Liksun agi, kerta 3

Voihan Mau. 😀 On se vaan niin ihana kun se on niin innoissaan. Perjantain tunti aloiteltiin madalletulla puomilla, seuraavaksi vähän mutkaputkea taas, sitten täyskorkuista puomia ja lopuksi vielä rengasta. Sillä välin kun yksi koirakko oli aina puomilla niin muut sai harjotella itekseen putkea, keppejä ja pöytää. Keppejä oli lyhyitä ja pitkiä ja ohjureilla ja ilman. Ja siis Liksu on tosiaan ihan super. 🙂 Meijän putket menee nykyää sillee että näytän sille vaa kädellä että “putki” ja se sinkoo sinne ja juoksee sen iha onnessaa, molemmista suunnista onnistuu. Madalletun puomin Liksu kiri taas hirveetä vauhtia kumpaanki suuntaan.

Sitten oli vuorossa hurja täyskorkuinen puomi. Varoiteltiin, että tasainen osuus ja alastulo voivat pelottaa, että pidä namikäsi alhaalla ettei koira yhtäkkiä tajuu kuinka korkealla se on. Liksu kipikipi hirveellä vauhdill ylösmenon, tasasella osuudella vähän jännitti ku jalat levis ja vähän vilkuili että o-ou misäs me ollaa mutta ku kehuin vaa ja annoin namia nii edettii kokoaika, alastulokin meni samalla tavalla ja loppuun vaan pysähtyminen kontaktille. Eli jeeeeee kerrasta hienosti läpitte! Hyvä Liksuuu! 🙂 Toiseen suuntaan puomi uudestaan ja nyt se meni ilman mitään hidasteluja. 😀 SuperMau.

Väliajoilla otettiin lisää putkia ja keppejä ja pöytää. Eipä niissä mitään ongelmaa, pöytä on ehkä piece of cake ja näin. Kepit menee jees kun kädellä ohjaa että mistä väleistä, aika hyvin Mau niitä tulee jo! Loppuun otettiin tosiaan taas rengasta, vieläkin estesiivekkeet apuna ohjaamaan koiraa meneen oikeesta kohtaa. Hah, hyvä kun pääsin sen renkaan toiselle puolen nii Liksu oli jo hypänny läpi. :’D Toisella kertaa se vähän oli että viuviu eiks vois kiertää, mut ope piti hihnasta vähän ohjaten nii sieltä se taas sujahti renkaan läpi. 😀 Suomeks sanottuna, eipä kummosia ongelmia senkään kanssa. 🙂 Ihana Liksu. ❤

Piipanan näyttelytreenitokot

Eipä meillä koskaan nykyään enää riitä näyttelyissä treenaamista koko tunniksi, joten alan aina jossain kohtaa ottamaan omia tokoiluja siellä. Tänään oli tooooosi paljon koiria paikalla ja Ifa oli ihan superreipas. Miksei se voinu olla tällanen kisoissa?! Hyppeli sivulle hienosti aina kun pyysin. Otin tosi tosi tosi tosi TOSI paljon seuraamisia, en tiedä oliko fiksua mutta koiralla pysyi hyvä vire kokoajan niin no… mikäs siinä. Pidin Ifaa siis vapaana enkä laittanut käskystä seuraamaan, mutta mukanahan se seuras ja sitte pujottelin kaiken maailman kuvioita koirien ja ihmisten seassa ja seurautin ympyrää toisen koirakon ympärillä, muutenkin ympyröitä molempiin suuntiin, käännöksiä, täyskäännöksiä… Paljon tosi hyvää seuraamista ja hienoja käännöksiä! 🙂 Välis Piipa koitti kiriä edellä, jolloin aloin hidastelee ja ottaa lisää käännöksiä. Hitaasti kävellessä se etääntyy sivuttaissuunnassa liikaa, tuota pitää hioa joskus. Otin myös juoksupätkiä seuraamiseen ja ai vitsi kun otus tuli hienosti mukana. ❤

