Archive | July 2011

Iibatreeniä

Joo on tässä tullut vähän sillon sun tällön treenittyä taas. Toissapäivänä treenin paikallamakuita pihalla ja ne meni mukavasti. Otettiin pariminuuttista ja neljäminuuttista, sivulla ja 1 askel koiran edessä. Eilen kävin Ifan kans pyöräilemässä, joku about 3,5km poljettii ja tuli vastaa kiva kenttä, käytii vääntää sii pienet tokot ja poljettii takas. Otin siinä pitkän seuraamisen kaikenlaisil käännöksil ja pysähdyksillä, liikkeestä seis, liikkeestä maahan, pienen sivulla paikallamakuun ja luoksetulon. Kaikki muut moitteettomia, paitti ekalla kerralla liikkeestä maahan ni totteli vasta tokaa käskyä. Uusittiin se ja sit meni ekalla. Tosi mukavasti suju. Paikkiksia hiotaan nyt muutenki, ja huomenna niitä hiotaan näyttelyalueella.

Epätoivosta

Siis kui saatanan epätoivosta voi olla opettaa koirii seisoo ilman namei nii että ne seisoo ryhdikkäästi ja antaa asetella, antaa pitää päästä/kaulasta kiinni… Aivan uskomattoman epätoivosta, kerrompa vaan!!! Ei tarvita ku koira tai kaks ja alle viis minuuttia aikaa nii lopputuloksena hiukset päästä repinyt raivosta kihisevä omistaja. -.- Ostetaan paremmat hermot. Niin hienosti ollaan namien kanssa ja saa renklata vaik miten päin mut auta armias kun nami ei oo kädessä näyttämässä sitä koiralle nii unleash the hell, mikään ei suju. Miten vaikeeta voi olla  saada koira ymmärtämään että se nami tulee kyllä, mutta vasta kun oot seissy ja antanu asetella?!?!?? Ei oo mun hermoja tehty tähän touhuun. Suattaapi olla että beussin kans tulee oleen hermot kovilla, mut siitä ei sit tuu mitää näyttely-/JH-koiraa nii että sen nyt vaa ei sit tarvii osaa mitää fuckin’ näyttelyseisomista ilman nameja ja aseteltuna. Guaaahhhhhhhrr.

Molempien treenit

Joo treenin sitte oikee molempia koiria! Ensin Ifa. Aloitimme sisällä. Ensin vielä kerran taso 1b) vahvisteaikataulu (kokonaisaika 4min 7sek) ja siirtyminen tasolle kaksi. Tasolla kaksi ideana, että koira kestää poistumisen sen viereltä sen eteen, ja siinä otetaan samat vahvisteaikataulut (1a ja 1b) kuin aikaisemmassa harjoituksessa + kaksi muuta lisää. Näistä otimme sitten 2a) jonka kokonaisaika on sen 2min 42sek. Lisäksi sitä ennen otin muutaman ihan vaan eteen kääntymisen ja palkkasin niistä. Ei ongelmaa. Hassuinta mun mielestä näis paikkiksis on, et ku oon tehny sillee etten ollenkaa kato Ifaa, nii se tapittaa mua silti katsekontaktissa käytännössä kokoajan. Ei se sillee rupee mitenkää lepäileen siin maatessa pää alhaalla. Ihan hyvä. Ja varmaan hyvä että se tottuu tohon etten kato sitä.

