Tag Archive | sisätreenit

Onnenvillasukat heinäkuuksi

Eija postasi maanantaina kuvan ihan parhaasta villasukasta. Näin sukan ja kelasin että ei hitto, tossa olis niin tokovillasukka, onnensukka, että tollaset ku sais nii menisin noi jalassa kokeisiin vaikka heinäkuussa! Jaa niinkö? Ja eiku haasteesta kiinni, Eija alkaa kutoa sukkia ja me aletaan tehotreenata. 😀 Forssassa ois siis heinäkuussa kaksikin koetta, viikonlopun molempina päivinä, ja kesäkuussakin kai joku iltakoe. Tähdätään sitten niihin heinäkuisiin viimestään, sekä koevalmius että villasukat.

Koska olen edelleen traumatisoitunut viime kesästä…

Kesä 2014

 

…niin mehän ei kyllä ilman ihan jäätäviä treenimääriä mihkää kokeesee lähdetä. Käynnistämme siis kolmen kuukauden tehotreenit kokeita silmällä pitäen. Treenit alkoivat tänään, aiheita paikallamakuu, seuraamisen paikka ja liikkeestä seisominen. Oleellisen sisällön treenistä voisi tiivistää yhteen sanaan: naksutin. Miksi en käytä sitä enempää, kun joka kerta kun muistan sitä käyttää, niin ylistän sen maasta taivaisiin jonain ylijumalallisena taikaesineenä?! Koska sitä se todellakin on. Treenin aihe mikä tahansa, niin kehitys junnaa paikoillaan niin kauan kunnes kaivan naksun esiin ja sit lähtee lyyti kirjottaan.

Ensimmäisenä vuorossa oli taas paikallamakuu, jota ennen kaksi tunnetilatreeniä. Ei paineistu enää paikallamakuun virittelysanasta, menee hyvin maahan ja jää rauhassa odottamaan. Tänään vaan oli ongelmana se, että toi meinas nousta jokasen palkkauksen jälkeen. Ekalla hymähdin ja osoitin maata, kun koira oli nostanut vasta peppunsa ylös ja olin ihan vieressä. Toisella kertaa nousi namien jäänteitä nuuhkien samalla kun kävelin pois päin, jolloin vähän rumemmin käskin kauempaa sen takaisin maahan. Meni maahan, mutta otti painetta => alkoi täristä. Halusin kumminkin palkata vasta pään maahan laittamisesta makuussa. Ifa ensin laski päätään puoleen väliin kohti maata, ja jäin odottamaan lisää. Tärinä kun ei kuitenkaan ottanut loppuakseen, niin kun Ifa vielä vähän laski päätään lähes lattiaan kiinni, niin päätin mennä palkkaamaan. Sitten perään toinen lyhytkestoinen makuu, josta palkkasin lähes välittömästi kun laittoi pään maahan. No, jatketaan. Nuokin nousemiset oli siis vähän sellaisia, että Ifa joko unohti tai sille oli epäselvää että pitikö sen nyt pysyä maassa vai loppuiko homma tähän, ei mitään sellaista paineistunutta “yhyy mamma älä jätä” -meininkiä, joten olen vielä ihan toiveikas paikkiksen suhteen.

Naksu kädessä rupesin sitten ottamaan sitä seuruuta. Harjoitin myös sitä, että kun se edisti liikaa, peruutin ja Ifan piti tulla mukana takaisin. Kyllä se edelleen koittaa keulia ties kuinka paljon, mutta myös onnistumisten määrä lisääntyi huomattavasti ja paikka taaempaa löytyi taas aiempaa useammin. Ehkä tääkin vielä saadaan kuntoon!

