Archive | October 2017

Mindy BH-koe

Oisko eletty torstaita viime viikolla kun juttelin Eijan kanssa että hitsi ku haluaisin BH:n suorittaa Mindyn kans ja TOKO ALO kiinnostais kans ja rallyski tarttis jatkaa kisaamista ja ja ja… No Eija siinä haasteli että eikös Mindy ne BH:n jutut jo osaa että kisaamaan vaan. Vitsinä menin katsomaan Virkusta että oiskos kokeita tulossa ja että kas, 22.10. sunnuntaina olisi Akaalla / Toijalassa Juha Kurtin tuomaroima BH-koe.

Eija: Kysyt sinne paikkaa nyt heti!! Kyä te pääsette läpi!
Minä: Meinaatko 😬😬
Eija: Todellakin!
Minä: No apua, sinne lähti kysely 😂😂😬😬😬
Toivottavasti ei oo paikkaa vapaana 😂😂
Eija: Hyvä Anna!! 👏

Illalla tuli viesti että paikka oli vapaana. Sinne se oli sitten sunnuntaina suunnattava. Meille oli arpoutunut vika pari ja siinä ensin suoritusvuoro tottikseen, parina juoksunarttu. Heti ensimmäisen parin aikana alkoi hiljalleen leijua lunta taivaalta alas. Kiva… Aluksi nähtiin yksi oikein toimiva suorituspari, jonka jälkeen sattuikin sitten pari äksidenttiä kun koira otti ja lähti seuruusta paikallamakuussa olevan koiran luokse, ja yksi koira päätti kesken seuruiden henkilöryhmässä ja ennen vapaana seuruuta ottaa asiakseen pöhistä ihmisille niin, että heidän matkansa keskeytyi siihen.

No, oman vuoron koittaessa kentälle sitten lähdettiin, jännityksestä jäykkänä. Mä en oo ihan oppinut vielä että miten Mindy pitäis optimaalisesti viritellä suoritukseen, niin että se olis kuulolla ja ymmärtäis että mennään tekeen hommia muttei olisi ihan loppu jo kuitenkaan.

Sunnuntaina nuo virittelyt selvästi epäonnistuivat. Tinttu oli tosi kiinnostunu hajuista kentän ulkopuolella jo, ja kentälle mennessä se ei todellakaan ymmärtänyt että nyt tultiin hommiin. Hihnaseuruussa se luuli olevansa päiväkävelyllä ja haahuili minne sattu. Oli metrin edessä, metrin takana, metrin sivulla, haisteli maata, haisteli ilmaa. Täyskäännöksessä se oli jatkamassa perällä olleesta portista ulos ja kun hihna kiristyessään nykäisi sen takaisin matkaan, niin Mindy oli tulossa mun oikealle puolelle ja mun piti auttaa se takas vasemmalle. Sakarassa haahuilu vaan jatkui. Henkilöryhmä ei mennyt mitenkään mairittelevasti. Seistessämme perusasennossa ekan henkilöryhmän jälkeen tajusin että oho hups ainiin, unohdin sen sakaran jälkeisen pysähdyksen. Hyyyyyvä. Mutta eipä sille siinä enää mitään voinut. 😀

Hihna kun otettiin irti niin Mindy vähän petras et jaa seurata piti, okei. Henkilöryhmässä se ei silti mennyt kunnolla, meinas kaks kertaa oikasta mun oikealle puolelle silleen ???????????. Perusasentokaan ei meinannut löytyä pysähdyksessä. Vapaana seuruu aavistuksen parempi kuin hihnassa, mutta seilasi vähän siinäkin. Juoksuosuudella innostui niin, että pyörähti mun edellä, sen jälkeen kiersi taakse ja tuli mun oikealle puolelle???? josta jouduin kiepauttaan sen etukautta takas vasemmalle. Siinä meniki sit jo kaikki askeleet ihan hukkaan, ei tullu hitaita kymppiä jne. Tällä kertaa muistin sentään pysähtyä sakarassa täykkärin jälkeen.

