Treenipohdintoja

Syvennyin tänään vähän enemmältikin pohtimaan meidän treenaamista ja kirjoitan nyt tänne ylös pohdintojani, jotta ei pääse unohtumaan että mitäs sitä tulikaan ihmeteltyä. Kaikki lähti liikkeelle varmaan siitä, kun löin tulille Perusasento-podcastin jakson #8 koiran ensimmäinen vuosi. Kuuntelin sitä ruoanlaiton ja ruokailun ohessa vähän “vasemmalla korvalla”, mutta sellainen teema kuin sosiaalinen palkka jäi sieltä kummittelemaan mieleen. Illemmalla lykkäsin sitten Googleen hakusanaksi “sosiaalisen palkan rakentaminen” ja luin hakutulokset [ 1 ] [ 2 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] ja rupesin kokoamaan ylös listaa erinäisistä pohdinnoista.

Sosiaalinen palkka on varmasti yksi asia, joka mun tulisi koirilleni rakentaa. Niin Ifalle kuin Mindyllekin. Mieli kysyy kyllä heti, että miten suuria kokonaisuuksia kannattaa alkaa 11v koiralle rakentaa, mutta hei, tuskin siinä mitään häviääkään. 😀 No, se kävi sosiaalisesta palkasta ja sen rakentamisesta nopeasti selväksi, että rakentaahan se todellakin täytyy. Ei se koira siitä automaattisesti palkkaudu. Ei tietenkään, jos se niin tekisi niin tätä ei tarvitsisi pohtia kun homma olisi kunnossa jo. Saamani käsityksen mukaan tämä lähtee pitkälti siitä, mitä monesti muutenkin sanotaan: kehu koiraa ennen kuin annat namin/lelun. Konseptia vaan viedään vähän pidemmälle, kun sosiaalisen palkan ei tarvitse olla pelkkä puolilakoninen: “hyvä”. Ohjaaja voi vaikka villiintyä riehumaan koiran kanssa osoittaakseen aitoa tyytyväisyyttä koiraa kohtaan. Ja kun koira on palkkaantunut tästä sosiaalisesta palkasta, se voidaan sen jälkeen palkata myös namilla/lelulla. Näin saadaan rakennettua sitä sosiaalista palkkaa, että joskus siitäkin tulee myös nami/lelu.

Väittävät myös, että koirat tykkäävät lotota – siis sillä tavalla että pitää mielenkiintoa yllä, jos joskus kehujen jälkeen tulee muukin palkka, joskus ei. Itse olen tämän suhteen kamalan skeptinen ja varmaan itse niin kiinni niissä muissa palkoissa, että loppuu usko että koira tekisi enää mitään jos kerrankin jättää sen palkkaamatta ruoalla. 😀 Siinäpä ehkä ongelman ydintä myös. Eipä tässä kai auta kuin lähteä treenaamaan ja kokeilemaan.

Aito tyytyväisyys koiraan mainittiinkin tuossa jo aiemmin, ja se onkin sitten yksi harvinaisen vaikea konsepti mulle kun tullaan virheisiin suhtautumiseen. Mun pitäis opetella toisenlainen suhtautuminen virheisiin, eli juurikin se tyyli että alkaisi nähdä virheet tilanteina, joissa saa lisätietoa ja oppii jotain uutta. Nähdä ne mahdollisuuksina eikä uhkina. Nyt turhaudun virhetilanteissa erittäin herkästi ja kaiken lisäksi syytän niistä kokonaan koiraa. Odotukset ovat jotenkin aina liian korkealla, ajattelen aina että koira kykenee paljon enempään kuin mihin olen sitä itse kunnollisesti valmentanut. Tai en mä systemaattisesti ajattele, että totta kai se pystyy parempaan kuin mitä olen kouluttanut, mutta tiedostamattani huomaan sellaista olettavani, nyt kun asiaa ihan pohtimalla pohtii. Tässäpä sitä ohjaajan pääkopalle haastetta.

