Mindy BH-koe

Oisko eletty torstaita viime viikolla kun juttelin Eijan kanssa että hitsi ku haluaisin BH:n suorittaa Mindyn kans ja TOKO ALO kiinnostais kans ja rallyski tarttis jatkaa kisaamista ja ja ja… No Eija siinä haasteli että eikös Mindy ne BH:n jutut jo osaa että kisaamaan vaan. Vitsinä menin katsomaan Virkusta että oiskos kokeita tulossa ja että kas, 22.10. sunnuntaina olisi Akaalla / Toijalassa Juha Kurtin tuomaroima BH-koe.

Eija: Kysyt sinne paikkaa nyt heti!! Kyä te pääsette läpi!
Minä: Meinaatko 😬😬
Eija: Todellakin!
Minä: No apua, sinne lähti kysely 😂😂😬😬😬
Toivottavasti ei oo paikkaa vapaana 😂😂
Eija: Hyvä Anna!! 👏

Illalla tuli viesti että paikka oli vapaana. Sinne se oli sitten sunnuntaina suunnattava. Meille oli arpoutunut vika pari ja siinä ensin suoritusvuoro tottikseen, parina juoksunarttu. Heti ensimmäisen parin aikana alkoi hiljalleen leijua lunta taivaalta alas. Kiva… Aluksi nähtiin yksi oikein toimiva suorituspari, jonka jälkeen sattuikin sitten pari äksidenttiä kun koira otti ja lähti seuruusta paikallamakuussa olevan koiran luokse, ja yksi koira päätti kesken seuruiden henkilöryhmässä ja ennen vapaana seuruuta ottaa asiakseen pöhistä ihmisille niin, että heidän matkansa keskeytyi siihen.

No, oman vuoron koittaessa kentälle sitten lähdettiin, jännityksestä jäykkänä. Mä en oo ihan oppinut vielä että miten Mindy pitäis optimaalisesti viritellä suoritukseen, niin että se olis kuulolla ja ymmärtäis että mennään tekeen hommia muttei olisi ihan loppu jo kuitenkaan.

Sunnuntaina nuo virittelyt selvästi epäonnistuivat. Tinttu oli tosi kiinnostunu hajuista kentän ulkopuolella jo, ja kentälle mennessä se ei todellakaan ymmärtänyt että nyt tultiin hommiin. Hihnaseuruussa se luuli olevansa päiväkävelyllä ja haahuili minne sattu. Oli metrin edessä, metrin takana, metrin sivulla, haisteli maata, haisteli ilmaa. Täyskäännöksessä se oli jatkamassa perällä olleesta portista ulos ja kun hihna kiristyessään nykäisi sen takaisin matkaan, niin Mindy oli tulossa mun oikealle puolelle ja mun piti auttaa se takas vasemmalle. Sakarassa haahuilu vaan jatkui. Henkilöryhmä ei mennyt mitenkään mairittelevasti. Seistessämme perusasennossa ekan henkilöryhmän jälkeen tajusin että oho hups ainiin, unohdin sen sakaran jälkeisen pysähdyksen. Hyyyyyvä. Mutta eipä sille siinä enää mitään voinut. 😀

Hihna kun otettiin irti niin Mindy vähän petras et jaa seurata piti, okei. Henkilöryhmässä se ei silti mennyt kunnolla, meinas kaks kertaa oikasta mun oikealle puolelle silleen ???????????. Perusasentokaan ei meinannut löytyä pysähdyksessä. Vapaana seuruu aavistuksen parempi kuin hihnassa, mutta seilasi vähän siinäkin. Juoksuosuudella innostui niin, että pyörähti mun edellä, sen jälkeen kiersi taakse ja tuli mun oikealle puolelle???? josta jouduin kiepauttaan sen etukautta takas vasemmalle. Siinä meniki sit jo kaikki askeleet ihan hukkaan, ei tullu hitaita kymppiä jne. Tällä kertaa muistin sentään pysähtyä sakarassa täykkärin jälkeen.

“Liikkeestä” istuminen oli ihan ok. Valmisteleva osa olisi saanut olla parempi, mutta tää oli varmaan koko kokeen ainoa arvosanan “hyvä” saanut liike… 😀 “Liikkeestä” maahanmeno ok, mutta Mindy ei meinannut lähteä mukaan ensin ja sit menin itte sekoilemaan ja sanoin koiralle sekä “maahan” että “odota”, kun ois pitäny sanoa vaan yks käsky. Luoksetulokäskystä Mindy tuli – ja lujaa – niin lujaa että paino sitte pari metriä ohitte ja sieltä takaa kaarsi sitten suoraan sivulle. Ihan jees kun ei oo tällastakaan treeneissä tehny johonki viimesee tuhantee vuotee.

Varmaan tosi moni näistäkin sekoiluista tosin meni mun jännityksen piikkiin.

Sitten vielä paikallamakuun vuoro. Sellasen kolmisen minuuttia se siellä makas, melko levottomana tosin. Katteli toista koiraa, mua ja viereistä pusikkoa ja nuuski paljon. Lopulta nenä lähti viemään; Mindy nousi seisomaan ja haisteli kentänlaidan pusikkoa hetken aikaa antaumuksella. Otti siinä nuuskiessa pari askelta mua kohti, nuuski vähän lisää ja istui miettimään että mitäs tässä nyt pitikään tehdä. Kun toinen koirakko tuli vapaaseuruuosuudellaan sakaraan siihen vähän lähemmäs, Tinttu päätti et ok ei mun ehkä pitänykkää maata täs enää ja kipitti mun luokse. Mä vaan kuulin metallikaulaimen kilinän yhtäkkiä ja käännyin ja huomasin kun se sieltä riensi mun luokse. Kurtti sanoi siitä että kun kerran lähti niin kiva että tuli mun luo eikä mennyt toisen koiran luo. Siihen olis testi tyssänny jos olis toisen luo menny, nyt saatiin kuitenkin vielä arvosana tyydyttävä tuostakin.

Lopuksi sitten kaupunkiosuudelle. Tinttu oli kaikesta tästä jo jotenkin normaalia enemmän kierroksilla ja teki ihme piruetteja siellä kävellessä eikä ollut ihan oma rauhallinen itsensä. Mutta ei se mitään ihmeitä kuitenkaan derpannut vaan ihan rauhassa suhtautui kaikkeen vastaantulevaan ja ohimenevään.

*kättely* “Suoritus hyväksytty.” JEEEE!

MindyBH

Vaikka meni kyllä ihan päin sitä itteään. 😀 Hävettääkin melkein. Mutta jännityksen piikkiin. 😛

Haluatte kuitenkin tirkistellä tätä ultimaalista kammotusta, joten video on saatavilla myös:

Advertisements

Koiratanssi SM 2017 Janakkala

Ei voi väittää ettei olis jännittänyt osallistua Ifan kanssa koiratanssin SM-kisoihin Janakkalassa 21.10.2017. Aivan uusi halli, koira ei ole ollut siellä koskaan, lämmityksiä ei oltu saatu toimimaan joten lämpöasteita oli luokkaa 7°C, keinonurmen seassa luonnonkorkkia oli meille molemmille täysin uusi alusta, sirunluku ja alkuun oli vielä pamautettu eläinlääkärin tarkastus, jossa kirjaimellisesti katsottiin joka ikinen kynsi koiralta, että ne ovat ehjät ja että tassunpohjat ovat ehjät myös – Ifahan muutenkin niin tykkää tollain vieraitten ihmisten kosketuksesta (not).

