Tag Archive | ulkotreenit

Tokokurssi 3/10

Taas on yksi kerta takana päin. Sattuipa varsin kauniin aurinkoinen ja oikein lämmin päivä, joten mentiin ulos treenaamaan. 😮 Rakennuksen taakse nurmikolle kävelytien viereen niin, että ohikulkijoina niin ihmisiä kuin koiria piisas ja menikö jokunen mopokin. Tällä kertaa meitä oli taas kaksi, me ja rotikka. Koitan tähän alkuun summata mitä me treenattiin, kun en oikein muista enää itsekään.

  • Kehäänmenotarkastus
  • Sivuaskeleet
  • Täyskäännös
  • Peruuttaminen
  • Kaukojen vaihdot -jumppa
  • Liikkeestä istuminen
  • Paikallamakuu

Saatettiin me muutakin tehdä, mutta en saa nyt päähäni enää… Aivot lyö tyhjää ihan huolella. Ennen reenin alkua leikin Ifan kanssa vähän kepillä ja olin aika yllättynyt kun se syttyi sille ihan täysillä. Ei se paljon muulla leiki, mut kepeistä se tykkää.

Treeni aloitettiin tosiaan kehäänmenotarkastuksella. Olin kaivanut sen verran aivot mukaan jostain, että tajusin ottaa muutakin palkkaa kuin vain natural menuja mukaan, joten kehäänmenotarkastus palkattiin lihapullalla. Menin siihen nyt ihan eri meiningillä ku viimeks, silleen “noni nyt mennään tohon ja matka jatkuu ja no big deal”, lompsittii siihe kouluttajan kohalle, otin pannasta kiinni ja toisella kädellä syötin lihapullaa. Okei olihan se edelleen ihan paskat housuissa että voi fuq joku koittaa koskee muhun, korvat ja häntä alhaalla ja hirvee tutina päällä, mutta jotenkin se kesti siinä olla. Aattelin sitte, että uskaltaisko Ifa ees lihapullaa syyä kouluttajalta, ja johohhoooo kyl ois menny sormii myöte. Sitte mentiin siitä riviin niinku oltais luoksepäästävyyteen ja paikkikseen menossa.

Harjoiteltiin sitten sivuaskeleita, joita me ollaankin vähän jo treenattu. Nyt todettiin, että mä kierrän liikaa vartaloa, ja tosiaan vasemmalle ne askeleet niin pitää vaan opettaa Ifa väistämään paremmin. Että vois tehä jopa sellai harjotuksia missä Ifan pitää kävellä sivuttain, ihan niinku siis ilman että koira on sivulla perusasennossa, vaan se voi olla edessä vapaasti. Oikeelle mennessäkään Ifa ei kauhean taidokkaasti liikkunut nyt. Pitää vahvistella sitä kotona. Itelle opettavaisinta oli miettiä sitä, että miten askellan, että aina tietty sama jalka edellä lähtee liikkumaan ja se kertoo myös koiralle minne ollaan menossa. Niin ja, mun pitää pitää huoli siitä, että kuljen suoraan sivulle, enkä mitään kaarta…

Täyskäännöstä katsottiin seuraavaksi, ja me kaikki tehtiin käännöstä vasemman kautta. Siinäkin oleellisinta oli, että ensin vasen jalka kääntyy vähän, sitten oikea kääntää ja matka jatkuu. Alkuun Ifa oli vähän derp, ei tehnyt kunnolla tuotakaan, joten tehtiin vähän Lentsun oppien mukaan peruutuksia täykkärien jälkeen. Lopputreenistä huomasin sitten, että samantien kun käänsin vähänkin vasenta jalkaa, nii Ifa käänty ku sukkula samantien niin että mua vaan nauratti joka kerta kun käännyttiin. 😀 😀 Siis se oppi sen ihan sika nopeesti ihan sika tehokkaasti! Wouu! Hyödyllinen vinkki siis.

Täykkäreitten jälkeen katottiin peruuttamista, jota olinkin jo Ifan kanssa ottanut. Vähän se edelleen peruuttaa vinoon helposti sivulla, mut namiavulla se paranee, ja treenillä se paranis ilmankin. Ei siinä hirveesti hinkkaamista ollut.

Kaukojen vaihtoja jumpattiin ja toimittiin esimerkkikoirakkona, että tälleen kun jalat liikkumatta vaihtoja tehtäis nii ois ideaali. Ifahan siis tekee ohjattuna ne vaihdot tosi hyvin. Nyt on saatu myös se istumaan peruuttaminen sujumaan ohjattuna paremmin. Seuraavaksi edessä apujen häivyttäminen sanoiksi. Seisomaan se nousee hyvin sekä istumasta että maasta, mutta muita vaihtoja se ei ilman apuja tee oikeaoppisesti.

Harjoiteltiin myös liikkeestä istumista. Otettiin sitä ihan silleen, että peruutetaan itte ja koira kävelee edessä mun perässä (…), siitä käsketään istumaan ja sitten kehu, palkka, vapautus. Ifa sillee tyylii joka toinen kerta istu ekalla ja joka toinen kerta piti ottaa uusiks. Oli se kyllä tuossa kohtaa jo väsähtänytkin, kun oltiin aika paljon treenattu ja oli ollu kouluttaja ja muita koiria lähellä jne jne muuta hurjaa. Tiietään kumminkin että miten jatketaan tuonkin treenausta.

