Tag Archive | sivu

Pipo päässä pakkasella

Näpit jäätyy treenatessa. Vaatetta itselle ja koiralle, namia ja naksu taskuun, tötsät kainaloon ja pihalle. Kylmyysasteita -1C. Halusin treeniä häiriössä, erityisesti että kontaktit seuraamisessa paranevat. Ne olivat sunnuntain mölleissä ihan päin honkia. Kylmyys tietty rajoittaa jonkin verran sitä, että mitä voi tehdä, joten koitin keskittyä vauhdikkaaseen tekemiseen.

Aloittelimme ruudulla. Tötsät muodostamaan neliö, keskelle kippo ja sinne namia, koiran kanssa kauemmas, koira sivulle ja käsky. Tein tuon sellaisen nelisen kertaa. Kolme kertaa lähti ekasta kehoituksesta hienosti ja vauhdikkaasti suoraan oikeaan paikkaan. Yhden kerran se lähti käskystä varovasti, kääntyi parin koiranmitan jälkeen ja koitti tulla takas mun sivulle. “Eiku ruutu ruutu, joojoo mene mene!” Kyllä se sitte ymmärsi ku sano tarpeeks lirkutellen että “ruutu~~!” Höpsö koira. Pitäis varmaa alkaa sanoa selvemmin ja kovempaa noi käskyt, että se oikeesti erottais mitä sanon. Kokeilin myös kahta eri matkaa, lyhyempää ja pidempää, ei ollut eroja, hyvin meni. Lähti jopa perusasennosta kun se tuntui ihan ongelmitta tuonne kylmään maahan istuvan.

Ruutujen jälkeen päätin keskittyä seuraamiseen ja sen kontaktiin. Otin ruudun tötsistä yhden pois niin että sain hyvän kulman itselleni merkiksi. Samalla saatoin opetella kävelemään niistä oikealla etäisyydellä niin, ettei koira törmää niihin. Tuo kun oli vähän ongelmana kesän tokokurssilla… Toinen oma moka jonka huomasin möllikisoissa niin on se, että koitan ensin tehdä jotain ja sitten sanoa koiralle mitä sen pitää tehdä. Esim. sekä seuraamisessa että jättäessäni koiran perusasennosta istumaan, lähden ensin itse kävelemään ja sitten vasta sanon “seuraa” tai “istu”?!? Mikähän &#=¤” järki siinäkin sitten on ollut?? No mutta hyvä että huomasin ja osaan nyt korjata sen, parantaa meinaan montaa asiaa. Eli. Koira sivulle, naksu käteen, käsky “seuraa” ja sitten liikkeelle. Useampaankin kertaan Ifa ensin haahuili jotain omiaan, tuijotteli eteen tai jotain ja oli aika kaukana verrattuna siihen, missä se kotona sisällä seuraa. Kuitenkin heti kun se siitä vilkaisi minua niin naks ja namit ja kehut ja vapautus jne. Tätä toistin muutamaan kertaan. Kun alkoi sujua suoralla, tein pari niin, että naksautin kaks kertaa ennen nameja ja vapautusta. Niin joo ja note to self, se ruudun namikippo VARMAAN KANNATTAA ottaa pois maasta ennenku koittaa seurauttaa koiraa sen vieressä! Mikähän sherlock-aivokatkos tuokin oli jättää se kippo sinne aluks…

Sitten seuraamisen käännöksiin. Tein käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Ensimmäiset pari oikealle, no, ihan ok, mutta parantamisen varaa. Koira ei oikein ollut mukana ja meni liian löysästi ja irtonaisesti. Samoin meni yks täyskäännös mikä otettiin. Tehdessämme käännöstä vasemmalle oli Ifa jo tosi hyvin mukana. Seuras hienosti kattoen oikeella paikalla ja kääntyi hienosti. Eikä kävelty päin tötsiä! Jee! Se oli hyvä. Lopetettiin se siihen.

