Tag Archive | sivuaskeleet

Keskiviikon omatoimitreenit

Keskiviikkona oli vuorossa jälleen omatoimitreenit Liedossa. Mä en ollut kauhean orientoitunut meijän treeneihin, kun on vähän muut asiat mielessä ( kuten muutto ❤ ).

talo

Eikä meijän kisatkaan kauheen suuria ongelmakohtia paljastaneet. Liksun koreoo tarttis suunnitella paremmaks ja Ifan kanssa pitäis päättää haluaako jatkaa ALO-koreon työstöä vai alkaa työstään AVO-koreoo. Luulen, että Ifan kanssa jatketaan kyllä AVO:on. On niin pitkään tehty nyt tätä täysin samaa koreoo, että alkais olla hyvä saada jotain uusia tuulia puhaltamaan. AVO-koreoon on musiikki valmiiks pidennettynä, samalla musiikilla kun siis jatketaan kuitenkin. Alkuliike meijän vaan täytyy keksiä uusi. Ja koreon alkupuolelle yksi pätkä muutenkin. Keskellä koreota, sinne minne olen pidennetyn pätkän lykännyt, on suunnitelmat jo valmiina ja pientä hiomista vaille kunnossa. 🙂 Täytyy suunnitella.

Liksun koreo… Joo ei mitään käryä. Multa loppuu ihan totaalisesti mielikuvitus kun koitan miettiä sisältöä Liksun koreoon, kun ei Liksu osaa kauheasti mitään ja uuden opettaminen on toisinaan hieman työlästä. Varmaa on se, että jos Liksu saa joskus KUMA:n, se tulee jatkamaan ALO:ssa kisaamista niin pitkään kuin mahdollista. Liksu-mummo kun on tollanen höntsäilykoira. 🙂 Mulla on sille ideoita pidemmällekin vietyyn koreoon, mutta ne on tosi vaiheessa osaamisen kannalta ja sopisivat tasoltaan paremmin AVO:on. Joten ALO-koreoon pitäisi vielä keksiä uutta sisältöä. Ideoita otetaan vastaan. 😀 Täytynee taas ajan kanssa istua koneelle katsomaan koiratanssivideoita ja hakemaan inspiraatiota. Liksusta on kyllä kuoriutunut ihan uusi puoli tän koiratanssiharrastuksen myötä. Se tykkää niin hirveesti kans treenata juttuja ja on ihan täpinöissään treeneissä eikä malttaisi odottaa omaa vuoroaan. 🙂 Liksu on niin hauska, että melkein pitäiski mennä sen kanssa Curtisin koulutukseen eikä Ifan. 😉

Ilmoittauduin Ifan kanssa siis huhtikuussa järjestettävään Richard Curtisin koiratanssikoulutukseen. Nyt odotellaan ilmoajan loppumista että saadaan tieto päästiinkö mukaan. Nyt tulee vähän sellanen olo, että hitsi, kumman koiran kanssa mä oikeastaan haluaisin mennä sinne. Likitan kanssa on niin helppo käydä kaikkialla, kun se ottaa niin rennosti eikä piippaa samallailla levottomana kuin Ifa. Ja Likitan kanssa ehkä tarvitsisin enemmän apuja. Ifan kanssa taas on toisaalta kivempi mennä, koska tykkään päästä näyttämään Ifan osaamistasoa. Se on kuitenkin harjakoiraksi aika pätevä, vaikka itse sanonkin. 😉 Kiitos tokotaustansa. Ifan kanssa on myös kivempi treenata, kun se on niin nopea oppimaan. Ja Ifalla on hallinta vähän parempi kuin Likitalla. 😀

No enivei. Keskiviikon treeneissä Ifa treenasi sivuaskeleita, hidasta fronttia ja jalkojen välissä peruuttamista, kaikkia jonkinnäköisillä käsienliikehäiriöillä maustettuna. Hidas frontti ja välissä peruuttaminen sujuvat ihan ok, sivuaskeleissa on edelleen tekemistä. Ajattelin, että voisin tehostaa niiden treenaamista myös sillä, että opettaisin sivuaskeleet mun edessä kädellä / tikulla avustettuna. Se voisi selkeyttää ja auttaa Ifaa ymmärtämään mitä sivullakin halutaan. Myös flip-pyörähdys on vielä työn alla, mutta se alkaa jo hahmottua paremmin kuin aiemmin. Oon jo melkein saanut Ifan tarjoamaan sitä. 🙂