“Liikkeestä” istuminen oli ihan ok. Valmisteleva osa olisi saanut olla parempi, mutta tää oli varmaan koko kokeen ainoa arvosanan “hyvä” saanut liike… 😀 “Liikkeestä” maahanmeno ok, mutta Mindy ei meinannut lähteä mukaan ensin ja sit menin itte sekoilemaan ja sanoin koiralle sekä “maahan” että “odota”, kun ois pitäny sanoa vaan yks käsky. Luoksetulokäskystä Mindy tuli – ja lujaa – niin lujaa että paino sitte pari metriä ohitte ja sieltä takaa kaarsi sitten suoraan sivulle. Ihan jees kun ei oo tällastakaan treeneissä tehny johonki viimesee tuhantee vuotee.

Varmaan tosi moni näistäkin sekoiluista tosin meni mun jännityksen piikkiin.

Sitten vielä paikallamakuun vuoro. Sellasen kolmisen minuuttia se siellä makas, melko levottomana tosin. Katteli toista koiraa, mua ja viereistä pusikkoa ja nuuski paljon. Lopulta nenä lähti viemään; Mindy nousi seisomaan ja haisteli kentänlaidan pusikkoa hetken aikaa antaumuksella. Otti siinä nuuskiessa pari askelta mua kohti, nuuski vähän lisää ja istui miettimään että mitäs tässä nyt pitikään tehdä. Kun toinen koirakko tuli vapaaseuruuosuudellaan sakaraan siihen vähän lähemmäs, Tinttu päätti et ok ei mun ehkä pitänykkää maata täs enää ja kipitti mun luokse. Mä vaan kuulin metallikaulaimen kilinän yhtäkkiä ja käännyin ja huomasin kun se sieltä riensi mun luokse. Kurtti sanoi siitä että kun kerran lähti niin kiva että tuli mun luo eikä mennyt toisen koiran luo. Siihen olis testi tyssänny jos olis toisen luo menny, nyt saatiin kuitenkin vielä arvosana tyydyttävä tuostakin.

Lopuksi sitten kaupunkiosuudelle. Tinttu oli kaikesta tästä jo jotenkin normaalia enemmän kierroksilla ja teki ihme piruetteja siellä kävellessä eikä ollut ihan oma rauhallinen itsensä. Mutta ei se mitään ihmeitä kuitenkaan derpannut vaan ihan rauhassa suhtautui kaikkeen vastaantulevaan ja ohimenevään.

*kättely* “Suoritus hyväksytty.” JEEEE!

MindyBH

Vaikka meni kyllä ihan päin sitä itteään. 😀 Hävettääkin melkein. Mutta jännityksen piikkiin. 😛

Haluatte kuitenkin tirkistellä tätä ultimaalista kammotusta, joten video on saatavilla myös:

Advertisements

Koiratanssi SM 2017 Janakkala

Ei voi väittää ettei olis jännittänyt osallistua Ifan kanssa koiratanssin SM-kisoihin Janakkalassa 21.10.2017. Aivan uusi halli, koira ei ole ollut siellä koskaan, lämmityksiä ei oltu saatu toimimaan joten lämpöasteita oli luokkaa 7°C, keinonurmen seassa luonnonkorkkia oli meille molemmille täysin uusi alusta, sirunluku ja alkuun oli vielä pamautettu eläinlääkärin tarkastus, jossa kirjaimellisesti katsottiin joka ikinen kynsi koiralta, että ne ovat ehjät ja että tassunpohjat ovat ehjät myös – Ifahan muutenkin niin tykkää tollain vieraitten ihmisten kosketuksesta (not).

No, siru löytyi, saatiin tarkastettua että juoksua ei (leikatulla) koiralla ole ja yllättävän kivuttomasti selvittiin eläinlääkärin tarkastuksestakin. 😮 Ifa oli ihmeen innokkaalla tuulella, eikä ottanut kopeloinnista itseensä. Meille oli arpoutunut kisan toiseksi viimeinen suoritusvuoro HTM:ssä, oltiin siis 11/12 esitysvuorossa. Lämpöpuhallinta meille ei myöskään tällä kertaa ollut arpoutunut vaan se oli ihan ymmärrettävästi varattu tuomareille. Koirille koitti siis pitkä päivä odotella autossa ja aina vähän väliä käytiin istumassa autossa pitämässä sitä käynnissä ettei kaikki lämpö karkaa.

