Tag Archive | veto

Vetoja

Ifa innostu eilisestä vähä pidemmästä lenkistä (jotka valitettavasti ei oo meijän jokapäivästä arkea vaikka ehkä kyllä pitäis) ja nyt se on ihan piip piip wiip wiip uuudestaaaaan, teletapit, teletapit~! Treenasin ton kanssa päivällä sitä käsillää kävelemistä, oli ihan ok treeni, oli yks aika tosi hyvä nosto, näitä jatkettakoon edelleen. “Näin moni (eli 3+ tästä lähtien…!) vaadittu treenikerta suotakoon koska temppu ei ole helpoin mahdollinen…” Tuon lisäks treenattiin myös uutta temppua (taas), tällä kertaa sellasta ku peiton alle meneminen. En tiiä olisko ollu helpompaa treenaa ihan peitolla peitolla, oli vähän haastavaa treenata ihan ohuella fleecekankaalla. 😀 Hyvä pointti Anna, seuraavaksi kokeilenkin ihan peitolla. Eli siis tempun idea että koira tunkee ittensä peiton alle. Tietty fleecekankaas on enemmän haastetta ja se on Ifalle sopivampi peitto ku ihmisten iso peitto (varsinkin untuvapeitot joita mä rakastan). No saa nähä kummalla (ellei kummallakin) se oppii tempun tekeen.

Koira tosiaan noista huolimatta piippas edelleen että jotain tarvis tehä. Jasmine sano että paree totutella, tollasta se voi olla beussinki kanssa. Ainoo vaan että beussin kanssa voisi mennä metsään/pellolle heittelemään keppiä/lelua ja treenata ulkona kun ei sade haittaa, beussin kanssa voisi myös pyöräillä sateesta huolimatta, Ifan kanssa se koko pyöräily on vähän niin ja näin. Mä muuten haluaisin beussille sitte sen kickbiken… Tai siis itelleni, mutta beussin kanssa. Ärsyttää ku välis ihmiset juoksee/pyöräilee/kävelee nii vierestä ohi antamatta yhtää tietä vaik kui reunas menis. Ni jumankaut sikku tuun beussivetosen kickbiken kans vastaan ni jo on kumma jos ei rupee tietä tuleen!! Eilen lenkillä myös juoksi yks lenkkeilijä nii likeltä et hyvä jossei paidanhihat osunu toisiinsa ja jäin miettiin että mikä ois sellanen hieno jäynätemppu tollaseen, tyyliin olis sellanen lähetyskäsky jolla koira siirtyis sen likeltä ohittaneen ihmisen sivulle suorittaan hienoo tottiksen juoksuseuruuta. 😀 Got any better ideas?

No mut mietin sit et mitä piruu ton piskin kanssa voi tehdä. Siis Ifan. Ku ei jaksa hinkkaa noit vanhoi temppui, ei viitis lähtee pyöräilee, tokokaan ei nyt just oikee maistu, rallyn AVO:n liikkeet on kasas, hablaaahh… No hei, vetojuttuja! Niitä ei oo tehty pitkään aikaan! Tsädääm! Valjaat oli sentään tallessa (ihme), ja joustavan narunki olin just löytänyt joku päivä (wuhuu!). Sidoin jonku pienen kangaskassin ja vanhan muun kangasrievun sopivaks klöntiks ja eiku narun perään ja menoks. Eka menin ihan silleen että naksuttimen kanssa naksutin kun toi itte käveli eteenpäin niin että veti tota perässään. Aika nopeesti se naksulla tottu siihen ja hyvin miellyttävää, että häntä rupes löytymään. Nyt saatiin hommasta miellyttävää, yes!!