Sitten päätin et kyl tätä nyt treenataan pihallaki. Laitoin sille tokopannan kaulaan ja eiku pihalle. En kestäny ajatusta, et mul ei ois kumpaakaa, itellä treeniliivii pääl tai koiral tokopantaa ni piti ees toinen laittaa. 😀 Treeniliivi tullu kuuloonkaan kun on niin KUUMA. Pihalla sitte koira sivulle ja maahan. Otin siinä tason 1a) jutun eli se 2min 42sek makuu nii että oon koiran sivulla. Ja hyvin suju, ei mitään ongelmaa! 🙂 Sit otin myös niitä sen eteen kääntymisiä ihan pari, ei ongelmaa. Kyl täst pitäs hyvä tulla kun näin huolellisesti harjoitellaan…

Noh enhän minä nyt noin vähään osaa lopettaa, jotain piti vielä ottaa. Päätin ottaa luoksetuloja stopilla. Pari kertaa heittämällä nami taakse tekniikkaa käytettyäni totesin ettei siitä tule mitään. Kaivoin leikkipaikan liukumäen alta pienen hiekkamuotin, nami siihen, koira istuun, odota, kutsu. Ekalla meinas kaartaa suoraan kipolle, kiritin kutsua ja lähti sit juokseen mun luo. Annoin käsimerkin ja suullisen käskyn, ja pysähty aika mukavasti! Siitä vapautus kipolle. Seuraava jo paremmin, hitsi, sehän toimii! Otettiin varmaa neljä niitä, eikä Ifa kertaakaa ennakoinu! Aina lähti laukalla tuleen ja pysähty tosi hyvin! Uuuujeeee! 🙂 Sit loppuun yks läpijuoksu, eikä siinäkään mitään hidastellut. Vitsi, fiksu koira! Pitää alkaa päättää käytänkö käskyä vai käsimerkkiä. Luulen, että käytän käskyä, ja nyt alan sit häivyttää käsimerkkiä.

Sitten koiran vaihto ja Liksu kehiin. Tarkoitukseni oli että treenaan sitä, ettei liikkeestä pysähdyttäessä asettelu tapahtuisi namilla. Tekniikka tosin oli, että mulla on nami kädessä, mut en sen avulla ohjaile sitä, vaan pysäytän sen, korjaan jalkoja, siirryn sen eteen, houkuttelen pitään ryhtiä edessä ja sitten annan vasta namin. Jos ei ollut ollenkaan namia kädessä, siitä ei meinannut tulla mitään… Gahh. 😀 No mut, suju sentään noin! Treeniä treeniä vaan lisää, eiköhän toikin saada tajuaan et palkka tulee kyllä ja homma on kivaa vaikkei se palkka tulisi heti. Jatketaan, jatketaan…!

Sit iski hirvittävä kuume päästä agiin. Aaaaaa. Kattelin, AST:in sivuille oli just tänään 😀 päivitetty syksyn kurssista tietoa. Tulossa on siis sellanen, samaan hintaan kun viimeks mut yks kerta vähemmän. HMMM. Mut se on jo niin myöhään, vika kerta lokakuun puolella, että taitaa olla turhaa mennä Liksun kans sinne. On varmaan jo liian kylmä. Joten täytyy toivoo että harjisväki saa kursseja kasaan ja päästäsiin sinne. Harmi vaan kun siel ei oo kaikkii esteitä. :S Kuten pituutta. Ja se tila on pieni, ei siel kauheesti mahdu tekeen. Ja kun yks kerrallaan tehdään nii aika vähän pääsee tekeen siinä missä tuolla 8hlö jaettuna kahdelle opelle kahdelle kentälle nii pääsee vähä hommiinki. Nojaa, mut parempi jotain ku ei mitään! Innolla odotellen.

Likita JH-koirana

22.07.2011 Helsinki Open Show, handleri Lotta Ravaska

Minun silmiin Liksu näytti menevän todella hyvin. Juoksi hyvin ja suostui nätisti seisoon, ei pelleillyt pöydällä, vaikka päivä oli TODELLA kuuma.

Tuomarikin tykkäsi, ja vanhemmissa junnuissa Lotta ja Liksu kirivät ykkösiksi!