Epäonnistumisiin suhtautumiseen liittyen yksi aihe, jota en vielä syvällisemmin pohtinut mutta jota tarvitsisi kyllä syvällisemmin pohtia, on että miksi kilpailen, mikä on tärkeää kilpailemisessa. Tämä olisi tarpeellinen pohdinta-aihe myös setviessä sitä, miksi mä jännitän kisoissa niin kamalan paljon. En tiedä kuinka diipiksi tuon pohdinnan vetäisi, että lähtisikö kevyesti siitä että olisi kiva esittää epätyypillisemmän rodun osaamista, vai sukeltaisiko suoraan syvään päätyyn pohdinnalla siitä että kun on lapsena saanut hyväksyntää vain hyvistä koetuloksista, niin nyt hakee omaa validointiaan hyvien tuloksien kautta, tahtoen niin kovasti onnistua että voisi kokea olevansa jonkin arvoinen, kokea olevansa hyvä. Ei sillä, aika paskan harrastuksen valitsin jos haluan tuolla tavalla välillisesti etsiä jotain muka-hyväksyntää, kun valitsin sitten harrastuksen jossa on elävä luontokappale eli koira toisena osapuolena. 😀 😀 Olis ehkä pitänyt valita harrastus jossa kaikki on itsestään kiinni niin ei olisi koiraa jota syyttää siitä, että ei itse onnistunut. Minun “vikanihan” sekin on, kun ei koiran kanssa onnistuta, ymmärrän sen järjellä, mutta tunnepuolen kanssa on vielä tekemistä. Mites se oli että harrastamisen pitäisi olla kivaa rentoa yhdessä tekemistä… 🙂 😀

Lukemissani teksteissä tuotiin esiin myös se, että ohjaajanhan pitäisi olla koiran tuki ja turva. Allekirjoitan tämän kyllä täysin. Mutta jälleen, milläs olet sitä kun vaadit koiraa osaamaan paremmin kuin mitä on opetettu, etkä ole aidosti tyytyväinen kuin suorituksiin joissa koira todella on ylittänyt kaikki odotukset.

Tunnetiloihin liittyen mietin olisiko paineistuvalle Ifalle hyväksi opettaa treenaamiselle jotkut start ja stop buttonit, joilla se saisi itse kerrottua milloin haluaa treenata ja milloin menee liian pitkälle. En vaan tiedä että mitä nämä buttonit voisivat olla, tai oikeastaan sitäkään että miten opettaa ne koiralle. Start button nyt luulisi olevan selkeä: pyydä koira tekemään jotain -> koira tekee sen -> treeni alkaa -> repeat kunnes koira ymmärtää kaavan että tästä liikkeestä seuraa treeniä ja voi alkaa tarjoamaan sitä. Stop button sitten varmaan samalla menetelmällä, että treeni käynnissä ja aina tietyn manööverin kautta se loppuu. Mutta että mikä voisi olla sellainen käyttökelpoinen start ja stop button? Mites sitten kun kisoissa koiraa jännittää ja start buttonia ei vaan kuulu? “Juu sorry ei voida tulla kehään vielä, en oo saanu Ifalta vielä start buttonia, ootellaan ny hetki vielä…” 😀 Ja entäs sitten kun se koira vetää stop buttonia kesken kisasuorituksen? Kauhuskenaarioita. 🙂 Tai ei kai ne kauhuskenaarioita ole, ne vaan kertoisi että koira ei ole valmis siihen mitä olen siltä pyytämässä?

Enemmän vähemmän sulavasti tuosta päästään toiseen esille nousseeseen teemaan: treeni- ja koetilanteet eivät saisi erota toisistaan kovin paljon. Okei, tätä on kiva miettiä sen osalta että hei, olen just tehnyt tätä treeneissä: mennyt paikalle, laittanut tavarat valmiiksi, vaihtanut koreovaatteet päälle, tehnyt pari temppua ja mennyt kehään vetämään koreon. Mutta. Se isoin mutta. En voi mennä kisoihin niin, että pääsen saapumisesta vartin sisään kehään. Eli pitääkö mun nyt alkaa tekemään jotain 3h hallivuokrauksia, joissa ensimmäiset 2h vaan soitan musiikkia ja hengailen ja syön kanttiiniostoksia?? Jotta saan treenistä kisanomaisempaa. 😀 Koska siinä odottelun aikana koiran motivaatiolle oikeasti tapahtuu jotakin. Ifa varmaan ehtii kuluttaa itsensä siinä odotellessa, koska se ei oikeasti rentoudu siinä. Patoaa ahdistuksen sisäänsä, ja kun lopulta olisi oma vuoro niin tekemisestä ei tule enää mitään. Että kai se on se 3h hallivaraus sitten vaan tehtävä, edes kerran, for the science. 😀 Ja toisaalta, teksteissä mainittiin myös lämmittelyn tärkeydestä ja siitä, kuinka koirat purkavat stressiä liikunnalla. Auttaisiko, jos kisoissa käytäisiinkin lämmittelylenkillä sen sijaan että vaan odotetaan vuoroa häkissä? Se menee sitten siihen tasapainoiluun siitä, että saisi Ifan energiatasot kohdilleen, että ne eivät ehtisi liiaksi laskea ennen kehään menoa.