No, siru löytyi, saatiin tarkastettua että juoksua ei (leikatulla) koiralla ole ja yllättävän kivuttomasti selvittiin eläinlääkärin tarkastuksestakin. 😮 Ifa oli ihmeen innokkaalla tuulella, eikä ottanut kopeloinnista itseensä. Meille oli arpoutunut kisan toiseksi viimeinen suoritusvuoro HTM:ssä, oltiin siis 11/12 esitysvuorossa. Lämpöpuhallinta meille ei myöskään tällä kertaa ollut arpoutunut vaan se oli ihan ymmärrettävästi varattu tuomareille. Koirille koitti siis pitkä päivä odotella autossa ja aina vähän väliä käytiin istumassa autossa pitämässä sitä käynnissä ettei kaikki lämpö karkaa.

Omaa vuoroa odotellessa ei tullut hirveän montaa muuta esitystä katsottua. Ei keskittymiskyky riittänyt ollenkaan kun jännitti niin paljon. Marin ja beussi Ukon suoritus piti toki tietysti katsoa ja voi mikä riemu olikaan kun tulostaululle ilmestyi että he saivat uransa ensimmäisen koiratanssisertin!!! 🙂 Ihan huikeeta saada eka serti ekoista SM-kisoistaan. Paljon onnea vielä! ❤

Lopulta koitti aika vaihtaa omat koreovaatteet päälle. Harvoimpa nähdään muakaan näin värikkäästi pukeutuneena. 😀 Vaatteet oli haettu kirpputorilta perjantai-iltana, ei sillä että ois täpärälle menny mut… 😀

Ifa_KTSM01

Kuva: Sporttirakki

Muutamalla namilla vähän helppoja virittelyjä Ifalle lämmittelykehässä ja sit vaan esittelytekstin päätyttyä kehään ja eikun musiikki päälle. Ifa lähti tosi kivasti tekemään pivottia, tosin kun piti siirtyä pivotista sivuaskeleisiin niin se teki sen minkä on nyt monesti treeneissäkin tehnyt, eli peruutti mun ympäri. 😀 No ei se haitannut, siitä sivulle sit vaan ja sivuaskeleisiin. Vähän ehkä tuli vinossa mukana, mutta tuli kuitenkin. Jalan alitus onnistui eikä koira jäänyt tällä kertaa jalkojen väliin. Oikealla puolella vauhtiseuruussa kieppi ei onnistunut, mutta samakos se sitten.

Oikealta sivulta eteen autoin kädellä ehkä tarpeettoman paljon. Sivuaskeleet ehkä ihan vähän hajos, koira oli vähän vinossa, joten pivottiin lähtö vaati vähän enemmän kannustusta, mutta lähtihän se koira sieltä sit kääntymään. Seuraavassa vaihdossa oli jotain sättäystä, mä varmaan unohdin sanoa käskysanan oikein ja kunnolla, mutta sain kuin sainkin Ifan jalkojen väliin väärin päin. Sen position se teki tosi kivasti joka oli tosi kivaa, koska tähän asti kaikissa aiemmissa kisoissa se positio on hajonnut! Ei hajonnut tällä kertaa. 🙂 Sieltä vaihto väliin oikein päin ja loppuun vähän kankea kädet ylös. Sivulaukassa positio oli väljä ja käännös ei taas mennyt ihan suunnitellun mukaisesti, ja sivulaukka toiseenkin suuntaan oli väljä.

Turhan voimakkaalla käsiavulla mutta silti mukavasti Ifa siirtyi siitä oikealle väärinpäin ja saatiin tehtyä sivuaskeleet ja pivot. Positio oli vähän vino ja pivot viipyi taas hetken, mutta selvittiin. Vaihto siitä jalkojen väliin onnistui, joskin näytti taas käsiavustetulta. Peruutus ja pivot jalkojen välissä toimi, vitsi miten siistiä! Siitä taas kädet ylös ja oikealle väärinpäin. Musiikki vei ja unohdin odottaa että Ifa on päässyt positioon ennen kuin lähdin juoksemaan alta pois. Siitä sivulle siirtymä ei käynyt ihan as planned, mutta siirtyi kuitenkin. Loppuun vielä pivot ja sivuaskeleet ja tadah, se oli siinä!

Anna-Mäkinen-6

Kuva: Lotta Höijer

Ifa veti koko koreon loppuun tosi hyvällä mielentilalla, mitään positiota se ei jättänyt tekemättä! Jotain kieppejä jäi väliin mutta pffffh, väliäkös niillä! Ifa ei oo varmaan koskaan tehny näin hyvin kehässä, ei ainakaan piiiiitkääään aikaan, missään lajissa. Oli ihan sairaan siistiä että nyt se teki näin hyvällä fiiliksellä ja koko koreon ja ai että. ❤ ❤ ❤ Olin niin tyytyväinen koiraan kehän jälkeen ja se kyllä varmasti huomas sen, sai namia varmaan kolme tonnia. 😀 😀

Tuomareiden pisteet ja kommentit:

Tiina Jounio
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 39p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 38p
“Vauhdikasta ja mukavaa tekemistä, mutta positiot eivät aivan pysyneet laadukkaina.”
Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 39p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 40p
Hanna Maines
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 43p
Liikkeiden laatu 37p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 44p
Koreografia 40p
“Upea kontakti ja ihana vapautunut tunnelma. Joitakin epätarkkuuksia, välillä taas hyvinkin tarkkaa tekemistä.”

Yhteensä pisteitä kertyi 159,66p. Kisat oli kovatasoiset, HTM:ssä jaettiin 6 sertiä, joten tää tulos riitti sijalle 9/12.

Liikkeiden laatu on selkeästi se meidän suurin ongelma. Kyselin jälkikäteen kommenttia niin Hannaa esim. haittasi kuulemma erityisesti positioissa seilaaminen, kun Ifa meinaa ensin mennä liian eteen ja sitten se korjaa taakse ja tällä tavalla hakee oikeaa paikkaa kokoajan. Vinouksia nyt on myös helppo huomata. Ja ainakin toisessa sivulaukassa jäi myös liian kauas taakse. Kaksi muuta tuomaria olisivat toivoneet myös määrän lisäystä, eli lisää suuntia pitäisi ohjelmaan vielä saada. Yksi ei tykännyt koreografiastakaan.

Nyt olis sitten aika paljon hiomista sen suhteen että saataisiin tästä tätä teknistä tasoa nostettua. Koreografia tuntuisi Ifalle sopivan ja ehkä oon jotain tehny oikein kun se pystyi kehässä noin hyvin tekemään, joten varmaan ei laiteta koreota vaihtoon tässä kohtaa.