Sitten nuorempien ryhmän paras (ja ainoa) kisaan mukaan, ja…

…nehän meni ja voitti!!! BIS1 JH! 🙂 Onnittelut Lotta, hienoa handlausta! Erityisen mielissäni olen hyvästä asenteesta ja kauniista koiran käsittelystä. Eikä Liksultakaan huono suoritus noin ekaks junnukehäks. 😉 Ja toi pokaali ja toi ruusuke on ihan hullun isot. Oon ehkä pikkusen kateellinen. :’D Varmaan suuremmat ku mitä KV-näyttelyis saa BIS-(rotu)kehästä! Vaikka vähän lisää treeniä sen kanssa niin, että pääsee vielä vähemmälle namien käytössä niin hyvä tulee! Se tosin on aivan täysin my fault, ei voi handleria syyttää. 😀 Itteppä olen namiautomaatti kun haluan päästä helpommalla… Jännityksellä Pori KV:ta odotellen!

Määhän oon aina sanonu toivovani ettei Liksu saa vikaa sertiään ja valioidu, ku sit pitäis lopettaa sen näyttelytys. Se kun ei oo mielestäni valiotasoinen koira. Mutta nythän sillä on tässä tilaisuus päästä juoksemaan kehissä, niin kauan ku joku vaan haluaa sen kanssa niissä käydä. 🙂 Liksu tykkää kehässä olosta, mua vaan tekee pahaa kattella ku nään kaikki sen virheet… Ifa olis ehkä näyttävämpi JH-koira silleen ku se seisoo vapaanaki paremmin ja sillon paremmat liikkeet imo, mut nii kauan ku sen luonne on tollanen nii ei siit oo JH-koiraks. Pitää treenata sen kans viel enemmän vieraitten ihmisten sietämistä! Kyllä siitä vielä koira tulee, mä vannon…!

Treenit vol. 29829372937540

Tai ainakin siltä tuntuu. Emmä keksi näille merkinnöille enää nimiä ku me treenataan kokoaika. 😀 Ehkä pitää alkaa numeroimaan näitä. Se vois olla ihan jännää! Tietäis sit oikeesti montako kertaa ollaan treenitty. Oon nähny sitä käytettävän yhdessä blogissa paimennustreenien kanssa ja son kyl kiva.

Keskiviikkona eräs Lotta tuli käymään treenimässä mun koiria, siis Liksua ja Ifaa. Son menossa junnukehiin. Päivällä kokeiltiin meidän parkkiksella, ja illalla mentiin mätsäriin. Molemmat koirat menee sen kanssa ihan hyvin, tai ainakin mätsäristä kun kuvasin niin sain hyviä kuvia noista. Ifakin juoksee ja seisoo hyvin, mutta Ifan kanssa ongelmana on se väistäminen. Ifa ei myöskään (ainakaan mun kanssa) anna asetella samalla tavalla itseään. Tai siis Ifa ei siedä sitä, että sen päästä/kaulasta pitää kiinni ja päätä kääntää ja asettelee jalkoja. Ryhti katoaa ihan kokonaan. Oon nyt koittanut itse harjoitella sitä, että tottuisi siihen, mut krhm lyhytpinnasena ihmisenä menetän hermoni aika nopeasti siinä touhussa. Mietin et pitäskö ensin palkata ihan vaan siitä, kun pidän siinä kiinni, seisoi miten seisoi ja ruveta myöhemmin vaatimaan parempaa seisomista kun on ensin tottunut tohon kiinnipitämiseen. Mähän oon aina seisottanu noita namin avulla, niin sinällään muutos on melko suuri. Oon koittanu päästä sieltä, missä aita on matalin…