Omaa vuoroa odotellessa ei tullut hirveän montaa muuta esitystä katsottua. Ei keskittymiskyky riittänyt ollenkaan kun jännitti niin paljon. Marin ja beussi Ukon suoritus piti toki tietysti katsoa ja voi mikä riemu olikaan kun tulostaululle ilmestyi että he saivat uransa ensimmäisen koiratanssisertin!!! 🙂 Ihan huikeeta saada eka serti ekoista SM-kisoistaan. Paljon onnea vielä! ❤

Lopulta koitti aika vaihtaa omat koreovaatteet päälle. Harvoimpa nähdään muakaan näin värikkäästi pukeutuneena. 😀 Vaatteet oli haettu kirpputorilta perjantai-iltana, ei sillä että ois täpärälle menny mut… 😀

Ifa_KTSM01

Kuva: Sporttirakki

Muutamalla namilla vähän helppoja virittelyjä Ifalle lämmittelykehässä ja sit vaan esittelytekstin päätyttyä kehään ja eikun musiikki päälle. Ifa lähti tosi kivasti tekemään pivottia, tosin kun piti siirtyä pivotista sivuaskeleisiin niin se teki sen minkä on nyt monesti treeneissäkin tehnyt, eli peruutti mun ympäri. 😀 No ei se haitannut, siitä sivulle sit vaan ja sivuaskeleisiin. Vähän ehkä tuli vinossa mukana, mutta tuli kuitenkin. Jalan alitus onnistui eikä koira jäänyt tällä kertaa jalkojen väliin. Oikealla puolella vauhtiseuruussa kieppi ei onnistunut, mutta samakos se sitten.

Oikealta sivulta eteen autoin kädellä ehkä tarpeettoman paljon. Sivuaskeleet ehkä ihan vähän hajos, koira oli vähän vinossa, joten pivottiin lähtö vaati vähän enemmän kannustusta, mutta lähtihän se koira sieltä sit kääntymään. Seuraavassa vaihdossa oli jotain sättäystä, mä varmaan unohdin sanoa käskysanan oikein ja kunnolla, mutta sain kuin sainkin Ifan jalkojen väliin väärin päin. Sen position se teki tosi kivasti joka oli tosi kivaa, koska tähän asti kaikissa aiemmissa kisoissa se positio on hajonnut! Ei hajonnut tällä kertaa. 🙂 Sieltä vaihto väliin oikein päin ja loppuun vähän kankea kädet ylös. Sivulaukassa positio oli väljä ja käännös ei taas mennyt ihan suunnitellun mukaisesti, ja sivulaukka toiseenkin suuntaan oli väljä.

Turhan voimakkaalla käsiavulla mutta silti mukavasti Ifa siirtyi siitä oikealle väärinpäin ja saatiin tehtyä sivuaskeleet ja pivot. Positio oli vähän vino ja pivot viipyi taas hetken, mutta selvittiin. Vaihto siitä jalkojen väliin onnistui, joskin näytti taas käsiavustetulta. Peruutus ja pivot jalkojen välissä toimi, vitsi miten siistiä! Siitä taas kädet ylös ja oikealle väärinpäin. Musiikki vei ja unohdin odottaa että Ifa on päässyt positioon ennen kuin lähdin juoksemaan alta pois. Siitä sivulle siirtymä ei käynyt ihan as planned, mutta siirtyi kuitenkin. Loppuun vielä pivot ja sivuaskeleet ja tadah, se oli siinä!

Anna-Mäkinen-6

Kuva: Lotta Höijer

Ifa veti koko koreon loppuun tosi hyvällä mielentilalla, mitään positiota se ei jättänyt tekemättä! Jotain kieppejä jäi väliin mutta pffffh, väliäkös niillä! Ifa ei oo varmaan koskaan tehny näin hyvin kehässä, ei ainakaan piiiiitkääään aikaan, missään lajissa. Oli ihan sairaan siistiä että nyt se teki näin hyvällä fiiliksellä ja koko koreon ja ai että. ❤ ❤ ❤ Olin niin tyytyväinen koiraan kehän jälkeen ja se kyllä varmasti huomas sen, sai namia varmaan kolme tonnia. 😀 😀

Tuomareiden pisteet ja kommentit:

Tiina Jounio
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 39p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 38p
“Vauhdikasta ja mukavaa tekemistä, mutta positiot eivät aivan pysyneet laadukkaina.”
Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 39p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 40p
Hanna Maines
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 43p
Liikkeiden laatu 37p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 44p
Koreografia 40p
“Upea kontakti ja ihana vapautunut tunnelma. Joitakin epätarkkuuksia, välillä taas hyvinkin tarkkaa tekemistä.”