Mä oon menny henkistä vuoristorataa up and down tässä kisojen jälkeen. Ensin musta tuntu siltä, että Ifan maksimiosaaminen on jo saavutettu että ei me voida tehdä tän paremmin, turha enää jatkaa. Sitten jäin potemaan sitä, että ei me nyt ainakaan näin 9v koiralla ja ketterä-kuin-kirjahylly-ohjaajalla voida mitenkään kehittyä paremmiksi kun tämän hetkiset huiput esim. Sanna Rinin ja Novan kanssa, Suski Briin ja toinen Sanna Hildan kanssa. Heillä on aivan huiput ohjelmat, todella osaavat koirat ja ohjaajan liikkuminen niin kaunista katsottavaa. Että miksi edes yrittää, kun ei voi pärjätä. Ainakaan miksi mennä edustusjoukkueen karsintakisaan, kun ei tässä seurassa ole mitään jakoa edustusjoukkueeseen päästä. SM-kisoissakin joku totesi tulostaulua katsottuaan, että no ihan oikeat koirat ovat edustusjoukkueessa – niimpä, ja sinne ei Ifa kuulu, miksi siis yrittääkään? Olishan se hienoa kansainvälisestikin näyttää et kattokaas, harjakoirakin kykenee johonkin, mut… Ei vaan olla riittävän hyviä siihen.

Samaan aikaan oon miettiny että no jos koreon alun pivotin ja sivuaskeleet vaihtaiskin oikean puolen seuruuseen, niin siitä tulis kaks suuntaa lisää. Ei se kyllä niitä osaa vielä, mutta jos opettais. Ja miettinyt kuumeisesti että miten seilaamisen sit sais pois ja miten vauhdikkaat positiot tiiviimmiksi. Että pitäiskö sit tehdäkin hidastempoinen ohjelma, mut toisaalta temponvaihteluitakin arvostetaan niin ehkä sekään ei oo hyvä suunnitelma. Pitäis siis vaan opettaa ne positiot tiiviimmiksi, mutta en usko että se on kovin mahdollinen tehtävä. Ja että mitä ihmettä tekis tälle omalle liikkumiselle, sen kun pitäis olla paljon näpäkämpää tuossa musiikissa, mutta mä oon tällanen kankea kaikkea-muuta-kuin-ketterä sotanorsu, niin jo on työsarkaa sitten siinäkin. Jeeeeeeenniiiiiiii……. 😀

Mutta että pitäiskö silti koittaa tähdätä PM-kisoihin edustusjoukkueeseen 2018. Mistä sitä edes tietää että montako vuotta voidaan enää harrastaa kun ikää on Ifalla jo 9v. Ettei sitten käy niin, että on missattu kaikki tilaisuudet ja lopulta koira on sen ikäinen ettei voi enää mennä kun alkaa terveys tai joku prakaamaan. En mä tiedä………

^Kuvat: Sporttirakki

^Kuvat: Lotta Höijer

Mindy TOKO ALO-treenit

Innostuin tuosta tokoajatuksesta vallan ja halusin päästä kokeilemaan millä tasolla ALO-luokan liikkeiden hallinta on meillä, ihan hypynkin kera. Olin siis varannut su-aamuksi hallin klo 8-9 että päästään Mindyn kanssa kokeilemaan. 😀

Aloitettiin ottamalla hyppyä muutaman kerran ihan erillisenä. Hyvin Mindy hyppäs vähän matalampaa hyppyä. Sitkun nostin hypyn johonkin 50-55cm niin sitten ei ilman apuja enää hypännytkään vaan kiersi aina. Avun kanssa hyppäs. No, saa nyt nähdä millä korkeudella sillä kokeissa hyppy olis, ALO:n hyppy kai korkeimmillaan on sen 50cm et eiköhän se oo ihan doable. Kyllähän tuo menee yli vaikka mistä kun vaan haluaa… Otettiin myös muutama hidastettu liikkeestä maahanmeno silleen muistinvirkistykseks. Sit pieni breikki ja eikun vetämään liikkeitä.

Aloitettiin paikallamakuulla. Hienosti se minuutin siinä makas, mä tosin kaks kertaa kehuin siinä kesken paikkiksen, mutta ei mun mielestä nyt ollut oleellista tehdä täysin koemaisesti. Hienosti nousi ylöskin käskystä. Ainut vika oli ehkä se, että mun ei ehkä olisi kannattanut palkata paikkiksesta lelulla. 😀 Mut olin nii onnellinen että se makas kiltisti nii tuli sit lähdettyä hullutteluun. 😀

Seuraamispätkä perään meni yllättävän hyvin. Aattelin että se heti 5 askeleen jälkeen tiputtais kontaktin, mutta ihan hyvinhän se tuli mukana. Ainoo mikä tökkäs oli toi peiliä ja seinää vasten pysähtyminen. Se on seikka jota täytyy harjoitella lisää, mutta aika pieni ongelma siihen nähen jos muuten seuruu alkaa toimia. Vasemmalle kääntyminenkin toimi yllättävän hyvin. Täykkärit meni hyvin nii et Tinttu kiertää takaa, en ees antanu niihin mitää lisäapuja. 🙂

Liikkeestä maahan oli hieno! Tosi kiva kun se onnistui! Tinttuzi tosin ennakoi istumaannousun, jonka vuoksi käskin sen uusiks maahan ja uusiks istuun. Eli tohon pitää huomata kiinnittää huomioo.

Luoksetulokin toimi kivasti. Hienosti se tulee eteen istumaan ilman apuja. 😀 Edestä sivulle siirtyminen vaan ei kauhean hyvin toiminut. Huomasin ettei Mindyllä muka ole käryä mitä tarkoittaa “sivu”, kun taas “Mindy, sivu” toimii hyvin. Noista ylimääräsistä pirueteista välissä pitäis päästä eroon kans. 😀

Kapula… Voi kapula. Mut nyt se sentää otti sen! Ja tiputti sillee että sain sen kiinni. Eikä ekalla kolmella toistolla ollut lähdössä karkuun sen kanssa. Käytössä tosin oli toi ihan pieni Ifan sorvattu kapula. No, tää nyt oli tiedos et tää on hankala, joten tätä hiotaan myöhemmin lisää.

Kaukot oli kivat, meni maahan hyvin, nousi istumaan hienosti oikealla tekniikalla ja meni maahan heti käskystä. Heitti tosin lonkalle, joka ei oo tolla käskyllä sallittua, mutta en sitten tullut puuttuneeksi siihen kun teki muuten niin kivasti. Ja hyvin se siitäkin vielä sivulle nousi, vaikka ajattelin että siinä voisi olla hankaluuksia.

Lopuksi vielä hyppy. Mun pitäis muistaa siinäkin kutsua Mindy eteen (“tule”) eikä sivulle, koska eteen se istumaan jäi. 😀 Ja taas hioa paremmaksi se edestä sivulle siirtymä. Mut siis kaiken kaikkiaan oon ihan super tyytyväinen treeniin ja koiraan! Sehän osas taas vaikka ja mitä. 😀 Nyt hioo noita pikkujuttuja ja harjoittelee palkattomuutta (ja kapulaa…) niin avot. 🙂

Tintu tokotreeneissä

22429430_10203785845082081_191326052_o

Krhm. 😀 Mua tuskastuttaa BH-kaavion seuruu, joten yks ilta ku piti ruveta nukkuun jäin miettiin että no mitäs ne TOKO:n alokasluokan liikkeet nyt sitten onkaan, että oliskos meillä saumaa Tintun kanssa miettiä tokouraa. Kattelin sitten ALO-luokan liikkeitä ja kun eilen oli taas kimppatreenit Elinan ja Aidan kanssa niin päätin vähän kokeilla niitä liikkeitä.