Aika pian löydettiin tosin eka ongelma. Eli Ifan tokovaihde. “Ai mitä, eiks vetohommis ookaa idea et koira kävelee sun sivulla ja kattoo sua kokoajan?!” Miten vaikeeta voi olla saada koira pois seuraamisesta… No eipä tässä sitten auttanut muu taas kuin hakea kaksi namirasiaa ja laittaa toinen toiseen päähän pihaa ja toinen toiseen. Laitoin aina kannen päälle namin, sitte käskin koiran vetää toiselle rasialle, siellä ollessa taas nami kannen päälle, uukkari ja veto toiselle rasialle jne. Toistettiin tätä tossa jonkin aikaa, koska nyt pääsen remminmitan koiran taakse, pääsen antamaan veto-käskyä, vaihtelemaan puolta koiran takana jne. Paljon hyödyllisemmän tuntuista. Tästä olis nyt vaan pitkä ja kivinen tie rasioiden siirtelyssä kauemmas ja kauemmas. Suunnathan toi osaa. Tai kaippa se riippuu siitä että mitä mä tolle olen oikein opettamassa. Ihan hyvä huomio tämäkin taas… Että oliko tää tarkotettu enemmän ns. taakanvetotreeniks, vai canicrossia varten tehtäväks treeniks… Hitto sitä canicrossia pitäs päästä kyllä harjotteleen joskus, mutkun siihen tarvis avustajan. 😐 Jaskaaaaaaa……..

Kuitenkin, tämä oli hyödyllistä, koska nyt on hiljainen koira. 😀 Ulkona ei siis enää satanut, mutta maa oli kuitenkin märkä. Vaan eipä haitannut menoa! Ihan mahtavaa. Nyt pitäs sitte lähteä lenkille ja suihkuun, vaikka pitäis nukkua jo ja huomisen ruokakin on tekemättä ja ääääää. D: Voisko joskus vaikka olla ajoissa liikkeellä?!

Advertisements

(Rally- &)tokoja ja vetoja + ntlyistä

Kaikkea! Hitsit mikä päivä. Minunhan siis PITI mennä nukkumaan eilen hyvissä ajoin, mutta kuinkas kävikään. Sain unta puol yhdeltä yöllä (no, menin sänkyynki vasta 12), herätys 05:00. Eli 4½h unta. Siitä sitten Kilon kautta Turkuun. Saila ja Aidan kehässä ja hienosti menikin, AVO ERI1 SA! Eikä se Espen Ength turhan paljoo SA:ta jakanut. Harmi kun PU-kehässä eivät enää sijoittuneet. Mut hienosti meni enivei! No ei sii mitää, pyöriskeltiin siellä sit vähän shoppailemassakin. Ostin Ifalle tollasen kennelliiton kansion kaikkii papereita varten, jee, nyt meilläkin oma! Toisena ostoksena lähti joustohihna mukaan! Yesh! Juuri kun olinkin kaivannut sitä. 😀 Nyt sitten saatiin. Päivän ainoo ikävä puoli, että Remu joka juoksuisena lojui kotona, olis ollu ainoo veteraani. 😦 Mutta empä sitä ollut mukaan ottanut. Se siitä sit. No, ei voi mitään. Joskus siinä ööööö yhden?? aikaan lähdettiin ajelemaan pois Turusta, pyssättii matkalla syömää ja sellasia. Matkan päätteeksi saatiin Sailalta pieni heijastinpala joka sopi hyvin meijän joustonaruun, kiitos, tuli heti tarpeeseen!

Kotona sitten kärsin hirrrrmusesta koomasta useemman tunnin puol viidestä eteenpäin. Jossain kohtaa kooma sitten hävisi ja no, arvatenkin, luvassa oli siis koirien treeniä. Näin niinkun, kertaakaan rally-tokon AVO:ssa kisaamattomana, ronskisti avasin rallyliiton sivut ja eiku kattomaan VOI:n kylttejä. 😀 Että mitäs sieltä ei osata… Hmmm, uukkarit samaan suuntaan puolta vaihtaen ja liikkeestä suoraan 3 askeleen peruuttaminen… Niin ja noi liikkeestä perusasentoon, seisomaan ja siitä istu/maahan. Ja eikun harjotteluun! Ensin noi seisomisesta istu/maahan. No istumises ei tietenkään mitään, mutta se maahanmeno meinaa olla niiiiin istumisen kautta, että sitä vähän muistuteltiin. Tai kun se ei sivulla sujunut, niin otettiin pelkkii seisomasta maahan -harjotuksia. Ei niissä sillee ihmeellistä. Sitten seuraavaksi vuoroon se peruuttaminen. Kun tekee sopivanlaisen hidastuksen alkuun niin hitsit sehän toimii! Sain jopa videolle! Paitsi että tossa hidastan liikaa kun se kerkee istumaan jo matkalla, mutta silti, aika pätevä otus! 🙂