Ihan loppuun vielä otettiin paikallamakuuta. Aattelin, että Ifa ois siihen sopivan rauhallinen, kun oltiin jo niin paljon tehty. Suurin ongelma sen kanssa lienee varmaan nyt se sivulta maahan käskeminen. Se on sille jotenkin niin tuskaa. Sain sen kumminkin menemään maahan, niin päästiin paikkista harjottelemaan. Käsky kävi että nyt kun on uusi paikka ja extra häiriötä ohikulkijoista niin palkkailkaa koiria tosi tiuhaan eikä tarvii ees mennä kauas. Tätä sitten noudatin, ja aina kun Ifa maatessaan nosti korvat pystyyn, niin kävin palkkaamassa. Eli siis siitä, että on valppaasti tarkkaavainen mun suhteen, olematta liian tarkkaavainen ja niin, ettei ole epävarma mistään. Korvat on siitä ihan hyvä indikaattori. Yhden vähänkään pidemmän palkkausvälin pidin. Kertaakaan Ifa ei laittanut päätä maahan, mutta kerran laski kyllä vähän. Sitten liikkeen lopuksi palasin taas sivulle, koiran viereen kyykkyyn, nameja ja rauhalliset silittelyt, kehut, vapautus ja eleetön poistuminen. Oli se selkeesti vapautuksen jälkeen paineissa, mutta paluun aikana oli nyt paljon rauhallisempi. Tosi hyvä fiilis jäi siis tästä paikkistreenistä.

Ja huomatkaa, koko postaus ilman yhtään valitusta siitä, että Ifa olis ottanu häiriöö alustasta tai ohikulkijoista. Ei niinku mitään ongelmaa. Ohikulkijoita se pari kertaa katto epäluulosena, mutta kertaakaan se ei kenellekään pöhissyt vaan keskittyi tekemään. Rotikalla oli jotain ongelmaa sen suhteen, että muut asiat olis kiinnostanu enemmän ku treenaaminen, niin jotenkin siinä taas tajus et hei, tosiaan, kyl Ifa jotain osaa. Sai olla ylpeä omasta koirasta. Ensviikolla onki sitte helatorstai eikä oo treenejä, joten kahden viikon tauko tulee tähän. Ompahan enemmän aikaa hioa puhuttuja juttuja.

Forssaviikonloppu

Nyt on taas niin paljon kirjoitettavaa etten tiedä muistanko enää edes kaikkea. Kuitenkin, lauantaiaamuna ajeltiin aamusella Forssaan, tutulle pussikoirien kentälle, koska ohjelmassa oli beussiyhdistyksen nimissä järkättävän tokokokeen läpivienti. Siinähän se päivä sutjakasti meni hienoja koiria ja hienoja suorituksia katsellessa, muistikortin täyttyessä. 141 kuvaan tiivistyi koe, plus alkupäivän fiiliksiä kuvannut pulukuva, kun säädöt päin sitä itteään ja liikkeet suoritettiin taas niin että mitään kuvia ei saanut ja ähh. No mutta, halukkaat voivat stalkata kuvia nettialbumista. Beusseja löytyi hienosti neljin kappalein, yksi EVL:ssä, kaksi AVO:ssa ja yksi ALO:ssa. 🙂

Image

Galleria

Kokeen päätyttyä kaivoin Ifan autosta ja tulin kentälle treenaamaan hyödyntäen sen, että on kehänauha ja teltta ja kaikki paikallaan. Vähän kokeenomaisempaa siis. Otin yhden tunnetilatreenin alkuun. Ifa selkeästi hokasi kyllä että jotain täällä on tapahtunut ja oli hieman paineistuneen oloinen, tuli kehään mun perässä kulkien ja näin. Aloiteltiin seuraamisella, jossa koitin taas saada sitä paikkaa taaksepäin, mutta nyt se vaan edisti edistämistään entistä pahemmin ja kokoajan sai korjata, ei meinannut tulla hyvä millään. Päätin sitten kokeilla luoksetuloa. Koira istumaan ja poistuminen. Vaan kappas, kääntyessäni ympäri kentän toisessa päässä, Ifa oli noussut seisomaan. Lähdin kävelemään takaisin sen luo, jolloin Ifa lähti kipittämään mun luo. Jaahas. Pidin pään kylmänä, laitoin sen piikkiin, että jätin koiran varjoon istumaan (viileää), joten sanoin vaan että “jaa, ekkös pystyny :D”, vaihdettiin aurinkoon ja otettiin uudestaan. En siis suuttunut sille siitä, ettei se tehnyt jotain, jonka se kyllä osaa, muttei paineistuttuaan pystynyt. Kas siinä avain kaikkeen. Otettiin sitten auringossa uusi luoksari, oli tosi hilkulla ettei varastanut sitä, mutta pysyi kuin pysyikin odottamassa ja tuli ihan täysiä laukalla ja hyvään perusasentoon. Jippii!

Sen jälkeen sitten liikkeestä seisomista, ja tattadaa, saatiimpas taas koira paineistumaan! Pysähtyi, muttei taaskaan kestänyt sitä, että palaan sen luokse. Onnistuin jälleen jatkamaan iloisella hälläväliä -asenteella, joten kas vain, koira pääsi paineistumisistaan yli ja jatkoi suorituskykyisenä. Kyykistyin maahan kysymään Ifalta että onko se noin vaikeaa, jolloin se kiipesi mun syliin mun jalalle, nousi seisomaan takajaloilleen nojaten selällään mun naamaan ja inisten ja önisten samalla. 😀 😀 😀 Ihan pöljä!! Mutta kun annoin sen tehdä sen, ja sitten lopulta käskin alas, niin tidihh se pystyi tosiaan jatkamaan. Helpotettiin sitten vähän sitä harjoitusta, sen jälkeen otettiin kokonaan ja toimi. 🙂 Tai siis kokonaan ja kokonaan, en käske sitä perusasentoon lopussa, mutta kesti paluun että tulin vierelle.