Lisäksi, asia mistä olin hyvin mielissäni, niin Ifa muisti edelleen ton päivää-käskyn, vaikka en ole sitä ikuisuuteen treenannut. Ja mikä parasta, se osasi ja ennenkaikkea uskalsi tehdä sen myös Jennille ja Jarille! 🙂

Sellanen möllitoko 2…

Joo… Mitähän näistä sanois… Tulos huononi edelliseen kertaan nähden. Jotku asiat meni vähän paremmin, mutta valtaosa meni ihan sanonko kuinka paljon huonommin. Kaks hyvää asiaa: ekakski, anto tuomarin suorittaa tarkastuksen pakoilematta, vaikkakin epäluuloisesti mulkoillen eikä peruuttanut luoksepäästävyydessäkään, vaikka nojas mun jalkaan varmaa 45 asteen kulmassa. Toiseksee, se ei ennakoinut kertaakaan. Jee, edes joku treeni on tuottanut tulosta. Eli siis maassa makaamiset ja seisomaanjäämiset nii ei istunu kertaakaa palatessani vierelle ennenku vasta mun käskystä. Yesh. No mutta, niihin liikekohtaisiin pisteisiin.

Luoksepäästävyys: 10 / kerroin 1 / 10p
Joo siis Ifahan herranjumala pysyi istumassa, tosin nojas voimakkaasti mun jalkaan, mutta kuitenkin. Virallisia ajatellen ainoa ongelma, että toisinku oon taas luullu ni en saa antaa erillistä istu-käskyä tuomarin lähestyessä. En tiiä miks oon luullu et sellasen saa antaa, mut täytyy opetella että en sitä anna. Tämä liike hyvä.

Paikalla makaaminen ½min: 5 / kerroin 3 / 15p
Voi hyvä kevätelämä… Ei menny maahan ekalla eikä tokalla vaan ehkä kolmannella mutta kun otin askeleenki ni nousi samantien ylös, käskin takasi, ei menny ekalla, meni ehkä tokalla ku naputin kädellä lattiaa, pääsin poistumaan just sinne tarkoitetulle etäisyydelle ku tulee jo, että palataan koirien luo. Huohhhh!!!! Mutjoo, ei istunu ennen käskyä… En tajua mikä tossa oli taas niin ylitsepääsemättömän vaikeaa, hyvä mattopohja-alusta ja kaikkea. Tuosta suurimmat pistemenetykset.

Seuraaminen kytkettynä: 6 / kerroin 2 / 12p
Voi luoja… Koira haahuili IHAN-MISSÄ-SATTUU kun se ei ollut mulla remmissä, siis, puolet koko kuviosta varmaan kävelin yksinäni siellä ja koira oli ihan missä sattui. Sen mielestä siinä matossa oli jotain perustavanlaatuisen kamalaa kun joidenkin kohtien yli ei-vaan-voinut millään kävellä. -.- En tajua mikä siinä oli, ei tätä viimeks ollu. Eli tosiaan haahuili missä sattu. Tuomari sano kummiski, että koira näytti selkeesti tietävän mitä sen pitäis tehdä ja aina jotain minipätkiä se tuli mukana kunnes haahuitu taas jonnekki kaukasuuteen… Ihme ettei nollaa saatu! Enskerralla remmissä, vaikkei se siinä saiskaan kiristyä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 / kerroin 2 / 16p
Tätä povasin että tää menee vit… ihan nollille ku tuossa paikallamakuussa se ei meinannu mennä sinne ollenkaa. Treenin sitä sitte vähäsen meijän vuoroo ootellessa ku oltiin kolmansia, ja ihme kuin ihme se sinne maahan vajosi, ehkä tokalla käskyllä ja vielä pysyi siellä. Pysähdyin kyllä siinä käskyn antaessani, mutta tuolla nakkileluluokassa se oli sallittua. Eikä ennakoinut istumaannousua palatessani. Yes. Sitä ollaan treenattukin. 🙂

Luoksetulo: 7 / kerroin 3 / 21p
Siis… Ei sen luoksetulossa ollut mitään vikaa muuta kun että tuli löysästi ravaten, mutta ehkä sen takia että matka oli joku 2m?! Olisin voinu kävellä vaikka sen tilan toiseen päähän nii ois varmasti tullu hienompi luoksetulo. Mut tosiaan, jäi istuun ku käskin ja kutsusta tuli suoraan nätisti sivulle, ei mitään korjattavaa, paitsi vauhti ja noh näköjään mun käsimerkki. En sitäkään tajunnut kai tekeväni mutta katsoin kaverin ottaman videon jossa näkyy sitte kaikki omatki mokat. 😀 Melko kovat pistemenetykset tästäkin liikkeestä.

Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 / kerroin 2 / 18p
Tosta aika jees pisteet. Seuraaminen oli edelleen pliisua ja koira tuli varmaan metrin pari perässä. Terävä pikainen vartaloapu seisomaanjäämiseen, koira jäi hyvin, ei liikkunut ja seisoi paikallaan palatessani vierelle ja istui vasta käskystä. Jess. Vielä kun se seuraaminen olis ollu parempi… Ja ihme taaksepäin tuijotusta toi mun kävely. 😀 Ilmeisesti mun on pakko nähdä koira kokoajan, että tiiän missä se menee. Siitä varmaan pitäis päästä eroon?!

Estehyppy: 8 / kerroin 2 / 16p
Siis?!?? Kävin ennen kisan alkua ottamassa sen hypyn pari kolme kertaa. Eikä ollut mitään ongelmaa. Sitten kisassa se ei meinannu sivusta lähteä mukaan seuraamaan, se ei millään olis liikkunu ollenkaa eikä ainakaan hypätä siitä yli. Jollain ihmeen kaupalla sain sen namilla houkuteltua siitä yli ja jatkamaan sitä “”””seuraamistaan”””” hetken, eikä meijän kai ees tarvinnu pysähtyä loppuun, ainakaan mitenkään ammattimaisesti oikein. En tiiä millä ilveellä tosta sitte kasin sai, mutta noh…

Kokonaisvaikutelma: 9 / kerroin 1 / 9p
Yhteistyö on kuulemma silleen ihan hyvää, ja mä kuulemma toimin just niinku tollasen koiran kanssa tarvii, tarpeeks rauhallisesti sitä tukien. Se oli silleen ihan hyvä kuulla. Tosin siellä kehässä nyt on pakko peittää kaikki ärsytyksensä, harmistuksensa ja pettymyksensä ja surkunsa siitä miten se touhu menee. x’3 Mutta kuitenkin. Hyvä jos se meno ei näyttänyt ihan hirvittävältä. Kehän ulkopuolellakin eräs nainen pk-collien kanssa sanoi, että sehän näyttää nauttivan. (?!?!?) Nojoo, kotona tekemisestä kyllä. Nyt vieras paikka taas jännitti.

Kokonaispisteet: 117/160p

Kokonaisuudessaan täysi katastrofi, josta jäi huono maku suuhun ja olo että me ei millään ilveellä olla toukokuussa valmiita virallisiin. Mun on ihan tajuttoman vaikea ymmärtää miten noi kisat voi mennä aina tollee ku treenit oo ikinä menny noin huonosti edes pihalla vieraassa koiraseurassa. Ja miten meijän suoritus tuli noin paljon alas viime kerrasta, voi luoja… Vaan ei siinä mitään, eipähän sitä treenata tarttis jos koira kaiken automaattisesti osais, mutku… Ärrrhh. Tulis se kesä ni pääsis pihalle treenaa sellasii häiriöihi että huhhuh.

Kuolen nolouteen, kuolkaa te nauruun: http://www.youtube.com/watch?v=LPKmO7ZOEyc

Liksun agi, kerta 2

Eilen oli taas Liksun agit. 🙂 Aiheina putki suorana ja mutkalla, kepit, madallettu puomi ja rengas.