Seisomisia pitää edelleen vahvistaa. Ensin seisomista ja sitten seuraamisesta seisomaanjäämistä. Muutaman kerran sanoin “seiso” Ifan jo seistessä muutenkin ja palkkasin. Sitten otettiin ihan yks sarja, että seiso, istu, seiso. Kaks ekaa jees, kolmannessa eli istumisesta seisomaannousussa piti vähän avittaa. Koira olis myös voinut pysyä enemmän paikallaan, nyt se tais edetä vähän. Ei hyvä kaukoja ajatellen, mutta niitä treenataan vielä. Noiden jälkeen otin sitten yhden seuraamispätkän, jossa jätin Ifan seisomaan. Tein sen kylläkin pysähtymällä itsekin, mutta halusin että se oikeasti kans seisahtuu. Ja seisahtuihan se, ihan hyvinkin. Naks siitä, vähän matkan päähän kääntymään ja naksautin taas vähän ennen kuin palasin sen sivulle. Palkkasin sen kakski kertaa siitä siinä seisomisesta ja vapautin. Ne istumiset tulkoon myöhemmin, tehdään tää ensin peruspohjatyönä.

Viimiseks halusin jotain hauskaa ja vauhdikasta. Keräsin kaikki tötsät yhteen pinoon ja pistin sit Ifan kiertään sitä. Hmh, kuulostaapa tyhmältä sanoa että “pistin kiertämään”, ihanku koira vihais sitä ja väkisin talutan sitä niiden ympäri. Asiahan ei suinkaan näin ole, vaan Ifa osaa sen tosi hienosti ja tykkää siitä ja menee sitä ihan hullulla vauhdilla. Toi vois varmaan olla sellanen sopiva leikki, jolla vois aina alotella ja lopetella häiriötreenit. Toi on kummiski niin helppo, mut koira joutuu tekee ja ajattelee muuta ku ympäristöö nii vois olla passeli juttu. Ihan muutama hassu ihminen tosta pihan ohi käveli, eikä Ifa niistä mitään välittänyt. Jossain kohtaa vois julmasti siirtyä jonnekki hiekkakentälle treenimään, toivoo että menis enemmän ihmisii ohi ja mieluusti koirineen. Pittees päästä koiraseurassa vaa treenaamaa aina silloin tällöin edes niin tekis tosi hyvää! Pitää alkaa hankkii tokoharrastajakoirakavereita ympäri Suomee ja sit ajella aina sinne tänne treenaamaa…

Advertisements

On se niin erilaista!

Treenata kisoissa ja koittaa tehdä sama kisoissa. Päätin tossa treenata taasen ja panostaa tällä kertaa erityisesti niihin asioihin, jotka nyt ei ole kotioloissakaan vielä oikein hallussa, saati sitten kisoissa. Sivulletuloja tulee vähän väkisinkin treenattua joka kerta ja katsoin nyt tarkkaan, etten palkitse liian edessä olevasta perusasennosta. Pari kertaa sai uuestaan sanoo että “sivu”, laittaa tuo korjaamaan, että jäi tarpeeksi taakse ja siitä sitten naks ja nami. Varsinaisia aiheita olivat seisominen, seuraamisesta pysähtyminen ja pari maahanmenoa.

Ja siis herranen aika mikä into koiralla! Kaikissa perusasennoissakin se oli niiiiiiin onnessaan, että istu oikee ryhdikkäästi ja häntä vaa viipotti kokoaika! Ihana!! Seisomisia treenin alkuun ihan vaan silleen, että kun Ifa seisoi itekseen siinä, niin sanoin että “seiso” ja naks ja namivapautus. Tein noita muutaman, muutaman sellasen että vähä houkuttelin vartaloavuilla sen istumasta seisomaan ja sama kaava taas, ja kun sen jälkeen otin yhden seuraamisesta seisomaanjäämisen niin Ifa seisahtui varmaan ennätysnopeasti! Hyvä! Vapautin sen sitte siitä ennen vierelle palaamista.

Kokeessa oli ongelmana (kuten on muutenkin ollut), että seisomaanjäämisestä palatessani koiran sivulle, se istuu ennenkuin annan käskyn. Ajattelin sitten harjoitella sellaista, että mun sivulla voi olla muussakin kuin perusasennossa. Pyysinkäskin Ifan ensin sivulle, siitä sitten apuaskeleella seisomaan, sitten nami kuonon edessä avustamassa niin kiersin Ifan ympäri niin, että se pysyi seisomassa. Takaisin sen oikealle puolelle päästyäni en käskenyt sitä enää istumaan vaan vapautin suoraan seisomisesta. Sujui oikeastaan olettamaani paremmin, en ole tuota kokeillut varmaan kertaakaan, joten yllätyin ettei Ifa ottanut askeltakaan minnekään. Kertaalleen kiersin Ifan myös sen istuessa, sitä en enää tehnyt namiavusteisesti ja hyvinhän sekin sujui. Istumisista ja maahanmenoista olen ottanut sitä, että käyn koiran takana ja ne ovat ihan ok yleensä sujuneet.