Liksu harjoitteli keskiviikkona jalkojen välissä kävelyä sekä oikeinpäin että väärinpäin ja käsieleillä myös höystettynä. Ajattelin että Liksu häiriintyisi käsistä, mutta eipä se siltä vaikuttanut. 🙂 Ehkä uskalletaan seuraavan kerran ottaa myös ne käsieleet mukaan kehään. Liksu harjoitteli myös mun ympäri kiertämistä, se kun on jotenkin ottanut takapakkia eikä mene kovin sulavasti. Ehkä käytän sille väärää käskyä. Ärsyttää kun en muista minkä käskyn oon valinnut kummallekin suunnalle. >_>

Tänään pitäis päättää kokoonpano ja luokat jos mielii ilmoittautua 2.4. Ylöjärven kisoihin. Ilmoitanko Ifan ALO:on vai AVO:on? Ilmoitanko Liksun vai enkö ilmoita? Valintojen maailma… Liksu ei saa kisata liian usein ettei siltä vahingossa tapeta kauan kadoksissa ollutta intoa, mutta eipä se toisaalta viimekskään näyttänyt häiriintyneen kehässä käynnistä, hädin tuskin tajusi että tapahtui jotain epätavanomaista. Jos Ifa sitten lähtis HTM AVO ja Liksu FS ALO…? Äääääää…


Ainiin ja torstaina käytin Liksun koirahierojalla. On jotenkin ollut sellainen olo ihan kuin Liksu pyörisi tavallista vähemmän, ja ajattelin tarkistuttaa ettei siltä mitään jumeja löydy. Liksu kun ei ole koskaan ennen ollut missään fyssarilla tai hierojalla tai muullakaan.

Alku oli t-o-d-e-l-l-a kankea, kun Liksu ei todellakaan ois halunnut maata kyljellään siellä. Koko koira tärisi kuin viimeistä päivää ja koitti aina tilaisuuden tullen nousta ylös. Eihän siitä sitten mitään meinannut tulla, joten kysyin että ei heillä ois myynnissä mitään pientä namipussia kun en itte tajunnut moista mukaan ottaa. No löytyihän hyllystä pussillinen jotain pehmeitä strutsinameja(?!?) ja johan rupes lyyti kirjottaan. 😀 Hieroja arveli, että ei Liksu noin jännittyneenä söisi mitään, jolloin purskahdin nauruun et se päivä ku tulee vastaan et Liksu ei syö nii mä kiidätän sen lääkäriin koska sit se on TOSI kipee! 😀 Ja niin vaan katse kirkastu Liksulla ku namipussi tuotiin esiin ja uppos kyllä ihan sormia myöten namit siinä kyljellään maaten. Ja loppu se takajalkojenkin jännitystärinä samalla. Loppupuoli saatiin sitten kohtuusujuvasti menemään namien voimalla. Ja hieronnan jälkeen Liksu oli taas ihan kaveria ja meni kerjäämään rapsutuksia hierojalta. 🙂

Hierojan mukaan mitään jumeja ei löytynyt, mitään kohtaa Liksu ei aristanut ja selkäkin joustaa hienosti joka kohdasta eikä tule mitään kipu-/jännitystärinöitä mihinkään kohtaan koskettaessa. Joten tämän käsittelyn perusteella Liksulla kaikki ok, joka on aivan loistava uutinen kohta 10v mummokoiralle. 🙂 Ainut mitä oli niin hieroja suositteli nivelvalmisteen syötön aloittamista. En vaan oikein tiiä että mistä mitä häh, mitä tuo vois tarvita, mihin kiinnittää huomiota, mikä on hyvää, mikä huonoa, mitä häh. Että jos on mielipiteitä tai jopa faktoja asiaan niin otetaan ilolla vastaan!