Aloitettiin kauko-ohjausharjoituksilla. Tinttu menee tosi hienosti istumasta maahan oikeen pudottautuen, ja osaa kyllä nousta sieltä hienosti oikealla tekniikalla myös istumaan. Oikeaoppinen istumaannousu vaan ei ihan onnistu jos olen kovin kaukana koiran edessä. Siis, tässä kohtaa metrikin on liikaa. Kokeilin vähän erilaisia käsiohjausliikkeitä apuna, mutta täytyy kyllä vahvistella sitä käsimerkitöntäkin istumaannousua ja kattoa millon sais vähän matkaa lisää. Mutta kokonaisuutena ei mitenkään mahdottoman oloinen tehtävä.

Seuraavaks kokeiltiin vähän liikkeestä maahanmenoa. Siinä oli Tintulla selkeesti sellanen että sillä oli haju että mitä se maahanmenokäsky tarkoittaa, mutta oli epävarma että pitikö näin tehdä kun mä kuitenkin jatkoin kävelyä. Autoin sitten vähän käsimerkillä ja koitin siitä päästä kättä häivyttämään. Uskon että tosi pienellä treenillä tämäkin saataisiin oikein mallikkaaseen kuntoon.  🙂

Sitten vähän seuraamista… voi krooh ja pyyh että on retardi liike. 😀 Ei kyllä kovin pitkää pätkää pystytä sitä vielä tekemään. Vire laskee ku lehmän häntä ja vilkuilu alkaa ja lähtee haahuilee ja ei pysähdy mukana. Tän eteen täytyy työskennellä. Toisaalta marraskuussa Jonna Rusin pitäis tulla taas kouluttaan Naantalin koirakouluun ja aattelin sinne mennä Tinttutonttusen kanssa kattoon seuraamista ja noutoa. Josko Jonnalla olis hyviä ideoita seuruun parantamiseksi. Oon myös alkanut päätyä siihen, että ehkä täykkärit tullaan tekeen niin, että kun mä käännyn niin Tinttu kiertää mun selän takaa. Se tuntuis Tintulle sopivammalta, kun ei se nyt mikään malinois ole ja kääntyy huonommin kuin Ifakin. Niin että jos vähän haahuilee niin se jättää enemmän pelivaraa. Sivulla mukana kääntyessä täytyy olla täysillä mukana. Ei sillä ettenkö meinaisi että seuruu saadaan joskus paremmaksi, mutta jotenki tuntuu etten viitti hinkata pelkkää sivulla kääntymistä for kickz and lolz koska se on musta näyttävämpää. Mennään sillä mikä koiralta helpommin onnistuu.

Luoksetulon kokeilin kans. Jätin istumaan, menin jonkunnäkösen matkan päähän ja huusin tule. Ja siihen se tuli eteen nätisti istumaan! Tosi hieno luoksetulo. Ihan inauksen keskemmällä se olis saanu istua edessä, mutta oli suora eikä nyt yhtään niin pahasti sivussa että olin kyllä tosi tyytyväinen. Kyllä siitä tokoluoksarin saa, jos ei ole jo.

Hyppyä ei ollut mukana, joten sitä täytyy käydä erikseen harjoittelemassa. Ehkä jos sitä tänään tai sunnuntaina aktivoituis käymään kentällä kokeilemassa miten hyppyluoksetulo sujuu. Olis kiinnostava nähdä.

Sit on se saakelin kapulan pito. Voi ristuksen rusinat ja rasahdus ja asdsaasdasd. Jos ikinä lähtee kokeesee ni saa lähtee siit olettamuksesta että ok, kapulan pito on sitten nolla ja muissa täytyy loistaa. 😀 Yritetään yritetään mutta voi ristus kun se on hankala opettaa tolle. En taaskaan käsitä miten oon voinu onnistuu opettaan noudon harjakoiralle mutta en böösmille. Mystisiä ovat asiat.

Lopuksi otettiin myös paikallamakuita. Ensin otettiin sellanen vähän PK:ta simuloiva häiriöpaikkis, kun pyysin Elinaa tekemään Aidan kanssa luoksetuloja meijän ohi. Otettiin sekä niin, että Aida lähti Mindyn selän takaa kuin että lähti niin että lähdön Mindy näkee. Tinttu ei välittänyt tuon taivaallista, siinä se makas. Ah. ❤ Lopuksi sitten otettiin yhteispaikkis koirat vierekkäin. Palkkasin ensin 30sek jälkeen, sitten 1min 5sek ja lopuksi vielä ihan 5sek jälkeen. Olipa siistiä, siinä se oli ALO:n paikkiksen verran kaikessa rauhassa! ❤ ❤ Oon niin onnellinen kaikista paikkisonnistumisista kun Ifan kanssa ne on ollut niin katastrofaalisen vaikeita. 😀 Vaikka onhan Tinttu tollanen lunkki eläin, nytkin treeneissä aina kun sen ottaa hihnaan jos jää itse arpomaan hetkeksi jotain ja pitää “taukoa”, niin Tinttu lyö maate ja makoilee siinä kaikes rauhas kyljellää / selällää / milloin mitenki. 😀 Ja sit taas ku kaivetaa lelut ja namit esii ni se on ihan et JEEE MITÄ TEHÄÄN.

Sovittiin sitten Elinan kanssa että mennään kattomaan jotain tokokoetta, että näkis vähän niitä realiteetteja miten tää koko paletti toimii kokeessa. Oon ihan innoissani että jes, siistiä käydä kattomassa tokokokeita taas kun mun FPUKO-TOKO-historiasta on niin kauan mutta oli se niin nautinnollistakin aina. 😀 Ihan mysteeri nyt et miten voi toimia tollanen et ei kysytä oletko valmis, liike vaan alkaa. Se liikkurointi on muuten yks mitä Tintun kans varmaan pitäis sit kans harjotella. Ja pidemmät suoritukset putkeen palkatta. Mut katotaan, joskopa päästäis joskus kokeisiin asti!

Koiratanssin möllikisat 8.10.2017

Sunnuntaina 8.10.2017 Liedossa järjestettiin koiratanssin möllikisat Anna Laulajaisen ja shelam Lunan MM-kisamatkan tukemiseksi. Olin ilmoittanut Ifan kisaamaan HTM VOI ja lupautunut itse hommiin musiikinsoittoon. Extempore päädyin myös ilmoittamaan Likitan improluokkaan mukaan. Tinttu joutui vaan isoon lainahäkkiin makoileen kisapaikalle, jossa tosin tapansa mukaan oli täysin lunkisti vaikka meni kuka ohitte.

Ifa oli rasittava. Perus itsensä. Se vinkui ja kiljui koko päivän. Koko ***** päivän kevythäkissä Liksun kanssa. Oli vaatteet päällä ja lämpöpuhallin et mistään sellasesta ei ollut kiinni. Se ei vaan saakeli osaa olla hiljaa tollasis tilanteis. Vähän ehti jo epäilyttää et mahtaaks se tehdä mitään kehäs enää ton huutamisen jälkeen, mutta se oli turha huoli.