Otettiin sitten myös niitä maahanmenoja. Tuo on sellanen mitä siltä ei voi pyytää, toisinku vaikka yleensä sivulletulon ja luoksetulon, tuo pitää oikein kunnolla KÄSKEÄ ja sittenkään ei välttämättä tapahdu ensimmäisellä mitään. Tuota pitää ehdottomasti treenata lisää ja PALJON, koska kokeessa varmaan kaikki maahanmenot onnistu ehkä ~neljännellä käskyllä ja käsimerkillä, joka ei miellytä sitten muuten pätkääkään. 😉 En oikein osaa päättää kumpi olisi fiksumpi tapa, vahvistaa sitä maahanmenoa tekemällä se heti suoraan vaikka kunnon käsivetoisesti, vai vaatia että se tekee sen ensimmäisestä käskystä ja jos ei tee niin jättää homma kesken, poistua, lopettaa treeni. Ifa kuitenkin niin mielellään treenaa, että en usko tuon jälkimmäisenkään olevan huono vaihtoehto. Täytyy miettiä…

Pitihän sitä myös kokeilla, ettei kai se luoksetulo nyt oikeasti ole niin tahmea kuin mitä kokeessa oli, ja eihän se ollut. Samantien kun luvan sai niin Ifa ampaisi kuin raketti suoraan mun sivulle. Paremmin ei olis voinu tehdä. Miksei se voinut mennä noin kokeessa? Ehkä ensi kerralla paremmin, jos mä jännitän vähemmän ja tajuan ottaa koiralta remmin pois.

Aion Eijan vinkistä hakea treenipaikkaa HSKH:sta, kunhan saan ensin vastauksen toiseen mailiini. Laitoin meidän kesän tokokouluttajalle mailia, että saisinko laittaa hänet ns. “suosittelijaksi” tuonne kurssille, kun noihinkin koulutuksiin pääsis ensisijasesti heidän kursseillaan olleet, kouluttajan suosituksen saamat koirakot. No, ehkä me ei ihan pentukurssille haeta, ois ehkä vähän väärä paikka. Jos saisin ton meitä kesällä opettaneen ihmisen suositteleen meitä, nii olis ainaki jonku kouluttajan näkemys siitä, kannattaako meitä kurssille ottaa. Saapa nähdä! Vähän kaihertaa sekin kun ainakin nyt syksyllä noiden kurssit on viikonloppuna. :S Viikonloppu ei kovin usein oo mulle se sopivin aika treeneille… Milloin oon Porissa, milloin Riku on täällä, milloin reissussa muualla, näyttelyissä yms. Enkä edes tiedä kuinka pitkään ne treenaa sisätiloissa ennen ulos siirtymistä. Mutta täytyy nyt pistää kyselyä kummiski, toivotaan että onnistaa!

Naksutin

Päätin eilen ottaa naksuttimen taas käyttöön opettaessani temppuja Liksulle, joten päätin katsoa myös miten se toimisi nyt Ifalla. Eilisestä sanottakoon sen verran, että Ifalla on selkeästi hukassa sellainen sana kuin “istu”. Liksu ja Ifa oli molemmat tossa käytävällä mun kanssa, hoin “istu” ja palkkasin aina sen koiran joka istui. Syötin Liksulle kaks sellasta leipäkinkkua pieninä paloina ja Ifa vaan makas vieressä. Ei se idiootti tajunnu että istumalla sais namin… Sitte se vaa järkyttyneenä katto ku annoin Liksulle niit. Pari kertaa se nous seisomaan, mut aina ku siitä sanoin “istu” niin se painu takas maate… Ei luoja ei näin.