Alotettiin putken kanssa, siitä oli tehty sellanen vähän ]-muotoinen, loivasti kaareva. Liksu on aika hyvä hämääjä. Se vauhdilla juoksi putkeen, sitte se jossai kohtaa kääntyki takasi ja juoksi ulos mistä tuliki. Ope meni hämillee ku soli nii hyvä hämäys, seki oli kuulemma ollu jo ihan varma että kyllä se sinne menee. 😀 No saatiin neki onnistumaan, Liksun lempijuttu varmaa toi putki. Putken jälkeen keppejä, jotka alkaa koirilta sujua mut ihmiset on jäissä ja liian hitaita. Edistystä tapahtui, nyt Liksu ei hypänny ohjausjuttujen ylitte kertaakaan. Mun pitäis vaan oppia nopeemmaks.

Sitten otettiin puomia, madallettua sellaista. Puomin ne ylös- ja alasmenokappaleet pistettiin pöydän päälle ja siinä ohjattiin koirat. Vaihdellen että ohjattiin oikealta ja vasemmalta puolelta ihmistä. Eei Liksulla siinä mitää ongelmaa, eteenpäin vaan ku veturi, mulla oli hankaluuksia tajuta missä kohtaa alkaa hidastamaan sitä, että saadaan pysähtymään sinne lopun kontaktille seisomaan. Pääsi siitä varmaa kerran loikkaamaan alas asti ennenku sain pysäytettyä.

Puomin jälkeen hieman rengasta. Varmaan vaikein este kaikille koirille. Liksu suostu ihan kohtuu houkuttelun jälkeen hyppäämään (toisinku aika moni) sen läpi kyllä, mutta ei silleen tehokkaan estettä viistävästi, tai no joo, selkä yläreunaa viistäen eli hirmu korkea lyhyt pomppu. 😀 No, pääasia että hyppäs, tekniikkaa kai voidaan hioa sitten myöhemmin. Tossa oli muuten apuna sellaset estesiivekkeet jotka blokki pääsyn renkaan ali ja sivuista, uskon että ne oli tosi hyödylliset avut tossa kohtaa.

Loppuun otettiin taas ihan suoraa putkea vaihdellen kummalla puolella juostaan itte. Liksun kanssa ei mittään ongelmaa siinä, hienosti lähti aina putkeen ja juoksi loppuun asti. 🙂 Ensperjantaita odotellessa! Silloin mennään kuulemma täyskorkusta puomia ja lisää rengasta. Huh. Millonkohan tehdään ihan normei hyppyi? 😀

PS. Ehkä kuolen jännitykseen huomisista möllitokoista!!!!!!!!

Istu-maahan kaukovaihdot

Treenittii Iipan kanssa hiukan noita ku harjisfoorumilla kysyttiin miten treenit menee ja tuli kaukot puheeks. Istumisen kanssa Ifalla oli ensin vaikeuksia, ei meinaa maasta nousta siihen. Maahan menee pääsääntöisesti hyvin. Pitkältä matkalta ei vielä onnistu. Tässä kämyinen video aiheesta.

http://www.youtube.com/watch?v=f28Cn3dDnUU

Tänään Liksun kanssa agi, jess, saa nähä mitä kivaa tehää tänää!

Hyppyä ulkona

Pääsin koulusta tossa 11:30 ja raapustelin ton edellisen merkinnän eilisillasta. Pohdin sitä kun haluaisin treeniin Tiltun koirakoulun tiloihin ennen niitä möllei että tila olis tolle tutumpi. No se nyt tuskin onnistuu. Tuli sit vaa sellanen olo et ei piru vie kyllä mä nyt jotain haluan treenata, se joku on hyppy ja sitä treenataan nyt ulkona – piste. 😀 Aurinkokin melkein paistaa eikä tuule ollenkaan, joten -12C ei nyt ihan niin hirveä keli ole. Koiralle vaa kaks haalaria päällekkäin. 😀 Ittekki toppauduin sillee normivaatteitten päälle toppahousut ja toppatakki, toppatakin päälle viel treeniliivi liivinä, ilman hihoja siis ja jalkaan lämpöset kuomakengät. Siin oli vaatetta nii paljo että treeniliivi ei joustanu enää jos halus kyykistyä, joten piti ottaa tukea jostain ja tiputtautua polvilleen muun muassa kun halusi nostaa estehypyn kappaleet maasta. 😀 No mut ei mitää, koiran kanssa pihalle ja este pystyyn.