Koreo tuntui menneen kohtalaisen hyvin. Jalan ali puolen vaihto ei onnistunut kun Ifa jäi väliin, mutta autoin sitten kädellä pois sieltä. Kiepit ei onnistunu missään liikkeessä, se ei vaan tehnyt niitä. Vasemmalla puolella väärin päin oli huono positio lopuksi, oli kaukana ja jätätti. Muutaman kerran koitti ehkä erkaantua kauemmas kun lähestyttiin kehän etuosaa / kehääntulokohtaa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis kun kaikki sivuaskeleet ja muut onnistui eikä Ifa kertaakaan mennyt sellaiseen “yhyy emmä kykene”-tilaan!

…paitsi sitku katto videon. Niin sehän näytti ihan kamalalta. 😀 😀 Positiot ei oo suoria ja ne on väljiä, sivuaskeleissa on vinossa, mun liikkeet on ihan hurdur ja asd. Ei mittään järkeä. Tuomarin kommentit oli, että paineistumista ei ollut nähtävissä, mutta vähän enemmän suuntia ja positioita sekä parempaa teknistä tarkkuutta vaadittaisiin jotta olisi voittajaluokan koreo. Kommenttia tuli myös, että kun musa on niin vahva ja Ifa niin siro pikkuinen, että kontrastia on ehkä vähän liikaa. Riittävä tekninen taso muakin on huolettanut ja nyt tekis mieli jättää SM:t väliin. Musiikista en ole samaa mieltä, mutta ainahan tulkinta on katsojan oma, joten en ota itseeni siitä että joku muu näkee tämän eri tavalla. 😀 Katotaan sit jos SM:issäkin kaikki tuomarit sanoo samaa niin sit hylätään tää uus biisi kans (ja varmaan koko laji samalla). Loppusijoitus mölleissä voittajaluokan 3/4.

Ihan kisan viimeisenä starttas vielä Liksu siellä improssa. Sitä ei tainnut tarttua videolle kelleen, mutta eipä siinä nähtävääkään oo kun vaan pyörittiin ja pujoteltiin ja Liksu kiersi mua. :’D Mutta kyllä oli 11,5v mummossa vauhtia, ei paljon ikä paina vielä. Siitä kielii nää Timo Hämäläisen loisto-otokset kehästä myös. Kiitos Timo kuvista!

Liksun pyörintä sijoittui jopa 3/14. 😀

Kisojen jälkeen seuraavana päivänä vietin sitten synttäreitäni omalla treenivuorolla, kun olin vuokrannut hallin että saa tehtyä viimeiset treenit ennen SM:iä. Koitin paikkailla omien käsien liikuttelua kädet ylös -kohdissa, saada Ifan tekemään kiepit liikkeessä pelkästä käskystä, tehtiin häiriöseuraamista namipurkkien ja lelujen ohi että oppis ettei irtaannu positiosta siksi että jotain kivaa on jossain (vaikka eihän se leluista välitä), koitin parantaa jalkojen välissä väärte kävelyä hitaasti liikuttaessa, koitin parantaa vasemmalla sivulla väärte position paikkaa (lopulta päädyin jättämään sen koreosta pois), harjoiteltiin seuruita oma ryhti suoristettuna ja mitähän kaikkea.

Treenit meni silleen ihan kivasti että mieliala pysyi kohtalaisena molemmilla eikä ‘otettu yhteen’ mistään. Ifa ymmärsi häiriötreenin juonen jne. hyvin. Kieppien tekoa se ei ymmärtänyt. Aivan random generaattorista läpi vedettyä että milloin se teki kiepin käskystä ja milloin ei, välissä ei edes pienestä käsimerkistä apuna. Vasenta väärteseuruuta en saanu paremmaks millään joten päätin vaihtaa sen oikeaks väärtepäinseuruuks.

Silleen fiilis SM:iin lähdöstä on hyvä, että koreota on sinänsä onnistuneesti tehty parikin kertaa ja se ei oo vielä rakoillu dramaattisesti. Kyseenalaista on, onko nyt tehty liikaa niin että se tuskastuu taas tähän tahtiin ja ei sitten kisoissa kykene. Toisaalta sit taas tuntuu tyhmältä lähteä SM:iin näin huonolta tasolta. *syvä harmistunut masentunut huokaus* Mutta ompahan sitten taas ohi se ja voidaan rauhassa kotona keittiössä treenailla positioita paremmiksi.

Fun fact muuten pakko kertoa loppuun, oon tyyliin koko syksyn kaikissa Ifan treeneissä käyttänyt palkkana pelkästään sen ruokanappulaa. Ja silti se meinaa purra multa sormet irti aina, joten yleensä treenaan vaan Flowparkin hanskat kädessä sitä. Sitten pidemmistä suorituksista on saanut parempaa palkkaa, kuten nyt kisoissa kuivattuja broiskunsydämiä ja jotain muita nameja seassa. Oon myös koittanut harjoitella sitä, etten palkkaa liian herkästi asioista jotka se jo osaa, niistä vaan kehun onnellisena. Ehkä tää on voinut vaikuttaa sen työskentelyyn, että palkka ei oo enää mitään niin superhyperdyper että menee vallan pasmat sekaisin eikä pysty kehässä tekeen jossei lihapullan haju kantaudu kädestä nenään? No, ei nuolaista ennen kuin on SM:t käyty…

Also, mun mielestä olis niin kauheen siistiä saada Ifalle edes yksi HTM-serti joskus. Now it to be said out loud. Sellainen ansaittu serti. Se olis musta ihan sairaan siistiä. Harmi että se vaan ei oo vielä mahdollista. Mutta ei kai siihen pitäisi asennoitua näin vaan niin, että tietääpähän mitä kohti treenaa. 😀

Ifan uusi koreografia

Eilen oli mun viikon ainoa vapaa ilta, kaunis auringonpaiste ja TODELLA lämmin (19°C), joten päätin ottaa niistä ilon irti ja lähteä Liedon kirkon viereiselle nurmelle treenaamaan Ifan ohjelmaa. Samalla se oli itselleni treeniä julkisella paikalla esiintymisestä, joka jo noin ajatustasolla kauhistutti ihan kiitettävästi.

Pitkälti suurimmaksi ongelmaksi koreossa osoittautui tuleminen edessä poikittain -positioon ja siinä liikkuminen. Ifa on sen osannut ihan hienosti, mutta nyt ei sitä muka millään kyennyt tekemään, joten pidettiin vähän neuvotteluja siitä, että Ifa sä meet pois etkä pääse tekee mitää jos et nyt skarppaa ja rupee yrittään tämänkin kanssa. Ymmärtäisin jos se ei oikeasti osaisi, mutta kun siis edes todella voimakkaan namikäsiavun kanssa se ei tehnyt sitä mitenkään päin kunnolla, niin sitä päätin olla sulattamatta. Lopputreeniä kohti homma lähtikin paranemaan.

Haparointia ilmeni myös kaikissa kiepeissä, joten niitä päädyttiin hiomaan myös erikseen. Annoin vaan musan soida taustalla ja kävelin sinne tänne ja pyysin kieppiä käyttämättä käsimerkkiä. Vähän täytyy ottaa lisää sellasta treeniä, niin eiköhän sekin vahvistu.