Mätsärissä Liksu sai sinisen, vain koska sillä oli tuomarin mielestä liian likaiset hampaat! Ja Ifalle valitti samaa. Silti Ifa sai punaisen, vaikka rimpuili pöydällä ja väisti Lottaa kun se piti nostaa pöydälle. Että harmittaa taas kun ton pitää olla niin arka. Mä otin sit noista hammaskommenteista aika (turhankin) paljon itteeni, ja kun ilta rupes viilenee, tuli vessahätä ja pienet aikuset oli vasta puolessa välissä niin päätettiin että lähdetään kotiin. Lotta sai kuitenkin kaipaamansa tiedon ja päätti, että Liksu on hänen valintansa junnukehiin. Liksun kanssa oli aluksi ongelmia, kun se tuppaa venkoomaan ryhdin pois etuosasta nojaamalla taaksepäin. Sitten keksittiin, et jos Lotta menee sen eteen niin tätä ei tapahdu yhtään samalla tavalla! Ja siinä ratkes häntäongelmakin, ettei tarvii miettiä pitääkö häntää ylhäällä vai ei. Onhan se siis, jos tuomari ei rodusta tiedä niin voi olla näyttävämmän näköstä jos on häntä ylhäällä, ja kyl sitä jotku ylhäällä rotukehissäkin pitää, mutta rotumääritelmä sanoo että levossa alhaalla.

Eilen sitten oli näyttelytreenit, otin molemmat koirat mukaan. Tarkoitus oli taas harjotella molempien kanssa tota seisomista ilman namia, kiinni pidettynä mut ei siitä tullu taaskaan mitään niin en jaksanut yrittää. 😀 En voi ku kumartaa Lottaa siitä kärsivällisyydestä jaksaa korjata koiran temppuilua kokoajan uudestaan ja hakea niin kauan että se hyvä asento sieltä löytyy. Huhh!! Samanlaiset hermot itselleni kiitos. 😀 Liksu meni kyllä juoksuosuudet treeneissä aika hyvin, luulen löytäneeni sopivan vauhdin sille. Rotukehässä pitää sit vaan muistaa kattoo, että etujalat on aina seistessä kunnolla rungon alla.

Ifan kanssa vähän tokoilin siinä välissä, otettiin yks ihan pitkäkin seuraaminen ja tällasia. Muutama luoksetulo. Kokeilin luoksetulon stoppia, mut siit ei tullu mitää. Koitin sitä vähän hinkkaa, lyhyellä matkalla parempi, pitkällä kävelee melkee luokse ennenku pysähtyy. Ehkä siitä tuurilla vitosen sais, todennäkösesti nollan… Mut normiluoksetulot oli silti hyviä ja laukassa.

Nyt äsken otettiin yks paikallamakuu aiemmin mainitun vahvisteaikataulun mukaan, jossa kokonaisaika 4min 7sek. Sujui hyvin! Voinemme taas edetä seuraavalle tasolle. 🙂 Saapa nähdä, tossa menee kyllä ikuisuus että toi saadaan kuntoon, mutta ehkä se sitten saadaan pysyvästi kuntoon. Nyt ajeleen Liksua tän päivän junnukehää varten! Illalla tulee varmaan kuvia ja tietoa siitä, miten meni. 🙂

Hyvät treenit!

Eilen VIHDOIN pitkästä aikaa pääsin Ifan kanssa meijän näyttelytreeneihin, ja ai että. Tokoilin aluksi ja lopuksi ja vähän sillon tällön, näyttelytreenien lomassa. Otettiin seuraamisia remmissä ja ilman, hyppyä matalana ja korkeena, liikkeestä seisomaanjäämistä, liikkeestä maahanmenoa, luoksetuloa, sivulla lyhyitä makaamisia ja luoksepäästävyys. Ja ne meni kaikki tosi hyvin!! Jotain pieniä hiomisia tehtiin hypyn kanssa, vahvistellen sitä oikeeta kohtaa, mut pääosin meni tosi hyvin. Seuraamisissa istu aina ku pysähdyttiin, joten siitäkin ongelmasta päästiin. 🙂 Seisomaanjäämiset hienoja, hyvin suju. Liikkeestä maahanmeno asfaltilla hyvä, eikä myöskään noussut kun tulin sivulle. Nurmikolla ei mennyt maate ekalla käskyllä.

