Lauma koossa taas

Viikko sitten ajeltiin Suomen toiselle laidalle ja reissusta palattiin Tinttu kyydissä takaisin tänne Lounais-Suomeen. Nyt on kolmen kopla kasassa taas ja kuten näkyy, varsinkin Liksu on tilanteeseen oikein tyytyväinen. 😀

Liksu ja Mindy sohvalla

Mindyn kanssa on elämä jatkunut tosi hyvin. Olin aluksi huolissani että kauankohan menee kaikilla taas sopeutua ja mitenköhän kauan menee että voi taas treenejä jatkaa ja muistaakohan Mindy mitään mitä oon sille opettanu ja ja ja… Ja eihän sitä huomaisi jos ei tietäisi että ei olla vuoteen nähty ollenkaan. 😀 Kaikki on täysin ennallaan. Mindy muistaa kaiken mitä on treenattu, eikä se ole ollut sen oloinen, että olisi “vieroitusoireita” pennuista, vaikka niitä hoitikin todella tunnollisesti. Treenit on lähtenyt hyvin käyntiin ja huomenna käydään ihan valvovan silmän alla hallilla treenaamassa. Vanhat treenit on ollut Mindyn muistissa niin hyvin, että *krhm*, päätin sitten ilmoittaa sen Janakkalan kisoihin 2.2., kun olin sinne joka tapauksessa menossa ja kisoissa oli vielä tilaa. 😀 Sitäpaitsi, mulla oli muutenkin lisenssikin jo ostettuna. 😛 Muutenkin tän vuoden ideana oli, että kisataan ALO:ssa sen aikaa että saadaan koulari, ja treenaillaan samalla AVO:n liikkeitä. Sitten kun ne on hanskassa, niin AVO:on kisaamaan ja VOI-liikkeet treeniin. Hankalinta voi olla keksiä ne AVO- ja VOI-liikkeet että mitäs sitä nyt sitten opettaisi… 😀

Kirjasin lapuille ylös treenattavat asiat niin Ifan, Mindyn kuin molempienkin kanssa.

Mindy

  • seisominen
  • positiivinen vahvistaminen harjaamiselle
  • peruutus suoraan
  • peruutus ohjaajan ympäri
  • tassu olkapäälle
  • leuka päälaelle
  • kurre

FS AVO-suunnitelmatkin valottuu tossa vähän. 😉

Ifa

  • purkki (=pidempiä pätkiä, palkka purkista)
  • positioissa odotus
  • kierrä
  • positiivinen vahvistaminen hampaiden harjaamiselle

Ainoo vaan että kierrä-tempun nimi täytyis vaihtaa. Tajusin Mindyn kanssa, että ilmankos se koira tekee vähän mitä sattuu, kun “kierrä” ja “kieppi” on niin samanlaiset sanat. Duh.

Molemmat

  • jumppaa maahan-seiso-maahan -hissikaukoja (ihan vaan jumppana, Ifan tokoilut on tokoiltu)
  • tasapainotyynyllä myötä- ja vastapäivään pyöriminen (ja niihin käskysanat)

Ihanaa sanoa: musta tuntuu että Ifan treenit on menny eteenpäin. Purkkitreenit on auttanut siihen, että se jaksaa pidempää pätkää alkamatta ääntelemään. Oon myös ehkä tehnyt oikeita asioita, että jos koira on valmiiksi ollut kauheassa piippaustilassa, niin en oo tehnyt treeniä joka provosoi piippaamaan lisää, vaan on sitten ensin vaikka harjoiteltu tuota hampaiden harjaamista, siitä laskettu kierrokset, sitten vähän positioissa odottamista ja jos koira on edelleen ihan innoissaan niin sitten vielä lyhyet purkkitreenit. Positioissa odottaminenkin oli alkuun ihan mahdotonta, ei odottanut kirveelläkään sitä että saan kumarruttua palkan sille (esim. frontti-positiossa, positio 2), vaan lähti aina liikkeelle ennen sitä. Soveltuvamman mielentilan ja apukäskyjen kautta saatiin sekin sujumaan. Kaiken lisäks oon hyödyntänyt yhtä noiden pedeistä “taukomattona” ja se on toiminut ihan uskomattoman hyvin. Tai siis… ei Ifa sinne mitenkään rauhoitu ja rentoudu, mutta kykenee monesti odottamaan hiljaa paikallaan kun mä mietin että mitenkäs nyt korjata edellistä harjoitusta, tai että mitä muuten vaan tehtäisiin seuraavaksi. 😀 Muutenhan Ifa on tollanen kauhean levoton steppaaja-piippaaja, mutta kun muistaa palkkailla sinne petiin kans sitä taukokäytöstä niin kyllä se on jotain tulosta tuottanut, vaikken ois ikinä uskonut.