Erinäisiä tipluja päätyi videolle muutenkin. Paras videoimani veto oli ehkä kolmas tai neljäs kerta kun väännettiin ohjelmaa, siitä huolimatta että voisin listata videolta melkoisen vikalistan. Ifan ei kuulu alussa peruuttaa mun ympäri, ja jalan alta sen kuuluu vaihtaa oikealle eikä jäädä väliin (josta mä ihan järkkysuurella käsiavulla autoin sen oikeaan paikkaan), mä oon ajottanu kiepit laukkapätkiin huonosti, edessä poikittain on tosiaan tosi rikki (ei hakeudu kunnolla ja joudun kokoaika auttaan — tiiämpähän mitä treenata seuraavaks!), kieppien käsiavuista täytyis tosiaan päästä eroon ja kädet saada liikkeelle myös kun koira tulee jalkojen välissä väärinpäin plus toi väärinpäin vasemmalla sivulla on aika heikko positio. Ainiin ja se että Ifa videolla otti asiakseen häiriintyä mun työkaverista, joka eksyi yleisöksi koiransa kanssa ja päätti sanoa “PWÖFF” aina kun työkaverin koirasta kuului pihahduskaan… Hnngh. 😀

Mutta ai että se mikä lämmittää mun mieltä niin NOI SIVUASKELEET koira oikealla väärinpäin, 1:46 eteenpäin. ❤ ❤ Omfg Ifa tekee kyllä niin hyvin! *sydänsilmähymiö* Ihan huikeet. 😀 Ja pivotissakin piti paikkansa aika hyvin! Ai että, kyllä sitä on treenattukin. Nyt vaan sama vaivannäkö muille positioille niin avot.

Samoin annan itelleni peukun siitä, että kokolailla muistin koreon! Välillä kyllä sanoin väärän käskysanan mutta kyllähän tuo niin paljon kehoa lukee että aina se oli siinä mihin sen halusinkin tulevan, käskysanoista huolimatta.

Ehkä me nyt sitten ilmoittaudutaan sinne SM:iin. Ehkä.

Syyskuu sum up

Öö joo. 😀 Mulle iski edellisen postauksen jälkeen treenimasis, kun tuntu et kaikki menee päin sitä ja mitää ei osata ja osaamistaso teki hirveän pudotuksen ja äh öh ja oih ja voih.

Kilometripostauksen sisältö:

  1. Beussien PK-leiri 9.-10.9.2017, peltojälki
  2. Esine- ja noutotreenit kotona
  3. Peltojälkitreeni Elinan kanssa
  4. Ifan koiratanssitreenit
  5. Mindy rally-tokossa

1. Beussien PK-leiri

Onneks 9. ja 10. syyskuuta oli beussiyhdistyksen PK-leiri, jonne olin ilmoittautunut peltojälkiryhmään. Kouluttajana oli loistava Titta Järvenpää, joka on tehnyt hienoa tulosta FH:ssa hoffeilla. Sain ihan hurjan määrän uutta tietoa jota hyödyntää koulutuksessa ja joka ratkaisi monta ongelmaa. Tai monta ja monta ja ratkaisi ja ratkaisi, mutta antoi hyvät työkalut. Jälkiä Titta ajaa kuulemma 200-300 ennen kuin rupeaa sinne mitään esineitä laittamaan. Ja erityisesti ahneilla koirilla (kuten Tinttu…) täytyy tyhjiä olla jäljellä ainakin 50 askelta putkeen ennen kuin sinne kannattaa mitään esineitä laittaa, jotta koiralla on mitään mielenkiintoa niiden ilmaisuun.

Tuli myös muistuteltua mieleen miten esineellä voi hetsata että lyö esineen kotona harjoitellessa maahan, koira menee maahan ja sitten liikuttaa esinettä koiraa hetsaten että oijoi nyt se meni tänne, tuu tähän maate, noin, hienoa. Puhuttiin myös siitä että on hyvä opettaa koira tuijottamaan esinettä ja siinä treenissä täytyy päästä siihen asti, että voit kävellä koiran taakse ja palkata koiran sieltä ennen kuin ruvetaan tuomaan esineitä jäljelle. Täysin loogista.

Tinttu oli kyllä hyvää seuraa leirillä. Niin lunkisti joka tilanteessa ja teki ihan tasoistaan suoritusta jäljellä. Varsinkin siihen nähden että koko viikonlopun satoi ja me ei oo ikinä tehty jälkiä sateella. Saati niin kovalla tuulella kuin mikä lauantain ekalla jäljellä oli. Koko porukka sai kävellä perässä ja mitä vaan sai jutella, tyyliin puolessa välissä jälkeä se vasta tajus että joku kulkee mukana ja kerran kääntyi katsomaan ja sitten heti jatkoi työskentelyä.

Lauantain eka jälki oli vähän pidemmällä nurmella. Ensin mentiin melkoisessa sivutuulessa vähän up the hill, käännyttiin vasemmalle ja sitten myötätuuleen vähän down the hill loppuun. Jottain luokkaa 100-150 askelta oli kumpanenki suora ja lopussa ruokapurkki palkkana. Sivutuuli sai Tintun vähän nosteleen nokkaa ja kulkeen vähän jäljen sivussa ja siitä sanottiin että tähän täytyy puuttua. Titta myös opettaisi sellaisen pienen hihnasta nyppimisen “tarkasti”, jolla vähän huomauttaa koiraa että hei, nyt vähän petraat. Tintun kohdalla päädyttiin siihen, että mä vaan pysäytän koiran enkä päästä sitä etenemään ennen kuin oikein vetää mut mukaan jäljen päälle. Oonhan mä tänki neuvon kuullu että päästä koira liikkeelle vasta kun vetää jäljelle, mutta en oo osannu puuttua näin pieniin jäljeltä poikkeamisiin. Jäljen ainoa kulma meni tosi hyvin, tosin Tintun hitaudella ja tarkkuudella olis ollu ihmekin jos olis yli mennyt. En oo koskaan nähny Tinttuu NOIN ahneena mutta se siis tassulla kaivo heinien seasta nameja esiin jos joku meinas jäljelle jäädä. 😀 😀 Jäljen päässä sain muutamalla käskyllä Mindyn menemään maate, vaikka se vähän vaivaantuneelta siitä näyttikin.

Lauantain toinen jälki oli sellainen salama, jossa keskimmäinen pätkä oli aika lyhyt ja eka ja vika suora jotain luokkaa 100 askelta. Oikein hyvää keskittymistä taas jäljellä, kulmissa ei mitään ihmeitä. Tuli puheeksi, että mä otan aika lyhkäsiä askelia, joten pitää harjoitella ottamaan normaalimman mittaisia askeleita jälkiä tehdessä. Se on yllättävän vaikeeta mulle. Vähän kokeiltiin myös sitä, että jos nyt on hyvä pätkä että menee hyvin niin jättäytyy liinassa vähän pidemmälle ja sitten taas jos tarkentamisen tarvetta tulee niin tulee lähemmäs. Jälki meni niin hyvin, että Titta totes että sunnuntaina tehdään sitten paljon pidempi ja vaativampi jälki.