Yks päivä lenkin päätteeks koitin pihassa ottaa liikkeestä seisomista, ja siitä ei meinannut tulla mitään, kun sai 2-3 kertaa käskeä ja koira käveli silti mukana ja ääntä korottamalla koira vain paineistui lisää. Revin sitten jo hiuksiani että nytkö se ei osaa enää sitäkään liikettä, joten pitihän sitä kokeilla nytkin. Naksu kädessä pyysin vaan koiran mukaan, “seis“, jatkoin kävelyä, ja kappas vaan, hyvin se sen osasi. Naksuttelin sitten muutamankin kerran tuosta pysähtymisestä eikä valittamista. Tein myös yhden lyhyen koiran taakse paluun, jossa lisäapuna käskin sen odottaa, koska se ei ole sujunut aiemmin kovin hyvin. Ja mitä vielä, siinä se pysy! Kyllä se jotain osaa.

Haasteesta motivoituneena olen myös varannut huomisaamiksi Kompassilta agitilan kaverivuorona itselleni, jonne ajattelin mennä treenaamaan hyvin monipuolista kattausta. Ajattelin ottaa aksan puolelta keinun kanssa bang gamea ja keppejä, tokossa tunnetilaa, tosi helppoa paikkista ja seuruun paikkaa ja lisäksi sitä meidän kosketustreeniä. Alotellaan tokolla, jatketaan aksahömpällä ja loppuun koskemista. Lisäksi ollaan menossa ensviikolla käymään Hyvinkäällä treenimässä, joten kyllä tässä on harjoitusta tiedossa! Odotan innolla että näen miten nää hommat tästä lutviutuu. Haluaisin myös lähtä opettaan noille agilityn juoksukontakteja, mutta tällä treenin ja perehtymisen määrällä ei ehkä ryhdytä nyt siihen hommaan…

 

Advertisements

Paikallaoloa kaikissa asennoissa

Tuli mieleeni yksi kokous, jossa keskusteltiin rally-tokon haastavuudesta. Yksi ihminen älähti, että sehän on ihan lastenleikkiä, jolloin itse kurtistin kulmiani ja toin esille käytösruudun, että erityisesti sivulla seisominen useamman minuutin ajan ei oo ihan niin simppeli juttu paatuneelle tokokoiralle, jonka kanssa vähänkään opetettu asioita tarjoamisen kautta. “Pysyy pysyy ku käskee sen odottaa!” oli vastareaktio. Vielä kun luin päälle keskustelua paikallamakuun treenaamisesta, niin johan oli motivaatio valmis – ok, treenataan paikallaoloa, kaikissa asennoissa!

Aloitettiin normaalista paikallamakuusta tehden alkuun kuitenkin yksi tunnetilatreeni. Otin myös naksun mukaan, jota aika harvoin olen paikallamakuussa käyttänyt. Ajatus oli ylipäänsä lähteä vahvistamaan sitä, että kun jotain on käsketty niin sitä kans toteutetaan kunnes muuhun annetaan lupa – voimatta kuitenkaan tietysti vaatia vielä ihan hirveästi. “Sivu – rauha – kyllä – maahan – odota“. Vedin siinä sekuntikellon kanssa sitten sitä paikkistreeniä, vaihtelevasti 10-15-20-30sek välein palkaten sinne johonkin kahteen minuuttiin asti. Silleen, että kun Ifalla oli pää maassa, naksautin, kävelin rauhassa sen luo, kyykistyin eteen ja palkkasin maahan samalla ihan rauhassa silitellen ja kehuen, ja poistuin taas antamatta uutta käskyä. Kerran se nousi noiden jälkeen, jolloin vähän ärähdin sille että “HÖH! maaaaahan…” jonne se sitten painui epäileväisenä, mutta onneksi korjaus ei osoittautunut liian kovaksi, vaan koira rentoutui taas makuuseen, laittoi pään alas, malttoi olla ja sai palkan ja näin.