Kokeilin vielä noutoa sorvatulla kapulalla. Lähtee innolla laukalla, tuo ihan hyvin, kunnes pitäisi tulla sivulle. Siinä tiputtaa kapulan maahan, menee kuitenkin itse hakemaan sitä taas, mutta sivulle sen tuominen on äärimmäisen vaikeaa. Jonka lisäksi edelleen kiitos -irroitusluvan jälkeen koira pomppaa ylös istumasta. Pitää sitä hioa ehtiessä. Lopuksi vielä naksuttelin sille maahanmenosta. En uskaltanut sitä aiemmin ottaa, enkä varsinkaan “suoraan kylmilteen” liikkeenä. Se on niin hatara se liike varsinkin näin keväällä vielä. Tuo maahanmenojen naksuttelu on toiminut tosi hyvin tähän mennessä, ja se jatkoi pettämätöntä linjaansa. Maahanmenoista tuli heti tosi hyvä juttu, menee nopeasti maahan ja viiden toiston jälkeen uskalsin ottaa vauhdista ja sinne se meni. Loistavaa. Vielä tää tästä.

Lauantaina ei sitten sen enempiä treenattu. Sunnuntaina oli vuorossa uusi treenipäivä ja suuntana halli Loimaalla ja molemmat koirat pääsivät treenaamaan. Ifan kanssa taas tunnetilaa ja seuruun paikkaa aluksi. Ei se paikka ole hyvä vieläkään kokoaikaa. MUTTA! Se muistaa istua kun pysähdyn! Loistavaa. Joskus istui välissä vinoon. Voi nyt v… 😀 *kuvitelkaa pulukuva uusiksi – toko prkl* Jälleen ohjelmassa myös maahanmenojen naksuttelu sekä nyt myös sitä tuikitärkeää paikallamakuuta. Otin sitä ensin yksinäni Ifan kanssa. Ekalla yrittämällä meni maahan virittelysanasta, joten korjasin sen, ja naksutin ja palkkasin kun uusintakiekalla ei mennyt maahan siitä sanasta. Sitten vaan koira maahan ja odottamaan. Yllätys oli suuri, kun päästyäni hallin toiseen päähän ja käännyttyäni näin Ifan makaamassa pää maassa! Wau! Samantien! Ihan loistavaa. Naksautin siitä, joka aiheuttikin sitten sen, että koira pomppasi samantien ylös ja lähti tulemaan mun luokse. 😀 Tajusin sitten vasta että niin, silleenhän mä oon maahanmenotreeneissä sen antanut tehdä. Naksauttanut ja heittänyt namin. Unohdin, ettei pareisi vissii ihan samallai tehä paikallamakuun kanssa. Eipä siinä mitään, koira takas maahan ja uusintoja ottamaan.

Eipä siinä ihmeitä ollut, joten haluttiin hieman lisähäiriötä, jolloin Eija ja ihanainen pieni Reinomies (aka pelottava iso musta koira) tulivat ottamaan paikallamakuuta kanssamme. Ifa oli selkeesti samantien ihan todella paljon paineistuneempi, ja Eija kertoi noteeranneensa ihan saman. Vaan eipä siinä, koirat maahan ja poistuminen seinustalle. Nyt menikin pidempään, olisko melkeen 10sek mennyt, ennen kuin Ifa laski pään maahan. Kehuin ja kävin samantien palkkaamassa, käskin odottaa ja palasin taas seinustalle. Halusin seuraavaksi pidemmän pään maassa pidon, jollaisen sainkin, mutta ennen kuin päätin käydä palkkaamassa, Ifa nosti päänsä, jolloin odotin sitten että se laittaa pään uudelleen maahan. Onneksi se pystyi siihen ja sai hetken kuluttua palkkansa. Palasin siitä vielä seinustalle, jossa odotin varmaan 30sek ennen kuin lopetettiin paikallamakuu siihen. Hienosti se Ifa taas ylitti itsensä! Pienen pieni paineistuminen siinä näkyi, otti sellaiset kaksi askelta häntä alhaalla liian rivakasti. Sellaista pientä, mitä ei tajua, jos ei tunne koiraa eikä osaa odottaa/nähdä sitä. Hienointa kuitenkin edelleen se, että se kerta toisensa jälkeen toistuvasti pääsee yli paineistumisistaan ja palautuu, pystyy jatkamaan hommia.

Otettiin myös vähän noutoa ja ruutua. Ruutu ei oikeen tänään sujunut, ahnehdin liikaa sen itse ruututreenin että ylipäänsä koko treenin suhteen. Koitin liian loppuvaiheessa koiran jo väsyttyä ottaa noin vaativaa uutta asiaa uudessa paikassa ja varmaan vielä liian kaukaatakin. Tyhmä mikä tyhmä (omistaja siis). Noutojen kanssa, no, hmm. Otin metskua. Kyllä se sen nostaa, sinänsä ongelmitta, mutta se sivulletulo on yhtä hankalaa kuin sorvatunkin kanssa. Kokeilin sitten tunnarilla, ja se sivulletulo oli ihan yhtä vaikeaa silläkin, joten ei ole kapulatekninen asia vaan yleismaallinen noutotekninen asia. Paneudutaan tähän lisää.

Tokojen lisäksi Liksu ja Ifa sai molemmat tehdä hieman juoksukontaktitreeniä. Liksu puomin alastulo maassa. Ajatus oli nyt opettaa se koira hakemaan itse siihen lankulle ja juoksemaan sitä pitkin, ettei tarvitse aina suoraan sen edestä lähettää. Ok, tajusi se, mutta ilmeni kaksi ongelmaa:

  1. Liksu juoksee puomilta “sivuun”
  2. Vain “käsin” suoraan puomin alusta lähetettynä se osuu kontaktille

Nyt yön yli asiaa prosessoituani tajuan, että ongelman nro 1 olisi ratkaissut se, mitä monet näyttävät tehneen, eli pituuden ne merkkitolpat molemmin puolin puomin alkuun ja loppuun. Muistettava tämä siis ensikerralla. No entäs ongelma nro 2 sitten… Koitin vaihdella lähetysetäisyyttä, mutta en löytänyt mitään sopivaa kohtaa, jolta lähetettynä olisin saanut tuon osumaan kohtaktille. Tekee sellaisen pituussuunnassa aivan hervottoman loikan ja liitää yli koko kontaktista. Krooh. Sama myös, kun kiritin putken kautta. Tai sama ja sama – erityisesti nimenomaan silloin se lensi kontaktista yli kuin suihkari. En kuitenkaan usko, että ongelma ratkeaisi vain lähettämällä sitä puomin edestä, kun eihän se silloin edes juokse puomia täysillä niin kuin sen kuuluisi. Eli vaikka siinä saisi osumia, niin ei se nyt tätä pelasta. Olisi pitänyt tajuta pyytää Eijaa ottamaan videota, niin olisin nähnyt paremmin mitä siinä tapahtuu ja mitä kannattaisi tehdä toisin. Jätettiin asia sitten hautumaan ja Liksu sai aksailla Eijan kanssa hyppyjä, putkea, muuria ja rengasta.

Halusin uteliaisuuttani ottaa juoksaritreeniä myös Ifan kanssa, kun se vaikutti innostuneelta. Juoksutin pari kertaa lankun yli namikipolle vain todetakseni, että meneepäs se hiljaa. Joten ei muuta kuin suoralle vaan treenaamaan sitä, että miten juostaan TÄYSIÄ. Ifa ei jotenkin lähde siihen touhuun jos mä en oo tosissani mukana, joten juostiin sitten aina kilpaa palkalle. 😀 Ensin ihan suoraan ja sitten mutkaputken kautta. Ja johan parani meininki! Alkoi sieltäkin vauhtia löytymään, vaikkei ehkä ihan samalla tavalla kuin Liksusta, mutta kuitenkin! Nyt oli ihan eri meininki tekemisessä, nyt oikeesti tehtiin eikä vaan meinattu. Kun saatiin sitä vauhtia löytymään suoralla, niin otettiin pari toistoa lankullakin. Välillä osui – välillä ei, mutta ainakin vahvuutena niin Ifa osasi hakea puomille hurjasti paremmin kuin Liksu. No, eiköhän me Ifan kanssa jatketa suoralla juoksemista ensin vähän lisää ja sitten lankulle mennään silleen että saadaan videotakin otettua.

Ainiin, oli meillä treenissä huumoriosuuskin. Paikallamakuiden jälkeen istuttiin siinä hallin matolla minä, Eija, Ifa ja Reiska, kun siinä sitten Reiskaa katsellessani pälkähti päähäni, että saiskos noi opetettua siihen, että Ifa menee Reiskan mahan ali. 😀 😀 Että malttaisko Reiska keskittyä nameihin sen aikaa ja uskaltaisko Ifa sukeltaa siitä ali. No, sain Eijan yllytettyä että kokeillaan tätä. Reiskalle nameja naamaan ja minä ylittämään käskeä Ifaa Reiskan mahan ali. Ensin Ifa oli ihan että hyi kammo onko pakko tulla lähelle tota isoa pelottavaa Reinoa, mutta sain kuin sainkin Ifan suostumaan odottaa Reiskan toisella puolella kun menin toiselta puolelta mahan alta sitä kutsumaan käyttäen samaa käskyä mitä oon käyttänyt kun oon samaa temppua tehnyt mun koirien kesken. Ja sieltähän se juoksi. 😀 Ei mitään ongelmaa, toistin varmaan ainakin 5 kertaa eri suuntiin ja joooo sieltä se kipitti vauhdilla Reiskan mahan ali. Parasta ehkä siinä oli se, että ei Ifan tarvinnu ees kumartaa juostakseen sieltä ali – se tosiaan vaan juoksi eikä ryöminyt. 😀 Miten niin mulla on pieni ja Eijalla pitkäjalkainen koira! Olin sitten hyvin iloinen siitä, että Ifa uskalsi noin hyvin tuon tempun tehdä. Ihan loistavaa.

Lopuksi keksin vielä pyytää Eijalta, että kokeillaampas Ifan koskemistreenin edistymistä. Menin maahan istumaan ja pyysin Ifaa koskemaan mun kämmentä Eijan tullessa siihen. Eijan juuri aikoessa koskea Ifaa Ifa oli silleen “HYYYYI” ja väisti oikeen kunnolla ja nosti päänsä irti mun kädestä katsoakseen Eijaa. Pyysin sitten kosketusta takaisin, Ifa sen tarjosi ja sen jälkeen Eija saikin sitten aivan ongelmitta koskea siihen. 🙂 Siinä se pysyi ja oli niin keskittynyt siihen mun käden koskemiseen ja antamiini kehuihin, että häntä vaan heilui samalla! En oisi ees tajunnut sitä itse, mutta onneksi Eija huomautti, että kato ny ku se vaa heiluttaa häntääki samalla. 😀 Pienen väistön jälkeen sai myös sen huulia nostella että pääsis vähän hampaita katsomaan. Varmaan sanomattakin aika selvää, että oon todella tyytyväinen tämän treenin edistymiseen. Jes jes jes. 🙂 Loistava viikonloppu, loistavassa seurassa. Kiitos kaikille. ❤

Hyviä uutisia ja edistyneitä treenejä

Heeeeell yea! Päätin, että nyt nyt nyt, otetaan tää homma nyt niin tosissaan, että makso mitä makso, me mennään tokokurssille, piste. Mut koska me halutaan treenaa niin, että hyvä vire on edes teoriassa mahdollinen läpi treenin, tarvitaan edelleen sisätila. Lämmin sellainen. Ja mielellään tarpeeks monta kurssikertaa. Nooo vaihtelin sitten parit mailit tuossa ja tädää, 8.5. alkaa meillä Toko E -kurssi Kompassilla! 10 kertaa, helatorstai pois lukien, niin kurssi päättyy just sillä viikolla kuin mitä oon kesäks kaavaillu koetta! Eli ihan täydellistä. Ja koska ollaan ihan pro, siis suomeks ollaan kokeiltu vähän kaikenlaista treeniä, niin saadaan tosiaan skippaa ekat neljä tasokurssia ja mennä suoraan E:hen. 🙂 Sitä varten vähän haastateltiin meitä et mites ollaanko tehty noutoo, kaukoi, ruutuu ja seuraamisen sivuaskeleita, kun niistä pitäis jotain pohjia jo vähän olla, jonka lisäks alkeista lähdetään tunnarin, metskun, luoksarin stopin ja merkin kanssa.

No meillähän nouto kokolail toimii, kaukojen alkeita on treenattu, ruutuakin on joskus treenattu vaikkei se sinne hakea osaakaan ilman apuja vielä, seuraamisen sivuaskeleet joo ei ihmeitä, tunnaristakin superalkeita joskus otettu, metskun pitoa harjoteltu, luoksarin stoppia yritetty opettaa ja merkin osaa kiertää, joskaan ei pysähtyä taakse, mutta ei kai tuon opettaminen nyt vaikeaa ole. 😀 Ihan sika hienoa kyllä päästä kurssille ja tuossakin tuli olo, että hei, tosiaan, ollaan me jotain joskus treenattu ku kaikenlaista jo osataan.

Miähän sitten innostuin totta kai hommasta niin kovin, että eikun samantien treenaamaan! Ensin sisällä seuraamisen sivuaskelia jotka oli ihan super! Niin hyvin teki että. En kyllä tiiä miten niitä vasemmalle tekis, kai se on vaan käännettävä hartiat sinne ja astuttava koiran edessä ne askeleet kun ihan noin vaan en saa tota väistättään sinne mutta no. Ehkä kurssilla tsekataan kelpaako tää tyyli, jota kyl kokeissa näkee käytettävän. No eipä niissä kummempia ollut, joten otin perään yhen paikallamakuun. Sanoin vihjesanan, naks ja palkka, sanoin kyllä, käskin maahan, naks ja palkka, sanoin odota ja jätin koiran. Jäin seisomaan selin koiraan, katoin kellosta 20sek aikaa, käännyin, koira makas pää maassa, naks ja palkkaamaan ihan superpalkat ja kehut ja jätettiin se siihen.

Suunnattiin seuraavaksi ulos. Koitin ottaa siinä lisää niitä sivuaskelia, ja kas nyt ei pelittänytkään yhtään samalla tavalla. Oli vire vähän laskenut matkalla, enkä sitä tajunnut nostatella ennen treenin jatkumista. No, jotain epämääräistä saatiin aikaan siinä kunnes vaihdettiin liikettä. Koira autoon ja akka rakentaan. Viritin meille ruudun! Tötsineen nauhoineen kaikkineen, ai että. Päätin että nyt lähetään ihan siitä et katotaan mitä koira osaa. Otin sen sivulle, näytin ruutua kohti, kysyin missä ruutu, missä ruutu ja annoin käskyn ruutuun! No eipä se sinne mennyt ei, mutta niin vähän odotinkin. Jäi johonkin ruudun eteen, sitten kävi ihmettelemässä yhden tötsän edessä, ei hajuakaan siis hommasta. Oorrait. Hetken mietin, että millee lähetää sitä sitten lähestymään. Mä vaan koen, että Ifalla siinä on se, ettei se nimenomaan hahmota niien tötsien merkitystä siinä hommassa. En siis halunnu namia tai kosketusalustaa sinne, koska sitten se kattoo vaan sitä eikä niitä tötteröitä. Päätin lähestyä asiaa sitten sillä, että jätän koiran odottamaan, kävelen itse ruutuun, kuiskin siinä että tässä ruutu, ruutu, tässä ruutu, palaan koiran luo, hetsaan taas vähän missä ruutu missä ruutu pannasta kiinni pitäen ja lähetän. Ja tämähän toimi aika hyvin! Otin kahdesta suunnasta ja aika hyvin se alkoi sitä hahmottaa. Loppuun tein sellasia, etten enää näyttänyt sille ruutua, olin vaan käskenyt sen sivulle, kuiskin sille tuota missämissä ja käskin, ihan ilman mitään eleitä, ja tadahhh.

Oksennan kyllä ehkä ton mun äänen takia mutta jos muteette videon niin säilytätte kuuloaistinne. 😀 Anyway. Ei jää ihan eteen eikä mee ihan taakse, vaikka ehkä niinku… no enemmän se jää eteen kuin taakse. Mutta sinne se kipittää. Lisää varmuutta ja pidempi matka niin todennäköisesti löytyisi enemmän laukkaakin. En viitsinyt tuon pidemmälle ruutua ottaa, siis että koittaisin käskeä maahan ja näin. Pidättäydyttiin ihan vaan ruutuun hakemis -treenissä. Olen tyytyväinen. Ruudun jälkeen pikkusen seuraamista taas, että naksuttelin oikeasta paikasta ja liikkeen lopuksi perusasennoista. Pitkässä kaaviossa koko homma kusee selkeesti enemmän, ilmenee haahuilua, paikka elää sivusuunnassa, jopa kontakti katkeaa… Ainakin tänään. Mut perusasennot löyty aina pysähtyessä! Jotain hyvää edes. 😀

Palattiin sitten sisälle ja halusin ahneena ottaa vielä metskua. Istuin sohvalle, laitoin metskun matolle ja annoin Ifan ihmetellä asiaa. Kävi tökkimässä sitä nenällä, muttei lähtenyt tarjoamaan. Pyysin sitten vähän että no, toi mukaan, ja khah, nosti! 😀 Ihan ilman mitään jesareita! Metsku sellaisenaan! Vitsi mikä piski. Wau. Hirveä palkka siitä sitten ja uusintayritys ettei vaan sattumaa ollut. Nosti taas ja toi mun luokse ja irroitti vasta kun annoin luvan. Oolalaa. Koira tosin seisoi joka kerta, joten päätin ottaa kolmantena yrityksenä sellasen, että käsken sen istua. Ja hah, sehän istui. Metsku suussa. Jumalauta on se hyvä koira. 😀 Ai että oon tyytyväinen. Siitä taas superpalkka ja metsku pois ja treeni päättyi.

Loppuun voisin vielä esitellä tämän hetkiset treeninamimme. Olemme lähestulkoon täysipäiväisesti siirtyneet ziwipeakin lastuista Natural Menuun, uppoaa Ifalle tooosi hyvin. Tuota on puolentoista kilon säkki, ostettiin viimeksi Turussa käydessämme – kohta pitää santsata lisää. 😀 Sitten viimeisimpänä löytönä löysin Ifan ihan ultimate supersuosikkinameja Mustista ja Mirristä, nimittäin näitä Fish4Dogs -nameja. Siisus että toi on ihan hulluna noihin. 😀 Meillä oli joskus kauan aikaa sitten tuollainen purkki kun vissiin sain sen silloin jostain, ja nyt kun sattumalta ohimennen näin noita lisää Mustissa ja Mirrissä niin oli samantien ostettava. Toimii. 🙂

Reenattiin taas ulkona

Oikke ulkona! Aatelkaa! Pääsin eilen töistä pois viiden aikaan ja samantien kun pääsin kotiin pakkasin koirat ja namit ja kaikki maholliset mukaan ja käveltiin tuohon läheiselle pallokentälle. Ohjelmassa siis treenit molempien koirien kanssa. Ifan kanssa tehtiin tosi kaikenlaista, kohokohtina paikkistreenit!

Liksun kanssa – no – hassuteltiin. Hienoa kun käskee sitä että “tötsä”, eli sen pitäisi kiertää tötsä, niin se hyppii paikallaan kuus kertaa ympäri. 😀 Väääääähän eri juttu kuin mitä pyydettiin… Ei siinä mitään, intoa ainakin piisasi. 😀

Ifan kanssa otettiin seuraamista, jota koitin videoida mut yksinään se oli mahottomuus. Mut sen vähän mitä näin niin se seuraaminen oli ihan kamalaa. Kamalan väljää. Hyi olkoon. Jossain kohtaa sitten vähän imutettiin sitä ja heti lähti paranemaan. Hyvä. Rally-puolen juttuja otettiin, harjoteltiin odottamista siinä kun käännyn ja otan askelen oikealle, “ali”-käskyn jälkeen oikealla puolella seuraamisen jatkamista ja siinä spiraalin ja pujottelun tekoa. Kentällä ku oli sellaset ihan jättimäiset työmaatötsät niin ne toimi meillä spiraalin ja pujottelun tötsinä. 😀 Aika yllättävän hyvin toi pysy oikeella eikä koittanu paljoo tulla pois sieltä. Mietin myös oikealle sivulle tulemisen opettamista, joten vähän alkeisharjoiteltiin sitä.

Jäävät kokeilin, mut “seis”-käskyllä toi painu maahan. 😡 Vaikka olin antanut vihje-eleen ensin. Prkl. Toistettiin sitä useempi kerta että saatiin toimiin. Sit niitä maahanmenoja ja ne oli hyviä. Kokeiltiin myös kaukoja, maasta istumaannousua, otin jostain 3 askeleen päästä, nousi aina ekalla. Jeeeee. 🙂 Aiemmin mainituilla tötsillä otettiin myös ruutua! Ensin kaks kipolle lähtetystä, sitte yks kipoton lähetys, kipollinen lähetys, kipoton lähetys ja loppuun kippo väärinpäin lähetys. Kippo väärinpäin -lähetyksen tarkoitus oli että Ifa menee siihen kipolle, jonka alla on namia (pysyy ruudussa), siinä käsken seisoa ja sitten maahan. Ja ihan ok sujui tuo! Paitsi että piti enemmän huutaa Ifan huomio ensin mutta no, pikkuvika… 😀 Köh.