Hyvin paljon mahdollista, että pitäydytään lähes yksinomaan koiratanssissa, vaikka esim. toko ja rally ois sinänsä varteenotettavia kans. Mut kun elämässä joutuu tekemään muutakin kuin treenaamaan koiria, niin ei voi olla kaikki illat pelkkiä koiratreenejä että joskus ehtii ja jaksaa niitä muitakin asioita hoitaa. Niin laitetaan sitten paukut siihen koiratanssiin. Kyllä mä toisaalta samalla elättelen kovin toiveita kaikista paimennuspäivistä ja peltojälkipäivistä ym. mihin haluaisin Mindyn kanssa osallistua, mutta nooooo katsotaan. 😀

Ifa ja haasteena palkattomuus

Turkuun paluun jälkeen treenit oli pitkään jäissä. Nyt täytyis johonkin hallitreeneihin päästä, mutta saa nähdä mitä näillä resursseilla pystytään tekemään. Päättelin, että treenaus oli taas jäissä, koska ittelle ei ole kovin selkeää mitä Ifan kanssa treenaisi. Tuntuu että koko pakka on niin levällään, että oikein tiedä mistä alkaa. Listasin sitten lopulta kolme treenikohdetta:

  • pidempiä palkattomia ketjuja
  • pohje-positio (takana nokka vasemmalle)
  • kierrä-temppu (kiertää mut myötäpäivään)

Pohje-positiota on naksuteltu nyt muutamien treenien verran. Hakeutuminen ja positiossa pysyminen on edelleen tosi paljon kiinni niin käsiavuista kuin mun vartalon asennostakin. Lisäksi herkästi heti kun jätän namin pois apukädestä niin alkaa ilmetä vinoutta. Asteittainen kriteerin nostaminen tuntuu olevan mulle kouluttajana yksi suuri haaste. Ollaan kokeiltu myös tasapainotyynyn / muun etutassutargetin kanssa tuota, mutta ne menee kyllä ihan sähläämiseksi tosi herkästi.

Pidempiä palkattomia ketjuja lähdin aluksi treenaamaan ihan “fiilispohjaisesti” ja yritin katsoa kuluvaa aikaa, mutta siihen ei oikein riitä resurssit samanaikaisesti kun koittaa keskittyä siihen koiraan. Lopulta päädyin kirjoittamaan paperille ylös, että montako temppua teetän putkeen ennen kuin palkkaan. Tässä nousee haasteelliseksi se, että herkästi valitsee setteihin kaikkea paitsi HTM-positioita. No, onhan sekin kotiin päin, mutta… Lisäksi näissä palkattomissa alkoi ilmetä ongelmaa jo 7 tempun ketjuissa. Ifa menee oikeasti niin tiloihin, että se lakkaa vallan kuuntelemasta ja alkaa äännellä. 😀 Interesting. Joten nyt on ajatuksena se, että otetaan purkkipalkka takaisin käyttöön. Sen voimilla kuitenkin kesällä 2018 väännettiin se TK1, niin en tiedä miksi on taas jätetty se pois käytöstä. Täytyy kaivaa muistiinpanot jostain esiin, vähän kerrata että mikä homma ja ottaa purkki takaisin treenikuvioon mukaan.

Kamppailen jatkuvasti myös sen kanssa, että asettaisiko Ifalle jotain tavoitteita, vai antaisiko vaan kokonaan olla. Toisaalta tekis mieli asettaa tavoite ja harkita viikoittaisia treenejä, mutta musta tuntuu että viikottaiset treenit ei oo ikinä vienyt pitkäkestoisesti eteenpäin meitä. Muutaman kerran jälkeen Ifan mieliala tai joku menee aina sellaiseksi, että ne vakiotreenit käy ihan hyödyttömiksi. Se ei ole kovin motivoivaa. Enkä tiedä mikä sen oikein teettää. On tää vaikee laji. 😀 Välillä mietin että pitäisikö ottaa rallykylttejä treenin alle, mutta todetaan nyt tähän että jos me jotain tehdään niin se on sitten se HTM. Rajallisilla resursseilla ei veny kaikkeen.

Yritin myös implementoida start buttonia treenaamiselle. Pohdin pitkään että mikä voisi olla sopiva start button, sellainen mitä koira ei luonnostaan tee kokoajan. Ajattelin sitten, että voisiko se olla kurretempun tekeminen. Ajattelin, että Ifa varmaan hiffais sen 1+1 aika nopeasti, että kurren tekemisestä tulee “okei treenataan!” ja sitten treenataan. Joko mun start button on ihan liian haastava, tai Ifa ei ymmärrä tätä tarjoamisen mahdollisuutta ollenkaan, tai sitten se ei vaan halua treenata koskaan, mutta 15 toistoa ei ole riittänyt tämän mielleyhtymän luomiseen. Googlettelin asiaa vähän lisää ja nyt harkitsen, että voisiko joku alusta/koroke toimia start buttonina, että koiran mennessä siihen alkaisi treenaaminen. Tätä täytyy harkita vielä.

Treenipohdintoja

Syvennyin tänään vähän enemmältikin pohtimaan meidän treenaamista ja kirjoitan nyt tänne ylös pohdintojani, jotta ei pääse unohtumaan että mitäs sitä tulikaan ihmeteltyä. Kaikki lähti liikkeelle varmaan siitä, kun löin tulille Perusasento-podcastin jakson #8 koiran ensimmäinen vuosi. Kuuntelin sitä ruoanlaiton ja ruokailun ohessa vähän “vasemmalla korvalla”, mutta sellainen teema kuin sosiaalinen palkka jäi sieltä kummittelemaan mieleen. Illemmalla lykkäsin sitten Googleen hakusanaksi “sosiaalisen palkan rakentaminen” ja luin hakutulokset [ 1 ] [ 2 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] ja rupesin kokoamaan ylös listaa erinäisistä pohdinnoista.

