Tag Archive | voittajaluokka

Rallikiipa

Mä keksin tossa jossain kohtaa että haluaisin ilmottaa Ifan rally-tokokurssille. Tai no mähän haluan jatkuvasti kaikkea mahdollista, Liksun ja Mindyn doboon ja nose workiin ja Mindyn ja Ifan rallyyn ja tokoon ja koiratanssiin ja Mindyn BH-kurssille ja peltojälkikurssille ja ilmaisukurssille ja noutokurssille ja ja ja… Mutta koska Liksun ja Mindyn juoksut oli alkamaisillaan (ja mun rahat loppu), niin lopputuloksena Ifa päätyi rally-kurssille. Kurssiksi valikoitui Naantalin koirakoulun järjestämä, Outi Vormiston vetämä kurssi Vanton tilalla. Ja tänään oli ensimmäinen kurssikerta.

Ensin rakennettiin rata ja sitten odotettiin omaa vuoroa. Me suoritusvuorossa kolmansina. Ifa huusi kuin tapettava koko radan rakennuksen ajan. Ei onneks toki hävettänyt. Kun en edes käskenyt sen olla hiljaa, kun tiesin ettei se auta mitään. Eikä se meinannut pysyä hiljaa omaa vuoroa odottaessakaan. Tulkintani mukaan Ifa seilasi vähän siinä välillä, punniten tilannetta, että pitääkö paineistua vai ei. Näki kuitenkin kun tungin treeniliivin taskut täyteen namia, ja varmaan aisti sen että mä en oo kuolemassa jännitykseen ja lähti kehään ihan hyvällä fiiliksellä.

Rata oli sellainen mukavan haastava. Heti alkuun vasemmalla 360 asteen käännös vasemmalle, pujottelua eestaas, houkutusta, istu – askel oikeelle – istu, liikkeestä seis kierrä koira, 3 askelta peruuttaen seuruu, molemmat täyskäännös oikealle – puoli vaihtuu, ja oikealla sitten 360 asteen käännös oikealle, istu – eteen – oikealta oikealle, 270 astetta vasemmalle, istu – käännös oikealle istu, hitaasti, normaalivauhti, molemmat täyskäännös vasen – puoli vaihtuu ja vasemmalla jatkaen istu – 1 askel istu – 2 askelta istu – 3 askelta istu ja kaksi saksalaista.

Uusittiin radalla varmaan miljoona kylttiä. 😀 😀 Ensimmäinen uusinta tuli houkutukseen, ei siksi että Ifa ois menny houkutukseen vaan koska se keuli niin paljon että se oli jo koiranmitan mun edellä eikä palannu enää fiksusti takas sivulle vaan rupes kieppumaan edessä. 😀 Sit uusittiin se istu – askel sivulle – istu, koska mä en tajunnu että piti ottaa askel vaan käännyin paikallani. Sit mä vissiin uusin sen molemmat käännös oikeaan – puoli vaihtuu, koska mä taisin kääntyä ensin väärään suuntaan. 😀 😀 360 oikealle koira oikealla uusittiin myös, siit ei tullu hevon helvettiäkään. Eikä tullu siitä istu – koira eteen – oikealta oikeallekaan mitään, senkin uusin. Menin liian lähelle kylttiä ja Ifa törmäs siihen… 😀 Sit koira oikealla istu – käännös oikealle istu uusin myös, koska siitä ei tullut yhtään mitään. Sit mä uusin sen molemmat kääntyy vasempaan, kun siinäkin tapahtui jotain hämminkiä. Loppurata tais mennä sit ihan ok. 😀 😀 😀

Palautteena tuli, että ihanan innokas koira, joka tosi hienosti kääntyi 360 astetta vasemmalle vasemmalla puolen. Hyvää oli myös, että peruutus sujui kuulemma aivan mallikelpoisesti. Kisoissahan se viimeksi hajosi aivan totaalisesti, mutta nyt tuli kehut että tosi hieno peruutus. Hyvä, sen eteen on vähän tehty töitäkin! Vielä se lähtee liian väljäksi välillä, mutta kelpaa vielä rallyyn. Ja mä herkästi käännän liikaa ylävartaloa pahentaen koiran irtoamista, joten siihen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota. Sanoi myös, että kannattaa katsoa ettei koira ala ennakoida että aina vaan kolme askelta, vaan tehdä monesti vaikka neljän tai viiden askeleen peruutus. Tosi hyvin sujui liikkeestä seis kierrä koira, sen ainoat ongelmat oli siinä miten palkkaan. Hienosti meni myös noi 1-2-3 askelta istumiset välissä.

Kuvituskuvaa Ifan rally-kisoista Janakkalasta 2016.