Ifan kanssa ei enää ehdi, mutta jos joskus sekoan ja hankin vielä uuden koiran niin sille opetan tämän nyt muutenkin kovassa nosteessa olleen taukomattosysteemin. Jotta saa selkeämmin koiralle ilmaistua että milloin rauhoittua ja milloin tehdään. Mindylle tuosta ei ehkä olisi niiiiiin paljoa hyötyä, kun se tuntuu rauhoittuvan milloin ja missä vaan kunhan mä olen siinä lähellä. Se ei ole sellainen kuin Ifa, joka viime kisoissa makasi hallin lattialla pedin ulkopuolella ja taukoamatta tuijotti mua odottaen että milloin jotain tapahtuu. Tinttu osaa ottaa lunkisti, maata selällään ketarat kattoa kohti heti kun liike lakkaa minuutiksikin. 😀

Mindyyn liittyen on myös auki sellainen tyhmä(?) pohdinta siitä, että miten leluilla kuuluu palkita. Yksinkertainen vastaus kai kuuluu, että no silleen että se koira palkkaantuu siitä. 😀 Ok, mutta Mindy palkkaantuu siitä että se ottaa lelun suuhun ja lähtee juoksemaan rinkiä ympäri hallia/kenttää/pihaa, eikä todellakaan lopeta sitä kutsusta. Voin pistää lelun pitkän liinan päähän, mutta sitten multa lähtee käsi ja koiralta katkeaa niskat kun se naru loppuu koiran juostessa, tai tuntuu ettei koira nauti siitä enää samalla tavalla, kun ei pääse niin vapaasti rälläämään. Mutta olisi kiva, että palkkaustilanne olisi hallitumpi. Että mä päättäisin kauanko se palkkaushetki kestää, eikä niin että seison 5min paikallani odottamassa että joko voitais jatkaa. Se on sitten sitä tasapainottelua taas sen välillä, että mistä koira oikeasti palkkaantuu vs. minkä verran tarvitaan hallintaa/jotain.

Että sellaset pohdinnat tähän lauantai-iltaan. 😛

Tinttu rentoutuu

Tinttu rentoutuu koiratanssikisoissa

Hallilla treenaamassa

Ruvettiin oikein ahkeriksi ja vuokrattiin treenihallia Porissa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina treenimme oli vähän huonosti suunniteltu. Ajatus oli lähinnä takaperin ketjuttaa koreota ja koittaa silleen saada rakennettua palkattomuutta parempaan jamaan, purkkipalkan häämöttäessä aina lopussa. Ifa ei kumminkaan ollut ihan täyshyvässä vireessä ja hommat rakoili aika pahasti jo aika alusta lähtien. Kaiken lisäksi kun oltiin useampi ketjupätkä otettu, päätin ottaa treenissä koko ohjelman läpi. No eihän siinä nyt ollut enää mitään järkeä, kun ei Ifa ihan sellaista toistomäärää kestä, jonka lisäksi se alkoi olla jo aika täynnä nameista. Siinä sitten oltiin lopulta huonoissa fiiliksissä taas molemmat. Maltoin tällä kertaa kuitenkin pysähtyä miettimään että mistäs tää nyt johtuu että menee ihan penkin alle, ja tajusin siinä juuri nuo että a) ihan liikaa toistoja alla ja b) aivan liian kylläinen koira jo.