Loppuun vielä piristykseksi hierontapaikan lähellä olleen liikkeen ovessa ollut tarra. 😉

kyltti

 

Advertisements

Ympäri laumalla sivulle lauantaimakkaralla

Tarpeeksi raflaava otsikko? 😀 Käytiin aiemmin tänä vuonna Juha Korrin laumaviettiseminaarissa, jossa hän kertoi, että aikuisen koiran kanssa harjoittelun voisi aloittaa valitsemalla yhden tempun, jota lähtee opettamaan ilman nameja tai leluja laumaviettiä hyödyntäen. Oon tuskastellu että en pääse testaamaan koko hommaa kun kaikki sopivan tuntuiset temput (jalkojen pujottelu mm.) Ifa osaa jo.

Vaan tulipa tänään Annan (L) kanssa puheeksi se, että mun koirat ei osaa kiertää mua ympäri, vaikka temppu on kuulemma perustavista perustavin koiratanssimuuvi. 😀 En vaan oo koskaan tullut opettaneeksi sitä. Kunnes sitten välähti. Tämä me harjoitellaan pelkällä laumavietillä!! Tarpeeksi simppeli temppu, mutta kuitenkin sellainen, jossa on helppo pitää liikkeen jatkuvuus yllä. Joten ei kun tuumasta toimeen. Helppohan tuota on ohjata ympäri liikkumaan, ja kovin innoissaan oli Ifa kehuista, tosin uskon kyllä että nakinkiilto silmissään. Saa nähdä kuinka tässä projektissa käy kun edetään.

Muistelisin joskus ihan vitsillä opettaneeni jonkun tempun koirille pelkästään aina kehumalla, kun ei sen pitänyt olla mikään “varsinainen” opeteltava temppu. Ja molemmat osaa sen ja tekee sen tosi hyvin. Nyt en vaan kuollaksenikaan muista minkä tempun sillä tavalla opetin… Mahdollisesti “päivää”-tempun (eli koira koskettaa nenällä avointa kämmentä), mutta varmaksi en mene vannomaan.

Eilinen pidettiin taukoa sivulletulo/sivullaolo/seuruu/sivuaskeleet -harjoituksista, mutta tänään taas jatkettiin niiden parissa by the power of lauantaimakkara. Imuttelin taas muutamat oikealle sivulle tulemiset, kunnes hokasin että niin joo hei tehdäämpäs tätä lisää laatikkotekniikalla. Ifaa ei ole alunperin opetettu laatikkotekniikalla, mutta ollaan sitä harjoteltu aina joskus ja jouluna. Se on ollut lähinnä sillä tasolla, että se osaa liikkua mun edessä väistäen aina suuntaan tai toiseen riippuen siitä mihin suuntaan mä liikun, pysyen aina niinkun suoraan mua vastapäätä. No mahdettiinko kerran vai kaksi tuossa aiemmin harjoitella parempaa pyörimistä, kerran silleen että mä seison kauempana ja sanon kumpaan suuntaan pyöriä ja toisen kerran namiavusteisesti oikealle sivulle siinä pyörimistä. Ja tahdah nyt Ifa pyöri oikeen loistavasti oikealle sivulle siinä. 🙂 Hitsi se on nopea oppimaan. Laatikolla pyörimiseen olin todella tyytyväinen.

Päätin sitten kokeilla että mitenkäs ne sivuaskeleet siinä vasemmalla puolella sujuisivat. No, ensimmäinen toteamus, että niitä ei voinut imuttaa ollenkaan. Wtf?!? Ei vaan niinku, Ifa ei vaan liikkunut mihinkään jos koitin siinä namilla imuttaa niitä sivuaskeleita. Vääntyi vaan mutkalle. En tiiä oliko mun käsi sitte ihan päin prinkkalaa (kuten usein onkin), vai haittasko mun kumara asento (joka ei sit oikealla puolella kummiskaan haittaa) vai mitähän ihmettä. Mikäs siinä sitten, ei muuta kun selkä suoraksi ja käsi ylös ja sivu-käskyn avulla katsomaan tilannetta. Edelleen näissä on työstettävää, mutta haluan uskoa että koko ajan kehitytään. Ifan korjausliikkeet on ehkä hieman radikaaleja. 😀 Että kun se kääntyy liian eteen (kiitos vaan itseni, mitäs välillä vahingossa palkkaan vastakkaisella kädellä…) ja huomautan tästä, se peruuttaa melkein 180 astetta mun taakse. “Seeking golden mean from the end of the rainbow.”