2016-02-13_00054

Kuva: Tiia Hämäläinen / tollerwich.pic.fi

Oikeen puolen jutut ei menny yhtään hienosti… Joten niitä saatiin kotiläksyksi harjoitella lisää. Tarttis myös harjoitella, ettei Ifa hyppää namia kohti, vaan pysyy jalat maassa namin saadessaan. Mä en myöskään koira oikealla meinannut millään osata kääntyä paikallani oikealle, vaan otin aina askeleen. Siinä riitti hinkkaamista. Sit huomasin myös, etten käyttänyt systemaattisesti oikean puolen sivu -käskyä seuraamisessa. Kaiken lisäks oon unohtanu oonko käyttäny “heel” vai “vid” käskyä siinä……………….. Ei näin.

Edistämiseen saatiin myös vinkkinä ihan sitä että kun huomaa että nyt koira meinaa lähtee edistään ni sillon heti nami tohon vasempaan käteen ja sillä vähä muistutetaan paikkaa ja sit palkataan oikeasta kohdasta. Sitä täytyis tehdä kun toi keuliminen tuolla oli jotain aivan käsittämätöntä. 😀 😀 Mun tarvis myös olla vähemmän mämmikoura eikä tiputella nameja miten sattuu… Mutta eiköhän näissä kaikissa kehity.

Oikealle sivulle tulo oli Ifalle treeneissä jotenkin aivan käsittämätön ajatus. Saati se että siihen pitäis istua. Ja pitää jalat maassa kun annan palkkaa. Joten tätä treenattiin sitten heti kotona. Ei sillä näytä olevan hajuakaan mitä “vid” tarkoittaa. Namilla imutettuna toimii jotenkuten. Sit muistin, että on tehty sitä kosketuskepillä ja sen kanssa se sujui ihan kohtalaisesti. Totesin että tossa takapään käytössä siihen suuntaan on kuitenkin vielä sen verran sanomista, että otettiin sitten lörppö-tasapainotyyny avuksi ja harjoiteltiin siihen suuntaan pyörimistä. Aika hyvin se sujui. Koitin vaihtaa targetin pienempään, mutta meni vissiin liian pieneks kun Ifa ei enää tajunnu et pitää pitää etujalat siinä, ja päädyinkin lopulta palkkailemaan vaan siitä, että tassulla koski sitä uutta alustaa.

Summa summarum. Treenit oli tosi kivat ja kouluttaja todella hyvä. Joku meni hyvin ja saatiin lisää harjoiteltavaakin. Ifa ei vetänyt totaalipaineistumisia. Odotamme innolla ensi kertaa. 🙂

Advertisements

Rally-tokokisat JANKK 13.2.2016

Rally-tokon virallistuttua tuli voimaan 2v siirtymäaika, jonka loppuun mennessä epäviralliseen aikaan kisanneen koirakon tulee kilpailla virallisissa jos mielii säilyttää vanhat tuloksensa. No Ifalla on vanhastaan RTK2 ja yksi tulos VOI:sta, enkä todellakaan ole innokas aloittamaan alusta alokasluokasta. Tuo siirtymäajan 2v tulee täyteen tämän vuoden vappuna, joten alkoi olla vähän kiire päästä jonnekin kisaamaan. Varsinkin kun Ifan jo kahdesti Loimaalle ilmoitettuani jouduin perumaan molemmat kisat, toisen hampaidenpoiston ja toisen juoksujen takia. Tämänpäiväisiin Janakkalan kisoihin sitten onneksi pääsimme mukaan ja siellä tänään kävimme kehässä pyörähtämässä.

Yllättävää kyllä, jännitykseni oli tällä kertaa hieman matalampi kuin viikko sitten Ylöjärven koiratanssikisoissa.Varsinaisia tulostavoitteitahan meillä ei näihin kisoihin ollut, tavoitteena oli vaan päästä kehään asti ja suoriutua sieltä ulos niin, että kirjoihin jää sellanen merkintä että voittajassa kisataan. 😀 Muulla ei paljon ollut merkitystä. Vähäisetkin varovaiset toiveeni kohdistuivat varsinaiselle kylttiradalle. Käytösruudusta tiesin että saa tapahtua maailman seittemäs ihme että Ifa sen oikein suorittaisi, eikä mulle ollut mitään väliä sinänsä mitä se siellä tekee.

