Tänään oli rallykurssin toinen kurssikerta. Ai luoja mä olen edelleen niin tyytyväinen tohon kurssiin ja tuohon kouluttajaan. Toi on niiiiiiiiin hyvä kurssi!! Se tunne, kun pelkäät ilmottautua kursseille joiden kouluttajia et tunne, ja sitkun kouluttaja osoittautuukin aivan mahtavaksi niin ai että. 🙂
Viimeks saatiin kotiläksynä harjoitella oikealle puolelle sivulletuloa, seuraamista ja siinä käännöksiä, sekä palkkaamista niin että koiralla pysyy jalat maassa. Samoin piti kiinnittää huomiota vasemmalla seuruun edistämiseen. Ja niitähän me oltiinkin hinkattu varmaan aiiiinakin kolme kertaa viikon aikana.
Tänään meijän rata oli hyvin simppeli. Siis sinänsä simppeli, että se oli vaan yks suora linja, joka mentiin päästä päähän ja takas. Käytännössä koko matkalta rata koostui näistä koira eteen – oikealta/vasemmalta oikealle/vasemmalle ja satunnaisesti istumiset mukana ennen ja/tai lopuksi. Yksi koira eteen – peruuta 1, 2, 3 ja täyskäännös oikealle oli mukana.
Harjoiteltiin myös käytösruutua sillä välin kun toinen koirakko meni radalla. Me aloitettiin käytösruudusta ja niin, että Ifa makaa edessä selkä suorittavaan koirakkoon päin. Huomasin että hirmu herkästi Ifa menee maahankin makaamaan ihan vinoon, ja unohdin kysyä että onko se kuinka suuri virhe rallyssa. Korjasin sitä sitten alkuun. Ifa meni maahan tosi hyvin, mutta aika pian se aloitti tärisemisen ja tärisi kuin hullu. Palkkailin sitä vähän väliä, mutta silti se ehti nousta sieltä kerran ilman lupaa istumaan. Käskin vaan nätisti takaisin maahan ja jatkoin palkkailua. Opekin sanoi huomanneensa että se tärisi kuin haavanlehti.
Käytösruutuun saatiin sitten vinkiksi, että kannattaa ensinnäkin selvittää että onko omalle koiralle parempi että katsot mitä toinen tekee radalla vai että tuijotat koiraa kokoajan. Toinen hyvä konkreettinen vinkki oli, että treenatessa seisoo jalat haarallaa, laittaa jalkojen välistä jalkojen taakse namin, ja aina vapauttaa koiran sinne namille. Eli siis koiran näkökulmasta etupalkka. Toimii kuulemma sekä makaamisen, istumisen että seisomisen kanssa. Nami lattialla voi auttaa korjaamaan koiran painopistettä niin, että sen on helpompi säilyttää haluttu asento. Kisoissa voi sitten tehdä samat eleet ja olla laittavinaan namin, vaikkei tietenkään oikeasti laita kun kisatilanne on kyseessä.
Rata aloitettiin tekemällä niin, että koira on kokoajan oikealla puolella seuraamassa. Vitsit että olikin tapahtunut kehitystä viikon aikana!! Oikealla käskyllä ja tehdyillä treeneillä oli hurja vaikutus, ja nyt Ifa meni ihan tosi hyvin. Paremmin ku mitä oon koskaan uskonut sen oppivan tuon oikealla puolen seuruun. 😀 Eteentuloissa meinaa jäädä kauas ja vinoon, joten ne saatiin kotiläksyksi harjoitella. Täyskäännös oikealle (koira oikealla) oli vielä vaikea, kun Ifa meinaa istua siinä käännyttäessä. Tämä tosin kuulemma johtuu taas mun kumartelusta. 😀 Vitsi se on vaikeeta olla suorassa!
Mä olin myös aiiiivan jäissä, joka kyltillä katoin vaa että pitiks ensin pysähtyä istuun ja sit mennä eteen vai mennä suoraan eteen istuun, tein sen ja sen jälkeen tavasin varmaan 15sek jokaista kylttiä että “vasemmalta oikealle istu / oikealta oikealle istu / vasemmalta oikealle / oikealta oikealle – oikee, vasen, istu, ei, joo, häh, öö, okei, vasenvasenvasen mikäonvasen”. 😀 😀 Päästiin kuitenkin aika kunnialla loppuun. Kaks vai kolme kertaa taisin uusia. Yks uusittu oli se täykkäri oikealle, kun istui kesken kaiken, ja siinä sanottiin myös sitä että muista herätellä sillä käskysanalla jo vähän ennen käännöstä mukaan siihen juttuun. Sit uusittiin joku vino eteentulo ja yks epäonnistunut “vasemmalta oikealle” kun kiepsahtikin siihen vasemmalle sivulle. Siinä mun liikeohjaus oli puutteellinen, lopetin taakse ohjaamisen liian aikaisin, jolloin koira seurasi samaa kättä takaisin siihen vasemmalle sivulle.