Sosiaalinen palkka on varmasti yksi asia, joka mun tulisi koirilleni rakentaa. Niin Ifalle kuin Mindyllekin. Mieli kysyy kyllä heti, että miten suuria kokonaisuuksia kannattaa alkaa 11v koiralle rakentaa, mutta hei, tuskin siinä mitään häviääkään. 😀 No, se kävi sosiaalisesta palkasta ja sen rakentamisesta nopeasti selväksi, että rakentaahan se todellakin täytyy. Ei se koira siitä automaattisesti palkkaudu. Ei tietenkään, jos se niin tekisi niin tätä ei tarvitsisi pohtia kun homma olisi kunnossa jo. Saamani käsityksen mukaan tämä lähtee pitkälti siitä, mitä monesti muutenkin sanotaan: kehu koiraa ennen kuin annat namin/lelun. Konseptia vaan viedään vähän pidemmälle, kun sosiaalisen palkan ei tarvitse olla pelkkä puolilakoninen: “hyvä”. Ohjaaja voi vaikka villiintyä riehumaan koiran kanssa osoittaakseen aitoa tyytyväisyyttä koiraa kohtaan. Ja kun koira on palkkaantunut tästä sosiaalisesta palkasta, se voidaan sen jälkeen palkata myös namilla/lelulla. Näin saadaan rakennettua sitä sosiaalista palkkaa, että joskus siitäkin tulee myös nami/lelu.

Väittävät myös, että koirat tykkäävät lotota – siis sillä tavalla että pitää mielenkiintoa yllä, jos joskus kehujen jälkeen tulee muukin palkka, joskus ei. Itse olen tämän suhteen kamalan skeptinen ja varmaan itse niin kiinni niissä muissa palkoissa, että loppuu usko että koira tekisi enää mitään jos kerrankin jättää sen palkkaamatta ruoalla. 😀 Siinäpä ehkä ongelman ydintä myös. Eipä tässä kai auta kuin lähteä treenaamaan ja kokeilemaan.

Aito tyytyväisyys koiraan mainittiinkin tuossa jo aiemmin, ja se onkin sitten yksi harvinaisen vaikea konsepti mulle kun tullaan virheisiin suhtautumiseen. Mun pitäis opetella toisenlainen suhtautuminen virheisiin, eli juurikin se tyyli että alkaisi nähdä virheet tilanteina, joissa saa lisätietoa ja oppii jotain uutta. Nähdä ne mahdollisuuksina eikä uhkina. Nyt turhaudun virhetilanteissa erittäin herkästi ja kaiken lisäksi syytän niistä kokonaan koiraa. Odotukset ovat jotenkin aina liian korkealla, ajattelen aina että koira kykenee paljon enempään kuin mihin olen sitä itse kunnollisesti valmentanut. Tai en mä systemaattisesti ajattele, että totta kai se pystyy parempaan kuin mitä olen kouluttanut, mutta tiedostamattani huomaan sellaista olettavani, nyt kun asiaa ihan pohtimalla pohtii. Tässäpä sitä ohjaajan pääkopalle haastetta.

Epäonnistumisiin suhtautumiseen liittyen yksi aihe, jota en vielä syvällisemmin pohtinut mutta jota tarvitsisi kyllä syvällisemmin pohtia, on että miksi kilpailen, mikä on tärkeää kilpailemisessa. Tämä olisi tarpeellinen pohdinta-aihe myös setviessä sitä, miksi mä jännitän kisoissa niin kamalan paljon. En tiedä kuinka diipiksi tuon pohdinnan vetäisi, että lähtisikö kevyesti siitä että olisi kiva esittää epätyypillisemmän rodun osaamista, vai sukeltaisiko suoraan syvään päätyyn pohdinnalla siitä että kun on lapsena saanut hyväksyntää vain hyvistä koetuloksista, niin nyt hakee omaa validointiaan hyvien tuloksien kautta, tahtoen niin kovasti onnistua että voisi kokea olevansa jonkin arvoinen, kokea olevansa hyvä. Ei sillä, aika paskan harrastuksen valitsin jos haluan tuolla tavalla välillisesti etsiä jotain muka-hyväksyntää, kun valitsin sitten harrastuksen jossa on elävä luontokappale eli koira toisena osapuolena. 😀 😀 Olis ehkä pitänyt valita harrastus jossa kaikki on itsestään kiinni niin ei olisi koiraa jota syyttää siitä, että ei itse onnistunut. Minun “vikanihan” sekin on, kun ei koiran kanssa onnistuta, ymmärrän sen järjellä, mutta tunnepuolen kanssa on vielä tekemistä. Mites se oli että harrastamisen pitäisi olla kivaa rentoa yhdessä tekemistä… 🙂 😀

Lukemissani teksteissä tuotiin esiin myös se, että ohjaajanhan pitäisi olla koiran tuki ja turva. Allekirjoitan tämän kyllä täysin. Mutta jälleen, milläs olet sitä kun vaadit koiraa osaamaan paremmin kuin mitä on opetettu, etkä ole aidosti tyytyväinen kuin suorituksiin joissa koira todella on ylittänyt kaikki odotukset.