Kisapaikalla oltiin perillä siinä 11 maisssa. Meneillään oli juuri ALO:n palkintojenjako. Saatiin siinä välissä sitten sopivasti tsekkautettua Ifan siru ja mittaus kuntoon kisakirjan vahvistamista varten. Hauskaa kun mittaus oli aksapöydällä jonka Ifa vähäisissä määrin agilitya tehneenä tunnisti ja sinnehän se pomppas valmiiks ennenku ehti kissaa sanoa. 😀 Sitten kun sen käski alas laittamatta sitä uudelleen käskyn alle niin sinne pöydälle se sujahti samantien taas uudelleen. 😀 No olipahan helppo mittaus ja sirunluku. Todettiin sitten siinä Teron kanssa, että ei jumankauta täällä hallissa on KYLMÄ, mittari näyttää mitä lie 7 astetta plussaa ja voittajan kehääntutustumisen pitäis alkaa n. klo 12:50 melkeen 20 koirakon AVO:n jälkeen. Ei mittää, kamat ja koirat takas autoon ja ajelemaan ympäri Janakkalaa. Vanajanlinna tuli kierrettyä autolla pariinkin otteeseen. 😀 Palailimme kisapaikalle vähän ennen 12:30 juuri sopivasti seuraamaan AVO:n palkintojenjakoa. Siitä päästiinkin vikkelästi sitten rataantutustumiseen.

20160213_110544.jpg

Rata ei ollut mun mielestä kauhean vaikea. 18 kyltistä oikeastaan vaan 2 oli sellaisia, jotka etukäteen mietityttivät mua enemmän. Ensimmäinen niistä oli molemmat täyskäännös oikealle ja toinen se tuplasaksalainen. Molemmista selvittiin kuitenkin kohtalaisen ongelmitta. Ja siis tuomari Pia Heikkinen oli aivan ihana! Eikä harjoittelija Riikka Timosestakaan pahaa sanottavaa. 🙂 Molempien käytös rataantutustumisessa ihanasti lievitti mun jännitystä. Ehdottomasti tähdätään jatkossakin hänen kisoihinsa.

Onnistuttiin keräämään radalta yhteensä 41 virhepistettä, joten 59 pisteen loppusaldolla ei oikein tulosta irronnut. 😀 😀 Olen kuitenkin tosi tyytyväinen meijän kisasuoritukseen! Ifa selvis hienosti, se ei mennyt lukkoon, se käytti takapäätään, se ei mennyt haistelemaan kylttejä eikä livennyt houkutuksella!! Hyvä Ifa! 🙂 Kyltiltä 5 eli käännös oikealle (koira oikealla) saatiin -10 TVÄ (rintamasuunta), kun Ifa ei ihan ollut matkassa mukana kääntymässä vaan kiri vähän mun edelle. Mä en tajunnu että siitä rapsahtaa -10p, mutta ei mua toisaalta paljoa kiinnostanut uusiakaan liikkeitä, kun ei meillä varsinaista tulostavoitetta ollutkaan. Halusin vaan että päästään radasta läpi. 😀 Seuraavalla kyltillä kyltti 6 puolenvaihto takaa tuli -3 mun vartaloavuista, no big deal, voidaan ottaa tää jatkossakin. Kyltiltä 11 koira eteen vasemmalta sivulle tuli -1 vino hieman vinosta etuasennosta, no big deal tämäkään, ei Ifa kunnollista eteentuloa osaakaan. 😀 Kyltti 12 oli tuo tuplasaksalainen, josta tuli -1 PY, Ifa toisessa käännöksessä hieman jätätti epävarmana taakse – täysin treenillä korjattavissa oleva asia. Lopuksi vielä viimeisellä kyltillä 3 askelta peruuttaen Ifa ei kunnolla peruuttanut mukana, uusittiin tehtävä mutta ei silti onnistunut kunnolla, joten ei jääty hinkkaamaan ja otettiin siitä se yhteensä -13p.

Käytösruutu oli vasemmalla sivulla maaten. Pyysin Ifan maahan toisen koirakon lähdön ajaksi, jotta suoritusta ei hylättäisi väärin suoritetun käytösruudun takia. Tiesin tosiaan että Ifa ei siellä makaisi varsinkaan nyt näin kylmässä hallissa, enkä sitä siltä ollenkaan vaatinut. Varmaan alta minuutin Ifa alkoi ensin piippaamaan ja nousi sitten istumaan, mutta väliäkös tuolla. Juttelin Ifalle siinä kokoajan, että “joo ei sun tarvii siel maata, nou hätä, istu vaan, ei tällä oo mitään väliä, koita hetki kestää tässä ruudussa niin päästään pois, olit tosi hieno jo, nyt ei tarvii enää jännittää”. Käytösruudusta kuitattiin täten myös -13p vaihdetun asennon että piippaamisen yhteistuloksena.

Ifa kuitenkin veti radan hienosti häntä heiluen, eikä ottanut lähimainkaan niin pahoja paineita mun jännittämisestä kuin viimeksi. Mä tosiaan pelkäsin että se ei suostu tekemään mitään, ei tulemaan edes sivulle, menee nuuskimaan kyltit ja houkutukset ja what else. Mutta ei, hienosti se veti taas. Ei voi kuin olla tyytyväinen. ❤

Loppuun vielä meijän kisavideo: