Syyskuu sum up

Öö joo. 😀 Mulle iski edellisen postauksen jälkeen treenimasis, kun tuntu et kaikki menee päin sitä ja mitää ei osata ja osaamistaso teki hirveän pudotuksen ja äh öh ja oih ja voih.

Kilometripostauksen sisältö:

  1. Beussien PK-leiri 9.-10.9.2017, peltojälki
  2. Esine- ja noutotreenit kotona
  3. Peltojälkitreeni Elinan kanssa
  4. Ifan koiratanssitreenit
  5. Mindy rally-tokossa

1. Beussien PK-leiri

Onneks 9. ja 10. syyskuuta oli beussiyhdistyksen PK-leiri, jonne olin ilmoittautunut peltojälkiryhmään. Kouluttajana oli loistava Titta Järvenpää, joka on tehnyt hienoa tulosta FH:ssa hoffeilla. Sain ihan hurjan määrän uutta tietoa jota hyödyntää koulutuksessa ja joka ratkaisi monta ongelmaa. Tai monta ja monta ja ratkaisi ja ratkaisi, mutta antoi hyvät työkalut. Jälkiä Titta ajaa kuulemma 200-300 ennen kuin rupeaa sinne mitään esineitä laittamaan. Ja erityisesti ahneilla koirilla (kuten Tinttu…) täytyy tyhjiä olla jäljellä ainakin 50 askelta putkeen ennen kuin sinne kannattaa mitään esineitä laittaa, jotta koiralla on mitään mielenkiintoa niiden ilmaisuun.

Tuli myös muistuteltua mieleen miten esineellä voi hetsata että lyö esineen kotona harjoitellessa maahan, koira menee maahan ja sitten liikuttaa esinettä koiraa hetsaten että oijoi nyt se meni tänne, tuu tähän maate, noin, hienoa. Puhuttiin myös siitä että on hyvä opettaa koira tuijottamaan esinettä ja siinä treenissä täytyy päästä siihen asti, että voit kävellä koiran taakse ja palkata koiran sieltä ennen kuin ruvetaan tuomaan esineitä jäljelle. Täysin loogista.

Tinttu oli kyllä hyvää seuraa leirillä. Niin lunkisti joka tilanteessa ja teki ihan tasoistaan suoritusta jäljellä. Varsinkin siihen nähden että koko viikonlopun satoi ja me ei oo ikinä tehty jälkiä sateella. Saati niin kovalla tuulella kuin mikä lauantain ekalla jäljellä oli. Koko porukka sai kävellä perässä ja mitä vaan sai jutella, tyyliin puolessa välissä jälkeä se vasta tajus että joku kulkee mukana ja kerran kääntyi katsomaan ja sitten heti jatkoi työskentelyä.

Lauantain eka jälki oli vähän pidemmällä nurmella. Ensin mentiin melkoisessa sivutuulessa vähän up the hill, käännyttiin vasemmalle ja sitten myötätuuleen vähän down the hill loppuun. Jottain luokkaa 100-150 askelta oli kumpanenki suora ja lopussa ruokapurkki palkkana. Sivutuuli sai Tintun vähän nosteleen nokkaa ja kulkeen vähän jäljen sivussa ja siitä sanottiin että tähän täytyy puuttua. Titta myös opettaisi sellaisen pienen hihnasta nyppimisen “tarkasti”, jolla vähän huomauttaa koiraa että hei, nyt vähän petraat. Tintun kohdalla päädyttiin siihen, että mä vaan pysäytän koiran enkä päästä sitä etenemään ennen kuin oikein vetää mut mukaan jäljen päälle. Oonhan mä tänki neuvon kuullu että päästä koira liikkeelle vasta kun vetää jäljelle, mutta en oo osannu puuttua näin pieniin jäljeltä poikkeamisiin. Jäljen ainoa kulma meni tosi hyvin, tosin Tintun hitaudella ja tarkkuudella olis ollu ihmekin jos olis yli mennyt. En oo koskaan nähny Tinttuu NOIN ahneena mutta se siis tassulla kaivo heinien seasta nameja esiin jos joku meinas jäljelle jäädä. 😀 😀 Jäljen päässä sain muutamalla käskyllä Mindyn menemään maate, vaikka se vähän vaivaantuneelta siitä näyttikin.

Lauantain toinen jälki oli sellainen salama, jossa keskimmäinen pätkä oli aika lyhyt ja eka ja vika suora jotain luokkaa 100 askelta. Oikein hyvää keskittymistä taas jäljellä, kulmissa ei mitään ihmeitä. Tuli puheeksi, että mä otan aika lyhkäsiä askelia, joten pitää harjoitella ottamaan normaalimman mittaisia askeleita jälkiä tehdessä. Se on yllättävän vaikeeta mulle. Vähän kokeiltiin myös sitä, että jos nyt on hyvä pätkä että menee hyvin niin jättäytyy liinassa vähän pidemmälle ja sitten taas jos tarkentamisen tarvetta tulee niin tulee lähemmäs. Jälki meni niin hyvin, että Titta totes että sunnuntaina tehdään sitten paljon pidempi ja vaativampi jälki.