Aattelin sitte että naksun avullahan Ifa sit tietää että just sitä haluan siltä, mitä se tekee, eikä sen tarvii arpoa. Joten naksu käteen (heh, meijän naksu on muuten pilttipurkin kansi), lihapullat esiin ja treenimään. Eipä ookaa vähään aikaan menny yhtä kivasti. Oon koittanu tuon kanssa treeniä eilen ja toissapäivänäki (en oo vaa jaksanu kirjottaa ehkä kahta lausetta), mutta ei siitä oo tullu mitää, se on tehny ihan muuta ku oon pyytäny ja muutenki niin innottomasti, että oon sit jättäny asian sikseen. Melkeen koko eilisen treenin Liksun kanssa kaikennäköstä, joten ehkä sekin auttoi Ifan motivoinnissa.

Nyt harjoittelin sen kanssa istumisia, maahanmenoja, seuraamisesta istumisia, seisomaanjäämisiä ja pari sivulletuloa. Naksu apuna ja meni muuten hyvin! Ehkä paras suoritus oli, kun kävelin takaperin ja Ifa kipitti mun perässä, sanoin siitä maahan ja sehän meni niinku heti, liuku vaa whumps maahan makaamaan, NAKS, kauhee kasa kehuja, vapautus ja nami. Monta namia. Ja kokonainen lihapulla. 😉 Se oli meidän lopetusliike. Muutki jutut meni oikein mallikkaasti. Aika lyhythän tuokin treeni oli, mutta mitä sitä pidempääkään nyt tekemään kun kerrankin sujui. Toivottavasti sujuu sunnuntainakin!

Hyötyä vai haittaa?

Keksin tänään aamulla treenatessa nimittäin, että miten saan Ifan pitämään kyynärät maassa myös kun palaan sen sivulle. No, laittamalla namin lattialle sen eteen kuitenkin sellaisen matkan päähän, ettei se ylety siihen. Jos pistän namin koiran taakse, niin kyynärät irtoo lattiasta. Olis tosi tärkee saada se pitään ne kyynärät maassa, mut toisaalta taas aina on sanottu, että PALKKA TAAKSE noissa liikkeissä, joissa koira ei saa edetä ollenkaan. Täytyy vielä tuollain koittaa sitä, että käsken Ifan istumaan maasta ja sitte vasta vapautan. Jos se toimii niin, niin mikäs siinä, sit käytän tota. Ehkä kiroon sit joskus parin kuukauden päästä kun oon menny tekee tollee…

Ifa istuu nykyään hyvin siitä kun pysähdyn, seisomaanjäämisessä oon käyttäny melko isoja apuja vielä, mutta seisahtuu kuin seisahtuukin. Sekin vaatii vielä vähän, että pysyis seisomassa kun palaan, eikä istuis, mutta kyllä se siitä. KYLLÄ SE SIITÄ?? KOE ON 1½ VIIKON PÄÄSTÄ!!! No, 1½vko tosiaan aikaa hioa sekin kuntoon.

Sivulletulot ok, maahanmenot parantunu, ei tarvii aina kahdesti käskeä, jee! Luoksetulot hienoja, vielä pitäis ehkä tarkentaa se, että se tulis suoraan sivulle. Tosin saahan se eteenki tulla eka, mut sit pitää olla hieno sivulletulo viel erikseen. Plus että jos otan Ifan luoksetulosta eteen nii se törmää muhun, jota ei hyvällä katota. Saapa nähdä!

Jännittää se koe ihan perkeleesti näin suoraan sanottuna. Tänään käytiin kylässä Sussulla moikkaamassa Rölliä ja Iivoa ja Ifa oli vieraasta paikasta, ihmisestä ja koirista vissii niin stressaantunut, että ei edes syöny herkkuja! Voi apua… Tosin siihen saatto vaikuttaa seki, että se oli just saanu ruokaa. Ennen koetta en sit varmaa anna kahta edellistä ateriaa ollenkaa, toimiipahan todennäkösemmin sit nameilla. Möllien nakkileluluokassa saa kivasti pitää namia kädes suorituksen aikana, se helpottaa!

Hyppyä, seuraamista ja väsymyssekoilua

Halusin eilen taas treenata sitä hyppyä, joten koiralle vaate päälle ja este kasaan pihalle. Laitoin myös rievun maahan niin, että kaikki sivulletulot Ifa istui sitten sen päällä. Aattelin ettei se vaa saa kylmästä maasta mitää tulehduksia sitte.