Paikkikset kun meni jees, niin päätin sitten ottaa sivulla istumista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan. Käskyt silleen että “sivu – kyllä – odota“. Siinä sitten oikeastaan aika lyhyin aikavälein naksuttelin ja palkkailin, melkeen 5sek välein jossei lyhempiäkin, koska Ifa tosi herkästi alkaa muuten sivulla miettiä, että mitähän tässä nyt pitäis tehdä että sais namia ja alkaa tarjoamaan kaikkea. Nyt välit oli sikäli ainakin tarpeeks lyhyitä, ettei se ehtinyt tarjoamaan kertaakaan mitään. En sitten tiedä olisiko virhe – korjaus ollut tehokkaampaa, mutta ehkä se on vasta tulevaisuuden asia. Enskerralla vaan pidempiä aikavälejä.

Istumisen ja makaamisen sujuessa niin hyvin, niin otin myös sitä pahinta – sivulla seisomista. Taas tosi tiheillä palkkausväleillä mutta kappas vaan, pysyhän se! Mä kun olin varma, ettei se pysyisi sivulla seisomassa edes viittä sekuntia, ja kyllä se ainakin sen verran malttoi olla. Jes jes! Naksuttelin sitä sitten ihan samaan malliin kuin edellisiäkin. Loppuun otin vielä pari istumis- ja seisomistreeniä koira edessä eikä sivulla, ja nekin sujui yllättävän hyvin. On se naksu ihme vekotin, se pystyy mihin vaan. Ja Natural Menu, joka on meidän uusi treeninami Ziwipeakin seuraajana.

Seuraamisen kanssa mun tekee mieli vaihtaa taas taktiikkaa. Tai vois ehkä tehdä ristiin näitä, en tosin tiedä mikä järki siinä olis, ei ehkä paljon mikään. Mutta siis se, että imuttamisen rinnalle ottaisin taktiikaksi sen, että AINA kun se rupeaa edistämään seuruussa, niin mä rupeankin peruuttamaan ja vaadin sitäkin peruuttamaan tai vähintään tulemaan takaisin perusasentoon sinne taaksepäin mihin juuri peruutin itse. Niin että sinne pieneen kalloon iskostuis se, että ei voi keulii siellä metrin edellä vaan on oikeesti pysyttävä mukana. Kokeilin tuota jo kertaalleen, ja aika nopeasti pääsin palkkaamaan hyvistä seuruukohdista useammankin kerran verrattuna lukuisiin aiempiin seuruutreeneihin. Tää ehkä vois olla meijän taktiikka…

Musta tuntuu, et Ifan kanssa saa aina tehdä jotain iiiihan omia kikkoja. 😀 Niinku esim. noudon kanssa ei mitenkään edistytty nopeasta nostosta pitkäkestoisempaan pitoon, ja lopulta järkeilin, että se millä saan sitä kestoa pidennettyä, on heittämällä kapula. Varmaan mikään ohje kehota tekemään tolleen, jos ongelma on et koira ei pidä kapulaa. Mut väliäkös sillä, se toimi! Ja nyt sillä on nouto – hyväkin, vaikka joskus uskoin etten saa sitä ikinä noutamaan. Samoten en oo muistaakseni törmännyt kehoitukseen, että puuttua edistämiseen peruuttamisella, joten mikä ettei, tässä vois olla toivoa!

Tokoa pitkästä aikaa

Tai ylipäänsä mitään treeniä pitkästä aikaa. Päätin eilen yhtäkkiä, että nyt kokeillaan missä jamassa paikallamakuu on. Ei ollut hyvässä jamassa. Aattelin kokeilla minuuttia alkuun, mutta kun ei ollut mennyt edes puolta minuuttia ja koira aivan paineissa, kääntelee päätä, lipoo huulia, niin piti palata takaisin. Päätin kummiskin koittaa käskeä istumaan. Ei noussut, koitin avustaa, nousi ylös ja kiersi mut. Eli tuttu paineistumiskaava. Sit pyysin sen uudestaan istumaan ja Ifa jopa suostui istumaan, josta sitten palkkasin iloisesti ja koirakin vaikutti palautuvan heti. Tai ei se kokonaan palautunut, koska seuraavaks jouduttiin vähän hinkkaamaan että hei, siellä maassa pysytään ellei toisin käsketä. Vähän täsmätreeniä siihen, että pysyy maassa kun poistun ja kun palaan, ei siinä mitään ihmeitä. Sitten vähän perusasentoonnousuharjoitteita. Saatiin ku saatiinki Ifa kykenemään toimia jotenkuten, ja jätettiin asia hautumaan.