Noh sitten noi käännökset. Suurin haaste oikeelle käännöksessä oli, että mä tajuan mitä tehdä. 😀 Mut pienellä käsiohjaamisella noihan saa hyvin menemään. En tosin tiiä paljonko voivoissa saa ohjata käsillä. Mut ei nuo mitään mahdottomia ole opettaa! Kyllä niistä vielä hyvät liikkeet saa. Ifa oli muutenkin AIIVAN into pinkeenä ja ai että kun oli täpäkkää seuraamista!

Sitten otettiin niitä dändändää paikallamakuita. Otettiin kerran viikolla sellanen, että kauhoin perunamuusii ja lihapullan paloi ja vähä kastiketta kippoo takapalkaks, Ifa maate, suoriltaan oliko minuutti maassa ja vapautus. Ja toimi hyvin! Ei otettu sillon enempää. Nyt vähän sama homma, tosin kippoon meni ripaus jotain lasagnea ja kinkkuleikkeleitä. 😀 Kuppi taakse, koira maahan ja 40sek maate. Vapautus ja kehut. Uus kipollinen, 50sek maassa, vapautus ja kehut. Ja niien päälle vielä yks ihan 5sek makuu, ettei aina vaan pitkää. Hyvin sujui. Näitä lisää, kyllä se tästä. Nyt ei ees ollu silleen varsinaista alustaa. Ihan suoraan matolla vaan siis. Makuulta aina vapautin silleen että oli korvat levollisesti pystyssä. Ei mitään luimimisia palkata vapautuksella. No, siinä illan rallyt ja tokot.

Seuraavaksi Liksu sai näyttelyseisomistreenit ennenku puin ja valjastin sen. Tein ovelat ja tänään laitoin kaksi kippoa pihalle. Toisen pihan toiseen päähän, toisen toiseen päähän. Molempien viereen ylös toisissa kipoissa namia. Eli juostiin yhelle kipolle, Liksu söi namin, laitoin uuden ja juostiin toiselle kipolle, Liksu söi namin, taas nami kippoo ja juoksu toiselle kipolle jne. Eli juostiin aina poispäin toisesta kiposta jossa oli nami sit tavallaan jo valmiina. Ja tosiaan vyö ja uusi joustohihna heijastinpalalla käytössä. Tää homma toimi ihan hyvin. Toiselta kipolta Liksu lähti aina vähän huonommin liikkeelle, mut lähti kummiskin. Kyllä se ehkä tästä… Ifakin pääsi tottakai koittaan, mut se ei menny ihan yhtä hyvin. Loppua kohden parantui tosin. Se vaan selkeesti vähän varo niiden edelliskertasten suuntasekoilujen takia. Voivoi. No mut paljon lisää treeniä niin ehkä siitä viel jotain tulee. Tai sitten…