Kommenttina saatiin ylistystä siitä, että nyt oli tosi hienoa seuraamista oikealla puolen, ei edistämistä, ei hyppimistä, että selkeesti ollaan harjoteltu niinku oltiinki. Korjausjuttuja tuli just noista omista vinouksista ja kesken jäävistä ohjauksista. En meinaa myöskään jättää koiralle tarpeeksi tilaa kylteillä, siihen täytyy muistaa kiinnittää huomiota.
Myöhemmin mentiin sitten käytösruutuun uusiksi, ja siellä testailin tätä nami jalkojen välissä -taktiikkaa. Jossain alta puolen minuutin kohdalla radalla ollut koira rupesi rähisemään selin siihen maanneelle Ifalle, ja Ifa vaan silti köllötteli siellä maassa. Kouluttaja käski heti palkata Ifan siitä, ettei se reagoinut toisen rähinään. Sanoin Ifalle “jes” ja Ifa vaan jäi sinne maahan makaamaan silleen häh, mitä, ai nytkö jo saa nousta vai. 😀 😀 Kouluttajakin naureskeli sitä. Täys kaksminuuttinen ei mitenkään mene vielä ilman palkkaa, mutta en mä sen odotakaan menevän. Se on Ifalle niiiiin vaikea. Nami jalkojen välissä -tekniikka toimi kuitenkin selkeästi tosi hyvin. Kokeilin sitä niin Ifa maaten, istuen kuin seisten ja kaikissa se tuntui pelittävän. Ei Ifa kyllä sitä namia tuijota, että niskat nurin se haluaa katsekontaktissa mua tuijottaa maassa maatessakin, mutta no, valintojen maailma… 😀
Kakkosrundi radalla tehtiin sitten niin että koira pysyi kokoajan vasemmalla. Olin ihan että huh no tämä on tää helpompi osuus. 😀 Ja aika mukavasti se sitten menikin, jos ei laske taas sitä että luin jokasta kylttiä varmaan sen 15 sekuntia että tajusin mitä niissä piti tehdä. Nyt osasin paikata niitä takaakierto-ohjauksia ekan failin jälkeen. Aattelin että ois huono että mulla on sama takaakiertokäsky molempiin suuntiin, mutta se on kuulemma ihan ok ja voi olla niin, joten jatketaan näin. Siitä koira eteen – peruuta 1, 2, 3 saatiin myös palautteena, että täytyy odottaa väleissä että koira istuu kunnolla ja siihen kiinnitin paremmin huomiota tällä kakkoskierroksella. Siihen liittyen mun pitää myös olla tarkkana, että – taas se klassinen – ODOTAN KOIRAA ennen kuin lähden liikkeelle, ettei tule turhia vinouspisteitä siitä ettei koira ole ehtinyt suoristaa itseään seuraamispositioon kun mä oon jo hilppassu liikkeelle. Muuten ei tainnutkaan sitten radalla olla mitään ihmeitä. Niistä eteentuloista vähän tuli lisää sanomista, että huomaa että on treenattu edessä peruuttamista paljon, kun koira jää niin kauas eikä meinaa istua. Siihen vinkkinä, että kun koira tulee siihen eteen istumaan, niin muistaa kehua ja toistaa sen käskyn, siis tyyliin “eteen, hieno eteen, noin on hyvä”. Ja että jos tulee vinoon, niin sit ihan puhtaasti uusiminen vaan, eikä mitään käsiliikekorjauksia, ettei opi että aina voi tehdä ensin huonosti. Korjaavat käsiliikkeet saa myös koiran muuten tarjoamaan korjaamisia liian herkästi. Hyvää oli radalla myös että nyt Ifa ei keulinut jossain metrin edellä. Se oli kyllä varmaan vaan sen tuotosta, että se oli treenannut jo niin paljon ja vire alkoi laskea.
Väliajoilla tuli treenattua kaikenlaista, huomattua että edessä poikittain -asennosta Ifa paineistui jostain syystä ihan kamalasti. Sen sijaan hölkkäseuruusta maahanmeno ja täykkärit vasemmalle sujui todella hienosti. 😀 Pitää vaihtaa koiratanssi PK-tottikseen, eiku. 😀 😀 Treenattiin myös noita käytösruutujuttuja väliajoilla. Vähän Ifalla on edelleen kesken kuunnella sanonko sille istu vai maahan, meinaa aina mennä maahan.
Treenien lopuksi tapahtui jotain hämmentävää. Juttelin siinä kanssakurssilaisen kanssa, joka kysyi mulla olevasta treenikorista. Sanoin siitä jotain ja manasin että kun se on täynnä leluja joilla koira ei edes leiki, ja otin käteen sellaisen superpienen karvapatukan. Ja Ifa hyökkäs siihen kiinni. Ja halus leikkiä. Ja leikki vielä verrattain hyvin sillä lelulla. Ihan useamman minuutin. Niin että mä lopetin leikin kun Ifa vielä leikki. WHAT THE FUCK. 😀 😀 Mistä lähtien toi koira on suostunu leikkimään julkisilla paikoilla millään muulla ku jollain risuilla ja kepeillä?!?!? Uskomatonta. 😀 😀 On se vaan hauska eläin.