Enstennä vähän juoksentelin ympäri pihaa Ifan kanssa lämmittelyiks ja virittelyks heittelin nameja. Sitte vaa estepuuhiin. Aloitin taas sillä, että kippo toiselle puolelle ja vien pari ekaa kertaa namin sinne. Ifa sivulle odottamaan, nami kippoon, Ifan vierelle ja hyppykäsky. Ja sehän sinkos ku ohjus ja hienosti suoraan esteen yli edes harkitsematta kiertää sitä, jeeeee! 😀 Menin niin hämilleni että hyvä kun tajusin mitä tapahtui. Aikaisemmat kokemukset kun on sitä, että kun vien esteen pois tosta meidän kapeelta sisäkäytävältä niin Ifa on turhankin usein yrittänyt kiertää sen. No nyt oli koko taloyhtiön piha tilaa kiertää se, mutta ei se edes aikonut! Hienoa hienoa hienoa. 🙂 Namin syötyään Ifa tietty käänty aina kattoon mua ja sitte sanoin “seis!” ja hienosti pysähty ja pysy seisomassa että pääsin viereen. Olen tyytyväinen. Noita toistoja siis kaksi ja hienosti meni.

Sitte aloin taas tekeen tota, että ikään kuin vien sinne sen namin, mutta en oikeasti vie vaan näyttelen vaan. Aina jos selkeästi näyttelen vieväni namin niin Ifa lähtee epäröimättä hyppyyn heti kun käsken. Jos huijaus on ollut liian laimea, se epäröi. Liekö sitten olla ymmärtänyt, että hyppy tarkoittaa “esteen yli namille”, ei pelkästään että esteen yli ja sit kun namia ei ookaa nii hämääntyy siitä että apua, mitä nyt? Mene ja tiedä. Lisäavuilla sen kuitenkin saa hyppäämään. Ilman namia tehdyissä hypyissä on myös se ongelma, että sitten toi lähtee ajautuun sivuun. Ifa koittaa lähtee kiertään estettä takas mun luo. Pysähtyy kyllä seisomaan ennen esteen ohittamista kun käsken, mutta siitä kun meen sen sivulle ni seison esteen jalan päällä kun ollaan niin sivussa. Eihän se ALO:ssa sillee haittaa ku sen ei tarvii takasi hypätä, mutta mutta… Haluaisin sen kummiski jäävän keskemmälle. Tän takia tykkäisin välissä treenata ohjatusti niin sais niitä vinkkejä että miten korjata hommaa ja miten opettaa paremmin joku juttu. Tai näkemyksiä siitä, koitanko häivyttää apuja liian aikaisin vai liian myöhään ja miten tilanteessa edetä. Vois ehkä lukasta mitä hypyn opetuksesta sanotaan tossa tokokirjassani. No mutta. Vaihtelevalla menestyksellä treenin tota hyppyä välissä namin laittaen, välissä en.

Halusin myös varmentaa sitä, että jos jännityksissäni annan kokeessa pistää esteen turhan korkeaksi niin Ifa kans hyppää sen, ja että hyppää myös seuraamisesta. Joten yksi kokeilu seuraamisesta. Sivu, seuraa, hyppy. Ja hienosti meni!! Hyvin hyppäsi! 🙂 Loistavaa. Lopuksi pistin sitten molemmat laudat esteeseen, eli niin että se on vähän turhankin korkea. Sitä en ottanut mitenkään seuraamisesta tai namikipon avulla, vaan ihan vapaasta mukana tulemisesta ohjasin aina esteelle ja koitin hokee käskyä sille, että osaa yhdistää ja aina hirveet kehut kun hyppäs hienosti. Joka kerta hyppäs epäröimättä, molemmista suunnista ja minä kummalla puolella vaan. 🙂 Eikä kertaakaan osunut esteeseen. Hieno homma, olen tyytyväinen.