Tänään sitten mietin että otetaampa uuestansa ja otetaan vähän muutakin. Tsekattiin läpi normiluoksari, nouto, luoksarin stoppia, jäävissä taakse palaamista, seuruuta vapaana ja hihnassa ja sitä paikkista (paljon kaikkea siis). Normiluoksari loistava, no problem. Perusasennot on nyt löytynyt, todella hyvä. Noudossa ekalla kerralla vähän härväs, otti tosi huonosti kiinni ja tiputti matkalla, mutta hyökkäs samantien takas kapulan kimppuun ja toi sivulle ja malttoi odottaa että otan sen. Seuraava toisto parempi. Perusasento tuppaa vähän olemaan hukassa vielä noudossa, on kyllä tulevinaan sivulle mutta jää aika pahasti “sinnepäin”. Lisäksi se innostuu niin paljon siitä kun otan siltä kapulan, että se pomppaa ylös samantien. Tohon pitää jatkotreenissä puuttua, että pers pysyy maassa kunnes on vapautettu. Mutta se nyt on pieni murhe kun noutaa kumminkin. 😀

Sen perään sitten sitä paikkista. Nyt pistin ihan suoraan suosiolla takapalkan sille. Ekalla vapautin siitä kun laittoi pään maahan, tokalla odotin puol minuuttia ja vapautin sitten kun pisti pään maahan. Ifa kun siis tykkää kokeilla tota, että pistää pään maahan, mutta jos ei siitä heti saa palkkaa, niin aika nopeesti nostaa pään taas ylös. Pää ei mee maahan jos on yhtään paineistunut. Joten sitä joutuu välillä odottelemaan. Kuten kolmannella yrityksellä, kun päätin että venaan minuutin ja sitten vapautan jos pää maassa. No eipä ollu pää maassa ja meni melkeen toinen minuutti ennenku se laitto sen pään maahan. 😀 Tän jälkeen halusin hinkata taas sitä istumaannousua, joten paikkistyyliin koira maahan odottaan, käyn kääntymässä ja palaan takas sivulle ja käsken istua. Nousi toooooooodella epäröiden ja toinen jalka ilmassa. Odotin hetken, käskin istua, meni maahan?!?? Okeeeei… Käskin taas istua, ei noussut. Autoin kädellä ja nousi hyvin istumaan molemmat jalat maassa ja siitä vapautus. Näitä pari toistoa ja huippubileet heti kun nousi itse istumaan. Kyllä se sieltä vielä hioutuu.

Haasteellisesti heti perään sitten takapalkka taas valmiiks, mutta luoksetuloa stopilla. Ymmärrettävästi oli hiiiieman haastetta alkuun saada koira tulemaan luokse eikä suoraan palkalle. 😀 Pääsi refleksinä kieltoääntä kun koira pomppasi istumasta ympäri suoraan palkalle. Koitin sit oikein kimittää että tuletuletule niin kyllä se jopa luopui palkasta ja lähti tulemaan. Vähän sitten valui stoppi, mutta no, ekan rundin piikkiin. Seuraavallakin yrityksellä oli vähän nihkeä se palkasta luopuminen, mutta stoppi (johon tajusin tekeväni alitajuisesti pienen käsimerkin, vaikka oon suullista käskyä aatellu) ihan tör-keen hyvä. Samoin seuraavalla rundilla kans. Pysähtyy tosi hyvin. En sitten tiedä, että käskyn vai käsimerkin avulla. Pitää ehkä tehdä empiiristä tutkimusta aiheesta. Oon kohtalaisen tyytyväinen tohon luoksaristopin treeniin. Ei oo sitä ikuisuuteen otettu. Pitäs päästä ottaan pidemmällä välimatkalla.

