Tag Archive | tötsä

Pipo päässä pakkasella

Näpit jäätyy treenatessa. Vaatetta itselle ja koiralle, namia ja naksu taskuun, tötsät kainaloon ja pihalle. Kylmyysasteita -1C. Halusin treeniä häiriössä, erityisesti että kontaktit seuraamisessa paranevat. Ne olivat sunnuntain mölleissä ihan päin honkia. Kylmyys tietty rajoittaa jonkin verran sitä, että mitä voi tehdä, joten koitin keskittyä vauhdikkaaseen tekemiseen.

Aloittelimme ruudulla. Tötsät muodostamaan neliö, keskelle kippo ja sinne namia, koiran kanssa kauemmas, koira sivulle ja käsky. Tein tuon sellaisen nelisen kertaa. Kolme kertaa lähti ekasta kehoituksesta hienosti ja vauhdikkaasti suoraan oikeaan paikkaan. Yhden kerran se lähti käskystä varovasti, kääntyi parin koiranmitan jälkeen ja koitti tulla takas mun sivulle. “Eiku ruutu ruutu, joojoo mene mene!” Kyllä se sitte ymmärsi ku sano tarpeeks lirkutellen että “ruutu~~!” Höpsö koira. Pitäis varmaa alkaa sanoa selvemmin ja kovempaa noi käskyt, että se oikeesti erottais mitä sanon. Kokeilin myös kahta eri matkaa, lyhyempää ja pidempää, ei ollut eroja, hyvin meni. Lähti jopa perusasennosta kun se tuntui ihan ongelmitta tuonne kylmään maahan istuvan.

Ruutujen jälkeen päätin keskittyä seuraamiseen ja sen kontaktiin. Otin ruudun tötsistä yhden pois niin että sain hyvän kulman itselleni merkiksi. Samalla saatoin opetella kävelemään niistä oikealla etäisyydellä niin, ettei koira törmää niihin. Tuo kun oli vähän ongelmana kesän tokokurssilla… Toinen oma moka jonka huomasin möllikisoissa niin on se, että koitan ensin tehdä jotain ja sitten sanoa koiralle mitä sen pitää tehdä. Esim. sekä seuraamisessa että jättäessäni koiran perusasennosta istumaan, lähden ensin itse kävelemään ja sitten vasta sanon “seuraa” tai “istu”?!? Mikähän &#=¤” järki siinäkin sitten on ollut?? No mutta hyvä että huomasin ja osaan nyt korjata sen, parantaa meinaan montaa asiaa. Eli. Koira sivulle, naksu käteen, käsky “seuraa” ja sitten liikkeelle. Useampaankin kertaan Ifa ensin haahuili jotain omiaan, tuijotteli eteen tai jotain ja oli aika kaukana verrattuna siihen, missä se kotona sisällä seuraa. Kuitenkin heti kun se siitä vilkaisi minua niin naks ja namit ja kehut ja vapautus jne. Tätä toistin muutamaan kertaan. Kun alkoi sujua suoralla, tein pari niin, että naksautin kaks kertaa ennen nameja ja vapautusta. Niin joo ja note to self, se ruudun namikippo VARMAAN KANNATTAA ottaa pois maasta ennenku koittaa seurauttaa koiraa sen vieressä! Mikähän sherlock-aivokatkos tuokin oli jättää se kippo sinne aluks…

Sitten seuraamisen käännöksiin. Tein käännöksiä sekä oikealle että vasemmalle. Ensimmäiset pari oikealle, no, ihan ok, mutta parantamisen varaa. Koira ei oikein ollut mukana ja meni liian löysästi ja irtonaisesti. Samoin meni yks täyskäännös mikä otettiin. Tehdessämme käännöstä vasemmalle oli Ifa jo tosi hyvin mukana. Seuras hienosti kattoen oikeella paikalla ja kääntyi hienosti. Eikä kävelty päin tötsiä! Jee! Se oli hyvä. Lopetettiin se siihen.