Sunnuntain jälki oli by far pisin jälki mitä on koskaan tehty. Mittaa oli melkeen 500 askelta, kulmia oli peräti viis. Titta antoi measures että nameja ja tyhjiä silleen, että aina 5-10 namia ja 3-7 tyhjää. Tää oli hyvä, koska tähän mennessä oon tehny vaan sellasia randomtyhjiä, että voinu olla 1-2 tyhjää, 1 nami jne. Ehkä tuollaiset selkeämmät pätkät opettaa koiraa paremmin. Kulmat piti myös terävöittää kolmen askeleen kulmiksi eikä enää viiden askeleen kulmiksi kuten oon tähän mennessä tehnyt. Näillä spekseillä lähettiin jäljelle taas. Tinttu työskenteli taas hyvin ja mä ehkä jopa melkeen osasin välissä pysäyttää sitä oikeassa kohtaa. Välillä mulla oli vaikeuksia hahmottaa että milloin täytyis puuttua, mutta Titta auttoi. Välillä kokeilin myös taas sitä etäisyyden ottoa liinassa, mutta eihän se Tinttua nyt vielä näillä etäisyyksillä mitenkään liikuttanut.

Kaks ekaa kulmaa meni ihan kivasti, mutta kolmannella meinas tulla tenkkapoo. Tinttu oli vaan kokoajan jatkamassa suoraan kulmasta yli. Se yritti ainaki kolme kertaa ottaa jäljen uudestaan ja aina se meni siitä kulmasta uusiksi yli. Mä meinasin päästää sitä vähän liian pitkälle, joten siitä tuli sanomista että älä turhaan päästä koiraa kovin pitkälle kulmasta yli, ei yli koiran mittaa ylitte. Siinä sitte odotettiin tolppana kauan, ikuisuudelta tuntuvan ajan, että milloin se löytää sen jäljen uudelleen. 😀 Tosi pitkään se itte etti, mut jossain kohtaa meinas usko loppua ja Tinttu jäi hetkeks seisoon pää ylhääl et no mitäs ihmettä nyt. Mutta kyllä se sit jatko taas ja lopulta löysi sen jäljen ja päästiin jatkamaan. Loput kulmat meni paremmin. Tuo vaikea käännös oli vasemmalle ja vikat kaks oikealle, joten täytyy pitää mielessä että tekee tarpeeks kulmia vasemmalle jos se oli tässä nyt jotenkin merkityksellistä. Kehuja tuli kuitenkin siitä miten rauhallinen mä olin kulmalla kun meinas tulla hukka, että se oli hyvin toimittu kun antoi koiran itsenäisesti työskennellä ja aktiivisesti etsiä jälkeä eikä heti ollut hosumassa ja puuttumassa sen kummemmin.

Nyt vaan tulis nameja harventaa, myös kulmista ja yksinkertasesti vaan ajaa paljon jälkiä ja treenata paljon esineitä kotona. Koutsilta tuli myös kommenttia että nyt koira alkoikin vaikuttaa jo vähän kovemmalta kuin mitä lauantaina. Että lauantaina oli olo ettei tuota voi liinasta nypätä ollenkaan tai muutenkaan korjata, mutta sunnuntaina se vaikutti siltä että kyllä se selkeästi kestää myös vähän puuttumista.

2. Esine- ja noutotreenit

Kotona sitten taas motivoituneena käynnistettiin heti esinetreenit. Aloitin siitä, että mä istun penkillä ja koitan päästä naksutteleen Mindylle esineen kattomisesta. Jostain syystä tällä systeemillä sain homman toimimaan joten kuten kun aiemmin se on tuntunut ihan mahdottomalta! Tinttu siis istu käytännös mun toisella puolella ja näytin esinettä mun toisella puolella. Siitä sitten vähitellen madalsin esineen sijaintia ja lopulta otettiin pari harjoitusta niin, että Tinttu makas maassa ja mä pidin esinettä maan tasalla sen edessä ja naksuttelin kun se katsoi esinettä. Tätä on treenattu muutama kerta, mutta vielä se ei osaa kauhean hyvin katsoa maassa olevaa esinettä jos en pidä siitä kiinni. Muutamia onnistuneita toistoja on kuitenkin niinkin saatu. Täytyy vaan jatkaa harjoittelua. Ku sillonku en pidä esineestä kiinni nii Tinttu kattoo mua ja jos vaan odotan niin se turhautuu aika herkästi ja alkaa hakkaan esinettä tassulla tai koittaa koskea siihen kuonolla. Menee vielä vähän ristiin ilmaisutreenit ja noutotreenit. Mutta edistystä on saatu ja siitä olen iloinen! Jopa ihan vähän kestoa saatu katsomiseen, ettei ole mikään pelkkä nanosekuntin vilkaisu vaan.

Esineitten lisäksi noutoa oon koittanu treenata. Se on vaan niin vaikee. Vähän tuli edistystä sen jälkeen kun käytiin koirakerhon kentällä ja Elina näytti kultsupennun kanssa mallia ja Tinttu sai vierestä kattoa et mikä on homman juju. Sen jälkeen on tehty sitä kotona niin, että ensin palkitaan leuka kämmenellä -kosketuksesta joitain toistoja, sit oon laittanu tennispallon alas ja pyytänyt sen jälkeen leukaa kämmenelle silleen, että jos pallo ei tuu mukana niin ei ole kämmentä jolle kosketusta tarjota. Vähän on myös virvottu sillä pallolla ensin, että saadaan intoa mukaan touhuun. Hitaasti mutta hitaasti tämä on alkanut tuottaa jotain tulosta ja olen varmaan kaksi kertaa saanut pallon niin lähelle kättä, että olen saanut sen suusta kiinni. Normisti kun Tinttu joko ei ota palloa, sylkee sen pois, on menossa maahan järsimään palloa tai lähtee pallon kanssa pois… 😀 Mutta nyt on saatu tosiaan vähän progressia ja tällä tiellä jatketaan. Ainiin ja tähän treeniin on yhdistetty se, että mulla on jotain niin hyviä nameja, jotka Tinttu oiiiikein haluaisi, että se motivois sen oikein kunnolla miettimään että mitä nyt pitää tehdä.

3. Peltojälkitreeni

Beussileirin jälkeisenä keskiviikkona tein Elinan kanssa Mindylle peltojäljen. Ajatus oli tehdä 500 askeleen jälki, mutta pullankylvijä-meikäläiseltä loppu namit just ennen 300 askeleen täyttymistä. GG. Koitin mielestäni noudattaa samaa 3-7 tyhjää, 5-10 namia menetelmää mutta silti ne loppu ihan kesken. Tällä jäljellä jätin myös loppuun ruokapurkin päälle esineen ekaa kertaa ihan silleen for kicks and lolz että kun se nyt on se vika mihin jälki loppuu niin josko se assosiaatio sieltä lähtis syntymään. No, jälki oli taas sellainen salaman mallinen. Ensimmäinen kulma oli vasemmalle, ja se takelteli taas vähäsen. Ei nyt ihan yhtä pahasti kuin leirin sunnuntainen jälki, mutta oli myös kaikkea muuta kuin tyylipuhdas suoritus. Toinen kulma oikealle meni paremmin. Eipä niitä tyhjiä aukkoja sieltä kauheasti huomaa että missä kohtaa ne on, joten kai niitä oikeasti pitäisi rohkeammin laittaa sekaan. Vaikka niitä 10 askeleen tyhjiä, ja tihentää tyhjien väliä. Kokeilin myös taas jäljellä sitä kauemmas jättäytymistä, jossa ei vieläkään mitään uutta raportoitavaa. Vitsit että en malta et pääsen joskus kokeileen sitä 10m päähän jättäytymistä että mitä toi siitä tykkää. 🙂

4. Ifan koreotreenit

Kaiken tän PK-vöyhötyksen keskellä Ifa on käynyt joka toinen viikko koreotreeneissä ihmettelemässä uutta musaa. Oon vihdoin viimein saanut suunniteltua koreon uuteen musaan, mutta ei oo vielä päästy sitä kokeilemaan kokonaisena. Oon koittanu keskittyä nyt muistamaan itse ensin kunnolla miten se menee. 😀 Kenties ehkä jopa mahdollisesti jos planeetat ovat kohdallaan, uusi koreo nähdään SM-kisoissa ens kuussa…

Viimeisimmässä treenissä kokeiltiin eri positioissa sivuaskeleita, peruuttamisia ja pivotteja ja mietittiin mitä niistä vois sisällyttää koreoon. Todettiin että vasemmalla sivulla oikein päin peruutus on ehkä helpoin, no ei nyt rakentaa mutta korjata, kun se on vahvin positio muutenkin. Ongelmana on siis ihan jäätävä vinous peruutuksessa. Adjustattiin etäpalkka-namin paikkaa peruutussuuntaan nähden ja löydettiin, että jos namin laittaa melkein suoraan meidän oikealle puolelle niin peruutus viimein suoristuu. Näitä treenejä täytyy jatkaa lisää.

Hanna myös totes, että mä palkkaan ihan liikaa koiraa sellaisista jutuista mitkä se jo osaa. Ja se on varmasti aivan totta. Jotain ihan simppeliä positiossa eteenpäin liikkumista joku 3sek ja aina lentää palkka. Että ei ihme ettei koira halua kehässä tehä 3min hommia. Joten tähän on kiinnitettävä ekstrahuomiota. Alkaa palkkakin merkkaamaan enemmän kun sitä saa vaan vaikeammista kohdista ja pidemmistä pätkistä. Tähän tähdätään.

Kotona olen nyt hionut Ifan kanssa koreon ihan alkua. Että musiikin päälle lähtemiseen ja ensimmäiseen/ensimmäisiin liikkeisiin muodostuisi positiivinen mielleyhtymä. On harjoiteltu musiikin päälle pyytämistä, positiossa odottamista ja tällaisia. Vaikuttaisi toimineen ainakin tähän asti. Tällä hetkellä ainakin Ifa lähtee ihan innoissaan vetämään ekoja liikkeitä myös musiikin soidessa (kännykästä tosin). Oon vähän soveltanut sellaista keittiöversiota koreosta, että muutama eka positio vaihtoineen ja sitten purkkipalkka. Nyt pitäis päästä tekemään oikeassa mittakaavassa ja pidempiä pätkiä, myös pätkiä koreon keskeltä ja lopusta eikä hioa pelkkää alkua. Ehkä pitäisi itse asiassa ihan erityisesti hioa nimenomaan sitä keski- ja loppuosaa, jotka ovat vaikeammat kun vire lähtee laskuun kisasuorituksen aikana. Hyvä huomio.

Ollaan myös treenattu positioihin tulemista silleen, että on etäpalkka käytössä. Oon laittanu maton reunalle nameja ja käskenyt Ifan positioon ja vapauttanut palkalle joko positioon tulosta / siinä paikallaan pysymisestä tai positiossa hyvin liikkumisesta. Osa positioista on vielä hankalia tuolleen, varsinkin riippuen suunnasta namiin nähden, mutta uskoisin että tää vahvistaa sen osaamista. Samalla hankalaksi on osoittautunut se, että kun väärin päin jalkojen alla oloa on vahvistettu nyt ihan kamalasti, niin aina kun pyydän sen jalkojen väliin OIKEIN PÄIN, se tulee ensin väärin päin. Osaa kyllä vaihtaa kyllä sieltä oikein päin, mutta tulee aina ensin väärin päin. No, onneksi ne on koreoonkin laitettu niin, että ensin väärin päin ja sitten oikein päin…

5. Mindyn rally-tokot

Torstaille meillä oli Elinan kanssa sovittuna taas treenit. Molempia vaivas pieni treenimotivaation puute, mutta Elinalta sitä löytyi onneksi vielä rally-tokoa kohtaan, joten päätettiin sitten treenin aiheeksi rally-toko. Sitä ei ookaa Tintun kanssa pieneen ikuisuuteen tehty ja mullon ollu ihan olo että eihän se mitään osaakaan. No, Tintun laihis ja mun ajatukset Tintun virpomisista on vissiin tehny tehtävänsä ja Tinttuhan oli ihan herp derp kun lähettiin vetään rataa. 😀 Sillä jopa niinku heilu häntä perusasennossa ja kesken rataa ja sitä ei oo tainnu tapahtua koskaan ennen?! Tinttu ei oo kauheen sellanen hännänheiluttajakoira toisinku esim. Ifa jonka häntä on kyllä hyvin ilmeikäs. Mutta eilen se heilui. 😀

Eihän ne korkeammat kierrokset nyt sitten pelkkää hyvää saaneet aikaan. Ensimmäisen ratakierroksen keskeytin vähän puolen välin jälkeen kun homma meni ihan läskiksi. Otin siis aikalisän, laitoin Mindyn kiinni odottaan hetkeks ja menin analysoimaan Elinan kans et mitähän vittua tässä nyt tapahtuu. 😀 Alkurata oli menny tosi mukavasti mut loppupuolella (ei edes kovin pitkää rataa) rupes sitten kaikki perusasennot unohtumaan ja ihme haahuilua oli ties kuin paljon. Elina totes että mulla ehkä oma keskittyminen herpaantui vähän ja/tai rupesin odottamaan koiralta liikaa. Voi myös olla, että alkuradan palkkasin paljon tiheämmin ja lopussa harvensin palkkaa niin tuli sitten haahuiluakin. Ja olihan siellä menossa siis sellasia kivoja -10p virheitä, mutta en jotenki jaksa kesken rataa kauheasti hinkata sellaisia. 😀  Uusintakierrokset mietintätauon jälkeen meni paljon mukavammin.

Hyvänä sanottakoon että kun on kotona pari kertaa treenattu maasta istumaannousuja niin kyllä muuten nousi tuollakin treeneissä. 😀 😀 Hyvä ettei ilmaan asti pompannu. Kattokaa vaikka alla olevalta videolta. En pysty lopettaan sille nauramista. 😀 Ihan huumorikoira muutenkin. Vasemmalle kääntymisissä istumiset oli vähintään mielenkiintosia röhnötyksiä. 360 vasemmalle käännyin itte ihan sairaan nopeesti, joten siinä Tintun peppu valahti maahan. Sitä täytyy treenata, sekä mun että koiran vähän lisää. Houkutuksesta selvittiin tällä kertaa ihan hyvin. Ei menny pehmopupu teuraaksi.

Advertisements

Mindy ja mettäjäljen kepit

Tarkoitus oli eilen lähteä tekemään mettäjälkeä, mutta alkujutteluissa menikin sitten suunnitelmat ihan uusiksi kun saatiin parempia ehdotuksia. Puhuttiin jäljen opettamisesta keppien kautta ja että kun koira todnäk jäljestää osaa kuitenkin, niin ihan turha sitä itse jälkeä tehdä lisää varsinkaan namitettuna vaan opettaa ne kepit ja sitten tehdä lyhyitä jälkiä kepeillä ja palkkaa vaan kepeiltä.

Tässä muodostuu nyt sitten ongelmaksi se, että en ole päättänyt haluanko tehdä metsäjälkeä vai FH:ta. Metsäjäljelle vaikuttaa että olis huuuomattavasti helpompaa opettaa koira tuomaan kepit (no helpompaa ja helpompaa kun ei meillä mitään noutaa osata), mutta FH:ssa kun ei ole hampailla esineisiin koskeminen ja ilmaisuasentokin on vähän tarkempaa niin ei voi vetää löperöks mettäs ja sit koittaa pellolla vaatia tarkempaa työskentelyä. Ja jos haluaa sen FH-kortin jättää avoimeks ni se on maahanmenoilmasu valittava ja sillä mentävä. Mut sit vaan täytyy saada tuo oppimaan että esineen pitää olla etujalkojen välissä, jotta sen sitten mettässäkin oikeasti löytää, saati sitten FH:ssa.

Kokeiltiin ensin Elinan tekemää keppiruutua, ihan pieni joku 1,5m x 1,5m alue ja kuus keppiä, tarkoituksena palkata kun menee maahan. No kyllä se ekalle meni, mutta se eka tais sitten olla jossain kusiaispesässä jossa ei tietenkään ollut hyvä maata. Sen jälkeen otettiin viel yks keppi, mut aika paljon sitä sai auttaa ja takaisin maahan käskeä. Sitä ennen se oli vaan kävelly nenä maassa kepeistä ylitte, eli siis ihan varmasti huomas ne mutta ei osannut tai halunnut reagoida.