Sis vaihettii takapalkka etupalkaks ja liikkeestä seis koiran taakse paluulla. Tämä tuottikin päänvaivaa, kun Ifa ei ollukkaa sitä mieltä että viittis paikoillaan seistä, vaan käänty kunnolla ympäri mukana. Otin sit uusiks ja annoin vähän avustavia lisäkäskyjä, ja kun nyt liikutti vaan toista jalkaa, niin päätin vapauttaa palkalle. Ei se huono päätös ollut, koska siitä se lähti rakentumaan ja jotenkuten sain sen pysymään paikallaan siinä. En vaan viittinyt sitä liikkeenä hinkata sen enempää, niin vaihdettiin treeni sellaseks, että käsken sen seisomaan/maahan, vien etupalkan ja kävelen sen ympäri. Hyvin pysyi tuossa. Seuraavaksi vaikeutetaan sitten tuota treeniä.

Seuruut, no hmm. Niihin ei meillä todellakaan oo kunnolla tilaa, kotona kun reenattiin, niin niistä ei ihan hirveästi voi sanoa. Plussana mainittakoon, että kertaakaan en liikkeen pysähtyessä joutunut muistuttamaan, että istuisi. Hyvin alkanut mennä jakeluun, että seuruun päätteeksi istutaan. Siitä naksuttelin tänään lisää ja se tuntui sillä hyvin vahvistuvan entisestään. Ollaan vaan treenattu paikallaantäykkäriä vasemmalle niin paljon, että teen sen nykyään aina seuruussakin. 😀 En osaa enää kääntyä oikeen kautta. Se on vaan sellanen, että se pelittää vaan vireen ollessa hyvä. Kokeissa ei varmaan pare kääntyillä silleen, kun voi olla ettei oo ihan tarpeeks pirteenä tehdäkseen sitä kunnolla. Hihnaseuruussa ja vapaaseuruussa ei, pitkästä aikaa, tuntunut olevan mitään eroa. Molemmat meni ihan samantasosesti. Vähän se meinaa edelleen edistää, niin koitin palkkailla sitä taaksepäin.

Summa summarum: kokeisiin meno on edelleen taas jälleen kerran vaihteenvuoks kiinni siitä vietävän paikallamakuusta. No, vielä me joku päivä…!

Vähän hotsittais agilitykin taas, mutta oikeen tiiä pareisko sitä mihkää kisoihin lähteä kun ei me säännöllisesti treenata. :/ Tuskimpa. Ja sais kelit lämmetä jo niin vois canicrossaillakin joskus. Kesää odotellessa.

Fyssari ja lisää palkattomuustreeniä

Perjantaina oltiin tosiaan fyssarilla tokan kerran käymässä. Kilpirauhanen oli taas vähän jumissa, mutta aukeni nopeasti. Toisin oli munuaisten ja virtsanjohtimien kanssa, joiden parissa taisteltiinkin sitten vaikka kuinka pitkään kunnes päästiin rangan puoleen. Rangassa lapojen väli, lanne ja ristiluun tienoo olivat jumissa. Lisäksi häntä ei kääntynyt molempiin suuntiin yhtä hyvin. Että ei se ihan kondiksessa oo ollu tuo koira. Tällä hetkellä tilanne on se, että sellanen 1½vko seuraillaan tilannetta, sitten raportoidaan fyssarille mikä on koiran tila ja mietitään, tarviiko kolmannen kerran ja jos kyllä niin milloin. Nyt Ifa ei oo ollu yhtään niin kipeä kuin mitä ekan käsittelyn jälkeen, ja venyttelytkin on luonnistunut ihan joka päivä.