Ihan ihan loppuun otettiin vähän seuraamisia. Alkuun aika huonon näköistä menoa, koira ihan liian kaukana. Muistuttelin sitä sit vähän että hei, ku tulisit täällä lähempänä ni saisit namia ja alkoihan se sieltä lopulta muistua. Muutama hyvä seuraaminen, kehut, palkka ja lopeteltiin siihem. 🙂

Pohdittiin muuten Jennin kanssa hmm.. toissapäivänä, että jos harjisväki järkkää myöhemmin uuden agin alkeis- ja jatkokurssin nii sovittiin että me ilmotetaan sit Ifa ja Meena alkeisiin ja Liksu ja Mäksy jatkoon, nii pääsee arkajalatki treenaamaan. Saa sitte kumpiki yhdessä hävetä ku koira panikoi eikä tee mitään. :’D Olis kiva kokeilla Ifanki kanssa agia, mutta ehkä nimenomaan vaan kokeilla, Liksu kun selkeesti tykkää siitä enemmän nii sen kanssahan vois harrastaa vaikka tavotteellisesti. 😉 On tää hienoo, ei tarvita ku yks onnistunu treeni mulle mistä vaa lajista ja alan heti aattelee sen tavotteellista harrastamista ja kisaamista. :’D

Tokoja ntlytreeneissä

Eilen oli taas näyttelytreenien vuoro eli Ifan kanssa liikenteeseen. Näyttelypuolen hommat meni niin ongelmitta, kun pöydällä koiran kopeloija sai räplätä kaikki tassutkin läpi, ottaa lantiosta kiinni ja heiluttaa koiraa kunnolla ja Ifa vaan seisoi korvat pystyssä (jee!), joten tuli taas väliajoilla otettua omia tokotreenejä. Ihan treenien alussa koitin käskeä Ifaa sivulle, mutta se ei kuunnellut taas ollenkaan, tai kuunteli, muttei viitsinyt tehdä. Pistin sit namin pois, kädet puuskaan ja kävelin pois kun ei kerran kelvannut. Johan sitten myöhemmällä yrityksellä tuli nätisti sivulle. Aika paljon otin nyt seuraamisia siellä koirien keskellä, myös käännöksiä ja palkkailin aina hyvästä paikasta. Käännöksetkin oli yllättävän hyviä. Tosin mä aika paljon lirkutan koiralle siinä samalla, että “IfaIfaIfaIfanonitännepäinIfaIfahyvähyvähyvätäällätäällä” nii että sen huomio on mussa ja tiivistää kääntymistä. Pitäis varmaan päästä eroon tosta! Mutta seuras kyllä hyvin siellä koirien keskellä, vähän arasteli välissä muita, mutta eipä meidän mölleissä tarviikaa toisten koirien keskellä seuraamista vetää.

Kaksi luoksepäästävyysharjoitusta otettiin myös. Ensimmäinen Jennin kanssa. Jenni sai ihan kunnolla kattoo kaikki hampaat ja ei mitään, Ifa istu kiltisti pitkään paikallaan. Luonnollisesti, siitä lohkesi aika hyvät kehut ja monta namia. Vaan eipä sillä, Jenni on jo Ifalle ihan tuttu ihminen. Toinen luoksepäästävyys otettiin Tian kanssa. Tia oli muuten paikalla supersuloisen Leilan kanssa. ❤ Oltiin yhdessä välissä otettu Tian kanssa koiranvaihtoharjoitus, hän meni Ifan kanssa ja minä Leilan kanssa. Sitten tuo luoksepäästävyys. Aattelin että nonii nyt se Ifa peruuttaa kummiski pois alta ku tuntemattomampi ihminen tulee kattomaan, mutta mitä vielä. Istui nätisti paikallaan, vähän mulkoili epäluuloisena mutta pysyi paikallaan!! Viiiiielä isommat kehut ja paljon namia laspelle! 🙂 Ifa oli siis ihan hurrrrrja reipas eilen treeneissä! Voi kumpa se olis sitä sunnuntaina mölleissäkin… Olis kiva päästä kerran tai kaks niihin tiloihin treenaamaan vähän ennen kisoja, mutta empä tiiä… Nyt oon jo kotona ja huomenna ei oo koulua, mut ei kukaan muu taida olla vapaalla nii että pääsis mun kanssa treenimään. Noh, sokkona vaan sunnuntaikatastrofiin.