Yhteensä pisteitä kertyi 159,66p. Kisat oli kovatasoiset, HTM:ssä jaettiin 6 sertiä, joten tää tulos riitti sijalle 9/12.

Liikkeiden laatu on selkeästi se meidän suurin ongelma. Kyselin jälkikäteen kommenttia niin Hannaa esim. haittasi kuulemma erityisesti positioissa seilaaminen, kun Ifa meinaa ensin mennä liian eteen ja sitten se korjaa taakse ja tällä tavalla hakee oikeaa paikkaa kokoajan. Vinouksia nyt on myös helppo huomata. Ja ainakin toisessa sivulaukassa jäi myös liian kauas taakse. Kaksi muuta tuomaria olisivat toivoneet myös määrän lisäystä, eli lisää suuntia pitäisi ohjelmaan vielä saada. Yksi ei tykännyt koreografiastakaan.

Nyt olis sitten aika paljon hiomista sen suhteen että saataisiin tästä tätä teknistä tasoa nostettua. Koreografia tuntuisi Ifalle sopivan ja ehkä oon jotain tehny oikein kun se pystyi kehässä noin hyvin tekemään, joten varmaan ei laiteta koreota vaihtoon tässä kohtaa.

Mä oon menny henkistä vuoristorataa up and down tässä kisojen jälkeen. Ensin musta tuntu siltä, että Ifan maksimiosaaminen on jo saavutettu että ei me voida tehdä tän paremmin, turha enää jatkaa. Sitten jäin potemaan sitä, että ei me nyt ainakaan näin 9v koiralla ja ketterä-kuin-kirjahylly-ohjaajalla voida mitenkään kehittyä paremmiksi kun tämän hetkiset huiput esim. Sanna Rinin ja Novan kanssa, Suski Briin ja toinen Sanna Hildan kanssa. Heillä on aivan huiput ohjelmat, todella osaavat koirat ja ohjaajan liikkuminen niin kaunista katsottavaa. Että miksi edes yrittää, kun ei voi pärjätä. Ainakaan miksi mennä edustusjoukkueen karsintakisaan, kun ei tässä seurassa ole mitään jakoa edustusjoukkueeseen päästä. SM-kisoissakin joku totesi tulostaulua katsottuaan, että no ihan oikeat koirat ovat edustusjoukkueessa – niimpä, ja sinne ei Ifa kuulu, miksi siis yrittääkään? Olishan se hienoa kansainvälisestikin näyttää et kattokaas, harjakoirakin kykenee johonkin, mut… Ei vaan olla riittävän hyviä siihen.

Samaan aikaan oon miettiny että no jos koreon alun pivotin ja sivuaskeleet vaihtaiskin oikean puolen seuruuseen, niin siitä tulis kaks suuntaa lisää. Ei se kyllä niitä osaa vielä, mutta jos opettais. Ja miettinyt kuumeisesti että miten seilaamisen sit sais pois ja miten vauhdikkaat positiot tiiviimmiksi. Että pitäiskö sit tehdäkin hidastempoinen ohjelma, mut toisaalta temponvaihteluitakin arvostetaan niin ehkä sekään ei oo hyvä suunnitelma. Pitäis siis vaan opettaa ne positiot tiiviimmiksi, mutta en usko että se on kovin mahdollinen tehtävä. Ja että mitä ihmettä tekis tälle omalle liikkumiselle, sen kun pitäis olla paljon näpäkämpää tuossa musiikissa, mutta mä oon tällanen kankea kaikkea-muuta-kuin-ketterä sotanorsu, niin jo on työsarkaa sitten siinäkin. Jeeeeeeenniiiiiiii……. 😀

Mutta että pitäiskö silti koittaa tähdätä PM-kisoihin edustusjoukkueeseen 2018. Mistä sitä edes tietää että montako vuotta voidaan enää harrastaa kun ikää on Ifalla jo 9v. Ettei sitten käy niin, että on missattu kaikki tilaisuudet ja lopulta koira on sen ikäinen ettei voi enää mennä kun alkaa terveys tai joku prakaamaan. En mä tiedä………

^Kuvat: Sporttirakki

^Kuvat: Lotta Höijer

Mindy TOKO ALO-treenit

Innostuin tuosta tokoajatuksesta vallan ja halusin päästä kokeilemaan millä tasolla ALO-luokan liikkeiden hallinta on meillä, ihan hypynkin kera. Olin siis varannut su-aamuksi hallin klo 8-9 että päästään Mindyn kanssa kokeilemaan. 😀