Sunnuntain jälki oli by far pisin jälki mitä on koskaan tehty. Mittaa oli melkeen 500 askelta, kulmia oli peräti viis. Titta antoi measures että nameja ja tyhjiä silleen, että aina 5-10 namia ja 3-7 tyhjää. Tää oli hyvä, koska tähän mennessä oon tehny vaan sellasia randomtyhjiä, että voinu olla 1-2 tyhjää, 1 nami jne. Ehkä tuollaiset selkeämmät pätkät opettaa koiraa paremmin. Kulmat piti myös terävöittää kolmen askeleen kulmiksi eikä enää viiden askeleen kulmiksi kuten oon tähän mennessä tehnyt. Näillä spekseillä lähettiin jäljelle taas. Tinttu työskenteli taas hyvin ja mä ehkä jopa melkeen osasin välissä pysäyttää sitä oikeassa kohtaa. Välillä mulla oli vaikeuksia hahmottaa että milloin täytyis puuttua, mutta Titta auttoi. Välillä kokeilin myös taas sitä etäisyyden ottoa liinassa, mutta eihän se Tinttua nyt vielä näillä etäisyyksillä mitenkään liikuttanut.

Kaks ekaa kulmaa meni ihan kivasti, mutta kolmannella meinas tulla tenkkapoo. Tinttu oli vaan kokoajan jatkamassa suoraan kulmasta yli. Se yritti ainaki kolme kertaa ottaa jäljen uudestaan ja aina se meni siitä kulmasta uusiksi yli. Mä meinasin päästää sitä vähän liian pitkälle, joten siitä tuli sanomista että älä turhaan päästä koiraa kovin pitkälle kulmasta yli, ei yli koiran mittaa ylitte. Siinä sitte odotettiin tolppana kauan, ikuisuudelta tuntuvan ajan, että milloin se löytää sen jäljen uudelleen. 😀 Tosi pitkään se itte etti, mut jossain kohtaa meinas usko loppua ja Tinttu jäi hetkeks seisoon pää ylhääl et no mitäs ihmettä nyt. Mutta kyllä se sit jatko taas ja lopulta löysi sen jäljen ja päästiin jatkamaan. Loput kulmat meni paremmin. Tuo vaikea käännös oli vasemmalle ja vikat kaks oikealle, joten täytyy pitää mielessä että tekee tarpeeks kulmia vasemmalle jos se oli tässä nyt jotenkin merkityksellistä. Kehuja tuli kuitenkin siitä miten rauhallinen mä olin kulmalla kun meinas tulla hukka, että se oli hyvin toimittu kun antoi koiran itsenäisesti työskennellä ja aktiivisesti etsiä jälkeä eikä heti ollut hosumassa ja puuttumassa sen kummemmin.

Nyt vaan tulis nameja harventaa, myös kulmista ja yksinkertasesti vaan ajaa paljon jälkiä ja treenata paljon esineitä kotona. Koutsilta tuli myös kommenttia että nyt koira alkoikin vaikuttaa jo vähän kovemmalta kuin mitä lauantaina. Että lauantaina oli olo ettei tuota voi liinasta nypätä ollenkaan tai muutenkaan korjata, mutta sunnuntaina se vaikutti siltä että kyllä se selkeästi kestää myös vähän puuttumista.

2. Esine- ja noutotreenit

Kotona sitten taas motivoituneena käynnistettiin heti esinetreenit. Aloitin siitä, että mä istun penkillä ja koitan päästä naksutteleen Mindylle esineen kattomisesta. Jostain syystä tällä systeemillä sain homman toimimaan joten kuten kun aiemmin se on tuntunut ihan mahdottomalta! Tinttu siis istu käytännös mun toisella puolella ja näytin esinettä mun toisella puolella. Siitä sitten vähitellen madalsin esineen sijaintia ja lopulta otettiin pari harjoitusta niin, että Tinttu makas maassa ja mä pidin esinettä maan tasalla sen edessä ja naksuttelin kun se katsoi esinettä. Tätä on treenattu muutama kerta, mutta vielä se ei osaa kauhean hyvin katsoa maassa olevaa esinettä jos en pidä siitä kiinni. Muutamia onnistuneita toistoja on kuitenkin niinkin saatu. Täytyy vaan jatkaa harjoittelua. Ku sillonku en pidä esineestä kiinni nii Tinttu kattoo mua ja jos vaan odotan niin se turhautuu aika herkästi ja alkaa hakkaan esinettä tassulla tai koittaa koskea siihen kuonolla. Menee vielä vähän ristiin ilmaisutreenit ja noutotreenit. Mutta edistystä on saatu ja siitä olen iloinen! Jopa ihan vähän kestoa saatu katsomiseen, ettei ole mikään pelkkä nanosekuntin vilkaisu vaan.

Esineitten lisäksi noutoa oon koittanu treenata. Se on vaan niin vaikee. Vähän tuli edistystä sen jälkeen kun käytiin koirakerhon kentällä ja Elina näytti kultsupennun kanssa mallia ja Tinttu sai vierestä kattoa et mikä on homman juju. Sen jälkeen on tehty sitä kotona niin, että ensin palkitaan leuka kämmenellä -kosketuksesta joitain toistoja, sit oon laittanu tennispallon alas ja pyytänyt sen jälkeen leukaa kämmenelle silleen, että jos pallo ei tuu mukana niin ei ole kämmentä jolle kosketusta tarjota. Vähän on myös virvottu sillä pallolla ensin, että saadaan intoa mukaan touhuun. Hitaasti mutta hitaasti tämä on alkanut tuottaa jotain tulosta ja olen varmaan kaksi kertaa saanut pallon niin lähelle kättä, että olen saanut sen suusta kiinni. Normisti kun Tinttu joko ei ota palloa, sylkee sen pois, on menossa maahan järsimään palloa tai lähtee pallon kanssa pois… 😀 Mutta nyt on saatu tosiaan vähän progressia ja tällä tiellä jatketaan. Ainiin ja tähän treeniin on yhdistetty se, että mulla on jotain niin hyviä nameja, jotka Tinttu oiiiikein haluaisi, että se motivois sen oikein kunnolla miettimään että mitä nyt pitää tehdä.

3. Peltojälkitreeni

Beussileirin jälkeisenä keskiviikkona tein Elinan kanssa Mindylle peltojäljen. Ajatus oli tehdä 500 askeleen jälki, mutta pullankylvijä-meikäläiseltä loppu namit just ennen 300 askeleen täyttymistä. GG. Koitin mielestäni noudattaa samaa 3-7 tyhjää, 5-10 namia menetelmää mutta silti ne loppu ihan kesken. Tällä jäljellä jätin myös loppuun ruokapurkin päälle esineen ekaa kertaa ihan silleen for kicks and lolz että kun se nyt on se vika mihin jälki loppuu niin josko se assosiaatio sieltä lähtis syntymään. No, jälki oli taas sellainen salaman mallinen. Ensimmäinen kulma oli vasemmalle, ja se takelteli taas vähäsen. Ei nyt ihan yhtä pahasti kuin leirin sunnuntainen jälki, mutta oli myös kaikkea muuta kuin tyylipuhdas suoritus. Toinen kulma oikealle meni paremmin. Eipä niitä tyhjiä aukkoja sieltä kauheasti huomaa että missä kohtaa ne on, joten kai niitä oikeasti pitäisi rohkeammin laittaa sekaan. Vaikka niitä 10 askeleen tyhjiä, ja tihentää tyhjien väliä. Kokeilin myös taas jäljellä sitä kauemmas jättäytymistä, jossa ei vieläkään mitään uutta raportoitavaa. Vitsit että en malta et pääsen joskus kokeileen sitä 10m päähän jättäytymistä että mitä toi siitä tykkää. 🙂