Hyppyä ja maahanmenoleikkiä

Pakkohan sitä hyppyä oli treenata kun oli itselleen esteen saanut!

Aloitin treenit taas sillä, että kippo toiselle puolelle ja sinne namia. Iipalle hyppykäsky ja kun se on syönyt namin ja kääntyy kattoon mua nii käsken sen seistä, ja se seisahtuu. Kipsutan viereen ja vapautan. Otettiin noita sellanen kolme/neljä kertaa, jonka jälkee aattelin että panoksia nostettava, tälleenhän ei edetä ikinä. Tein sitte sillee, että käskin Ifan viereen ja käskin sen istua, otin pari askelta estettä kohti ikäänkuin olisin vienyt namin toiselle puolelle, palaan Ifan viereen ja käsken hypätä. Pari kertaa oli vähän sähellystä, kun ei meinannut hypätä, ja annoin sitten vähän isommat avut alkuun. Pääsin niitä kuitenkin pienentämään ja lopusta se hyppäs aika hyvin jo pienistä avuista toiselle puolelle! Toivon sen tajunneen, että sinne voi hypätä vaikkei siellä namia näykään, koska se kyllä tulee aikanaan. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen lopetettiin hyppyjutut.

Hyppyjen jälkeen otin sitten vähän seuraamisia. Ensin pari ihan lyhyttä tsekaten, että Ifa istuu aina pysähdyttäessä. Istuu “ihan ok”, vähän liian kauas. Sitten otin pidempiä seuraamisia niin, että Ifa ei ennakoisi mitään pysähdyksiä tai muita liikkeitä, plus harjoitellen sitä etten itse oo koko kroppa vinossa tuijottamassa sitä. Meni yllättävän hyvin ja täyskäännökset oli tiukkoja! Hyvä! Vaikkakin ei näistä oo paljookaa hyötyä, kun pihalla sitä treenata pitäis, siellä tää enemmän on ongelma…

Loppuun otettiin sitten sitä vauhdikasta maahanmenoleikkiä, että juoksen sinne tänne ja aina käsi maahan ja käsken koiran maahan, palkkaan, vapautan, kipitän toisaalle, koira juoksee perään, käsi lattiaan jnejnejne. Ifa kyllä tulee reippaasti mukana aina. Toivon ton vahvistavan sitä, että maahan mennään ekasta käskystä ja mielellään sellasesta nätimmän kuulosesta “maahan!” ku sellasesta “MAAAHAANNNN!!!! >:EEEE” 😀 Näillä mennään, täytyy kattoo mitä tehdään tänään!

Oma tokoeste

Jeeeee!! Vihdoin mullakin on oma tokoeste! Ja vielä ihan homemade versio. Sain yks päivä kuningasidean tosta esteen toteutuksesta, tänään käytiin Rikun kanssa K-raudassa, löyty just täydelliset osat jotka makso yhteensä jotain 7€. 🙂 Sitte kotona vähän mittailua, sahailua ja porailua (Riku ystävällisesti sahas ja poras, mä oon ihan käsi sellasissa) ja nyt on este kasassa! Korkeuspaloja mulla valitettavasti on vaan kaks, toinen vähän turhan matala ja toinen vähän turhan korkea, mutta matalammalla voidaan harjotella ja korkeempaa hypätä ku osataa niin että ainaki hyppää sitte kisoissa. 🙂 Alla vielä kuvia hökötyksestä. Aika hieno ja näppärä vaikka itte sanonki!! Kaikki osat saa irti, joten helppo myös kuljettaa mukana, ei vie paljoa tilaa ja nopea kasata!

Liksun agi, kerta 1

Vaikka tää nyt onkin Ifan treenikirja, niin en viitti Liksulle omaa tehdä näiden viiden agikerran vuoksi, joten kirjoittelen ne tänne.

