Aktiivipäivä

Joo ei paljoo oo tänää kerenny koneella istua! No okei enemmän silti ku monet muut, mutta… mun mittakaavassa ei paljoa! Koulusta pääsin kotiin joskus kolmen maissa, datailin johonki neljään asti, jollon kamat kasaa, koirat autoo ja Konalaan agiliitämään. En tosin ollut ku puol tuntia etuajassa… Mut tuli höpistyä tokokokeista koirakoulun omistajan kanssa! Oli mukava kuunnella juttuja. No kuluhan se aika siinä ja sitte päästiin agiliitelemään. Liksu ensin ja eikun treenaamaan samoja juttuja kun kurssilla, eli kontaktia puomilla ja putkea lähettäen, kutsuen ja sivuilla kanssa juosten, sekä lähetyksiä myös hieman sivusta. Myöhemmin otettiin kontaktia myös A-esteellä. Harjoteltiin myös vähän keppejä. Hyppyjäkin otettiin, niitäkin samoin kuin putkea. Ihan loppuun otin parit renkaan suorittamiset vaihtelun vuoks. Tein siis kaikkee samaa sekä Liksun että Ifan kanssa, vuorotellen niitä ettei nyt kaikkee tota yhteen putkeen vedetty!!

Oon aina kova vertaamaan, öh, kaikkea kaikkeen. Muita itteeni, muitten koirii omiini, omia koiriani toisiinsa… Joten lähdetään nytkin siitä mitä päällimmäisenä jäi mieleen koirieni eroista. Ifa hoksas sivusta putkeen menon paljon paremmin ku Liksu. Molemmat tosin koitti kerran mennä ohi. Huuto pysäytti ne. Sitte oppimani mukaan helpotin ja otin putken kutsulla ja yritin sivusta myöhemmin uudestaan. Liksulle se oli paljon vaikeempaa, ei oikeen meinannu uskaltaa mennä ku ei ollu varma mitä tarkotin. Ifakin ehkä lähti vähän epävarmasti mutta lähti kummiski ja ku lähti ja kuuli kehut että jes oikein menee ni sinkos taas vauhdilla. En tiedä onko se pahasta että karjasen ne pois jos ne tekee väärin. Se selkeesti tuo jotain epävarmuutta siihen lähtöön. Mut en halua että ne saa sitä palkkaa siitä väärästä. Toivon että tää toimii.

Vaan ompa Liksullakin oma osaamisensa. En tiedä paljonko asiaan vaikutti eilinen kotona kontaktin harjottelu, mutta siis lopputunnista Liksu osas puomilla tosi hyvin sen loppukontaktin!! Tultiin koko puomia ja se osas ite hidastaa sinne loppuun! 🙂 Hyvä Liksuuuuu! Oon aina aatellu et Liksu on hieman hidas ja vajaa ja oppii ehkä tuhannessa vuodessa, mut ton se oppi aika hyvin kohtuu nopeesti! Toisinku Ifa. Ei puhettakaa että se tajuais sitä juttua. Aivan järkyttävä vauhti, aina saa käsi krampissa hidastaa sitä remmillä että saa sen pysähtyyn siihen ja melkee jopa että saa sen pysymään siinä. A-esteellä siitä ei meinannu Ifan kanssa tulla mitään, eikä kyllä puomillakaan ilman remmiä. Pakko hidastaa. A:n kontakteja kyl harjottelin Liksunki kanssa vaa remmillä ku kokeilin kerran ilman ja totesin et joo ei se osaa hidastaa ni remmi vaa käyttöö. Kerrankin Liksu on fiksumpi kuin IbaIba.

Hypyissä ei kummallakaan mitään ongelmaa. Mitä nyt meinaavat välis varastaa ja lähtee ennenku annan luvan. Mut siinä aina palautus ja uusinta nii hyvin menee. Renkaan kanssa kutsuttaessa ei mitään ongelmaa. Muilla tavoin en uskaltanut ottaa kun muistan siinä olleen ongelmia. Odotan, että käydään sitä kurssilla läpi ja saan vinkkejä sen suoritukseen. 😀 Keppejäkin otettiin, sekä neljän että kuuden, ei pidempiä. Sitä en tiedä miten ihmeessä tullaan koskaan etenemään niiden kanssa. Ifa vaikuttaa ketterämmältä kepeillä, Liksun kanssa menee helpommin plörinäksi.

Mitään ratahommia ei aiemmista poiketen otettu. Ainoo missä tuli kaks estettä peräkkäin oli kun lähetin kahden hypyn yli namikipolle. Tää suju täysin ongelmitta molemmilla. Hienosti irtoo eikä haaveilekaa toisen hypyn kiertämisestä! Siitä olin myös ylpee että Ifakin suorittaa A:n ja puomin siinä mielessä ongelmitta, että menee sen reippaasti ja ihan “käskystä”, ei remmillä oikeesee kohtaa pakottamalla. Liksu taasen on sellanen mursu joka rakastaa just puomii ja A:ta että se varasti niille vähän väliä. Agin jälkeen olin sitten silleen että hitsi, pitäis varmaan miettiä sitä lihashuoltoakin ja oikeasti verrytellä ennen ja jälkeen agin. No nyt ei verrytelty ennen, mutta jälkeen lähdettiin sitten 20min kävelylle. Käveltiin sellasta tosi kivaa nurmien ympäröimää hiekkatietä ja puolet matkaa mentiin siellä nurmen puolella. Houkuttelin myös Liksua hieman juoksemaan välissä, ettei ihan laahustamiseks mee ja verrytellään ne juoksulihaksetki tavallaa. Oli tosi kaunis sää ja kiva paikka kävellä. Ifa olis kauheeesti halunnu vetää rallia niillä nurmikoilla mut en voinu antaa vaik kuin halusin.

Sitte pääsin kotiin agista nii tajusin et hitsi olin luvannu mennä Sussun Rölliä treenaamaan! Jalat ihan tohjona mutta hitsi kun kaunis sää ja aikaa niin eikun pilkkomaan lisää pullia ja ajaman sinne! Olin varmaan puoli kahdeksan maissa siellä. Pääosin treenattiin Rölliä, hieman koitin korjailla ja palkkailla perusasentoa paremmaksi, palkkailin paljon hyvästä seuraamiseen hakeutumisesta (tai niinq, en käskeny seuraa mutq tuli hienosti mukana ni palkkasin), otettiin seisomaanjäämisiä takapalkalla, pari luoksetuloa ja sekoiltiin maahanmenojen kanssa. Maahanmenot hieman vaikeita, ei tee ilman apuja, mutta otettiin sitten maahanmenoleikkiä niin eiköhän se joku kerta ala sujumaan. Ensimmäinen luoksetulo oli todella hieno ja vauhdikas. Toisessa joku lintu hämäs pahasti, ei lähteny ekalla tulemaan, tokalla lähti mut vilkuili koko matkan ja perillä piti viel käskee sivulle uusiks. Olis pitäny ottaa vauhtiluoksetulo karkuun lähtien siinä kohtaa ku huomas että se haahuilee liikaa. Enskerralla fiksummin sit. Seisomaanjäämisen idean se tajus tosi hyvin tosi nopeesti. En tosin tiedä kumpaa rakasti enemmän, lihapullan palaa kipossa vai itse sitä kippoa. :’D Rölli oli ihan in lööv sen kipon kanssa. Mut tosiaan tosi nopeesti tajus idean ja pysähty hyvin nopeesti ja hirveellä innolla kipolle. Aluks oli vaikeuksia ku en nähnyhahmottanu että seisahtuko se vai istuko se. 😀 Syytän niitä tappijalkoja ja koiran epä-omistussuhdettani. Ei oo silmä kehittyny näkeen. Mut myöhemmin oli hyvii selkeit seisomaanjäämisiä.

Treenasin Ifaakin sitten tuossa väleissä, se oli siis mulla mukana. Liksu jäi kotiin. Epäilen että sillä on niin huono kunto että se fleguilee sen takia. Toisaalta välis epäilyttää et entä jos siihen sattuuki johon, haluaisin kuvata sen selän ja lonkat mutta eipä oo repiä rahoja sellaseen. No takas aiheeseen. Ifan kanssa otin paljon juoksuseuraamisia ja hitto ne oli hyviä! Tekee ihan tosi hyvin niitä. 🙂 Olin taas tosi ylpeä. Muutama seisomaanjääminenkin otettiin, ihan piece of cake tolle. Maahan oli liian kylmä mennä niin en sitten yhtä yritystä enempää viitsinyt niitä pilata. Oi onneks sunnuntaiks on kuulemma luvattu +22C lämpöä. ❤ Mölleistä ehkä sittenkin tulee jotain!

Yllätyin siitä miten hyvin Ifa jaksoi vielä noita tokojuttuja vääntää, perusasennotki teki aina innoissaan vaikka kolme peräkkäin. 😀 Superkoira. 🙂 Toki olihan se vaa ihan pienii pätkii treenaamassa ja sit taas odotteli autossa, että ehkä se oikeesti nostaa sen virettä tosi paljon. Eli “plan Likita” käyttöön mölleissä! Treenien jälkeen ajettiin sitten kotiin, koirille ruoka (Ifa sai sen 2min paikallamakuun jälkeen) ja eikun iltalenkille. Ja mitä tekee Ifa kun pääsee iltalenkiltä sisälle? Vetää hirveät rallit! Kunnon riehunta päälle! Siis… Eikö tota koiraa väsytä mikään?! 😀 On se ihme otus. 🙂 Perin hieno sellainen viime aikoina.