Tehdään niin kuten lenkillä! Otin vyön ja valjaat mukaan lenkille, laitoin ne Liksun päälle. Arvoin hetken sitä koska mielestäni Sailalta kuulemani vinkki oli hyvä; valjaat päälle vaan juostessa ettei koirat opi että valjaissa voi nuuskia. Aattelin kummiski et gwääh LIKSU, kamoon, sen kaa nyt ikin mihinkää pääse ni mitä sen kans nyt voi väärin tehdä. No, täytyy sanoo, olis pitäny noudattaa sitä ihan siks että saakeli kun meinas mennä HERMOT kun Liksu vaan pelleili ja pysähteli ja kaikkee. Päästiin kummiskin tonne ladulle asti, jossa oli tarkotus koukata ihan pikkupätkä kiertäen vähän työmaa-aluetta. Siinä se Liksu vasta innostukin. Päädyin sit vähän kokeilee, että mitäs jos juoksis… Ja noniin johan rupes lyyti kirjottaa!! Ifa mukana kirittämäs nii voi jessus, nehän paineli menee oikee vauhilla. 😀 Vähän oli sellanen olo että “toiset valjaat ja jakaja, nyt, heti!!” Mulle tulee canicross-harjavaljakko!! 😀 Ihan takuulla tulee. Oottakaa ku saan toiset valjaat ja jakajan…! Sit ruvetaan treenii tuplana. Yeahh. Sitten joskus loppukeväälläkesällä voidaan startata kisoissa. 8) Saakohan siel mennä tuplakoirakolla? En tiiä, pahoin pelkään ettei, mut no, ei se estä treenaamasta. Oli juoksuohjelmasta muutenki vapaa tänää mut en voinu vastustaa kiusausta pinkoo meneen tuol kun noi kerran suostu juokseen. Sit tultiin jalkakäytävälle, mut ei ne siin enää suostunu spurttaamaan, höh… No, siinä kohtaa otin Liksulta valjaat pois ettei “opi vääryyksiä”. Loppu lenkki sitten tehtiinkin sellasta mutkaa että huhhuh. 😀 Kun halusin niitä suuntia opettaa, ni sit kääntyiltii vähä joka mahollisest risteyksest sillee joo oikee vasen oikee vasen, yks mentii suoraan siks et koirat niin halus kääntyä, tulipa siis sitäkin vähän harjoteltua. Ja onneks oli parit namit taskussa, ku Ifa on taas alkanu vinkuu koirille lenkillä nii sain sen kitkettyy heti pois. Se koitti yksille vinkuu, kutsuin sitä nii että ku se katto mua nii nami lensi ja siitä se sit lähti. Seuraavista sitte seurautin Ifan ohitte eikä se enää ees kattonu sitä toista koiraa puhumattakaa mistää vinkumisesta, jee!

Niin että nyt on sitten jokseenkin väsy mulla. Kello puol kymmenen. Mmmmhhh… Huomenna agi. Viikon päästä Ifan hieroja. Jos se ketale alottaa sen juoksunsa ennen sitä nii nyljen sen…

Päätin myös, että en saa ilmottaa Ifaa yksiinkää virallisiin näyttelyihin ennenku sen pöytäkäytös on kunnossa. Siihen asti treenataan kotona ja mätsäreissä. Pitänee aktivoitua mätsäririntamallakin… Lähtee niihin sellasella treeniasenteella ja vaikka pyytää aina tuomarii syöttelee sille namei pöydällä. Pitää vähemmän kiirettä kehässä! Ottaa se oma ansaittu aika. Näin teemme.

Likita the CaniCross-lupaus

Joo mää taian tehä Liksusta mulle CaniCross-koiran. 😀 Otettiin siis äsken taas vetotreenejä pihalla. Tällä kertaa en laittanut perään raahautumaan mitään, vaan omille lanteille keikkumaan Tiialta (kiitos!) ostamani vetovyö. Liksu oli siinä sit ihan hinkuhinku joten olin että fine, puetaan se ja otetaan eka sen kanssa. Ja voi hahhah sehän oli ihan hurjana. 😀 Se niinku, kipolta poistuttaessa se hyppi neljä kertaa ympyrää peräjälkee ja loikki sinne tänne nii onnessaa et meni kerran turvalleen ja… 😀 IHAN intona. No treenittiin sit siin kävellen vähän aikaa, kunnes rupes näyttään silt et ei tää ei kävellen suju, ei se koira viitti vetää enkä tiiä millä saan sen vetämään. Mut ehkä juosten onnistuis… Ja onnistuhan se! Siinä Liksu sitten painelee meneen oikeen vauhdilla! Ei se kyl lantiolla kauheesti missään tunnu kun ton kokonen painelee meneen, mut tulipa ite juostuu siinä samalla hiki pintaan. Hyvä hyvä. Otettiin jopa silleen että mentiin käytännössä kahen kulman taakse kiposta ja juostiin sinne eikä mitään ongelmaa. Sitten koira vaihtoon. Ifan kanssa oli aika pitkälti sama homma. Sekin ihan hyvin vetää juostes mut ei ehkä ihan samalla innolla ku Liksu.