Keskiviikon treeneissä olin vahvistellut “kieppiä” toiseen suuntaan eli mielikuvituksekkaasti “toiseen”, siis sama kuin Liksun “360”, “toiseen”, ja ilokseni totesin, että hyvin vähällä vahvistamisella sitäkin saatiin heti huomattavasti toimivammaksi. ^_^ Otettiin myös nopea katsaus jalkojen pujottelusta ja jalkojen välissä kävelystä. Jalkojen välissä kävelystä totesin, että oon palkannut liikaa yksinomaan oikealla kädellä. Tähän kiinnitettävä Ifan kanssa jatkossa huomiota. Hienosti osaan jo Liksun kanssa palkata siinä molemmin käsin, mutta kun koira vaihtuu niin kaikki opit unohtuu…

Omista mokista puheenollen, vähän väliä pitkin treenin totesin aina ääneen että “ei, käsi vinossa, suorista” ja “asd, taas käsi liian edessä, muista tarpeeksi taakse”. On se olevinaan vaikeeta! Kokoajan huomaa tekevänsä itse jotain typerää. Enkä itse olisi näitä edes tajunnut alunperinkään, mutta onneksi Hanna kurssilla näistä huomautti. Olen siitä kiitollinen! Keskiviikon treenit ihan kokonaisuutena ehdottomasti parhaat ohjatut treenit joihin ollaan koskaan osallistuttu. 🙂

Ja pitihän sitä vähän Liksunkin kanssa treenata, kun se niin silmin nähden tuli surulliseksi kun ei päässyt keskiviikkona treenaamaan ollenkaan. Liksu harjoitteli samaa mun ympäri kiertämistä mutta ihan namien kanssa, aloitusasennossa istumassa pysymistä, taas “360” ja “hyppy” sanaerottelua (sujui täysin ongelmitta) ja yksi selän päälle hyppy otettiin kans. Liksu oli ihan onnessaan kun pääsi treenaamaan. Pitäisi vaan keksiä sillekin enemmän uutta opetettavaa (kuten nyt oli vaikka tuo ympäri kiertäminen), ettei vaan kokoajan hinkata samoja vanhoja tylsiä juttuja. On kyllä todella mukavaa, että Liksunkin kanssa treenaaminen on nykyään miellyttävää. 🙂

Katsotaan minkä verran saadaan treenejä vielä aikaan tällä viikolla. Ensi viikolla koirat ovatkin sitten vanhemmillani hoidossa, joten täysi viikon treenitauko tulee tähän väliin, mutta se tekee varmaan hyvää meille kaikille. Viikon päästä sitten turistiksi Messukeskuksen voittajanäyttelyihin moikkaamaan tuttuja, rapsuttelemaan koiria ja kannustamaan koiratanssin PM-kisojen osallistujia. See you @ Hki!

006

Koiratanssikoreokurssi 7/10

Tänään oli meidän seitsemäs kerta koiratanssikoreokurssilla. Aloitettiin treeni sillä, että musiikin tahtiin esitin uuden suunnitelmani AVO-tason HTM-koreosta Ifalle. Koreossa kuulemma on ihan tarpeeksi tasoa AVO:on eri suuntien ja tempojen kattavamman huomioinnin myötä. Tämä oli oikein lohdullista kuulla, voimme siis jatkaa aktiivista harjoittelua. 🙂

Tässä on n. 2kk päästä kisat (toivottavasti) tiedossa, ja siitä heti perään viikon päästä olisi toiset tarjolla. Saa nähdä saadaanko AVO-koreo treenattua siihen tilaan, että JOS ekoista kisoista irtoaisi KUMA, niin voitaisiin startata uudella koreolla siitä viikon päästä AVO:ssa. Aika kunnianhimoinen tavoite, mutta katsotaan kuinka käy, päästäänkö niihin ekoihinkaan kisoihin. Meillä kun on tupannut nää kisaosallistumiset aina epäonnistumaan milloin mistäkin syystä.