Tänään illalla kiskasin sitten taas palkattomuustreenin alle. Tällä kertaa en edes koskenut ruokakippoihin ensin. Lisäksi päätin että nyt lähdetään imitoimaan koetta, joten aloitettiin pikkuveljen tekemällä luoksepäästävyydellä, jota seurasi minuutin paikallamakuu, ja tämän jälkeen luoksetulo. Luoksepäästävyys, joo ok pysyi se sivulla istumassa, mutta ei se siitäkään tykännyt. Taisi paineistua jo siitä, koska nousi seisomaan mua vasten kun kehuin sitä, eikä Ifa siis yleensä tee sitä. Valmistelin sitten perään paikkiksen ja jätin koiran makaamaan. Minuutin jälkeen palasin sivulle, jolloin Ifa paineistui ihan hirveästi ainakin siitä loputtomasta huulien lipomisestä päätellen. Päätin kummiskin käskeä sen istumaan. Ei noussut, ohjasin vähän kädellä, nousi lähes kokonaan istumaan, josta lähdin kehumaan runsaasti samalla silitellen. Nousi pois istumasta, käskin takaisin istumaan, istui hitaasti mutta kumminkin, josta jatkoin taas kehumista ja silittelyä. Vapautin ja hetken aikaa vielä kehuin ja Ifa edelleen seisoi mun jalkaa vasten, mutta nyt ei yrittänyt enää kiivetä jalkaa pitkin ylös vaan pystyi alhaalla pysymään. Vaihdoin sitten käytävän toiseen päähän että vähän näin miten Ifa lähtee mukaan liikkeelle ja iloisestihan se lähti! Jätin koiran sinne toiseen päähän istumaan ja otin luoksetulon. TODELLA hyvä lopun perusasento, josta superkehut, vapautus ja sitten täyttämään ruokakipot. Toimi siis todella hyvin. Seuraavaks pitänee alkaa vuokraamaan halleja silleen 21-22 ja antaa iltaruoka niissä treenin päätteeksi? 😀

Palkattomuustreeniä

Huonojen säiden seurauksena on tehty tosi vähän yhtään oikeestaan mitään, ja se alkaa näkyä Ifassa. Lisäksi sen ruokahalu on kasvanut johonkin potenssiin miljoona, joten oon nyt parina iltana häpeilemättömästi hyödyntänyt sen palkattomuustreeninä. Vaihtelin sitä, että täytinkö kipot ruoalla ennen treeniä, vai täytinkö kipot vasta treenin jälkeen.

Ekalla kerralla, kipot täytettyinä, kaikki meni aivan täydellisesti. Siis aivan täydellisesti. Liike seis liike maahan peräkanaa, oikein, nopeina, wau. Luoksetulo nopea, perusasento suora, wau. Tokalla kertaa kipot oli täyttämättä niin ilmeni ongelma. Ei mennytkään liikkeestä maahan. Jäi seisomaan. Kolme kertaa peräkkäin. Toisesta käskystä tai käsky+käsiapu meni maahan. Tänään ennen ruokaa otin sitten ziwipeakien voimalla treenit, ja tein siinä kans palkattomuutta. Liikkeestä maahanmeno, joka oli super heti kerrasta, sivulla kehuin sitä tosi paljon ennenku vapautin, kehuin siinäkin hurjasti, pyysin sivulle ja otin miniluoksetulon. Tuli aivan suoraan tosi hyvään perusasentoon, josta nopeasti vapautus ja pöydältä hakemaan palkkanamit. Pelittää ihan vietävän hyvin!

Luulen että jotain tällasta tarvitaan just paljon, eli sitä että koira jaksaa luottaa että palkka tulee vaikkei ehkä heti ekan liikkeen jälkeen, mut myöhemmin, ja että ottais jo suulliset kehut palkkana, ettei aina tarvi saada mahantäytettä. Yks kerta kun otin ihan ohimennen Ifan makoiltua sängyllä, niin pyysin seisomaan, meni maahan, pyysin seisomaan, nousi, kehuin vuolaasti, pyysin istumaan, sitten seisomaan, meni maahan, pyysin taas seisomaan, nousi, kehuin vuolaasti. Tästä treenistä Ifa paineistui aivan järkyttävän paljon. Aloittikin heti taas sen, että meni vaikeaksi, istui alas ja alkoi tuijotella takamustaan. Ihan käsittämätöntä. Voiko se olla palkattomuudesta? No, lupaavalta näyttää ainakin noi muut palkattomuustreenit. Vire on ollu tosi kohillaan, tekee hyvää seuraamista, hyvii täykkäreit vasemmalle, istuu seuruun lopuksi perusasentoon… Pirun pätevä. 🙂 Näitä jatketaan.