Seuraavana päivänä homma oli vähän paremmin lapasessa. Suunnitelma oli kisanomaisesti, että paikan päälle, koreovaatteet päälle, kännykkä videointiasemiin, pari helppoa temppua palkaten ja sitten kehään vetämään koko koreo ja niin, että palkkaan siellä pari kertaa välissä kun menee hyvin. Ajatuksena että jos se koko koreo ei ihan riittävän hyvällä vireellä / tekniikalla pelitä yksinään, niin turha sitä hieroa silleen vaan otetaan sitten välipalkat käyttöön ja haetaan parempaa fiilistä. Tämän jälkeen ei sitä koreota enää hierottaisi, vaan kokeiltaisiin yhtä uutta musiikkia ja sen jälkeen, no, jotain.

Suunnitelma piti kohtalaisen hyvin. Se mikä rakoili, oli koko koreon välipalkkojen määrä. “Pari” oli aika monta tällä kertaa. 😀 😀 Enkä lähes järjestään palkannut hyvistä kohdista kuten piti, vaan “tämä hajosi ensin ja sujui sitten avustettuna” -kohdista mitä nyt asiaa videolta tarkastin. Mutta pääasia että lopussa oli hyvä fiilis ja sai tyytyväisenä palkattua koiraa! Ja tuo mun takana tehtävä “pohje”-positio on niin epävarma vielä, että sitä palkkasin ja avustin ihan suosiolla. Täytyy nyt miettiä miten edetä tämän ohjelman treenien kanssa. Ongelmallista oli kun en saanut tällä kertaa sekä musiikkia päälle että videota otettua, joten nyt on pelkkä video ilman musiikkia. 😀

Koko ohjelman vedon jälkeen testailtiin yhtä uutta potentiaalista HTM-biisiä. Katsotaan tuleeko siitä HTM Ifalle vai Mindylle vai yhtään kenellekään… Hauskaa oli, mutta mitään järkeä ei tullut videoista, joita otin kännykkä kädessä samalla kun ohjasin koiraa – 75% videoista pelkkää hallin seinää tai lattiaa. 😀 Vähän kyllä ehkä houkuttais jo haudata toi TCT:n Lavatanssit. Se on vähän niiin kuin nähty, kerran suunnilleen onnistunut, niin kauanko sitä vielä jaksaa hieroa…

Biiisikokeilun jälkeen harjoiteltiin huvin vuoksi meidän kesäisen FS ALO -suunnitelman juttuja. Naksuttelin musta pois päin peruuttamista ajatuksella, että saisko siitä niin vahvan, että pystyy samalla itsekin peruuttamaan kauemmas. Välillä onnistui, välillä ei, mutta tää nyt on tällasta hömpöttelyä. Harjoiteltiin myös makuulta seisomaan nousemista ilman että jalat liikkuu ja siinä etäisyyttä mukaan toimintaan.

Noiden jälkeen Ifa oli edelleen jotenkin niin liekeissä, että totesin että no, kai me voidaan yhtä hyvin kokeilla sitä meidän koko FS ALO -suunnitelmaa, koska se ei ole mitenkään korkealla prioriteettilistalla että se PITÄÄ PÄÄSTÄ ESITTÄMÄÄN. FS ei oo pruukannu Ifalta kisatilanteissa oikein luonnistua, joten voi olla että tää jää korkeintaan möllitason kisoihin, mutta katsotaan. Vedettiin koreo läpi – jälleen ilman musiikkia – ihan vaan perstuntumalla ja saatiin aika prikulleen koreon mittainen aika käytettyä. 😀 Ajoitukset vaan ei mennyt ihan putkeen varsinkin kun sekaan tuli pientä sättäystä, mutta treenaa nuo nyt vähän rakoilleet hommat vahvemmiksi (käsiapuja pois jne) ja saa musiikin mukaan johon ajoittaa toiminnan niin ihan kivahan tuosta voisi tulla. Leikkaa-liimasin tuohon suunnitellun musiikin päälle niin on enemmän iloa laittaa video jakoon. 🙂 Niin juu ja ohjaaja tietty hankkii vähän eri vaatteet jos tätä ohjelmaa koskaan esittää – vähän vääränlainen tunnelma tuossa lavatanssivarustuksessa. 😀