Kun se hyppy nyt ei vielä suju ilman, että on nami toisella puolella, niin helpointa on laittaa se nami kippoon. Oon koittanu laittaa sitä vaa maahan, mutta se kariutuu siihen ettei koira tiiä sen olleen vika nami ja lähtee ettii et missä on lisää… Ja sehän ei kelpaa. Joten koira sivulle, esteen toiselle puolelle kippoon nami, takas koiran luokse ja “hyppy”-käsky. Yhtä kertaa lukuunottamatta lähti jokaisella käskyllä ilman apuja. Kerran jäi empimään niin että piti oikee kunnolla olla että joojoo hyppäähyppää menemene nytte. Kippo toimi hyvin siinä, ettei koira jääny ettimään enempää nameja. Ifa käänty aina takasi ja palas siihen esteelle, jossa käskin sen seistä.

Se ei pysy seisomassa itsekseen siirtymättä, jos koitan vaan kävellä viereen, mutta koska sitä on kuitenkin tarve vahvistaa niin tuuppasin sitten aina namikäden sen nenän eteen ja sen avulla pidin sitä paikallaan seisomassa. Se meinaa kyllä aina istua ennen käskyä, kun otan namit pois, mutta treenattakoon tätäkin lisää. Tein noita harjoituksia muutaman ja sitten päätin vahvistaa pelkkää ihan vaan sitä sitä seisomista. Eli kun mun ollessa vielä toisella puolella estettä, Ifan jäädessä seisomaan sinne, vapautin sen ja heitin namin.

Hyppyjen jälkeen ajattelin ottaa vähän seuraamista. Haukkasin liian ison palan, eli seurautin liian pitkää matkaa ja Ifalta keskittyminen herpaantu ja se alko haahuilee ihan miten sattu. Komensin sitä sit takas seuraamaan ja kun oli hetken matkaa tullut hyvin niin palkkasin siihen.

Sitten. Se pahin asia. Oon tässä panikoinu ikuisuuden tota lähestyvää möllitokoo että ilmottaakko vaiko eikö ilmottaa. Eilen yöllä sitten päätöksentekokyvyn hämärtyessä menin ja ilmotin sen sinne!!!! APUA. Nyt pitääki sit ihan hulluna alkaa treenaamaan kaikkia juttuja. D:

Liikkeet ja pisteet

Ajattelin taas katsoa, että mitkäs liikkeet nyt alokasluokkaan kuuluivatkaan, ja jos siitä aikanaan selviämme, niin mitä tulee vastaan avoimessa. Ajattelin myös katsoa pistekertoimet ja liikesuoritussäännöt. Kauheeta, avoimessa tulee heti vastaan nouto ja kaukot ja luoksetulossakin pitää pysäyttää koira seisomaan puolessa välissä!! No tuleepahan olemaan haasteita siinäkin… Hyvä puoli on se, että Ifan seuraaminen on sen vahvin osa-alue ja, kuinka ollakaan, alokasluokassa:

Seuraaminen taluttimetta, kerroin 4, maksimipisteet 40!

Missään muussa liikkeessä ei ole alokasluokassa kertoimena 4. Kolmosen kertoimella ovat:

Paikallamakaaminen, kerroin 3, maksimipisteet 30
Luoksetulo, kerroin 3, maksimipisteet 30

Ja loput ovat kertoimilla 1 ja 2. Paikallamakaaminen tulee olemaan haaste, mutta myös Ifan luoksetulot ovat mielestäni todella hyviä. Eli ainakin tärkeimmistä liikkeistä meidän pitäis voida pokkaa melkoset pisteet. 😉 Heh, aina saa toivoa. Tiedä sitten miten koira toimii vieraassa paikassa outojen koirien keskellä. Toivottavasti hyvin! Toivottavasti se ei nyt aloita sitä juoksuaan, että päästäisiin niihin mölleihin. Ne ois kahen viikon päästä.

No, mitä enemmän luen kisoista, sitä palavammin haluan niihin… Ja kisakuume johtaa treenaamiseen. Alokasluokkaan pitäis sitä maahanmenoa ja hyppyä treenata vielä, mutta home-estettäni kun en voi sisälle tuoda enkä viitsi edes yrittää tuolla tuulessa ja sateessa karvattoman koiran kanssa sitä treenata, niin päätin ottaa maahanmenoja jälleen. Lisäksi avoimen luokan jutuista kauhistuneena päätin harjoitella istu-maahan-kaukoa ihan alkeista alkaen ja ottaa myös kapulatreenejä.