4. Ifan koreotreenit

Kaiken tän PK-vöyhötyksen keskellä Ifa on käynyt joka toinen viikko koreotreeneissä ihmettelemässä uutta musaa. Oon vihdoin viimein saanut suunniteltua koreon uuteen musaan, mutta ei oo vielä päästy sitä kokeilemaan kokonaisena. Oon koittanu keskittyä nyt muistamaan itse ensin kunnolla miten se menee. 😀 Kenties ehkä jopa mahdollisesti jos planeetat ovat kohdallaan, uusi koreo nähdään SM-kisoissa ens kuussa…

Viimeisimmässä treenissä kokeiltiin eri positioissa sivuaskeleita, peruuttamisia ja pivotteja ja mietittiin mitä niistä vois sisällyttää koreoon. Todettiin että vasemmalla sivulla oikein päin peruutus on ehkä helpoin, no ei nyt rakentaa mutta korjata, kun se on vahvin positio muutenkin. Ongelmana on siis ihan jäätävä vinous peruutuksessa. Adjustattiin etäpalkka-namin paikkaa peruutussuuntaan nähden ja löydettiin, että jos namin laittaa melkein suoraan meidän oikealle puolelle niin peruutus viimein suoristuu. Näitä treenejä täytyy jatkaa lisää.

Hanna myös totes, että mä palkkaan ihan liikaa koiraa sellaisista jutuista mitkä se jo osaa. Ja se on varmasti aivan totta. Jotain ihan simppeliä positiossa eteenpäin liikkumista joku 3sek ja aina lentää palkka. Että ei ihme ettei koira halua kehässä tehä 3min hommia. Joten tähän on kiinnitettävä ekstrahuomiota. Alkaa palkkakin merkkaamaan enemmän kun sitä saa vaan vaikeammista kohdista ja pidemmistä pätkistä. Tähän tähdätään.

Kotona olen nyt hionut Ifan kanssa koreon ihan alkua. Että musiikin päälle lähtemiseen ja ensimmäiseen/ensimmäisiin liikkeisiin muodostuisi positiivinen mielleyhtymä. On harjoiteltu musiikin päälle pyytämistä, positiossa odottamista ja tällaisia. Vaikuttaisi toimineen ainakin tähän asti. Tällä hetkellä ainakin Ifa lähtee ihan innoissaan vetämään ekoja liikkeitä myös musiikin soidessa (kännykästä tosin). Oon vähän soveltanut sellaista keittiöversiota koreosta, että muutama eka positio vaihtoineen ja sitten purkkipalkka. Nyt pitäis päästä tekemään oikeassa mittakaavassa ja pidempiä pätkiä, myös pätkiä koreon keskeltä ja lopusta eikä hioa pelkkää alkua. Ehkä pitäisi itse asiassa ihan erityisesti hioa nimenomaan sitä keski- ja loppuosaa, jotka ovat vaikeammat kun vire lähtee laskuun kisasuorituksen aikana. Hyvä huomio.

Ollaan myös treenattu positioihin tulemista silleen, että on etäpalkka käytössä. Oon laittanu maton reunalle nameja ja käskenyt Ifan positioon ja vapauttanut palkalle joko positioon tulosta / siinä paikallaan pysymisestä tai positiossa hyvin liikkumisesta. Osa positioista on vielä hankalia tuolleen, varsinkin riippuen suunnasta namiin nähden, mutta uskoisin että tää vahvistaa sen osaamista. Samalla hankalaksi on osoittautunut se, että kun väärin päin jalkojen alla oloa on vahvistettu nyt ihan kamalasti, niin aina kun pyydän sen jalkojen väliin OIKEIN PÄIN, se tulee ensin väärin päin. Osaa kyllä vaihtaa kyllä sieltä oikein päin, mutta tulee aina ensin väärin päin. No, onneksi ne on koreoonkin laitettu niin, että ensin väärin päin ja sitten oikein päin…

5. Mindyn rally-tokot

Torstaille meillä oli Elinan kanssa sovittuna taas treenit. Molempia vaivas pieni treenimotivaation puute, mutta Elinalta sitä löytyi onneksi vielä rally-tokoa kohtaan, joten päätettiin sitten treenin aiheeksi rally-toko. Sitä ei ookaa Tintun kanssa pieneen ikuisuuteen tehty ja mullon ollu ihan olo että eihän se mitään osaakaan. No, Tintun laihis ja mun ajatukset Tintun virpomisista on vissiin tehny tehtävänsä ja Tinttuhan oli ihan herp derp kun lähettiin vetään rataa. 😀 Sillä jopa niinku heilu häntä perusasennossa ja kesken rataa ja sitä ei oo tainnu tapahtua koskaan ennen?! Tinttu ei oo kauheen sellanen hännänheiluttajakoira toisinku esim. Ifa jonka häntä on kyllä hyvin ilmeikäs. Mutta eilen se heilui. 😀

Eihän ne korkeammat kierrokset nyt sitten pelkkää hyvää saaneet aikaan. Ensimmäisen ratakierroksen keskeytin vähän puolen välin jälkeen kun homma meni ihan läskiksi. Otin siis aikalisän, laitoin Mindyn kiinni odottaan hetkeks ja menin analysoimaan Elinan kans et mitähän vittua tässä nyt tapahtuu. 😀 Alkurata oli menny tosi mukavasti mut loppupuolella (ei edes kovin pitkää rataa) rupes sitten kaikki perusasennot unohtumaan ja ihme haahuilua oli ties kuin paljon. Elina totes että mulla ehkä oma keskittyminen herpaantui vähän ja/tai rupesin odottamaan koiralta liikaa. Voi myös olla, että alkuradan palkkasin paljon tiheämmin ja lopussa harvensin palkkaa niin tuli sitten haahuiluakin. Ja olihan siellä menossa siis sellasia kivoja -10p virheitä, mutta en jotenki jaksa kesken rataa kauheasti hinkata sellaisia. 😀  Uusintakierrokset mietintätauon jälkeen meni paljon mukavammin.

Hyvänä sanottakoon että kun on kotona pari kertaa treenattu maasta istumaannousuja niin kyllä muuten nousi tuollakin treeneissä. 😀 😀 Hyvä ettei ilmaan asti pompannu. Kattokaa vaikka alla olevalta videolta. En pysty lopettaan sille nauramista. 😀 Ihan huumorikoira muutenkin. Vasemmalle kääntymisissä istumiset oli vähintään mielenkiintosia röhnötyksiä. 360 vasemmalle käännyin itte ihan sairaan nopeesti, joten siinä Tintun peppu valahti maahan. Sitä täytyy treenata, sekä mun että koiran vähän lisää. Houkutuksesta selvittiin tällä kertaa ihan hyvin. Ei menny pehmopupu teuraaksi.