18.1.2020 haetaan Mindy kotiin ja nähdään pennut samalla. ❤ Mindyhän on tosiaan nyt Sonjalla synnytettyään 1.12.2019 7 pentua. 4 urosta ja 3 narttua, yksi musta uros ja loput harlekiineja. Tammikuussa päästään sitten jatkamaan Tinttenin kanssa tekemistä ja sitä odotan kyllä innolla. ❤

Itsenäisyyspäivän tanssit

Aloitettiin ja lopetettiin tämän vuoden koiratanssiura itsenäisyyspäivänä Vantaalla partacollieiden tanssikisoissa. Jatkettiin vanhalla TCT – Lavatanssit ohjelmalla. Vähitellen alkaa hiipiä fiilis että pitäiskö keksiä uusi musiikki jossain kohtaa, mutta mutta… Pohditaan.

Ifa tuli halliin hyvällä fiiliksellä ja ihan intona. Kun sitten jotain 2h myöhemmin mentiin kehään, oli vire jo laskenut kuin lehmän häntä ja innostus vaihtunut ahdistukseen. 😦 Tiesin heti aloitusasennosta, että jaahas, tää ei tule sujumaan. Ifa jätätti ja lipesi positioista pois, vaati hirveää houkuttelua ja käsiohjaamista. Kaikki suunnittelemani käsien liikkeet ja tuomareiden huomioinnit ym. jäi toteuttamatta Ifan tuskastelun takia. Improvisointia jouduin toteuttamaan enemmän kuin ikinä ennen. Harmitti ihan hirveästi tulla kehästä ulos, kun olisi halunnut tulla sieltä ulos tyytyväisenä koiraan, mutta kun on nähnyt koiralta paljon parempaakin ja nyt oli vielä pitkä tauko tarjoiltuna alle ettei luulisi kyllästyttävän ainakaan, niin ihan päin prinkkalaa koko veto ja oivoi. Ei saisi koiraa syyttää vaan pitäisi peiliin katsoa, että tänään näissä olosuhteissa ei tämän parempaan pystytty. Mutta kun tuntuu että se että mihin pystytään on niin paljon jostain tähtien asennosta kiinni, että niin, no, harmittaa. Harmittaa se, ettei pystynyt itse olemaan vilpittömästi tyytyväinen koiraan ja koira sen varmasti aisti. Ei muuta kuin ohjaaja kallonkutistajalle…

Heli Nousiainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 36p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 38p
Koreografia 37p
“Musiikin tempo oli hyppysissä. Takana tehdyt positiot eivät olleet mielekkäintä koiralle, ohjaajan edessä ja sivulla tapahtuvat liikkeet taasen oli. Vielä hieman hapuilua osassa positioita. Käsiohjausta olisi voinut vielä hiukan häivyttää.”
146p
Johanna Saariluoma
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 43p
Koreografia 39p
“Koira työskenteli tauotta halki ohjelman. Muutama tekninen haparointi ja ajoittain tarvittiin harkittu käsiavun lisäys ohjaajalta. Musiikki ehkä aavistuksen vahva koiralle. Parilla kaunis suhde toisiinsa.”
161p
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 37p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 42p
“Sujuva ohjelma, joka sopii koirakolle. Tänään positioissa oli pieniä puutteita, vaikkakin monipuolisesti esitetty.”
161p

 

Rallykisoissa Loimaalla

Sain tossa tovi sitten sellaisen pöllöenergiavision että NYT lähetään Ifan kanssa rally-tokokisoihin! Ja eikun Virkku auki ja tsädääm eikös sieltä löytynyt kisat Loimaalta joten eikun ilmoa menemään. Eihän viime kerrasta olekaan kuin, öh, 2½ vuotta, säännötkin muuttuneet välissä. Ei sillä, muuttuneiden sääntöjen takia me kisaamaan palattiinkin, nyt kun ei tarvitse käytösruutua enää kärvistellä.