Tosiaan, ensimmäinen kerta kun Liksu tai minä ollaan koskaan agissa. Molemmille siis ihan uus juttu, lukuunottamatta nyt sitä että oon esteitä hypyyttäny Liksulla ja juoksuttanu sitä sellasesta pienestä kangasputkesta jonka joskus jostain sain. Mut Liksukun nyt on tollanen pieni kenguru nii aattelin että se vois siitä agista tykätä. Ja tykkäshän se!

Ensin jokanen vuorollaan meni kaks kertaa putkesta, joka oli laitettu ihan lyhyeks. Liksu… juu, ei mittee ongelmia. 😀 Hirmuisella vauhdilla se tuli sieltä läpi eikä se tietääkseni arastellut sitä putken sisään menemistä. Sitku kaikki oli ottanu sen kaks kertaa nii otettiin se uudestaan, mutta nyt putki suorana ja täydessä mitassaan. Ei mitään ongelmaa taaskaan, vauhdilla tulee läpi.

Putken jälkeen otettiin keppejä, joissa oli sellaset pienet muovikaaret sivuilla vähän ohjastamassa. Ohjaaminen oli varmaa ihmisille vaikeempaa ku koiralle se pujottelu. Sillee, mistäs kohtaa nyt pitikään kädellä näyttää ja aika monta kertaa joku koira hyppäs niistä muovikaarista ylös. Myös Liksu. Oli kai vauhtia liikaa kurviin tai sitte namikäsi stoppas liian nopeasti. Harjoteltiin keppei ensin kaks kertaa oikeelta, ja ku kaikki  oli käyny ni sit kaks kertaa vasemmalta. Huhhuh, ei mun vasen käsi osaa. 😀 Mutta ihan mukavasti meni.

Keppien jälkeen siirryttiinki sit pussiin! Tehtiin sitä sillee, että ohjaaja jää koiran kaa sinne pussin suuaukolle, omistaja menee nostaan pussin kangasta ylös nii että koira näkee läpi ja sitte ku koira on just tulossa ulos pussista nii vähä peruuttaa ite ja laskea kangas koiran selkään rauhallisesti. Juu, eipä Liksulla tässäkään mitään ongelmaa. Noitten pussiharjotusten jälkeen Robin ja Batman harjisten omistaja Jari oli sillee “sehän on tunnelisukeltaja eikä mikää kiinanharjakoira!” 😀 Nooh, Liksu nyt sattuu tykkäämään eikä pelkää mitään tollasia. 😀 Jokanen tosiaan meni pussin kaks kertaa taas tollee. Sitku kaikki oli taas menny kerran nii otettiin pussia sillee, että pidettii kangasta vähän alempana nii että se osuis koiran selkään kun se tulee siellä ja aukko päätyssä ois pienempi. Juuh, ei ongelmaa. 😀 Hyvin menee Liksu.

Pussin jälkeen oli vielä pieni hetki aikaa nii otettiin taas sitä putkea. Ensin ihan normit kaks taas ja seuraavalla kierroksella sillee, että toisella kertaa juostiinki putken toisella puolella ettei ihmiset ja koirat opi et aina ihminen tietyllä puolella. Liksu oli nii hyvä ku sen toi siihen putken etee nii se oli jo tunkemas sinne ja mä sain lähtee juoksee toisee päähä että ehin sinne vastaanottaan sitä. 😀 Väliajoilla Liksu muutenki koitti kiivetä kaikki esteet. Puomille se ois kamalasti halunnu mennä ja A-estettä katseli kaihoisasti. 😀 Tuntuu niin hölmöltä kertoa treeneistä joissa kaikki meni hyvin ja koira osas kaiken ja tykkäs kaikesta eikä paineistunu mistää. 😀 On nii erilaista Ifan kaa. Ifan kaa tosta agista ei tulis varmaa mitää mut Liksu…! Siitähän voi tulla vaikka ja mitä. 😉 Heh joo hyvä ekan kerran jälkee sanoo. 😀 Mut ainaki koira tykkäs nii luottavaisin mielin lähetää sinne taas! En millään malttais odottaa viikkoo taas et pääsee takas…