Kokeiltiin sitten toisessa kohtaa niin, että meitä koutsannut tyyppi näytti Mindylle keppiä, heitti sen maahan ja sit odotettiin osaisko se ite tarjota siihen maate menemistä. No eipä tarjonnu. Saatiinko se ehkä kolmannella yrittämällä meneen maate kepille mutta siitä palkan saatuaan niin Mindy tarjosi vaan maahanmenoa, ei kepin ilmaisua. Makas siis joko kepin päällä tai pers keppiin päin tai meni vaan maate kepistä tuon taivaallista välittämättä eikä ollenkaa tajunnu homman nimeä. Siinä sitte koutsi vähän huomautti että niin, jos koiralla on ruoka-asiat kunnossa eikä pahemmin nälkä treenihetkellä niin ei ihme ettei treeni ihan suju kun ei se mikään korkeaviettinen koira ole.

Onhan se nyt ihan hävyttömän läskissä kunnossa taas, täytyy ruveta sitä painoa pudottelemaan. Lisää liikuntaa ja paljon tarkempaan syyniin se, että jos saa treeneissä namia niin se kans oikeasti vähennetään sitten iltaruokakiposta. Siksi se on lihomaan päässykki ku oon taas ollu retardi ja kaikki jälkinamit on ollu vaan plussaa enkä oo ruoka-annosta pienentäny. Perusseikka mut näköjään tämäkin piti taas muistutella kantapään kautta. 😀

Noh puhuttiin sitten siitä ilmaisutreenistä, että koiran fokus tarttis saada siihen keppiin. Eli ensin ihan kotona sellasia treenejä, että koira maahan ja keppi jalkojen väliin ja palkkaa kun koira katsoo / koskee keppiä. FH:llahan se ei esinettä suuhun saa ottaa, mutta muutamia kertoja vois nyt näin alkutreenissä palkata myös kepin koskemisesta että oikeasti saa vahvistettua sitä fokusta siihen keppiin. Tästä edetään sitten siihen että pidetään vaikka keppiä itte paikallaan nii että sormet osottaa keppiä ja antaa vihiä koiralle paikasta ja odotetaan että koira itse tulee maate oikeaan kohtaan kepin luo. Jos ei tule maate oikein niin että keppi jää hyvin jalkojen väliin niin heitetään vaan uus nami että saadaan koira tekemään uusi lähestyminen, ei vaihdeta itse paikkaa.

Puhuttiin myös ihan lyhyiden keppijälkien tekemisestä. Ja palkka vaan kepeiltä. Ja muistaa että jälki päättyy aina keppiin. Eikä kylve niitä nameja enää sinne jäljelle, koska miksi koira ilmaisisi kepit jos sitä palkkaa on siellä muutenkin tarjolla. Ehdotus oli että vois tehä sellasen parikyt metriä pitkän jäljen vaikka kaks askelparia leveänä ja siihen kylväis niitä keppejä sit ties kuin tiheeseen tahtiin ja lähtis siinä menemään, ainoa mitä ohjaa että koira ei pääse kulkemaan taaksepäin. Ja siinä sitten taas ilmaistaisiin keppejä.

Loppuun tehtiin vielä esineruudun alkeisharjoitus. Ja hyvä että tehtiin, koska mä olin jo ihan masentunu et eeeeei mun kannata miettiikää mitää PK-uraa ku koira on läski lapanen, ei sillä ikinä riitä vietti tai voimat mihinkään PK-suoritukseen kun ei se yhtä keppiäkään ilmase joka on sen naaman edessä maahan heitetty. 😀 Emmä oo sitä aiemmin koskaan noin nähny, mut alko jotenki tuntuu ihan toivottomalta kun ei se osaa noutaa ja ei se osaa ilmaista ja ei se näköjään tajua mistään mitään.

Esineruudussa oli koutsien omat kokeneet koirat käyny sitten jo aiemmin, ja esineet (3kpl) laitettiin samoihin paikkoihin kuin missä oli näillä kahdella koiralla ollut jo esineet. Point being että koska koira ihan ekaa kertaa tekee tätä, niin ei ole kauhean reilua eikä hyödyllistä että kohdassa joka haisee esineeltä (koska siinä on esine jo kahdesti ollut) ei olisikaan esinettä, niin ei koiraa päästä palkkaamaankaan oikeasta asiasta kiinnostumisesta. Tarkoitus oli siis Mindyn kanssa vaikka koira ihan vapaana lähteä käveleen siksakkia aluetta pitkin ja heti jos se kiinnostuu esineestä niin oikein innostuneesti palkata siitä.

Mindy oli vissiin autossa ootellessa saanu kasattua itteään, koska tää harjoitus meni paljon paremmin. Se meni nenä auki ja jopa oikeasti reagoi esineiden hajuun metsässä. Ensimmäisen löysi tosi hyvin ilman mitään apuja! Siitä pääsi sitten paljon kehumaan ja palkkaamaan. Namilla. Josta päästäänkin siihen, että *kymmenen kirosanaa* kun se ei sitä noutoa osaa kun on ihan turha palkata sitä lelulla, koska se ottaa lelun ja lähtee haneen ja jättää sen lelun jonku rallattelun jälkeen sinne mettään ja sit saan hakee sen itte takas. Ei mittää järkee, ihan perseestä. Eli treenata tarttis taas lisää.