No, koreoesittelyn jälkeen treeneissä jatkoin taas imutustreenejä: sekä normi oikealla seuruu että siinä sivuaskelia, ja ilman imutusta sivuaskelia vasemmalla. Edelleen riittää tekemistä molemmissa. Todettiin, että mun pitää muistaa kiinnittää entistä tarkempaa huomiota siihen, missä näitä metrispagetteja joita käsiksikin kutsutaan niin oikein heiluttelen. Nyt kun meinaan välissä palkata vastakkaisella kädellä ja liian eteen, että ihan saa kyllä kaikista edistämisistä ja poikittamisista syyttää vaan itseäni.

Sivustalla harjoittelin oman vuoron jälkeen myös kumartamista ja oikealta sivulta eteen frontti-positioon flippaamista. Siis “flip”-käskyllä oon opettamassa Ifaa kääntymään oikealta sivulta peppu oikean kautta sivuttain tuohon eteen pää oikealle päin. Ohjattuna kääntyy oikein hyvin, pitää vaan alkaa pienentämään apuja ja täsmentämään käskyä.

Ensi viikolla me ei sitten päästäkään treeneihin. 😦 Messariviikonloppu on niin tiivis aikatauluiltaan, että koirat menevät vanhemmilleni hoitoon koko ensi viikoksi.

001

Kansikuvatyttö

Ifa pääsi kansikuvatytöksi Tahtitassujen lehteen 2/2015. ^_^ Kera lempitemppunsa “Kädet ylös!”

kansikuvatyttö Ifa

Kotona ollaan ahkerasti treenattu eilinen ja tää päivä. Hanskat on ollut loistava keksintö. Pelastava, suorastaan.

Ifan kanssa on harjoiteltu

  • seuraamisen paikkaa
  • sivuaskeleita (vain sivulla oikealle)
  • ympäri peruuttamista
  • sivulla peruuttamista
  • jalan yli hyppyä.

Liksukin on päässyt treeniin, ja Liksun kanssa on treenattu

  • sanaerottelua (hyppy/360)
  • jalan yli hyppyä
  • namien etsimättömyyttä
  • aloitusasentoa.

Jotain edistystä saatiin Ifan kanssa sivuaskelissa eilen. Näin meinaan tosi hienoja koira suorana siirtymisiä ilman, että ylikorostetusti kiersin omaa ylävartaloani. Ollaan hyödynnetty tässä opetusvaiheessa tollasta vähän kapeampaa joskin aika lyhyttä käytäväosuutta olohuoneen ja eteisen välillä. Haetaan sitä suoruutta siinä että saadaan treeniin onnistumisia ja sitten ruvetaan siirtämään avarampiin tiloihin. Oon myös hyödyntänyt siinä ostamani leluviulun tikkua, jolla olen kevyesti koskettanut Ifan takaosaa jos se meinaa lähteä poikittamaan edessä ihan hulluna eikä kuuntele sanallista huomautusta. Tässä on vielä tekemistä, mutta eiköhän se kuntoon saada.

Sivulla peruuttamista harjoiteltiin myös tänään. Ensin yritin ihan sitä mitä ennenkin, että käsken “sivu, peruuta”, mutta siinä Ifa tosiaan peruuttaa aina niin vinoon, että poistuu asennosta, sitten joutuu käskemään taas sivu, peruuta, sivu, peruuta, joo ei, ei toimi. Joten ei muuta kun imutus käyttöön siihenkin, sekä hieman seinältä apuja. Nyt vaan ollaan oikeasti sitten varovaisia, ettei jää seinistä riippuvaiseksi tämä osaaminen.

Ympäri peruuttaminen sujuu namilla ohjaten tosi hyvin, mutta mä en tiedä miten edetä tästä. Jossain määrin Ifa on niin kiinni siinä namissa, että välissä tosiaan peruuttelee päin ja pyörähtelee jos oon ohjannu huonosti. Seuraava askel ois kai alkaa nostaan namikättä ylöspäin, mutta se tuntuu haasteelliselta. Haasteellista on myös käskyn keksiminen. Mietin, että käyttäisin “runt”, mutta sitten tajusin, että se taitaakin olla jossain toisessa tempussa jo käytössä. En vaan muista varmaksi ( ei hyvin mene 😀 ). Sitten aattelin, että fuck it, ihan sama, annetaan käskyksi vaikka “sipuli”, mutta se on varmaan liian lähellä “sivu”-käskyä, että viitinneekö tuotakaan. En tiedä. Ideoita otetaan vastaan.