Tunnetiloihin liittyen mietin olisiko paineistuvalle Ifalle hyväksi opettaa treenaamiselle jotkut start ja stop buttonit, joilla se saisi itse kerrottua milloin haluaa treenata ja milloin menee liian pitkälle. En vaan tiedä että mitä nämä buttonit voisivat olla, tai oikeastaan sitäkään että miten opettaa ne koiralle. Start button nyt luulisi olevan selkeä: pyydä koira tekemään jotain -> koira tekee sen -> treeni alkaa -> repeat kunnes koira ymmärtää kaavan että tästä liikkeestä seuraa treeniä ja voi alkaa tarjoamaan sitä. Stop button sitten varmaan samalla menetelmällä, että treeni käynnissä ja aina tietyn manööverin kautta se loppuu. Mutta että mikä voisi olla sellainen käyttökelpoinen start ja stop button? Mites sitten kun kisoissa koiraa jännittää ja start buttonia ei vaan kuulu? “Juu sorry ei voida tulla kehään vielä, en oo saanu Ifalta vielä start buttonia, ootellaan ny hetki vielä…” 😀 Ja entäs sitten kun se koira vetää stop buttonia kesken kisasuorituksen? Kauhuskenaarioita. 🙂 Tai ei kai ne kauhuskenaarioita ole, ne vaan kertoisi että koira ei ole valmis siihen mitä olen siltä pyytämässä?

Enemmän vähemmän sulavasti tuosta päästään toiseen esille nousseeseen teemaan: treeni- ja koetilanteet eivät saisi erota toisistaan kovin paljon. Okei, tätä on kiva miettiä sen osalta että hei, olen just tehnyt tätä treeneissä: mennyt paikalle, laittanut tavarat valmiiksi, vaihtanut koreovaatteet päälle, tehnyt pari temppua ja mennyt kehään vetämään koreon. Mutta. Se isoin mutta. En voi mennä kisoihin niin, että pääsen saapumisesta vartin sisään kehään. Eli pitääkö mun nyt alkaa tekemään jotain 3h hallivuokrauksia, joissa ensimmäiset 2h vaan soitan musiikkia ja hengailen ja syön kanttiiniostoksia?? Jotta saan treenistä kisanomaisempaa. 😀 Koska siinä odottelun aikana koiran motivaatiolle oikeasti tapahtuu jotakin. Ifa varmaan ehtii kuluttaa itsensä siinä odotellessa, koska se ei oikeasti rentoudu siinä. Patoaa ahdistuksen sisäänsä, ja kun lopulta olisi oma vuoro niin tekemisestä ei tule enää mitään. Että kai se on se 3h hallivaraus sitten vaan tehtävä, edes kerran, for the science. 😀 Ja toisaalta, teksteissä mainittiin myös lämmittelyn tärkeydestä ja siitä, kuinka koirat purkavat stressiä liikunnalla. Auttaisiko, jos kisoissa käytäisiinkin lämmittelylenkillä sen sijaan että vaan odotetaan vuoroa häkissä? Se menee sitten siihen tasapainoiluun siitä, että saisi Ifan energiatasot kohdilleen, että ne eivät ehtisi liiaksi laskea ennen kehään menoa.

Ifan kanssa ei enää ehdi, mutta jos joskus sekoan ja hankin vielä uuden koiran niin sille opetan tämän nyt muutenkin kovassa nosteessa olleen taukomattosysteemin. Jotta saa selkeämmin koiralle ilmaistua että milloin rauhoittua ja milloin tehdään. Mindylle tuosta ei ehkä olisi niiiiiin paljoa hyötyä, kun se tuntuu rauhoittuvan milloin ja missä vaan kunhan mä olen siinä lähellä. Se ei ole sellainen kuin Ifa, joka viime kisoissa makasi hallin lattialla pedin ulkopuolella ja taukoamatta tuijotti mua odottaen että milloin jotain tapahtuu. Tinttu osaa ottaa lunkisti, maata selällään ketarat kattoa kohti heti kun liike lakkaa minuutiksikin. 😀

Mindyyn liittyen on myös auki sellainen tyhmä(?) pohdinta siitä, että miten leluilla kuuluu palkita. Yksinkertainen vastaus kai kuuluu, että no silleen että se koira palkkaantuu siitä. 😀 Ok, mutta Mindy palkkaantuu siitä että se ottaa lelun suuhun ja lähtee juoksemaan rinkiä ympäri hallia/kenttää/pihaa, eikä todellakaan lopeta sitä kutsusta. Voin pistää lelun pitkän liinan päähän, mutta sitten multa lähtee käsi ja koiralta katkeaa niskat kun se naru loppuu koiran juostessa, tai tuntuu ettei koira nauti siitä enää samalla tavalla, kun ei pääse niin vapaasti rälläämään. Mutta olisi kiva, että palkkaustilanne olisi hallitumpi. Että mä päättäisin kauanko se palkkaushetki kestää, eikä niin että seison 5min paikallani odottamassa että joko voitais jatkaa. Se on sitten sitä tasapainottelua taas sen välillä, että mistä koira oikeasti palkkaantuu vs. minkä verran tarvitaan hallintaa/jotain.