No, kakkosesine oli pieni pehmolelu ja sen löytäminen olikin sitten vähän haasteellisempaa. Mindy kyllä selkeesti siitä vähän hajua sai, mutta koska se oli jyrkähkön kallion ja puun välissä, ei Mindy osannut hakea sitä niin läheltä kalliota (oma tulkinta). Kierreltiin siis siinä vierellä useampikin kaarros ja lopulta ihan pysähdyin hetkeksi vähän matkan päähän jolloin Mindy sai taas nenän auki ja löysi esineen ja innoissaan olikin koska tykkää pehmoleluista. 😀 Se oli just lähössä rallaa sen kanssa pitkin ruutua kun onnistuin vahingossa lassoamaan kädessä olleen liinan sen kaulan ympäri ja pysäytettyä aikeet, sain pehmon suusta pois ja pääsin palkkaamaan.

Kolmas esine oli kallion päällä kanervikossa ja sen Mindy löysi ihan hyvin taas. Sentään reagoi siihen vähän enemmän kuin keppiin, jäi edes joksikin toviksi haistelemaan sitä niin pääsi taas palkkaamaan. Sitten pois mettästä ja autolle.

Nyt on kauhean pitkä lista treenattavia asioita. Kepit kepit kepit, ilmaisu keppi jalkojen välissä, sisällä, ulkona, mettässä. Lyhyen leveähkön keppijäljen teko. Nouto. NOUTO. Ihan niinku… esineruutuesineiden nouto. Ja noutokapulan nouto. Lelujen nouto. Kun ei se nouda mitään. Puhuttiin että tätähän voi harjoitella ihan kotona, heittää jonkun villasukan ja kannustaa tuomaan sitä jne. Nahkahanskakin käy hyvin. Mitkä vaan tollaset pienesineet. Aaaagh. Turhauttavaa. 😀 Nii ja laihikselle, lisää liikuntaa ja vähän vähemmän ruokaa.

Otettiin sitten heti illalla kotona treeniä kepin kanssa. Tein silleen, että otin Mindyn jalkojen väliin, käskin maate, laitoin kepin eteen ja koitin palkata silloin kun katsoi tai koski keppiin. Aika äkkiä Mindy kyllä rupes tarjoamaan myös pään laittamista kepin päälle, siis vähän niinku leuka maassa makaamista mutta leuka maassa kepin päällä makaamista… En oikein tiedä mitä olla mieltä tästä ehdotelmasta. 😀 Tein tuota hetken aikaa kunnes siirryin nii että istuin ite lattial ja pidin keppiä edessä ja palkkailin kun makas siinä keppi etujalkojen välissä. Muutaman naminheiton tein niin että se sai tehdä uuden lähestymisen ja kyllä se ihan hyvin sopivaan kohtaan aina palasi, mutta jotenkin jäi olo että se oli enemmän tuurista kiinni kuin osaamisesta.

Hankalaa oli naksauttaa sopivassa kohtaa kepistä. Muutaman kerran koitti tassuttaa keppiä, muutaman kerran ottaa sen pureskeltavaks. Järsimisyrityksistä sanoin kyllä että höh, älä ny tollasta tee. Niistä se aina jäi kattoon mua hetkeks et häh, miksen, mut jatkoi sitten kepin huomioimista kyllä. Nyt pitäis vaan saada kestoa siihen kepin katsomiseen, ettei se ole sellasta “vilkasen keppiä nanosekuntin ja sitten tuijotan sua intensiivisesti että anna palkka”. Täytyy alkaa toistaa tätä ilmaisuharjoitusta aina sen iltaruoalla, no free food -periaatteella. Emmä kyllä ehkä jaksa tehdä ihan niin säntillisesti, ettei koskaan saa ruokaa ilmaiseksi, mutta kai se hyväksi olisi jos jaksaisi, joten täytyy yrittää.

Ifa 9v ja musiikkitestailua

Maanantaina 28.8. maailman paras pieni Ifa-koira täytti 9v. ❤

Ja synttäripäivä vietettiinkin hallilla kokeillen musiikkivaihtoehtoja. Kokeiltiin melkeen kaikkia aiemmassa postauksessa linkkaamiani biisejä. Lindsey Stirlingin Moon Trance ei ollut huono! Sinänsä ihan potentiaalinen vaihtoehto.

Keijumusiikeista sen sijaan ei tullu yhtään mitään, ei näyttänyt sen paremmin koiralle kuin mullekaan sopivilta. 😀 Perfect Villainia ei edes kokeiltu, todettiin se jo valmiiksi liian haastavaksi musiikiksi. Tehosekoittimen biisissä vaan on huono tempo meille. Chisu meni vähän samaan keijukategoriaan, v-a-i-k-e-a saada siitä luontevan näköistä. Ehkä suurella treenimäärällä, mut… niin.