Seisomisia pitää edelleen vahvistaa. Ensin seisomista ja sitten seuraamisesta seisomaanjäämistä. Muutaman kerran sanoin “seiso” Ifan jo seistessä muutenkin ja palkkasin. Sitten otettiin ihan yks sarja, että seiso, istu, seiso. Kaks ekaa jees, kolmannessa eli istumisesta seisomaannousussa piti vähän avittaa. Koira olis myös voinut pysyä enemmän paikallaan, nyt se tais edetä vähän. Ei hyvä kaukoja ajatellen, mutta niitä treenataan vielä. Noiden jälkeen otin sitten yhden seuraamispätkän, jossa jätin Ifan seisomaan. Tein sen kylläkin pysähtymällä itsekin, mutta halusin että se oikeasti kans seisahtuu. Ja seisahtuihan se, ihan hyvinkin. Naks siitä, vähän matkan päähän kääntymään ja naksautin taas vähän ennen kuin palasin sen sivulle. Palkkasin sen kakski kertaa siitä siinä seisomisesta ja vapautin. Ne istumiset tulkoon myöhemmin, tehdään tää ensin peruspohjatyönä.

Viimiseks halusin jotain hauskaa ja vauhdikasta. Keräsin kaikki tötsät yhteen pinoon ja pistin sit Ifan kiertään sitä. Hmh, kuulostaapa tyhmältä sanoa että “pistin kiertämään”, ihanku koira vihais sitä ja väkisin talutan sitä niiden ympäri. Asiahan ei suinkaan näin ole, vaan Ifa osaa sen tosi hienosti ja tykkää siitä ja menee sitä ihan hullulla vauhdilla. Toi vois varmaan olla sellanen sopiva leikki, jolla vois aina alotella ja lopetella häiriötreenit. Toi on kummiski niin helppo, mut koira joutuu tekee ja ajattelee muuta ku ympäristöö nii vois olla passeli juttu. Ihan muutama hassu ihminen tosta pihan ohi käveli, eikä Ifa niistä mitään välittänyt. Jossain kohtaa vois julmasti siirtyä jonnekki hiekkakentälle treenimään, toivoo että menis enemmän ihmisii ohi ja mieluusti koirineen. Pittees päästä koiraseurassa vaa treenaamaa aina silloin tällöin edes niin tekis tosi hyvää! Pitää alkaa hankkii tokoharrastajakoirakavereita ympäri Suomee ja sit ajella aina sinne tänne treenaamaa…

Advertisements

Aktivointia

Ifa oli rasittavalla tuulella ja kitisi vaan enkä tiennyt minkä takia. Ajattelin sitten että kai se kaipaa tekemistä niin mikäs siinä tokoillessa. Aattelin mennä taas tonne pihalle ja koittaa tehdä tosta nurmikolla (pitkä ja märkä, yök) olemisesta kivempaa sille. Otin tötsät ja päätin tehdä ruutua, siitä Ifa ainaki on tykänny. Otin remmin varmuuden vuoks mukaan mutta eihän se ollu ku tiellä vaan taas. En osaa treenata koira remmissä…

Asettelin tötsät neliön muotoon, laitoin pienen kipon keskelle, siihen namia ja käskin Ifan mukaani kauemmas siitä. Otin sen viereen ja lähetin ruutuun. No se juoksi sinne ruudun SIVUUN ja koitti sivusta hilpasta sinne neliön sisää ja syömää lihapullat?! Onneks käskyt toimi eikä se menny, oli kyllä vähän hämillän että apua mitä se akka ny huutaa ja huitoo rupes… Kävin käskee sen takasi sieltä, lähetin uudestaa ja TAAAAS se teki sen saman!? Ei ei ei ei! Taas akka huutaa ja huitoo ja koira on jo ihan ihmeissään että no apua mitä! Suurennan ruutua, nappaan koiran kainaloon, ja lähetän sen edestäni ainaki puolet lyhyemmältä matkalta ku aiemmat yritykset. Vihdoin onnistuu! Hyvä! Sitte rohkenin taas pidentää matkaa ja kaikki loput pari lähetystä suju oikee hyvin. Käänsin sen jälkeen ruudun äskeiseen paikkaan nähden vähän vinoks niin, että pääsin suorassa linjassa kauemmas koiran kanssa. Ei mitään ongelmia lähettää vieläkin kauempaa.