Että sellaset pohdinnat tähän lauantai-iltaan. 😛

Tinttu rentoutuu

Tinttu rentoutuu koiratanssikisoissa

Hallilla treenaamassa

Ruvettiin oikein ahkeriksi ja vuokrattiin treenihallia Porissa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina treenimme oli vähän huonosti suunniteltu. Ajatus oli lähinnä takaperin ketjuttaa koreota ja koittaa silleen saada rakennettua palkattomuutta parempaan jamaan, purkkipalkan häämöttäessä aina lopussa. Ifa ei kumminkaan ollut ihan täyshyvässä vireessä ja hommat rakoili aika pahasti jo aika alusta lähtien. Kaiken lisäksi kun oltiin useampi ketjupätkä otettu, päätin ottaa treenissä koko ohjelman läpi. No eihän siinä nyt ollut enää mitään järkeä, kun ei Ifa ihan sellaista toistomäärää kestä, jonka lisäksi se alkoi olla jo aika täynnä nameista. Siinä sitten oltiin lopulta huonoissa fiiliksissä taas molemmat. Maltoin tällä kertaa kuitenkin pysähtyä miettimään että mistäs tää nyt johtuu että menee ihan penkin alle, ja tajusin siinä juuri nuo että a) ihan liikaa toistoja alla ja b) aivan liian kylläinen koira jo.

Seuraavana päivänä homma oli vähän paremmin lapasessa. Suunnitelma oli kisanomaisesti, että paikan päälle, koreovaatteet päälle, kännykkä videointiasemiin, pari helppoa temppua palkaten ja sitten kehään vetämään koko koreo ja niin, että palkkaan siellä pari kertaa välissä kun menee hyvin. Ajatuksena että jos se koko koreo ei ihan riittävän hyvällä vireellä / tekniikalla pelitä yksinään, niin turha sitä hieroa silleen vaan otetaan sitten välipalkat käyttöön ja haetaan parempaa fiilistä. Tämän jälkeen ei sitä koreota enää hierottaisi, vaan kokeiltaisiin yhtä uutta musiikkia ja sen jälkeen, no, jotain.

Suunnitelma piti kohtalaisen hyvin. Se mikä rakoili, oli koko koreon välipalkkojen määrä. “Pari” oli aika monta tällä kertaa. 😀 😀 Enkä lähes järjestään palkannut hyvistä kohdista kuten piti, vaan “tämä hajosi ensin ja sujui sitten avustettuna” -kohdista mitä nyt asiaa videolta tarkastin. Mutta pääasia että lopussa oli hyvä fiilis ja sai tyytyväisenä palkattua koiraa! Ja tuo mun takana tehtävä “pohje”-positio on niin epävarma vielä, että sitä palkkasin ja avustin ihan suosiolla. Täytyy nyt miettiä miten edetä tämän ohjelman treenien kanssa. Ongelmallista oli kun en saanut tällä kertaa sekä musiikkia päälle että videota otettua, joten nyt on pelkkä video ilman musiikkia. 😀

Koko ohjelman vedon jälkeen testailtiin yhtä uutta potentiaalista HTM-biisiä. Katsotaan tuleeko siitä HTM Ifalle vai Mindylle vai yhtään kenellekään… Hauskaa oli, mutta mitään järkeä ei tullut videoista, joita otin kännykkä kädessä samalla kun ohjasin koiraa – 75% videoista pelkkää hallin seinää tai lattiaa. 😀 Vähän kyllä ehkä houkuttais jo haudata toi TCT:n Lavatanssit. Se on vähän niiin kuin nähty, kerran suunnilleen onnistunut, niin kauanko sitä vielä jaksaa hieroa…

Biiisikokeilun jälkeen harjoiteltiin huvin vuoksi meidän kesäisen FS ALO -suunnitelman juttuja. Naksuttelin musta pois päin peruuttamista ajatuksella, että saisko siitä niin vahvan, että pystyy samalla itsekin peruuttamaan kauemmas. Välillä onnistui, välillä ei, mutta tää nyt on tällasta hömpöttelyä. Harjoiteltiin myös makuulta seisomaan nousemista ilman että jalat liikkuu ja siinä etäisyyttä mukaan toimintaan.