Mut sit! Löyty voittaja. Legendaarinen Epic Sax Guy -biisi eli Moldovan 2010 euroviisubiisi Sunstroke Project & Olia Tira – Run Away. 😀 Pistin sen ihan vitsillä tonne sekaan koska lol, hieno biisi. Ja sit todettiinki että tää olis just sopiva mulle ja Ifalle. 😀

Nyt pitäis sitten lähteä suunnittelemaan koreota. Ja kokeilemaan itse. Ja koiran kanssa. Ja lisää itse. Ääk. 😀 Missä on Jenni ja Jennin loistavat opit?! Niitä tarvittaisiin nyt. 😀

Mindyn keppi- ja jälkitreenit

Tinttu on nyt treenannut kaksi kertaa keppi-ilmaisua kotona. Ekalla kertaa tehtiin niin, että tiputin pihatielle kuutisen keppiä jonkunnäköisin välein ja sitten lähdin koiran kanssa kävelemään samaa reittiä. Ekan kepin Mindy bongas hyvin ja kehuin heti kun kiinnitti siihen huomiota. Vähän Mindy oli silleen että “haahaa, voisin syödä tämän kepin, namnamnam” ja saattoi koittaa alkaa jyrsiä sitä, mutta ignoorasin sen vielä tässä vaiheessa. Kehotin vaan menemään maate ja heti kun se meni kepin luona maate niin jes, palkkasana ja sitten koiran märkäruokaa suoraan purkista taskusta lusikalla koiran eteen maahan. 😀 No tollasen herkkupalkan jälkeen menikin sitten hetki saada fokus takaisin maahan ja keppien etsintään, mutta siinä sitten pyörittiin ja vähän koitin kannustaa että no, oiskos tuol jottai, katteles ny vähä. Ja taas kun kiinnitti keppiin huomiota niin kehuja ja kehoitus mennä maate ja kun menee niin palkka. Ihan hauskalta tehtävältä se vaikutti Mindyn mielestä.

Kakkoskerralla tein silleen että laitoin vaan neljä keppiä pihatielle ja kaks pidin vielä taskussa myöhempää käyttöä varten. Perstuntumalla sanoisin, että kakkostreenillä Mindy vähän vähemmän pureskeli keppejä ja ehkä pikkusen nopeammin reagoi niihin mun maahanmenokehotuksiin. Tässä treenissä koitin kiinnittää huomiota siihen, että Mindy ei nousisi maasta ennen vapautuskäskyä, joten saatoin hokea odota-käskyä päästäkseni kyykystä seisomaan niin että koira makaa edelleen. Kaksi viimeistä keppiä piilotin sitten nurmikolle niin, että olin jättänyt Mindyn istumaan ja katsomaan että mihin mä niitä keppejä vien. Ihan hyvällä fokuksella se lähti niitä mun mielestä etsimään. Ensimmäisellä meni tosi kivasti, ei tyyliin pureskellu ollenkaa ja meni tosi kivasti maahan. Sen jälkeen vähän unohtu taas että ainiin, se oli piilottanu niitä kaks, mutta sain sen sitten etsimään toisenkin kepin vielä. Palkkana kissan märkäruoka. 😀

Jatkan nyt kokeilujani vielä ehkä tällaisina. Toinen vaihtoehto ois tietty se palkkapurkki siellä kepin alla, mut toisaalta äähh… Jotenkin mun logiikalla tällä tyylillä vois tulla paremmin arvoa niille itse kepeille, ettei se opi aluksi etsimään vaan jotain purkkeja. Koitan saada tänään tehtyä taas yhden treenin ja vaikka videoida sen niin vähän näkis itekkin että miltä se näyttää ja keksinkö jotain korjattavaa.

Jäljellä käytiin jälleen eilen. Tehtiin tällä kertaa silleen, että jälki alkoi pellolta, vaihtoi siitä metsäalustalle ja sieltä takaisin pellolle, teki kurvin ja sitten oli loppusuora. Jälleen Elinan tekemä jälki, että mä en ihan täysin tienny missä se meni eikä ollu mun hajunen jälki. Lopussa palkkapurkki maassa. Alustan vaihtuessa oli pienet uoman ylitykset. Vähän niinku pienet ojat siis, mutta kuivat.

Alkupätkällä oli jokseenkin sivutuulta, jonka huomas hyvin että se painoi Mindyä sivuun. Käveli metrin sivussa ja aina ku tuli lihapullan haju, tuli jäljen päältä hakemaan sen ja sit palas taas sinne metrin päähän. Ojan ylitys oli ensimmäinen kerta ikinä ja oli hauska seurata Mindyn toimintaa siinä. Ensin se pysähty, nosti pään ylös ja oli et häh, tähänkö se loppu, sit se käänty ympäri ja jatko nuuskuttamista, löysi jonkun namin siitä vielä (ennenku mä ehdin blokkaamaan) ja sit se loikkas ojasta ylitte ja etti jäljen pään mettän puolella ja jatko matkaa. No problemo. Hyvin selvitti tilanteen itse ilman että tartti sen kummemmin auttaa. 🙂 Toinen ylitys mettästä pellolle tullessa menikin sitten jo vähän jouhevammin.

Loppupellolla iiiihan pikkasen ehkä alkoi jo keskittyminen herpaantua. Loppupäässä epätarkkuutta alkoi olla vähän enemmän ja tuntui että nyt se kävelee suu auki ja vähän hortoillen. Tosi hyvin se kuitenkin selvitti namittomat pätkät niin että emmä oikeen ees tienny että missä siellä oli namituksessa aukot ja missä ei. Lopun purkille kehotin sitä menemään maate, hyvä jos neljännellä käskyllä kuunteli ja meni maahan mutta ilman muuta totta kai siihen sitten palkkasin. Se oli vähän tuollainen kokeilu, että saanko sen maahan jäljellä ja no, pienen säädön jälkeen joo. Positiivista on että ei se ollut purkista yli kävelemässä, varmaan osaks sikskään kun tietty mä rupesin sitten kehumaan siinä kohtaa kauheasti.