Aloitettiin ottamalla hyppyä muutaman kerran ihan erillisenä. Hyvin Mindy hyppäs vähän matalampaa hyppyä. Sitkun nostin hypyn johonkin 50-55cm niin sitten ei ilman apuja enää hypännytkään vaan kiersi aina. Avun kanssa hyppäs. No, saa nyt nähdä millä korkeudella sillä kokeissa hyppy olis, ALO:n hyppy kai korkeimmillaan on sen 50cm et eiköhän se oo ihan doable. Kyllähän tuo menee yli vaikka mistä kun vaan haluaa… Otettiin myös muutama hidastettu liikkeestä maahanmeno silleen muistinvirkistykseks. Sit pieni breikki ja eikun vetämään liikkeitä.

Aloitettiin paikallamakuulla. Hienosti se minuutin siinä makas, mä tosin kaks kertaa kehuin siinä kesken paikkiksen, mutta ei mun mielestä nyt ollut oleellista tehdä täysin koemaisesti. Hienosti nousi ylöskin käskystä. Ainut vika oli ehkä se, että mun ei ehkä olisi kannattanut palkata paikkiksesta lelulla. 😀 Mut olin nii onnellinen että se makas kiltisti nii tuli sit lähdettyä hullutteluun. 😀

Seuraamispätkä perään meni yllättävän hyvin. Aattelin että se heti 5 askeleen jälkeen tiputtais kontaktin, mutta ihan hyvinhän se tuli mukana. Ainoo mikä tökkäs oli toi peiliä ja seinää vasten pysähtyminen. Se on seikka jota täytyy harjoitella lisää, mutta aika pieni ongelma siihen nähen jos muuten seuruu alkaa toimia. Vasemmalle kääntyminenkin toimi yllättävän hyvin. Täykkärit meni hyvin nii et Tinttu kiertää takaa, en ees antanu niihin mitää lisäapuja. 🙂

Liikkeestä maahan oli hieno! Tosi kiva kun se onnistui! Tinttuzi tosin ennakoi istumaannousun, jonka vuoksi käskin sen uusiks maahan ja uusiks istuun. Eli tohon pitää huomata kiinnittää huomioo.

Luoksetulokin toimi kivasti. Hienosti se tulee eteen istumaan ilman apuja. 😀 Edestä sivulle siirtyminen vaan ei kauhean hyvin toiminut. Huomasin ettei Mindyllä muka ole käryä mitä tarkoittaa “sivu”, kun taas “Mindy, sivu” toimii hyvin. Noista ylimääräsistä pirueteista välissä pitäis päästä eroon kans. 😀

Kapula… Voi kapula. Mut nyt se sentää otti sen! Ja tiputti sillee että sain sen kiinni. Eikä ekalla kolmella toistolla ollut lähdössä karkuun sen kanssa. Käytössä tosin oli toi ihan pieni Ifan sorvattu kapula. No, tää nyt oli tiedos et tää on hankala, joten tätä hiotaan myöhemmin lisää.

Kaukot oli kivat, meni maahan hyvin, nousi istumaan hienosti oikealla tekniikalla ja meni maahan heti käskystä. Heitti tosin lonkalle, joka ei oo tolla käskyllä sallittua, mutta en sitten tullut puuttuneeksi siihen kun teki muuten niin kivasti. Ja hyvin se siitäkin vielä sivulle nousi, vaikka ajattelin että siinä voisi olla hankaluuksia.

Lopuksi vielä hyppy. Mun pitäis muistaa siinäkin kutsua Mindy eteen (“tule”) eikä sivulle, koska eteen se istumaan jäi. 😀 Ja taas hioa paremmaksi se edestä sivulle siirtymä. Mut siis kaiken kaikkiaan oon ihan super tyytyväinen treeniin ja koiraan! Sehän osas taas vaikka ja mitä. 😀 Nyt hioo noita pikkujuttuja ja harjoittelee palkattomuutta (ja kapulaa…) niin avot. 🙂

Tintu tokotreeneissä

22429430_10203785845082081_191326052_o

Krhm. 😀 Mua tuskastuttaa BH-kaavion seuruu, joten yks ilta ku piti ruveta nukkuun jäin miettiin että no mitäs ne TOKO:n alokasluokan liikkeet nyt sitten onkaan, että oliskos meillä saumaa Tintun kanssa miettiä tokouraa. Kattelin sitten ALO-luokan liikkeitä ja kun eilen oli taas kimppatreenit Elinan ja Aidan kanssa niin päätin vähän kokeilla niitä liikkeitä.