Yllättäen… otettiin myös paikallamakuuta. Dyndyndyy. Päivä oli lämmin, mutta tuulinen. Ajattelin että tuuli haittaisi virettä enemmältikin. Eipä haitannut. 10 askelta laskien viiteen, 15 askelta laskien viiteen, 15 askelta laskien kymmeneen, 20 askelta vapautus about heti, 20 askelta laskien ehkä seittemään ja sitten, kymmenen askelta ja minuutti. Ja se pysyi!! Vähänkö siistiääää. Siis kenttä, ei oma kotipiha, ja pysyi minuutin. Eikä tärissyt. Ihan mahtavaa! Kyllä se tästä vielä…! Jossain kohtaa pitää kattoa mikä on se vaadittu matka ja kokeilla sillä. Sitte pitää pidentää sitä aikaa. Sitten pitää lisätä koiraseura ja vieraammat kentät… Ääk…

—————————————————————-

Tiistaina kävin itse Nummelassa kennel Pikkujalon hakutreeneissä. Oli mukava olla paikalla, vaikkakin ilman koiria. Ja ehkä parempi niin. Aivan todella upeat puitteet, saatampa olla “pikkuisen” kateellinen talosta ja sen pihapiiristä. 😉 Ihan… ihan tosi vähän vaan… Niinkun että… mites jos adoptoisivat mut sinne asumaan… Krhm. 😀 No ehkä takas asiaan. Ensin katteltiin rauhassa kun treenattiin pari muuta koiraa ja samalla saatiin opastusta et mikä on homman nimi ja minä ainakin kyselin läjäpäin tyhmiä(kö?) kysymyksiä. Lopulta päästiin sitten itte maalimiehiksi ja olihan tuokin aika jännää. 😉 Vähän pelkäsin että kun metsään mennään niin siellä on takuulla hyttysiä et mahdanko tulla hulluks ja huutaen juosta pois sieltä ja hiekka lentäen kaasuttaa meneen vannoen etten enää ikinä palaa. 😀 Onneksi kaupasta aiemmin ostamani hyttysmyrkky osoittautui luotettavaksi toveriksi ja saa vakituisen paikan tiistai-iltojen hakumetsissä. Ensiviikolla, siis 26. päivä, jos sää suosii niin mun koirat lähtevät kans mukaan kokeilemaan. Eihän me varmaan muulla alotella kuin makkararingillä, mut toisaalta mun koirat – no – niille sekin voi olla hankalaa. 😀 Mut odotan innolla!!!!

—————————————————————-

Ja vielä lisättävä, kun tänään töissä koin päivän piristyksen. Käännyin isommalta tieltä taloyhtiölle vievälle tielle, jossa on siis luukkuja neljässä eri kohtaa. Näin että toisena jaettavien luukkujen lähistöllä oli mies koiran kanssa, hitto, näyttää ihan beussilta, voiko se olla… Himputin pikanen ekojen postien jako ja talla pohjassa koiran luokse. Ikkuna auki ja eiku huutaa omistajalle “Onko se beussi?? Saako tulla kattoo? :D” Ja oli se beussi!! 11v narttu löytyi sieltä. Hiiiiiemaisen saattoi postinjako viivästyä kun piti jäädä juttelemaan miehen kanssa. 😉 Piristi kyllä päivää aivan tajuttomasti tuollainen spontaani beussin näkeminen, tuohon asti olin ollut ihan koomassa eikä olisi mitään jaksanut, mutta loppupäivän suorastaan lensin luukulta toiselle ja talolta toiselle. 😀

Sivulletuloja lenkillä

Jäi eilisistä treeneistä taas lihapullan paloja yli, joten otin ne mukaan aamulenkille metsään. Sai koiratkin olla vapaana, koska niiden hallinta on huomattavasti varmempaa lihapullien voimalla. Kahdesti lenkin ainaka otin Ifan kanssa sivulletuloharjoituksen. Ensimmäisellä kertaa teimme kolme sivulletulosarjaa niin, että ensin ohjataan namin kanssa sivulle, sitten siirrytään koiran eteen ja ohjataan sivulle käsi samalla tavalla supussa kuin namin kanssa, mutta ilman että kädessä on namia. Musta tuntuu että Ifa ei tienny, että mulla ei ole namia siellä, koska se tuli kaikki kolme kertaa tosi hyvin, heh. Mutta tajusin vasta jälkikäteen tehneeni itse pienen mokan, nimittäin annoin valmiina odottamassa olleet namit oikeasta kädestä, kun olis pitäny siirtää ne vasempaan ja antaa siitä koiralle. No, tuli sentään sivulle, vaikkei ollut nameja. Se oli pääasia.

Toisella tauolla tein vain yhden sivulletulosarjan. Ensimmäinen namilla meni tosi hyvin. Siirryin Ifan eteen ja annoin käskyn “sivu”, ja aloin ohjata vasemmalla kädellä, jossa ei namia. Ifa aloitti vähän hitaasti, ja vilkaisi mun oikeaa kättä, jossa ne namit oli, mutta tuli kuin tulikin sivulle hienosti istumaan! Jeejee hyvä hyvä! Sitten muistin siirtää namit vasempaan käteen, palkata siitä, vapauttaa ja jatkaa matkaa kotiin.

Pihatreenit

Aiheena hyppy ja liikkeestä seisomaan jääminen.
Eikös sitä niin sanota, että monta lyhyttä treeniä päivässä on tehokasta? Eikä vaan yks pitkä silloin tällöin. Mietityttää kyllä kuinkahan epäfiksua tää mahtaa olla ollu, meinaan treenata tänään jo kahdesti, kun on illalla vielä tokotunti. No, treenattu mikä treenattu. Tunnilla käyn sit minä oppimas, ei Ifa.