Treenissä on kumminkin ilmennyt nyt muutama ongelma… Tai ei silleen suoranaisesti ongelma, mutta pari asiaa mitkä pitää korjata ja tehdä toisin. Ainoo että mä en voi tehdä niitä toisin. Ei ole avustajia. 😀 Nimittäin se, että nyt juostaan kokoajan samaan suuntaan, kotiinpäin kipolle. Ok, mut mä haluan että ne juoksee myös poispäin kotoa. Pitäis olla kippo toisessaKIN suunnassa. Nii että palloteltasiin kahen kipon väliä. Koska nyt Ifa varsinki, kipolta poistuttaessa se kävelee mun takana. HUOH. 😀 Niin oikeeta toimintaa vetovaljaat päällä ettei tosikaan. Mut tosiaan siks olis hyvä jos olis avustajat pistämässä kippoihin aina namit. Ei tulisi tota “raahaa koira kipolta kauemmas että voit aloittaa”.

Toinen juttu on, että niin, pitäis vissiin opettaa ne suunnat. Oikee, vasen, jne. Tuo otetaan heti harjoitteluun tänään iltalenkillä. Huomasin sen tossa Ifan kanssa kun halusin lisää kulmia reittiin siirtämällä kippoa yhdellä käännöksellä. Ei siinä mitään, mutku sen jälkeen siirsin kipon takas suoralle linjalle niin toi ei ikinä muistanu missä se kippo oli. Eli pitäs opettaa ne suunnat. Suoraan, oikee, vasen. Ei tulisi näitä. Nyt mun mokana selkeesti Ifalla vähän epävarmuus kasvo ku korjasin sitä aina siitä vasemmalle kääntymisestä, että ei se kippo siellä ole. Voi tyhmyys. 😀

Mut operaatio canicross-Likita… Joo kyllä se riekkua tykkää mutta *paskasta naurua* sanompa vaan jos se pitäis saada juokseen yhtäjaksosesti pidempää matkaa. Ei tuu onnistuun. 😀 Tai kai onnistuis, jos harjottelis tarpeeks, mut äää. Se vaatis Liksullekki kunnonkohotusta. Sen kunto on varmaan ihan olematon. Onneks dobopallojen pitäis kai tulla viikon sisään. ❤ Ja sit pitäs sitä koirauimalaa harkita. Noiden lisäks Liksulle sopivinta liikuntaa on varmaan ihan vapaaliikutus. Koska se on jotenki sen olonen koira että sille ei sovi pakkoliikutus. Emmä voi ottaa sitä pyöräileen, ei se halua juosta silleen. Ku sen homman pitää olla kivaaaaaaaaaaa. Mutta no, en nyt lähde mitään uimala-aikoja samantien varailemaan, on nyt sen verta isompia rahanmenoja tiedossa ettei oikeen viitti. Mut kattotaan mitä tästä tulee!