Aattelin sitte että ku koirassa vielä piisaa tarmoa ja se länttäsee peffansaki oikee vauhdilla maahan märkään pitkään nurmikkoon käskettäessä niin tehdään nyt sit jotain muutaki! Koitin ottaa seuraamisesta seisomaanjäämisiä, mutta sen seuraamiset oli kyllä niin kamalia, että onneks kukaan ei nähny. Otin niitä muutaman, mutta en viitsinyt kauheasti alkaa hinkkaamaan. Mietin että vois sit tehdä jotain KIVAA eli toisinsanoen jotain vauhdikkaampaa. Tötsän kiertämistä ollaan muutonkii harjoteltu ni päätin sit ottaa sitä. Tötsä maahan, käsimerkki ja käsky ja sehän vietävä kiers! Ja muuten hyvin kiersiki! Oikee näppärästi. Tehtii sitä pari kertaa ja paljon paljon sai hauva herkkuja ja kehuja koska nii hyvin teki! KERRAN piti korottaa ääntään että TÖTSÄ, ei kierretä edestä, korjas tosi hyvin iha ihmeellisellä tiukalla tuplauukkarilla. 😀

Lopuks heiteltii vielä vähä lihapullan paloi maahan ja Piipa sai ettiä niitä ja sitte lopetettii hyvillä mielin!

Pikkutreenejä pitkin viikkoa

Oon tässä viikon mittaan aina silloin tällöin ottanu jottai iha pienii treenei kotosalla. Yks ehtoo harjoteltiin tota tötsän kiertämistä ja (yllätys yllätys) maahanmenoa. Tai pikemminkin maassaoloa. Voi hyvä elämä tota tötsän kiertämistä… Son kuulkaa kolmivaiheinen suoritus se.

1) Sanon Ifalle pirteästi “tötsä” ja näytän sormella kaaren tötsän ympäri. Ifa menee etsimään “minne sä heitit sen namin?!”
2) Käsken koiran takasi. Sanon uudelleen pirteästi “tötsä”. Ifa menee tötsän luo ja koittaa puikahtaa sen etupuolelta ohi.
3) Suorastaan karjaisen “TÖTSÄ!!” ja Ifa kiertää tötsän ongelmitta.

?????

Joissain muissa harjoitteissa ihan sama, joskus vaikka paikallaolossa, ei se viitti tehrä kunnolla ennenku sille on karjassu sen asian. Pitäsköhän pestä sen korvat?? Vai rassata puikolla iha aivoihi asti… No, kummiski. Tötsäharjottelun välissä tein aina muutamia maahanmenoja ja niissä pysymisiä. Pysyi tosi kivasti. Ties kyllä mitä halusin ja meinas tarjoo sitä maahanmenoo ihan ittekseensäki. Nykyää aina jos se ei tiiä mitä haluun tai haluaa namin nii se menee maahan. Sen ongelma on muuten se, että jos en heti palkkaa ku se tekee mitä haluun nii se luulee ettei oo tehny oikein ja alkaa korjailee ja tarjoilee kaikkee muuta. Omistaja evottanu taas. Täytyy korjailla.

Sitte tuossa hömms torstaina leikin Ifan kanssa tennispallolla. Kaks kertaa nappasin sen pallon mun vasempaan käteen, tein ohjaavaa liikettä ja sanoin “sivu”. Sehän perkele tuli!! Molemmilla kerroilla hyvin, tiiviisti, hyvään kohtaan. Ei ollenkaa venkslannu niinku tekee jos pyydän ilman namia sen sivulle. Sillon se jättää kauheen välin. Nyt se tosiaan tuli tosi hyvin. Jeejee! “Joo alanki sit jatkos treenaa tennispallon kaa”, eiku… No, ehken sentää kummiskaa. Mutta koira toimi ja kivaa oli ja palkkakin oli sille hyvä!