Makuita tehtiin silleen, et koira sivulle ja käskin maahan. Eka palkkasin taas sen 3 x 5sek välein ja vapautin. Sitte pari 15sek pätkää. Sujui ongelmitta, että voin ehkä alkaa pidentään aikoja ulkonakin. 🙂

Luoksepäästävyys oli hyvä. Tehtiin se ihan vieraalla ihmisellä. Ensin tehtiin sellanen, en tiedä onko se joku pk-puolen luoksepäästävyys vai mikä, mut et koira sivulla ja ihminen tulee kätteleen ihmistä ja ne vaihtaa pari sanaa siinä. Sitten sen perään se tokomainen luoksepäästävyys, eli suoraan kohti, rapsuttaa vähän kuonoa ja sit pois. Ja Ifa istui hienosti paikallaan kokoajan. 🙂 Tai no se koitti välissä mennä maahan (kun ihminen ei ollu viel luona) ku luuli että odotan sen tarjoovan jtn tjtn. x3 Höpsö.

Näyttelytreenitkin meni hyvin, oli vähän amstaffeja mukana, eikä ne haitannut mitään. Siitä porukasta oli yks myös meille tuomarina osan aikaa, ja Ifa meni hienosti senki kanssa! Selkeesti sitä vähän ahdisti se, mutta ei kumminkaan väistänyt! Jeeee. 🙂 Voi tulis nyt ne näyttelyt, Heinola ja Porvoo~~.

Aika paljon Ifan tokoilut sai kyllä kehuja eilen. Se meille luoksepäästävyyden tehnyt nainenkin sanoi siinä, että menee tosi hyvin, hänellä dobberi kotona eikä sekään tee noin hyvin, hieno katsekontakti. 🙂 Lämmitti mieltä. Olen ylpeä pikkuotuksesta. ^^ Nyt vaan se paikallamakuu kuntoon ja kokeisiiiiiin.

Treeniä sisällä

Ja kohta myös pihalla häiriössä!! Pitkästä aikaa Ifan kaa ntlytreeneihin jeeeeeee! Mutta takaisin asiaan.

Otettiin taas treenit sisällä. Ensin harjoiteltiin kapuloilla. Tunnarin kanssa meni ihan mukavasti, mut sit oikeen kapulan kanssa olikin ongelmaa, en saanut yhtään nostoa esiin. Mut palkkailin sit oikeesta kohdasta puremisesta ja sellasesta melkein-nostosta jonka toi teki. 😀 Tätä täytyy tutkia lisää.

Sit laitoin taas pannan kaulaan ja remmin kiinni (joo, sisällä, wtf) ja harjoteltiin seuraamisesta pysähtymisessä istumista. Voin kertoa, mitä ihmettä, siitä ei meinannut tulla mitään. 😀 Oli ihan törkeen tarpeellista siis harjotella tota. Uskomatonta miten paljon se remmi voi vaikuttaa, koska ei se noin vapaana seuratessa tee. Se siis varmaa viis kertaa AINAKI käveli vaa siitä mun eteen ihmetteleen, että no mitä. Aina sai käskee takas sivulle. Iha uskomatonta. 😀 Ei voi käsittää. Hinkkasin niitä niin kauan, että se alko ymmärtää että pitää pysähtyä ja istua sivulle. Kyllä sen sieltä esiin sai kun tarpeeksi hinkkasi. Pitää ehdottomasti hinkata lisää.

Sit otettiin seisomaanjäämisiä, liikkeestä siis. Hiomakohtana se ku palaan sivulle, että seisoo eikä istu. Nyt meni hyvin, huima parannus ihan parissa treenikerrassa. Seisoin sivulla nii pitkään että varmasti ois liikkuri kerenny sanoo “käsky”, ja vapautin palkkasin aina seisomisesta. Ei kertaakaan edes harkinnut istumista. 🙂 Yay. Ja oli vielä semihyviä pysähtymisiä, että ei edes kävellyt pahasti eteenpäin käskyn jälkeen. Jeejee, saa nähdä miten menee nyt treeneissä. Pitää muistaa sitä hyppyä koittaa.