Kattelin tässä VULin sivuja ja vissiin 3km on lyhin harrastelijatason kisaluokka? 3km… Mitäs mun juoksuohjelma sanoo… Jaahas. Kuuden viikon jälkeen pitäis pystyy juokseen 5km matka! Herranjumala toi kuulostaa kyllä hullulta. Vissii 4½vko päästä juoksen 5km! Noooooot. Tota ennenki ihan hulluja matkoja pitäs juosta, hui olkoon. Tai matkoja, AIKOJA. Nojoooo. No ehkä toi ohjelma toimii. Tai sitten ei. Jos ei niin otetaan vähän lisäviikkoja kevyemmällä treenillä. Mut siis tää meinaa sitä että MUN pitäis jaksaa juosta tollanen helpoin kisamatka kevyesti jo tossa 4½vko päästä? Nonni! Enää pitää saada piskit siihen kuntoon kans. 😀 Oolsprait, mistäs löydän 3km suoran jossa esteetön näkyvyys koko matkan? 😀 Nii että saan jonku sinne päätyy heiluttaa jotai joulukinkkuu. :’D Että koirat juoksee. Nii tosta tuli kyl mieleen että saako olla “duetto”? Saako vetää kaks koiraa samaa aikaa? Ei sillä, ei mul oo valjaita molemmille, mut jos se et molemmat on mukana nii vähän kiris toinen toistaan? Tai sitten ei…

Pitänee alkaa googlettaan millasilla harjotuksilla voi kasvattaa koiran kestävyyttä. Hmm. Löysin tällasen. Siinä sanotaan että on peruskestävyyden harjoittelua ja vauhtikestävyyden harjoittelua. Peruskestävyys 45-90min pitkäkestosta rauhallista liikuntaa, jota voi tehdä päivittäin. Vauhtikestävyyden harjoittelu lyhytkestoista, 30min tai lyhyempää, intervallityyppistä liikuntaa syke korkealla, voidaan tehdä 2-3 kertaa viikossa. Ja puhe alku- ja loppuverryttelyistä. Huh tuli kyl sellanen olo tosta et apua mitä haitekkiä tääki homma. Joo kuulkaa ku vedän tollasen 30min alkulämmittelyn 5min kävelyä, 10min ravia, 5min laukkaa, 10min ravia nii minä oon sen jälkee loppu ku pitäs hommiin ruveta. 😀 Plus et kui hiljaa saan oikeesti kävellä että noi vaan kävelis. Ja kui kovaa saan juosta että Ifa laukkais? Ei se laukkaa viittä minuuttia… Ei se halua! Kiva lukee tuolt sivun lopusta noita kipuoireita koiralla. Liksulla on joku… 3-4 noista? Ifalla ehkä yks. Et gg. Vissii revin rahat Liksunki kuvaamiseen… Kattoo sitten kun tulee se lottopotti. 😐 Varsinki nyt ku työt loppu taas. Käytännös. Ku kouluu nii vammasesti ettei oo sopivii päivii töille. No ehkä kesällä sitten.

Niin joo ja sit kämmäsin kans yhen asian. Miksen voi opetella lukeen ensin ja tekeen sitten… Eli. Hihnoja on kolmenlaisia. Kokonaan joustamattomia, kokonaan joustavia ja niitä osin joustavia. Omistan vain kokonaan joustamattomia ja yhden kokonaan joustavan. Ainoa vaan, että näillä ei saisi vedättää!! Fuck yeah, hyvä minä. Eli täytyy tästä siis hankkia sellanen osittain joustava kans.

Vetoja lisää

Koulu jatkui taas, kuitenkin vain aamupäivän tunnilla. Eli puolen päivän aikaan olin jo kotona pirteänä, joten eikun treenaamaan. Yöllä oli sitä paitsi satanut lisää lunta ja niin sataa muuten nytkin, jesss!! Olin vähän konsultoinut toisaalla noista vetohommista ja ohjeeksi sain alottaa jollain kevyemmällä joka ei pidä mitään ääntä, rätti, matonpala, joku vastaava. Kaivoin sitten kaapista käsipyyhkeen, käärin sen rullalle ja köytin kiinni. Sitten valjaat Liksulle. Hetkinen, niin, Liksulle. Ei Ifalle. Alotettiin Liksun kanssa. No Liksu nyt oli nakinpaloista ihan onnesta sekasin eikä se varmaa ees huomannu vetävänsä jotain perässään! Alotettiin kummiski senki kanssa ihan normeista pelkästään mun vetämisen harjotuksista. No sitte ku se ok eikä rievustakaan välittänyt niin no, se limupullo vaan perään! Eikä se välittänyt siitäkään. 😀 Liksu ei oo turhan herkkis tollasten juttujen suhteen. Siellä se sitten onnessaan kirmaili aina kohti namikippoa. En viittiny kummiskaa mitää painavempaa perään laittaa, aattelin et alotetaa iha kevyesti.