Noiden jälkeen Ifa oli edelleen jotenkin niin liekeissä, että totesin että no, kai me voidaan yhtä hyvin kokeilla sitä meidän koko FS ALO -suunnitelmaa, koska se ei ole mitenkään korkealla prioriteettilistalla että se PITÄÄ PÄÄSTÄ ESITTÄMÄÄN. FS ei oo pruukannu Ifalta kisatilanteissa oikein luonnistua, joten voi olla että tää jää korkeintaan möllitason kisoihin, mutta katsotaan. Vedettiin koreo läpi – jälleen ilman musiikkia – ihan vaan perstuntumalla ja saatiin aika prikulleen koreon mittainen aika käytettyä. 😀 Ajoitukset vaan ei mennyt ihan putkeen varsinkin kun sekaan tuli pientä sättäystä, mutta treenaa nuo nyt vähän rakoilleet hommat vahvemmiksi (käsiapuja pois jne) ja saa musiikin mukaan johon ajoittaa toiminnan niin ihan kivahan tuosta voisi tulla. Leikkaa-liimasin tuohon suunnitellun musiikin päälle niin on enemmän iloa laittaa video jakoon. 🙂 Niin juu ja ohjaaja tietty hankkii vähän eri vaatteet jos tätä ohjelmaa koskaan esittää – vähän vääränlainen tunnelma tuossa lavatanssivarustuksessa. 😀

18.1.2020 haetaan Mindy kotiin ja nähdään pennut samalla. ❤ Mindyhän on tosiaan nyt Sonjalla synnytettyään 1.12.2019 7 pentua. 4 urosta ja 3 narttua, yksi musta uros ja loput harlekiineja. Tammikuussa päästään sitten jatkamaan Tinttenin kanssa tekemistä ja sitä odotan kyllä innolla. ❤

Itsenäisyyspäivän tanssit

Aloitettiin ja lopetettiin tämän vuoden koiratanssiura itsenäisyyspäivänä Vantaalla partacollieiden tanssikisoissa. Jatkettiin vanhalla TCT – Lavatanssit ohjelmalla. Vähitellen alkaa hiipiä fiilis että pitäiskö keksiä uusi musiikki jossain kohtaa, mutta mutta… Pohditaan.

Ifa tuli halliin hyvällä fiiliksellä ja ihan intona. Kun sitten jotain 2h myöhemmin mentiin kehään, oli vire jo laskenut kuin lehmän häntä ja innostus vaihtunut ahdistukseen. 😦 Tiesin heti aloitusasennosta, että jaahas, tää ei tule sujumaan. Ifa jätätti ja lipesi positioista pois, vaati hirveää houkuttelua ja käsiohjaamista. Kaikki suunnittelemani käsien liikkeet ja tuomareiden huomioinnit ym. jäi toteuttamatta Ifan tuskastelun takia. Improvisointia jouduin toteuttamaan enemmän kuin ikinä ennen. Harmitti ihan hirveästi tulla kehästä ulos, kun olisi halunnut tulla sieltä ulos tyytyväisenä koiraan, mutta kun on nähnyt koiralta paljon parempaakin ja nyt oli vielä pitkä tauko tarjoiltuna alle ettei luulisi kyllästyttävän ainakaan, niin ihan päin prinkkalaa koko veto ja oivoi. Ei saisi koiraa syyttää vaan pitäisi peiliin katsoa, että tänään näissä olosuhteissa ei tämän parempaan pystytty. Mutta kun tuntuu että se että mihin pystytään on niin paljon jostain tähtien asennosta kiinni, että niin, no, harmittaa. Harmittaa se, ettei pystynyt itse olemaan vilpittömästi tyytyväinen koiraan ja koira sen varmasti aisti. Ei muuta kuin ohjaaja kallonkutistajalle…

Heli Nousiainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 36p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p
Koreografia 37p
“Musiikin tempo oli hyppysissä. Takana tehdyt positiot eivät olleet mielekkäintä koiralle, ohjaajan edessä ja sivulla tapahtuvat liikkeet taasen oli. Vielä hieman hapuilua osassa positioita. Käsiohjausta olisi voinut vielä hiukan häivyttää.”
146p
Johanna Saariluoma
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 43p
Koreografia 39p
“Koira työskenteli tauotta halki ohjelman. Muutama tekninen haparointi ja ajoittain tarvittiin harkittu käsiavun lisäys ohjaajalta. Musiikki ehkä aavistuksen vahva koiralle. Parilla kaunis suhde toisiinsa.”
161p
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 37p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 42p
“Sujuva ohjelma, joka sopii koirakolle. Tänään positioissa oli pieniä puutteita, vaikkakin monipuolisesti esitetty.”
161p

 

Rallykisoissa Loimaalla

Sain tossa tovi sitten sellaisen pöllöenergiavision että NYT lähetään Ifan kanssa rally-tokokisoihin! Ja eikun Virkku auki ja tsädääm eikös sieltä löytynyt kisat Loimaalta joten eikun ilmoa menemään. Eihän viime kerrasta olekaan kuin, öh, 2½ vuotta, säännötkin muuttuneet välissä. Ei sillä, muuttuneiden sääntöjen takia me kisaamaan palattiinkin, nyt kun ei tarvitse käytösruutua enää kärvistellä.

No ei siinä, tänään huristeltiin paikalle. Katsoin ratapiirrosta että juups, ei mitään meille helpoimpia juttuja kun on asioita koira oikealla, ja itse asiassa noita “oikealta ohjaajan ympäri takaisin oikealle” ei ole tehty varmaan ollenkaan. :—D Mutta olin niillä mielin lähdössä kisaamaan, että katotaan mikä on meijän taso tällä hetkellä ja pisteistä viis niin koitetaan saada kiva kokemus kehästä. Kokeilin pari kiertoliikettä ennen kehää ja ne meni tosi hyvin, joten silleen lähdin kyllä luottavaisin mielin kehään.

