saattaa jättäytyä ties kuinka kauas perään… :S Anyway. Nyt oli seuraaminen hyvää ja aika hyvin teki perusasennotkin lopuks! Siitä sitten paikallamakuuseen, muista vinkeistä poiketen palasimme takaisin siihen minkä itse koin aiemmin toimivaksi – eli takapalkkaan. Mun mielestä etupalkka ei oo toiminu yhtään niin hyvin, vaikka se on mun korvaan järkevämmän kuulonen ideologia. Noo enivei kippo maahan, lihapullan pala sinne, koira sivulle, vihjesana, maahan-käsky, odotuskäsky ja poistuminen. Ja poistuin muuten sellaset 15 askelta! Otettiin pari ekaa silleen että ite laskin sekunteja, mut soli ihan hirveetä. Laskin ne johonki 10 ja 15 ja aina vapautus taakse, mut sit mentiin kyllä hakemaan kello. Laitoin kellon maahan viistosti mun eteen ja sit siitä tuijotin aikaa. Kelloavusteisesti otettiin 30sek, 45sek, 5sek ja lopulta – MINUUTIN paikallamakuut!! Uuuuu!! Jeeee se makas minuutin maassa ulkona tollasella välimatkalla!! Halle-fucking-luja~. Vielä kun saa sen makaamaan 2min ja koiraseurassa niin kokeet here we come. ❤

Me mentiin!!

…treenaamaan Tiltulle. 😀 Bussilla! Jee! Saatiin aikaseks! Ja Ifakin selvis busseilusta. Ollaan nyt viime aikoina enemmänki käytetty bussia (no fine, nää mukaan lukien kolme kertaa, viikon sisää) eikä kyl mitää muistikuvaa millon tätä ennen viimeks. Jännitti vähän että miten Ifa selviää busseilusta. No ihan hyvin jos jaksat ruokkia sitä kokoaika, muuten se kitisee tylsyyttään… Mut menee reippaasti ite bussiin sisään ja pois bussista.

Mut ne treenit. Thanks to lappu jolle kirjoitin treeniaiheet, emme tehneet muuta ja treeni pysyi ehkä kohtuullisemman mittasena. Uskon että ei olis ollu hyvä olla enää tosta pidempää. Lelulla leikkiminen ei onnistunut. Ei vaan leikkinyt. Alkuun näytti myös siltä että voivoi, ei se taaskaa viitti kävellä. Ja ei muka kinkku kelvannu! Onneks lihapullat maitto ja saivatkin sen kävelemään pääosin kunnolla. Tietyt osat sitä tilaa on sellasia, missä se kävelee huonommin, mut sentään käveli ees jotenkuten tänään. Joten hiottiin sitä seuraamista käännöksineen ja normit 90 asteen käännökset vasemmalle rupes lopulta oleen aikas hyviä!! Oho, jotain edistystä, mitä se sellanen on?!

Sit ostin niit tunnareit. Koitettiin harjotella mut vähä eri taval ku mitä olin ihan alunperin suunnitellu lähteväni tunnarii opettaan. Ei ehkä olis pitänyt poiketa alkuperäsestä suunnitelmasta. 😀 Lisäks pelkään et jos rupeen opettaa tunnarii nyt nii rikon noi ylipäänsä noutoharjotukset. Ku ehämmä voi sitä kieltää väärän tuomisesta mut ei se sitä silti sais tuua… Olisko mitää pultata maahan kiinni ne jotka ei oo omia ja sit se oma ainoo joka irtoo. 8D Eiks sois iha toimivaa… Ei auttas yrittää tuua muuta ku se oma… 😀

Kaukojen istumaannousu toimi ensin hyvin, mut kuudesta askeleesta kahdeksaan askeleeseen nii lakkas toimimasta. Sitte ei noussu enää ees tyylii viidestä. Sitä ennen nousi kyllä hyvin.

Ruutu oli virkistävänä vaihteluna mukana, tai sellainen sen piti olla. Takkus kyllä jostain syystä ihan hirveesti tänään, ei meinannut kauheen hyvin sujua. Hohhoi.