Aloitettiin kauko-ohjausharjoituksilla. Tinttu menee tosi hienosti istumasta maahan oikeen pudottautuen, ja osaa kyllä nousta sieltä hienosti oikealla tekniikalla myös istumaan. Oikeaoppinen istumaannousu vaan ei ihan onnistu jos olen kovin kaukana koiran edessä. Siis, tässä kohtaa metrikin on liikaa. Kokeilin vähän erilaisia käsiohjausliikkeitä apuna, mutta täytyy kyllä vahvistella sitä käsimerkitöntäkin istumaannousua ja kattoa millon sais vähän matkaa lisää. Mutta kokonaisuutena ei mitenkään mahdottoman oloinen tehtävä.

Seuraavaks kokeiltiin vähän liikkeestä maahanmenoa. Siinä oli Tintulla selkeesti sellanen että sillä oli haju että mitä se maahanmenokäsky tarkoittaa, mutta oli epävarma että pitikö näin tehdä kun mä kuitenkin jatkoin kävelyä. Autoin sitten vähän käsimerkillä ja koitin siitä päästä kättä häivyttämään. Uskon että tosi pienellä treenillä tämäkin saataisiin oikein mallikkaaseen kuntoon.  🙂

Sitten vähän seuraamista… voi krooh ja pyyh että on retardi liike. 😀 Ei kyllä kovin pitkää pätkää pystytä sitä vielä tekemään. Vire laskee ku lehmän häntä ja vilkuilu alkaa ja lähtee haahuilee ja ei pysähdy mukana. Tän eteen täytyy työskennellä. Toisaalta marraskuussa Jonna Rusin pitäis tulla taas kouluttaan Naantalin koirakouluun ja aattelin sinne mennä Tinttutonttusen kanssa kattoon seuraamista ja noutoa. Josko Jonnalla olis hyviä ideoita seuruun parantamiseksi. Oon myös alkanut päätyä siihen, että ehkä täykkärit tullaan tekeen niin, että kun mä käännyn niin Tinttu kiertää mun selän takaa. Se tuntuis Tintulle sopivammalta, kun ei se nyt mikään malinois ole ja kääntyy huonommin kuin Ifakin. Niin että jos vähän haahuilee niin se jättää enemmän pelivaraa. Sivulla mukana kääntyessä täytyy olla täysillä mukana. Ei sillä ettenkö meinaisi että seuruu saadaan joskus paremmaksi, mutta jotenki tuntuu etten viitti hinkata pelkkää sivulla kääntymistä for kickz and lolz koska se on musta näyttävämpää. Mennään sillä mikä koiralta helpommin onnistuu.

Luoksetulon kokeilin kans. Jätin istumaan, menin jonkunnäkösen matkan päähän ja huusin tule. Ja siihen se tuli eteen nätisti istumaan! Tosi hieno luoksetulo. Ihan inauksen keskemmällä se olis saanu istua edessä, mutta oli suora eikä nyt yhtään niin pahasti sivussa että olin kyllä tosi tyytyväinen. Kyllä siitä tokoluoksarin saa, jos ei ole jo.

Hyppyä ei ollut mukana, joten sitä täytyy käydä erikseen harjoittelemassa. Ehkä jos sitä tänään tai sunnuntaina aktivoituis käymään kentällä kokeilemassa miten hyppyluoksetulo sujuu. Olis kiinnostava nähdä.

Sit on se saakelin kapulan pito. Voi ristuksen rusinat ja rasahdus ja asdsaasdasd. Jos ikinä lähtee kokeesee ni saa lähtee siit olettamuksesta että ok, kapulan pito on sitten nolla ja muissa täytyy loistaa. 😀 Yritetään yritetään mutta voi ristus kun se on hankala opettaa tolle. En taaskaan käsitä miten oon voinu onnistuu opettaan noudon harjakoiralle mutta en böösmille. Mystisiä ovat asiat.