Liksun jälkeen arvoin hirveen pitkään että treenaanko viel Ifanki kanssa… Mut päätin sit kummiski treenata, saas nähdä kostautuuko se tänään agissa. Ehkä. Viimeinen kerta sitäkin jäljellä. 😦 Pitäiski muuten pilkkoa herkkuja. Mut toivotaan nyt että se jaksaa. Ifan kanssa tosiaan alotettiin kans taas niillä mun vetämisen harjotteilla. Sitku se alko vetää luvan saatuaan melkeen koko matkaa namikipolle hyvin, nii laitoin rievun perään. Sittekki tosin oli toinen remmi kiinni kans siellä valjaissa ja mä roikuin siel himmailees vauhtii ihan siltä varalta että jos se rupee riehuu/alkaa ahdistaa nii saan säädeltyä menoa. Mut ei siinä mitään ongelmaa. En tosin tiedä tiesikö se edes vetävänsä jotain muutakin kun mua. 😀 Mutta ehkä se tiesi et siel peräs jotain tulee, nyt oli vaan tarpeeks kevyt. Jee! Olin jo vähällä luovuttaa, mut nyt palasi usko että ehkä tää voiki toimia. 😀

Jossain välissä muuten pitää muistaa treenaa namikipolle vetoo nii että juoksen perässä. Totuttaa siihen. Ja juoksemisesta puheenollen, oon päättäny ite alkaa treenaa juokemista ku oli netissä hyvä ohjelma. Arvoin hetken ja käytiin sitten Ifan kanssa vetämässä se. Eli 5min kävelyä, sit 2min juoksua. Kääntyminen takaspäi, 5min kävelyä 2min juoksua. Huh, selvittiin! Ja sit pitäs illalla viel juosta agissa… 😀 Täytyy paikallamakuutreenit siirtää sitten huomiselle.

Ah niin kuvia vetohommeleista

Vähäsen treenasin vetoja Remunki kanssa koska se oli ihan täynnä virtaa juostuaan vkl pupun perässä Rantasalmella. Tai siis tuon nimissä sen pitäisi olla puhkipoikkiväsynyt mutta paskat, oma rasittava itsensä se on ja haukkuu ja riehuu minkä kerkee. Iskä kerto muutenki hurjia juttuja viikonlopusta… Oli Remu saanu melko tuoreen jäljen rusakosta tosi lähellä järvee ja lähti sitte juoksee sitä pitkin, sinne järvelle ja järvestä ylitte jonku 700m johonki saareen… Iskä ku seuras kännyst pannast signaalii missä koira menee. Oli sit iskä menny siihen rantaan ja jää petti kyl heti sen alta, kelas että noni se oli entinen koira sitte se. Vaan eipä sentään, oli jäät kantanu Remun. Huhhuh, hyvä niin… Riskaapeli elämä tuo mettäkoiran elämä. :S Vaan hyvin se 10½v mummo jakso siel jänön perässä painella. 😀 Johan tästä tulee olo että toi koira on ihan kuolematon! Ei se vanhene koskaan! Ja se muuten alotti juoksunsa ja päätin, etten sitten vie sitä sinne Turku KV:seen. :/ Ku matkaseurana olis uroskoira ja näyttelypaikalla juoksuinen Remu vois olla melkonen päänvaiva muille, mutta varsinkin mulle… Joten lähden sit ilman koiraa sinne kuskiks ja kuvaamaan.

Vetoilua

Kahtokaas!