Vähän ennen omaa suoritusvuoroa iski kuitenkin taas kauhea jännitys ja se kyllä heijastui Ifaan ihan suoraan. Päivän teemaksi jäi nyt sitten istumisen vaikeus. Ifa ei meinannut suostua istumaan yhdelläkään kyltillä missä piti, ja niitähän oli PALJON. Vaikeimmiksi ajattelemani kyltit ja ylipäänsä koko oikealla puolella seuruu meni paljon odotettua paremmin! Viimeinen suora radasta meni tosi mukavasti, ja Ifan vire nousi vielä heiluvahäntäiseen oikean puolen seuruuseen spiraalissa. Oli kiva poistua kehästä, kun päällimmäinen fiilis oli hyvä kuitenkin, vaikka kokonaisuutena suoritus oli aika “tahmea”. Ja voittajaluokassa kun ollaan, niin tuomari rokotti ylimääräisistä avuista ihan huolella. Lopputulos 65 virhepistettä, eli 35 pistettä ja täten HYL. 😀 Osa liikkeistä oli sellaisia, että tiesin että niistä tulee -10p, mutta en uskonut että tilanne uusimalla olisi korjaantunut vaan korkeintaan päinvastoin, joten jatkettiin rataa eteenpäin niistä huolimatta. Ja olen tyytyväinen ratkaisuihini. Ei ne olisi oikeastikaan uusimalla parantuneet. Nyt täytyy vaan saada vähän toimintakykyä lisää mun jännityksestä huolimatta niin tästä tulee hyvä vielä! Ei niillä pisteillä oikeasti väliä.

Positiivista oli myös se, että meijän kisan jälkeen treenasin hallin odottelualueella myös vähän koiratanssijuttuja, positioita lähinnä, ja siitäkin jäi tosi positiivinen fiilis että hyvin sujui. Samoin oli tosi kiva piiiitkästä aikaa nähdä tuttuja taas. Kertakaikkisen mukava päivä siis!

Huikean 35p vetomme voitte katsoa tästä. 😀

Leena Inkilän KT-semma 29.9.2019

Osallistuin 29.9.2019 Salossa Tahtitassujen järjestämään Leena Inkilän koiratanssiseminaaripäivään kuunteluoppilaana, ja koska omaan taipumuksen hukata muistiinpanovihkoni niin kirjoitan nyt tänne ylös mitä muistiinpanoja itselleni jäi tuosta seminaaripäivästä. 😀

Perustukset

  • Häiriöissä työskentely
  • Liikkeiden varmuus ja sujuvuus
  • Pitkäkestoinen suoritus
  • Kisarutiinit

Häiriötyöskentely: treenikupla

  • Koira tietää kun keskittyminen kannattaa
  • Selkeä rutiini esim. matto -> siirtymä treeniin -> treeni -> siirtymä tauolle -> matto
  • Myös ohjaaja keskittyy 100%
  • Viedään erilaisiin ympäristöihin
  • Koiralle oletusasetukseksi häiriöistä luopuminen
  • Ohjaajaan orientoitumisesta palkataan

Liikkeiden varmuus

  • Liikkeiden ja vihjeiden kouluttaminen positiivisesti => toimivat vahvisteena edelliselle liikkeelle => ketjuista vahvempia
  • Uusi vihje tarkoittaa aina kohti palkkaa pääsemistä
  • Muista että myrkyttynyt vihje heikentää myös edeltäviä liikkeitä!

Ärsykekontrolli

  • Koira tekee liikkeen luotettavasti vihjeestä ja vain vihjeestä
  • Vihje = sana/elevihje + KONTEKSTI
  • Kontekstiin liittyvät koiran sijainti, ohjaajan sijainti, ohjaajan asento, katsekontakti…
  • Pystytkö tanssimaan?
  • Kontekstivariaatioita kannattaa harjoitella paljon!
  • Erottele koiralle treenit, joissa tarjotaan ja joissa odotetaan vihjettä (esim. paikka, välineet [naksu], oma asento, muu rutiini)
  • Vihjeiden odottaminen vaatii, että kestoa on harjoiteltu yksittäisiin liikkeisiin esim. sivulla istuminen, edessä seisominen, kumarruksessa pysyminen jne.
  • Palkitse myös odottamisesta!

Harjoittele läpi koko koreografian kaikki kohdat liike-siirtymä-liike kahden liikkeen pareissa. Luennolla puhuttiin myös siitä, että onko edes olemassa sellaista asiaa kuin “siirtymä”, sillä jokainen siirtymäkin on myös jokin liike. Mutta jos nyt siirtymistä puhutaan niin kuin niitä HTM:ssä ajatellaan, niin yleisiä siirtymiähän ovat erilaiset pyörähdykset, pujottelut ja kiertämiset. Nämä liikkeet voivat olla käytössä saman ohjelman aikana usein, joten ohjaajan on pidettävä erityisen hyvin huolta siitä, että nämä liikkeet ovat koiralle mieluisia!