Lopuksi otettiin myös paikallamakuita. Ensin otettiin sellanen vähän PK:ta simuloiva häiriöpaikkis, kun pyysin Elinaa tekemään Aidan kanssa luoksetuloja meijän ohi. Otettiin sekä niin, että Aida lähti Mindyn selän takaa kuin että lähti niin että lähdön Mindy näkee. Tinttu ei välittänyt tuon taivaallista, siinä se makas. Ah. ❤ Lopuksi sitten otettiin yhteispaikkis koirat vierekkäin. Palkkasin ensin 30sek jälkeen, sitten 1min 5sek ja lopuksi vielä ihan 5sek jälkeen. Olipa siistiä, siinä se oli ALO:n paikkiksen verran kaikessa rauhassa! ❤ ❤ Oon niin onnellinen kaikista paikkisonnistumisista kun Ifan kanssa ne on ollut niin katastrofaalisen vaikeita. 😀 Vaikka onhan Tinttu tollanen lunkki eläin, nytkin treeneissä aina kun sen ottaa hihnaan jos jää itse arpomaan hetkeksi jotain ja pitää “taukoa”, niin Tinttu lyö maate ja makoilee siinä kaikes rauhas kyljellää / selällää / milloin mitenki. 😀 Ja sit taas ku kaivetaa lelut ja namit esii ni se on ihan et JEEE MITÄ TEHÄÄN.

Sovittiin sitten Elinan kanssa että mennään kattomaan jotain tokokoetta, että näkis vähän niitä realiteetteja miten tää koko paletti toimii kokeessa. Oon ihan innoissani että jes, siistiä käydä kattomassa tokokokeita taas kun mun FPUKO-TOKO-historiasta on niin kauan mutta oli se niin nautinnollistakin aina. 😀 Ihan mysteeri nyt et miten voi toimia tollanen et ei kysytä oletko valmis, liike vaan alkaa. Se liikkurointi on muuten yks mitä Tintun kans varmaan pitäis sit kans harjotella. Ja pidemmät suoritukset putkeen palkatta. Mut katotaan, joskopa päästäis joskus kokeisiin asti!

Koiratanssin möllikisat 8.10.2017

Sunnuntaina 8.10.2017 Liedossa järjestettiin koiratanssin möllikisat Anna Laulajaisen ja shelam Lunan MM-kisamatkan tukemiseksi. Olin ilmoittanut Ifan kisaamaan HTM VOI ja lupautunut itse hommiin musiikinsoittoon. Extempore päädyin myös ilmoittamaan Likitan improluokkaan mukaan. Tinttu joutui vaan isoon lainahäkkiin makoileen kisapaikalle, jossa tosin tapansa mukaan oli täysin lunkisti vaikka meni kuka ohitte.

Ifa oli rasittava. Perus itsensä. Se vinkui ja kiljui koko päivän. Koko ***** päivän kevythäkissä Liksun kanssa. Oli vaatteet päällä ja lämpöpuhallin et mistään sellasesta ei ollut kiinni. Se ei vaan saakeli osaa olla hiljaa tollasis tilanteis. Vähän ehti jo epäilyttää et mahtaaks se tehdä mitään kehäs enää ton huutamisen jälkeen, mutta se oli turha huoli.

Koreo tuntui menneen kohtalaisen hyvin. Jalan ali puolen vaihto ei onnistunut kun Ifa jäi väliin, mutta autoin sitten kädellä pois sieltä. Kiepit ei onnistunu missään liikkeessä, se ei vaan tehnyt niitä. Vasemmalla puolella väärin päin oli huono positio lopuksi, oli kaukana ja jätätti. Muutaman kerran koitti ehkä erkaantua kauemmas kun lähestyttiin kehän etuosaa / kehääntulokohtaa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis kun kaikki sivuaskeleet ja muut onnistui eikä Ifa kertaakaan mennyt sellaiseen “yhyy emmä kykene”-tilaan!

…paitsi sitku katto videon. Niin sehän näytti ihan kamalalta. 😀 😀 Positiot ei oo suoria ja ne on väljiä, sivuaskeleissa on vinossa, mun liikkeet on ihan hurdur ja asd. Ei mittään järkeä. Tuomarin kommentit oli, että paineistumista ei ollut nähtävissä, mutta vähän enemmän suuntia ja positioita sekä parempaa teknistä tarkkuutta vaadittaisiin jotta olisi voittajaluokan koreo. Kommenttia tuli myös, että kun musa on niin vahva ja Ifa niin siro pikkuinen, että kontrastia on ehkä vähän liikaa. Riittävä tekninen taso muakin on huolettanut ja nyt tekis mieli jättää SM:t väliin. Musiikista en ole samaa mieltä, mutta ainahan tulkinta on katsojan oma, joten en ota itseeni siitä että joku muu näkee tämän eri tavalla. 😀 Katotaan sit jos SM:issäkin kaikki tuomarit sanoo samaa niin sit hylätään tää uus biisi kans (ja varmaan koko laji samalla). Loppusijoitus mölleissä voittajaluokan 3/4.