Jäävissä oli taas ongelmaa. Sanoin seis-meni maahan. Sit sanoin maahan, ei halunnu mennä ja jäi seisomaa………… Logiikka ohoi??? MUTTA! Saatiin näitä toimimaan paremmin. Lisäsin seisomiseen käsiavun ja sit sain sitä vähän pois, sen avulla toimi. Maahanmeno alko toimii ku otin juustopalat käyttöön. 😀 Ne olikin taikaa ne, meni suorastaan sekaisin juustoista. Hyvä tietää! Juustoa käyttöön siis jatkossakin. Vähä niiku coctailtikkuja, juustoo ja lihapullaa. 😛

Sit toinen tilaamani reppu saapu tänään. Ei oo kyl niin käytännöllinen ku mitä vois olla. Harjakoira on jotenki huono koira kantamaan reppua. 😀 Kun noi on tollasia rimppanoita. Kyl mä uskon et sä jollekki isolle jäntevälle sun kävelyvauhdis käyntii menevälle amerikanakitalle saat hyvin repun selkään, mut jotenki Ifan kans ei toimannu. Tai jotenkin toi on silleen hankala kun on vaan tollaset sivupussit jotka roikkuu loppuviimeks aika alas, menee helposti epätasapainoon ku vaan muutama remmi ja näin… Tulee taas ymmärrettyä että nii-in, halvalla voi saada mutta ei laatua. 😀 Huoh.

Hurjaa kapulaedistystä

Ja vähemmän hurjaa muuta edistystä… Mut huomenna jos aamul ei tuu soittoo töihin nii sitte Tiltulle treeniin…! Treenin alle tokon ALO:n liikkeet erityisesti se seuraaminen. Superherkut mukaan. Vois ottaa myös ruutua jos jaksan raahaa tötsät mukaan.

Ifa on ollu tänään ihan outo, ei se jotenki rauhotu millään vaikka sen kans on tehty herraties mitä kaikkee. Parit miljoonat kapulatreenit, 6km pyörälenkki ja päälle hirveet rallit metsäs vapaana Liksun kans. Ja silti se kitisee ja on levoton. Gärr.

Mutjoo päivän treeneihin. Noutojuttu oikeesti edistyy! Kirjottelin edelliseen siitä et pitää alkaa vähitellen kohottaan itteään pystyasentoon. Tänään nousin vähän polvilleni istumaan. Saastutan myös jälleen videolla joita kukaan ei varmaan ees kato mutta ei se mitään. 😀 Nyt en vaan jaksanut uppia tuubiin joten tää on ihanaan petsieen:

Videolla n. kohta 1:06. Ifan mielestä, jos kapulaa ei jaksa nostaa, sitä voi yhtä hyvin alaleualla kierittää maata pitkin. :DD Vähäsen sillä on paikotellen hakusessa toi että käteen asti, mutta muutamia tosi hyviä tuonteja tossa kyllä on! Ja innolla se lähtee aina kapulaa hakemaan. 🙂 Tästä on hyvä jatkaa.

Harjoteltiin sit myös vasemmalle käännöksiä ja voi vintura ne on ihan katastrofi. Jos Ifa saa päättää, se tulee tavallaan mua vastapäätä seisomaan ja kääntyy siinä mukana kun käännyn. 😀 Eli ei lähellekkään oikein. En tajua miten sen saa muka pysyyn siin sivulla. Argh. Nami-imutuksella ei ongelmaa, paitsi ehkä se etten osaa pitää namii tarpeeks alhaalla ja Ifa vaa tekis piruettei etujalat ilmassa. 😛 Joten tässä sitä vasta treenattavaa onkin. Täytyy mennä kysymään kaikkitietäviltä petsieläisiltä vinkkiä. (sarkasmia? ei kai?)

Kaukot oli myös treenin alla. Siis ihan vaan tää maasta istumaannousu. Tässä pitää alkaa pidentää matkaa ja sitte lisätä häiriöö. Alkaa sujuun aika helposti jo. Maasta nousee seisomaan hienosti, mutta seisomasta maahan pitää hioa että menis jalkoja liikuttamatta.

Ketuttaa ku seuraamista ei olla päästy treenaa pitkää aikaa kunnolla. >;( Möh. Siks pitäiski mennä huomenna Tiltulle ja toivoo et Ifa ois hyväs virees ja viittis tehdäki jotain. Ja jossei se halua ni mitäs sit teen?? Makaan siel vartin päikkärit lattialla nii että Ifa saa kyllästyä tekemättömyytee nii et alkaa taas tehdä? 😀 Ärsyttävä… Tai sit vaa treenataa seuruuta tos pihas. 😛 Sisäl pitää treenii paikkista.