Muistutuksena myös se, että älä jätä koiraa ajelehtimaan. Koiralle pitäisi joka hetkellä olla selvää mitä sen pitäisi tehdä. Pätee myös kehääntuloon: mieti mitä koira tekee silloin, kun ohjaaja tervehtii tuomareita, vai olisiko kenties parempi tervehtiä tuomareita vasta aloitusasennossa?

HTM

  • Positioihin hakeutuminen käsiavuitta kaiken A ja O
  • Siirtyminä voi hyödyntää aiemmin mainittujen lisäksi hyppyjä, rekvisiittaa ja muita, erityisesti musiikkia ja teemaa korostavia, tarinan kannalta oleellisia freestyleliikkeitä
  • Varsinkin pienen HTM-koiran kanssa muista palkata positiossa pysymisestä kun ohjaaja suoristaa itsensä selkä suoraksi, pään ylös ja hartiat taakse
  • Palkan heittäminen eri suuntiin haastaa koiran osaamisen positioon hakeutumisessa eri suunnista
  • Muista positio-pyörähdys-sama positio -harjoittelu
  • Toinen hyvä harjoitus on että koira ohjaajan edessä seisomassa – pyörähdys – positio
  • Siirtymillä voi paikata positioita: jos koira meinaa jätättää positiossa, käytä eteenpäin suuntautuvaa siirtymää ja vice versa, tai jos koira meinaa karata peruutuksessa liian pitkälle, tee välillä sivuaskelia
  • Jos koira jätättää, älä päästä siitä peruuttamaan ja samoin jos edistää, älä anna siitä vihjettä eteenpäin suuntautuvalle liikkeelle
  • Muista että koiran hapuillessa positioon tulon/muun liikkeen suorittamisen kanssa niin annettavien lisäapujen ei tarvitse olla aina “koko liikkeen mittaisia”, vaan voit auttaa vaikka vain ihan loppuosan

Kesto

  • Muistetaan opettaa kestoa niin yksittäisiin liikkeisiin kuin palkan välisiin liikesarjoihin
  • Paikoillaan: kumarruksessa pysyminen kunnes uusi vihje, vapautus tai palkka
  • Liikkeessä: seuraaminen 50m
  • Vahvisteaikataulut, voit myös kirjata näitä ylös itsellesi, käyttää jonkun luvun kertotaulua esim. 2, 4, 6, 2 jne.
  • Monta helppoa liikettä peräkkäin esim. istu 10s – pyöri x 3 – maahan 5s – istu 5s – maahan 10s – pyöri x 2 => vajaa minuutti palkatta!
  • Käytä varmoja, valmiiksi mietittyjä liikesarjoja tai esim. 2min improa
  • Palkataan kun koira tekee hyvin, koirasta riippuen aktiivisesta tekemisestä tai vihjeen odottamisesta tms.
  • Harjoittele erikseen kestoa palkat mukana ja erikseen palkat muualla tekemistä ja kun molempia treenattu niin aletaan yhdistää niitä

Ja sitten ne framet kisaamiselle:

IMG_20190929_115903

Koirakkotreenejä mulla jäi valitettavan monet näkemättä kun piti jo lähteä eteenpäin, mutta päivästä sai silti irti taas paljon – varsinkin treenimotivaatiota. 😀 Moni asia oli sellainen että juu, oonhan mä tän ennenkin kuullut, mutta näköjään mun täytyy aina säännöllisesti maksaa samojen vinkkien kuulemisesta että muistan ne. 😀

Näitä neuvoja on nyt taas noudatettu Ifan kanssa. Muutaman position kanssa on jatkettu tuota positio-pyörähdys-positio -harjoittelua, kun taas osasta olen todennut että on auttamatta työstettävä itse positio parempaan jamaan ennen noita treenejä. On harjoiteltu myös sivulla ja välissä seisten odottamista, musiikkimerkin antoa, musiikin alkamista ja silti odottamista. Vedin myös syvään henkeä ja näin 9kk myöhemmin katsoin ensimmäistä kertaa videon meidän PM-kisoista. Sen jälkeen katsoin meidän Ylöjärven SM-vedon miettien että tukeeko vaihdot nyt positioissa pysymistä ja mitä kohtia erityisesti tarvitsisi vielä kehittää. 😀 Noh, ööh, aika montaa kohtaa mutta noh… Eihän se oo kun lisää treeniä vaan. Tämän vuoden SM:iin ei lähdetä, mutta josko ensi vuonna sitten? Mindyn kotiin saamista odotan myös innolla, että päästäis jatkaan koiratanssitreenejä molempien lajien osalta. FS-koreolle on hyvät jatkot suunnitteilla enkä malta odottaa että saan suunnitellut uudet temput koulutettua ja päästään esittämään se. 😀 HTM:ssä taas ollaan niin lähellä alokasluokan kunniamainintoja ja Tinttunen muutenkin osoittanut niin pätevän HTM-koiran elkeitä että hyvä siitä vielä tulee. ❤

PM-vedon jos haluatte katsoa niin se on nyt YouTubessa.