Aivan, Ifa sai omat huskyvaljaat. 8) 25€ hintaan irtos tänää Mustista ja Mirristä. Samalla matkaan tarttui niitä sellasia lihatikkuja, samanlaisia ku millasen Ifa sai Tampereen rallyista oltuaan tuomarin suosikki. Se tykkäs siitä sillon nii hirveesti nii ostin niit lisää. 😀 9,90€ sai 20 niitä.

Harjoteltiin sitte kotiin päästyämme. Täytyy kyllä todeta, Ifa ei vieläkään tykkää siitä että siellä perässä tulee jotain. Oli se sitten limupullo tai rengas. Sitä ei haittaa yhtään kiskoa mua (canicross here we come!), mutta mitään esineitä se ei halua raahata perässään. Harmi. 😦 Tai no, en tiiä kannattaako viel heittää lapasia tiskiin, voihan sitä jatkaa totuttamista. Epäilen vaan etten ehkä osaa tehdä sitä ihan oikein. En osaa päättää millanen kohde vedettäväks olis hyvä. Ja siis oikeesti ongelma on varmaan se, että haluan edetä liian nopeasti. 😀 “Ääk, tää ei sujunutkaa heti, ei tää varmaa oo meijän juttu.” 😀

Mut tietty canicrossei vois varmaa harjotella! Paitti sitte juoksuvyö ja joustava naru olis seuraava hankinta mutta noh… Toistaiseksi pärjätään ilman 😀 Vois keskittyä noihin canicross-harjotteisiin seuraavaks. Tai ääh… En tiiä, jos jollain on hyviä ideoita niin otetaan vastaan. 😀

Paikkis ja veto

Joo, otettiin tosiaan sitä paikallamakuuta. Takapalkalla. Alotettiin 10sek makuulla, lisättiin joka kerralla 5sek aina 45sek asti, sitten otettiin vaan yks yksittäinen 5sek makuu ja lopetettiin siihen. Makuitten välissä tosin tehtiin muutakin, jatkettiin harjoittelua siitä pujottelusta. Tein vähän sitä jatkuvaa pujottelua käskysanaa toistaen että tajuaa käskyllä tulla ali myös oikealta vasemmalle, sitten kokeiltiin seuraamisesta ja heti parani. Hienoa. Vielä vähän lisää treeniä siihen niin hyvä tulee. Koitettiin myös harjotella sitä eteentuloa, mutta ei se kyllä vielä kovin hyvässä jamassa ole. Sitä pitää ottaa lisää.

Noitten jälkeen sitten Ifalle vaatetta päälle, valjaat niskaan ja pihalle. Yöllä nääs satoi lunta! Päätin että opetellaan vetojuttuja. Noi ei ihan oikeeoppiset vetovaljaat oo, paremmat on tarkotus hankkia, mutta ajoi asiansa näin alkutason harjoituksissa jossa tarkoitus vain tottua siihen että voi vetää ja on jotain painona. Ensin tein ihan sellasta että kippo maahan ja nami sinne, koira kauemmas ja käsken / vapautan / kehotan kipolle ja kehun kun vetää kun mä pidän narusta ja tuun mukana. Tehtiin tätä pari, ok, ei ongelmia. Sitte pistin narun perään tollasen puoliks vedellä täytetyn ison kokispullon ja harjoteltiin sillä. Ifaa ahisti ihan selkeesti se että perässä laahautuu kokoaika joku, mut pidin sillä viel kaulapantaa ja remmii nii sain ohjailtuu sitä ja lihapullalla palkkaa aina kun veti nätisti. Pyörittiin ympäri pihaa ja kyllä se siitä vähäsen rentoutui. Ei ihan kokonaan, mutta kyllä se vähän paremmaks meni. Ei kauheen pitkään tehty sitä, vähän tutustuttiin ja sit lähettiin lenkille mettään, sai Ifa juoksennella vapaana ja Liksu fleksissä. En todellakaan oo tottunu käyttämään fleksiä, pääosin inhoan niitä, mut totesin että Liksun kanssa vois olla ok ku enemmän liikkumavaraa ku en viitti vapaakskaa päästää kun ei se niin hyvin tottele. Ja hyvin toimi.