Ihan kisan viimeisenä starttas vielä Liksu siellä improssa. Sitä ei tainnut tarttua videolle kelleen, mutta eipä siinä nähtävääkään oo kun vaan pyörittiin ja pujoteltiin ja Liksu kiersi mua. :’D Mutta kyllä oli 11,5v mummossa vauhtia, ei paljon ikä paina vielä. Siitä kielii nää Timo Hämäläisen loisto-otokset kehästä myös. Kiitos Timo kuvista!

Liksun pyörintä sijoittui jopa 3/14. 😀

Kisojen jälkeen seuraavana päivänä vietin sitten synttäreitäni omalla treenivuorolla, kun olin vuokrannut hallin että saa tehtyä viimeiset treenit ennen SM:iä. Koitin paikkailla omien käsien liikuttelua kädet ylös -kohdissa, saada Ifan tekemään kiepit liikkeessä pelkästä käskystä, tehtiin häiriöseuraamista namipurkkien ja lelujen ohi että oppis ettei irtaannu positiosta siksi että jotain kivaa on jossain (vaikka eihän se leluista välitä), koitin parantaa jalkojen välissä väärte kävelyä hitaasti liikuttaessa, koitin parantaa vasemmalla sivulla väärte position paikkaa (lopulta päädyin jättämään sen koreosta pois), harjoiteltiin seuruita oma ryhti suoristettuna ja mitähän kaikkea.

Treenit meni silleen ihan kivasti että mieliala pysyi kohtalaisena molemmilla eikä ‘otettu yhteen’ mistään. Ifa ymmärsi häiriötreenin juonen jne. hyvin. Kieppien tekoa se ei ymmärtänyt. Aivan random generaattorista läpi vedettyä että milloin se teki kiepin käskystä ja milloin ei, välissä ei edes pienestä käsimerkistä apuna. Vasenta väärteseuruuta en saanu paremmaks millään joten päätin vaihtaa sen oikeaks väärtepäinseuruuks.

Silleen fiilis SM:iin lähdöstä on hyvä, että koreota on sinänsä onnistuneesti tehty parikin kertaa ja se ei oo vielä rakoillu dramaattisesti. Kyseenalaista on, onko nyt tehty liikaa niin että se tuskastuu taas tähän tahtiin ja ei sitten kisoissa kykene. Toisaalta sit taas tuntuu tyhmältä lähteä SM:iin näin huonolta tasolta. *syvä harmistunut masentunut huokaus* Mutta ompahan sitten taas ohi se ja voidaan rauhassa kotona keittiössä treenailla positioita paremmiksi.

Fun fact muuten pakko kertoa loppuun, oon tyyliin koko syksyn kaikissa Ifan treeneissä käyttänyt palkkana pelkästään sen ruokanappulaa. Ja silti se meinaa purra multa sormet irti aina, joten yleensä treenaan vaan Flowparkin hanskat kädessä sitä. Sitten pidemmistä suorituksista on saanut parempaa palkkaa, kuten nyt kisoissa kuivattuja broiskunsydämiä ja jotain muita nameja seassa. Oon myös koittanut harjoitella sitä, etten palkkaa liian herkästi asioista jotka se jo osaa, niistä vaan kehun onnellisena. Ehkä tää on voinut vaikuttaa sen työskentelyyn, että palkka ei oo enää mitään niin superhyperdyper että menee vallan pasmat sekaisin eikä pysty kehässä tekeen jossei lihapullan haju kantaudu kädestä nenään? No, ei nuolaista ennen kuin on SM:t käyty…

Also, mun mielestä olis niin kauheen siistiä saada Ifalle edes yksi HTM-serti joskus. Now it to be said out loud. Sellainen ansaittu serti. Se olis musta ihan sairaan siistiä. Harmi että se vaan ei oo vielä mahdollista. Mutta ei kai siihen pitäisi asennoitua näin vaan niin, että tietääpähän mitä kohti treenaa. 😀