Ainii ja viel sellanen vammajuttu että pitää erottaa istu-käskyä Ifalle selkeemmäks. Luin jotai lehtijuttuu yleistämisestä ja tällasista ja siin oli siit puhetta et tekeeks koira myös jos vaik se on sun selän takana ja käsket. No kokeilin ehkä 20 kertaa käskee Ifan istuun silleen ja se meni aina maahan?!?!? Idiootti.. Lisää treeniä siis. xO En ole tarpeeksi hyvin opettanut.

Treenausyritys Tiltulla

Joo. Kelasin että nyt olis aikaa taas mennä tonne harjotteleen. Päätin sitte että kirjotan ensin paperille ylös että mitä pitää treenata ja sit treenaan niitä enkä mitään ylimäärästä.

Lista näytti tältä:

  • Sivuaskeleet
  • 270 asteen käännökset vasemmalle
  • Seuraaminen (myös käännökset, muista kävellä tarpeeksi reippaasti)
  • Paikallamakuu
  • Liikkeestä maahan

Aloteltiin sitten sillä, että Ifa remmiin, sivulle, remmi irti, maahan ja odottamaan. Tein samanlaisen harjotuksen tästä etiäppäi ku oon kotona tehny nyt kerran aiemmin (josta en vaa muistanu kirjottaa) eli 2 askeleen päähän istuin maahan namikipon kanssa ja sitten naksuttelin kun Ifa katto mua, välissä vaadin vähän pidempää kattomista, ehkä pisimmillää sellasta 15sek naminantoväliä. Nami siis aina maahan koiran jalkojen väliin niin että se pysyi maassa. Kolme minuuttia makuutin sitä tälleen. En tajuu mikä siin on mut siis ihan kotonaki sisällä ku teen ton nii se alkaa tärisee samantien hulluna. On se, joo, tappavaa tuo paikallamakuu…

Paikallamakuusta sitten sivuaskeliin. Harjoteltiin sivuaskelia oikealle. Ifa poikittain mun eteen, namilla vähä ohjastan ja sit sipsutan sitä kohti nii että sen pitää väistää. Tuntu ihan hyvin hoksanneen tän homman! Vaan auta armias ku koitit tehdä saman koira sivulla. Ei luoja. Ei tullu mitään. Jos koitin imuttaa siinä, nii käänty vaa käveleen suorana eikä todellakaan sivuttain. Mitähän tuolle nyt sit tekis…….

No 270 astetta vasemmalle käännökset sitten. Näitä otettiin vaan imuttamalla, meni ehkä inauksen paremmin kun ennen, käänty ihan vähän osaavammin siinä mukana, mutta silti pylly irtoaa liikaa siltä paikalta missä sen pitäisi olla.

Liikkeestä maahan seuraavaks. Takapalkka käyttöön ja kokeileen. Joka-vitun-kerta meni tällä kaavalla: “maahan!” *seisoo* *odottaa* *istuu* *odottaa* *menee maahan*. Joka ikinen kerta. Ykskään vapautus namille ei nopeuttanut tota. Tein sitte kaks sellasta jossa kyykkään mukana alas ja näytän että maahan ja johan suju hyvin. Joopa joo…..

Nooo seuraamiseen sitten. Ja se vasta kaaos olikin… Päätin että teen sitä että koira saa hakeutua ite seuraamaan samalla ku mä vaa kävelen ympäri sitä tilaa. Ja siis ?!?!?!??!!??!?!? AAAAA!!!!!! eiiiiiiiii. Toi vaan niinku haahuili sillee kahden metrin säteellä musta vasemmalla, oikeelle, takana… Ja loikki sinne tänne ja kaikkee mahdollista, eikä todellakaan kattonut mua. Oli se matto joo varmaan tosi tappava?! Päätin antaa mahdollisuuden pakotteille, josko ne toimis. Koira remmiin ja nyppäsy jos poistaa kontaktin. No ei auttanut ei sekään. Sittehän se vasta väljenikin entisestään.

Tässä kohtaa olin jo niin hermoraunio ja suorastaan vihanen että päätin että nyt loppuu treeni. Mietin kummiski et johonki onnistuneeseen kai pitää lopettaa, joten ok, otetaan jotain jonka toi osaa. Otettiin sitten luoksetulo ihan silleen vaan “kutsuna tulla” eikä “käskynä sivulle”. Tämä onnistui ja tähän jätettiin… En varmaan oo ottamassa tota tänää näyttelytreeneihin, saakeli vammatkoot keskenään tyhmä otus. 😡 Taas kaatu haaveet siitä että siitä vielä sais koiran tokoon, joopajoo, paskanmarjat sanompa vaan. Ärrrrrrr.