Jalan yli hyppyä harjoiteltiin myös. Nyt kun tein sen, mitä muistaakseni viimeksikin kirjoitin, eli jätin ohjaamatta namikädellä, niin johan alkoi sujua. Tämä saadaan varmaan ihan hyvälle mallille nopeastikin, jos niin halutaan. Aloitin harjoitukset sillä, että istuin sohvalla jalka ojennettuna ja pyysin hyppyä siitä yli, mutta aika nopeasti saatiin siirtyä seisoma-asentoon.

Nyt pitäisi vaan pidentää musiikki ja suunnitella AVO-koreo. Olisi helpompi treenata kun tietäisi mitä osaamista seuraavaksi tarvittaisiin. Otetaan tämä työn alle. Jatketaan varmaan tosiaan samalla musiikilla vielä tässä kohtaa. Neljään muuhunkin biisiin olisi alustavia ideoita olemassa, mutta harkitaan niitä myöhemmin. Ovat useimmat kuitenkin FS-musiikkeja, ja koitetaan nyt keskittyä ensin tähän HTM:ään.

Liksun kanssa sanaerotteluharjoittelu sujui yllättävän hyvin. Harjoittelin ensin sitä, että minä seison ja käsi ylös ojennettuna pyydän pelkkää 360. Tämä sujui hyvin. Liksu ei tainnut koittaa kertaakaan hypätä pyörimisen sijaan. Vaihdettiin sitten kyykyssä harjoitteluun. Harjoittelin, että kyykyssä pitäisin itse kädet sivuillani kun pyydän 360, ja siinä ei ongelmaa ollutkaan. Sitten lähdin harjoittelemaan niin, että olin kyykyssä käsi ojennettuna ja pyysin vuorotellen 360, hyppy, 360, hyppy. Tämä sujui todellakin yllättävän hyvin. Loi uskoa siihen mitä ajattelinkin, että kyllä se tästä selviää jos se vaan viitsii kuunnella mitä sille sanon, ja kunhan itse tosiaan muistan sille selkeästi sanoa mitä haluan. 😀

Jalan yli hyppyäkin kokeiltiin Likitan kanssa nopeasti, eikä siinä ollut mitään ongelmaa kuten ounastelinkin. Aloitusasentoa harjoiteltiin myös, ja siinä on kyllä molempien koirien kanssa tekemistä. Kumpikin kokee, että siinä kohtaa kun mä nostan käden merkiksi että musiikin voi aloittaa, niin tarttis tehdä jotain. Ifa joko nousee istumasta seisomaan tai menee kurreen, Liksu taas lähtee kipittämään mun jalkojen väliin. Joten lisää treeniä vaan, että kun käsken odottaa niin sitten odotetaan, vaikka käsi heiluis merkiksi miten.

Olin myös kirjannut, että treenattiin Liksun kanssa namien etsimättömyyttä. Nojoo. Se on ongelmana yleisesti läpi koreon, ja sitä myös treenataan aina ja jokaisen tempun yhteydessä. Se, millä oon aatellu siihen puuttua on se, että

  1. aina selkeä merkki milloin palkka tulee (naksu / “JES”)
  2. aina nami suoraan suuhun koiralle, ei koskaan heittoa lattialle

Ja molemmissa on harjoittelemista, ja nimenomaan mulla. 😀 Mä meinaan palkata milloin minkäkinlaisen kehun jälkeen ja aina vähän väliä meinaan Liksullekin heittää namin jonnekin lattialle. Mutta Liksun kanssa täytyy tehdä noiden kahden kohdan mukaisesti. Ja se on auttanut oikeasti, joten jatkamme vain sitkeästi harjoittelua.

Loppuun vielä onnittelut kaikille Jyväskylässä koiratanssin SM-kisoissa olleille! Toivottavasti me päästään ensvuonna katsomaan samaisia karkeloita. 🙂