Nyt vaan hirrrrrmusesti lisää keppitreeniä niin pääsee joskus kokeilemaan niitä jäljellä.

Linkin takana kaksi videopätkää, toinen loppusuoralta, toinen uoman ylityksestä:

Loppuun kirjoitan vielä itselleni muistiinpanot seuraavaa kertaa varten huomioista Elinan koiralle jälkeä tehdessä. 😀

  • Videoidaan pätkä autolta jäljelle
  • Kulmat paljon kauemmas kepeistä
  • Ei nameja alle 1m päähän kepistä kepin jälkeen
  • Metsässä kokeile mitä koira tekee jos se poistuu jäljeltä, miten koira itse ratkaisee tilanteen
  • Haastavassa maastossa nakkeja tiheämpään, joka 1 / 2 / 3 askeleelle, helpommalla alustalla 4 / 5 / 6 / 7 askeleen välein

Ifa koreotreeneissä

Mindy meni ja aloitti juoksunsa, joten viime maanantaina Ifa päätyi sitten paikkaamaan sitä koreotreeneissä. Mietittiin että miten meidän nykyistä ohjelmaa pitäis parantaa ja miten se vastaisi paremmin voittajaluokan koreota. Tultiin Hannan kanssa vähän siihen lopputulokseen, että kyllähän siinä nyt suuntia ja positioita on, enemmän on kiinni siitä että ne tarttis saada onnistumaan kisoissa.

Mietittiin myös sitä, että kun väärin päin jalkojen välissä -positio on epäonnistunut jokaisissa kisoissa, että ehkä se onnistuisi paremmin kun sen laittaisi aiemmin koreoon. Että jos alkupuoli koreota olis teknistä piiperrystä ja sitten lasketeltaisiin vauhdikkaamman musan tahtiin se loppu. Toki sinne loppuun täytyy varmaan jotain vähän teknisempääkin kuin pelkkää eteenpäin liikkumista, ettei se ihan lässäytä teknistä alkua, mutta toisaalta siinähän niitä eri tempoja sitten on esiteltynä. Ensin teknisyys, sitten temmot. 😀

Päädyttiin sitten siihen, että jos jatkan meijän nykysellä musalla, niin järjestelen kaikki positiot uusiksi niin että ne vaikeemmat on alussa ja loppua kohti helpottaa. Kokeiltiin myös pienempää sipsutusta yhteen sellaiseen kohtaan, joka on nyt ollut ontuvaa vuorolaukkaa koira jalkojen välissä. Harjoiteltiin myös sitä siirtymää siihen positioon, ja tottahan toki se nyt treeneissä sujui hyvin. 😀

Toinen vaihtoehto on toki ottaa uus musa. Mulla on aika… aikamoinen lista eri vaihtoehtoja et mikä vois olla Ifalle toinen musa. Nyt pitää vaan päästä kokeilemaan ja videoimaan niitä että mikä oikein toimis, ja sitä päästään onneks tekeen ens maanantaina.

Joku näistä?

Kuten huomataan, biisit on aiiiiivan laidasta laitaan, ihan erilaisia. 😀 😀 Niinku meijän tähän astisetkin… Ensin vähän ItaloBrothersia, sit lavatansseja, nyt Vivaldi+Headhunterz. Seuraavaksi ties mitä… 😀 Ehkä tiedämme enemmän ensi viikon puolella.

Mindy ja vieras jälki

Tänään on ollut ihan huikea päivä! Mindy kävi maanantaina virallisilla selkäkuvilla ja tänään tuli tulokset: LTV0, VA0, SP0!!! Täysin kunnossa siis!! Jeeeeeeee. ❤ Harrastuspuolella suunnattiin taas ihan uuteen paikkaan jäljelle kaverin Elinan kanssa. Oltiin päätetty että tehään toistemme koirille jäljet ja kokeillaan että miten koirat niitä ajaa. Mindyn jälki oli yks pitkä suora, yhtää en osaa arvioida mut 150-200 askelta…? Alussa ja lopussa nameja joka askeleella, välissä 3 askeleen välein ja muutama pidempi aukkokohta.

Kerran, siis kerran!!! Mindy nosti nokan ylös pellosta ja oli et jaa mihipäi, arpo joku 5sek ja sit jatko taas matkaa. Vauhtiki oli nyt paljo kivempi ku viime kerralla, viimeks mentiin niiiiiin hitaasti löntystäen, nyt sai jo ihan kävellä perässä. 😀 Kattelin muutenkin että aika paljon jätti nameja väliin vaikka ei se siis mitenkään rynninyt eikä koheltanut vaan kaikessa rauhassa eteni jäljellä. Vikalla pätkällä kun oli nami joka askeleella niin huomas selkeesti että se jotenki rikko sellasen “hyvän rytmin” kun piti koko ajan pysähtyä. 😀 Joten ehkä ens kerralla voidaan kokeilla vielä vähän pidempää ja vielä harvemmilla väleillä nameja.

Oli ihan sairaan siisti fiilis kävellä vaa koiran perässä pitkin peltoa ja nähdä kuinka se selkeästi seuraa jälkeä ja syö sieltä nameja samalla ku ite oot aivan tietämätön että missä jälki menee. Ihan huikeeta. 😀 Innostuin niin paljon. 😀 Nyt täytyy vaa ottaa sitä esineilmaisua työn alle ja vähän noudon alkeitten harjoittelua jatkaa ja ja… 😀 😀

mindyjalki16082017