Sivulle kiitos

Oon huomannu Ifan reenissä sellasen ongelman, että kun seisoinkin noutoja ottaessani kauempana takana olevasta seinästä, käy Ifa kaartamassa siellä metrin parin päässä mun takana sen kapulan kanssa ennenku tulee sivulle – jos tulee sivulle. Päätin nyt sitten reenata sitä.

Aloteltiin tunnarin kanssa, kun sitä toi noutaa ylipäänsä paremmin taas. On tullut jotain taantumaa, että toi sorvattu ei oo ihan niin mieleinen enää kuin mitä se yhdessä vaiheessa saatiin olemaan. Ja tosiaan, taakse kauas se kiersi nytkin kapulan kanssa. Pyysin sitten tulemaan sivulle ja otin kapulan ja toistin tätä pari kertaa. Vähän niinku silleen että hei, sun tarvii tulla tähän sivulle, koska muuten mä en saa otettua sitä kapulaa sulta. Sitten kun sivulletulot rupes sujumaan suoraan ja paremmin, niin vapautin jo siitä paikasta ottamatta kapulaa. Tosi nopeesti muutamalla toistolla se siis korjas sen, että tulee sivulle eikä kaartele takana. Sama myös sorvatulla, eli kun paikka rupes löytyyn tunnarin kanssa niin haettiin paikka kuntoon myös sorvatun kanssa. Hirveetä härväystä toi koko kapulajuttu kyllä on tolla, saattaa alkuun heitellä kapulaa miten sattuu, saattaa sivulla aluksi tiputtaa kapulan, sitten syöksyä uudestaan sen kimppuun ja korjata itse sen mokan ja tulla takas sivulle nätisti. Mut intoa löytyy ja se on hyvä.

Kapulointien jälkeen sitten lähinnä vaan hömpöteltiin pieniä, kun ei nää sisätilat nyt niin maan mahtavat ole. Tunnetilaa muutama kerta, sitten sellaisia superpalkkauksia hyvistä sivulletuloista jne. Superpalkkaus = rupean kehumaan koiraa, silitän sitä ja samalla kehun oikein “jännittyneen innokkaalla” äänellä koiran pitäessä pysyä vielä paikallaan, jonka jälkeen palkkaan siitä tai vapautan ja palkkaan. En tiedä meneekö toi melkeen jo patoamisen puolelle? Että sen pitää kestää siinä paikallaan odottaa sitä että palkka tulee. Oli mitä oli, se pelittää hyvin, vahvistaa oikein mukavasti niitä toimintoja. 😉

Palkkailin myös paikallaantäykkäreistä vasemmalle, pienen kävelypätkän jälkeen oma-aloitteisesta istumisesta ja oikealla puolella seuraamisesta. Ettei aina vaan vasemmalla ja sitten koira ihan tohjona toispuoleisena. Otin myös tollasia ehkä metrin kahen luoksetuloja keskittyen nimenomaan siihen oikeaan sivulletulopaikkaan ja voin kertoo että nyt ne alkaa näyttään hyvältä! Mä tosin edelleen huomaan antavani vartaloapuja liikaa, ja siihen tarttis edelleen muistaa puuttua. Mut oon myös oppinu antaan käskyt ilosemmin, eikä siitä nyt ainakaan haittaa ole ollut. 🙂 Korrin opit siis tehokkaasti käytössä. Ollaan jopa leikitty niitä hyödyntäen!

Joku pvä ois kiva päästä halliin reenaileen, turhaa tää kotona nitkuttelu kun mahdu mitään tekemään… Pitää kattoo jos vuokrailis hallia jostain. 🙂

Korrin opeissa, © Eija

Korrin opeissa, © Eija