Tuli sellainen “hmm no mitähän tässä nyt tekisi”-hetki koneella ollessa, joten päätin taas treenata Ifan kanssa. Ajattelin kuitenkin, että välissä ois kaikille (minä+Liksu+Ifa+Remu) hyvä saada raitista ilmaa, joten eikun tohon pihalle treenaamaan. Mua on vähän häirinny se, miten Ifa viime treeneissä kolmesti peräkkäin kiersi esteen, joten päätin treenata sitä. Heh, kotitekoiset esteet kunniaan. Kaks keittiön jakkaraa nurin nurmikolle, harjanvarsi puomiksi ja joku riepu päälle, että näyttää kiinteemmältä, ei näy läpi. Tuosta tuli vielä melko matala este, niin jossain välissä korotin laittamalla skeittilaudan molempien jakkaroiden alle. Naurakaa vaan! Niin minäkin teen. Sitten käsketään muut koirat pysymään terassilla ja otetaan Ifa nurmikolle.

Ensin tein niinkuin ollaan treeneissäkin tehty. Koira sivulle perusasentoon, käsken sen odottaa, vien nameja esteen toiselle puolelle (tällä kertaa tosin nurmikon sekaan, ei lautaselle, en tiedä oliko fiksua…), palaan koiran viereen ja kun se katsoo mua niin käsky “hyppy”. Ifa hyppäs oikein hyvin pelkästä käskystä! Olisko ehkä kerran tarvinnu mun ottaa askel siihen tai näyttää kädellä että “juujuu, hyppää vaan”. Hyvin sujui. Pari kertaa “kävin hakemassa” Ifan toiselta puolelta, siis että menin itse sitten perässä ja käveltiin taas esteen toiselle puolelle uutta hyppyä varten, jonka jälkeen päätin kokeilla, saisinko Ifan jäämään seisomaan esteen toiselle puolelle paikalleen niin, että pääsen käveleen viereen ja antamaan “istu”-käskyn. Aikansa Ifa tuhisi niitä nameja sieltä nurmikolta, kunnes alko siirtymään mua kohti sillee “no kai ne loppu, saanks lisää/mitä nyt tehää?” Sanoin sille “seis” ja näytin kämmentä kun se lähestyi estettä, mutta hyvissä ajoin niin, ettei se pääse hyppäämään takaisin. Onnistui!! Ai että sai kuulkaa koira kehuja sen jälkeen!

Sit halusin kokeilla hyppääkö se vaikka en olis vieny nameja toiselle puolelle. Otin Ifan sivulle ja sanoin hyppy. Ja sehän hyppäs!! Uskomatonta! Vähän se koitti ettiä nameja, mut palas nopeemmin takas esteen läheisyyteen, sanoin “seis” ja kiersin sen viereen. Pari askelta se otti kääntyen sillee enemmän mua kohti, mutta kuitenkin! Jeeeee! Vaihtelin sitten edellisen ja tämän harjoituksen (siis nameja esteen toiselle puolelle vs. ei nameja sinne) välillä muutamia kertoja käskien koiran aina seisomaan esteen toiselle puolelle. Ehkä kahdesti Ifa meinas istua ennenku olin päässy viereen tai jo viereen päästyäni ennen käskysanaa. Niitä kerkee vielä hiomaan, pääasia oli se, että hypyt suju ja sain sen jäämään seisomaan toiselle puolelle.

Tuo este jäi vielä matalaksi, joten koska halusin treenata hyppyä korkeammalla esteellä, ettei vaan kierrä, niin korotin estettä (skeittilaudoilla). Nyt hain sisältä tassin avuksi. Ifa sivulle perusasentoon odottamaan kun vien tassin, ja lihapullia sen päällä, toiselle puolelle estettä ja palaan takaisin. Jätin vähän pidemmän välin esteeseen, että se saa paremmin vauhtia hypätä. Palasin koiran viereen, katsekontaktilla lupa ja “hyppy”-käsky. Ja sehän lähti! Hyppäs oikein vauhdilla eikä puhettakaan mistään esteen kiertämisestä! Hyvä Ifa!! Kyllä oli kuulkaa niin hyvin menneet treenit ettei vähään aikaan oo toisia samanmoisia ollukaa! Muutama tuollainen korkeampi hyppy otettiin ja sitten jätettiin hyppäämiset sikseen.

Jatkoimme vähän samanteemaisella harjoituksella, eli seuraamisesta seisomaanjäämisellä. Tämäkin harjoitus tehtiin siis meidän pihalla nurmikolla. Ifa sivulle perusasentoon, minä liimaan namikäteni jalkaan (vain kuvainnollisesti) ja sanon pirteästi “seuraa” ja lähden kävelemään eteenpäin. Muutaman askeleen päässä sanon “seis”, näytän käsimerkin ja käyn vähän matkan päässä kääntymässä. Ifa seisahtui aika hyvin! Kerran se taisi ottaa pari askelta eteenpäin kääntyessäni kauempana, mutta muuten pysyi hyvin paikallaan ja pysyi seisomassa kunnes pääsin viereen sanomaan “istu”. Jeeeeeee~. Välillä jätin Ifan seisomaan vain käsimerkillä ja käskyllä, välillä antamalla käskyn jälkeen namin siihen seisomaan pysähtymiseen. Nyt se taas osas vaikka ja mitä! Tuli hyvä mieli. Siihen oli hyvä lopettaa treenit siltä erää. Illalla sitten taas stooria tokotunnista!