Kapulan kanssa ollaan taas vähän edetty, saan tuon koskemaan sitä hampaillaan pidempään kuin yhden sekuntin. Koitin olla tarkkana, että palkkaan siitä, kun se vielä koskee kapulaa, ei vasta siitä kun se irrottaa hampaansa siitä. Ei se kyllä sitä vieläkään itse suussa pidä. Valitettavasti kirjastani “Tie tottelevaisuusvalioksi” ei ole apua tämän kapulajutun kanssa. Se kun sanoo, että vasemmalla kädellä avataan koiran leuat, oikealla laitetaan joku esine sisään, vasemmalla pidetään kuono kiinni, oikealla otetaan kiinni esineestä taas vähän päästä, sanotaan irti, koira irrottaa, palkka. EI IHAN TOIMI MEILLÄ…

Kaukot… No, maahan menee ja maassa pysyy (kun istun vieressä ohjaamassa), mutta istumaa ei nouse ilman namivetoisuutta eikä siinä meinaa pysyä. Meinaa lyödä maate aina takasi siitä. Täytyy vahvistaa myös tuota istu-käskyä. Toivottavasti pääsen joskus tuosta vähän kauemmas ja nousemaan seisomaan.

Maahanmenot alkaa olla semijees, edelleen vähän jäätää niiden kanssa, eikä aina mene ensimmäisellä ja ne vietävän kyynärät koittaa nousta maasta välissä, mutta tehostin taas, että ei palkkaa ellei kyynärät maassa. Tämä tosin on johtanut siihen, että käsken koiran maahan, käyn kääntymässä vähän matkan päässä ja palaan sen sivulle, joudun käskemään sen uudelleen maahan, niin että kyynärätkin ovat matossa ja sitten vapauttaa tai käskeä istumaan. Eli täytyy aina komentaa uudestaan. Täytyy tehostaa, että yks käsky, jos ei tee, homma jää siihen ja palkka vaan kun kyynärätki maassa.

Enkä mä koskaan treenaa ottamatta perusasentoja ja seuraamisia, nyt myös pysähdyksillä ja parilla kulmalla. Vaikeeta seurauttaa koiraa kotona ahtaissa sisätiloissa, mutta onnas seki jotenkuten. Sivut on aika hyviä, seuraamiset tosi hyviä ja hienosti istuu kun mä pysähdyn. Hyvä hyvä!

Seurausjuttuja

Ifa taas kitisi ja tärisi siihen malliin että pitää tehdä sen kanssa jotain, joten eiku tuumasta toimee. Pari nakkia paloiks kaapista ja eikun treenimään. Sivulletuloja, seuraamisesta pysähdyttäessä istumisia, seisomaanjäämisiä, yksi seuraamisesta maahanmeno ja yksi “istumiskierto”.

Seuraamisesta pysähdyttäessä istuminen sujuu hyvin, ei edes kovinkaan eteen asetu, ehkä ihan inauksen, muttei ollenkaan pahasti! Seisomaanjäämiset ihan ok, tosin en oo tehny niitkää viel täyspainosesti, eli oon vähän avittanu käsimerkillä ja askeleilla. Nyt se otteli kyllä liikaa askeleita ja koitin olla palkkaamatta niistä, samoin kuin en palkkaa, jos istuu ennen käskyä ku tuun takas vierelle.

Seuraamisesta maahanmenossa saa mölleis onneks pysähtyä, joten ehkä siit selvitään. Meni tosin vasta tokalla käskyllä maahan. Ja aina, AINA, nousee kyynärät maasta ku palaan siihen sivulle. Millähän senki sais pois… Mut positiivista on, että istumassa Ifa pysy paikallaan ku kiersin sen ympäri, vieläpä ilman että syötin samal namii, jee! Ja pysyi myös paikallaan kun otin ihan askeleen verran sen taakse jossain kohtaa kun palasin sen istuessa sen luokse. Hohhoi ku tuli outo lause, tajuukohan tosta ees mitää? Niin ja kohokohta! Sitä ei saa unohtaa! Otin Ifan sivulle ja pyysin äitiä lähestymään sitä suoraan edestä, katsomaan hampaat ja poistumaan. IFA EI LIIKKUNUT!! Päätä vähän väänteli että nuu-uu mutta peffa pysy maassa niillä sijoillaan! YAY!