No ei siinä, tänään huristeltiin paikalle. Katsoin ratapiirrosta että juups, ei mitään meille helpoimpia juttuja kun on asioita koira oikealla, ja itse asiassa noita “oikealta ohjaajan ympäri takaisin oikealle” ei ole tehty varmaan ollenkaan. :—D Mutta olin niillä mielin lähdössä kisaamaan, että katotaan mikä on meijän taso tällä hetkellä ja pisteistä viis niin koitetaan saada kiva kokemus kehästä. Kokeilin pari kiertoliikettä ennen kehää ja ne meni tosi hyvin, joten silleen lähdin kyllä luottavaisin mielin kehään.

Vähän ennen omaa suoritusvuoroa iski kuitenkin taas kauhea jännitys ja se kyllä heijastui Ifaan ihan suoraan. Päivän teemaksi jäi nyt sitten istumisen vaikeus. Ifa ei meinannut suostua istumaan yhdelläkään kyltillä missä piti, ja niitähän oli PALJON. Vaikeimmiksi ajattelemani kyltit ja ylipäänsä koko oikealla puolella seuruu meni paljon odotettua paremmin! Viimeinen suora radasta meni tosi mukavasti, ja Ifan vire nousi vielä heiluvahäntäiseen oikean puolen seuruuseen spiraalissa. Oli kiva poistua kehästä, kun päällimmäinen fiilis oli hyvä kuitenkin, vaikka kokonaisuutena suoritus oli aika “tahmea”. Ja voittajaluokassa kun ollaan, niin tuomari rokotti ylimääräisistä avuista ihan huolella. Lopputulos 65 virhepistettä, eli 35 pistettä ja täten HYL. 😀 Osa liikkeistä oli sellaisia, että tiesin että niistä tulee -10p, mutta en uskonut että tilanne uusimalla olisi korjaantunut vaan korkeintaan päinvastoin, joten jatkettiin rataa eteenpäin niistä huolimatta. Ja olen tyytyväinen ratkaisuihini. Ei ne olisi oikeastikaan uusimalla parantuneet. Nyt täytyy vaan saada vähän toimintakykyä lisää mun jännityksestä huolimatta niin tästä tulee hyvä vielä! Ei niillä pisteillä oikeasti väliä.

Positiivista oli myös se, että meijän kisan jälkeen treenasin hallin odottelualueella myös vähän koiratanssijuttuja, positioita lähinnä, ja siitäkin jäi tosi positiivinen fiilis että hyvin sujui. Samoin oli tosi kiva piiiitkästä aikaa nähdä tuttuja taas. Kertakaikkisen mukava päivä siis!

Huikean 35p vetomme voitte katsoa tästä. 😀

Leena Inkilän KT-semma 29.9.2019

Osallistuin 29.9.2019 Salossa Tahtitassujen järjestämään Leena Inkilän koiratanssiseminaaripäivään kuunteluoppilaana, ja koska omaan taipumuksen hukata muistiinpanovihkoni niin kirjoitan nyt tänne ylös mitä muistiinpanoja itselleni jäi tuosta seminaaripäivästä. 😀

Perustukset

  • Häiriöissä työskentely
  • Liikkeiden varmuus ja sujuvuus
  • Pitkäkestoinen suoritus
  • Kisarutiinit

Häiriötyöskentely: treenikupla

  • Koira tietää kun keskittyminen kannattaa
  • Selkeä rutiini esim. matto -> siirtymä treeniin -> treeni -> siirtymä tauolle -> matto
  • Myös ohjaaja keskittyy 100%
  • Viedään erilaisiin ympäristöihin
  • Koiralle oletusasetukseksi häiriöistä luopuminen
  • Ohjaajaan orientoitumisesta palkataan

Liikkeiden varmuus

  • Liikkeiden ja vihjeiden kouluttaminen positiivisesti => toimivat vahvisteena edelliselle liikkeelle => ketjuista vahvempia
  • Uusi vihje tarkoittaa aina kohti palkkaa pääsemistä
  • Muista että myrkyttynyt vihje heikentää myös edeltäviä liikkeitä!

Ärsykekontrolli

  • Koira tekee liikkeen luotettavasti vihjeestä ja vain vihjeestä
  • Vihje = sana/elevihje + KONTEKSTI
  • Kontekstiin liittyvät koiran sijainti, ohjaajan sijainti, ohjaajan asento, katsekontakti…
  • Pystytkö tanssimaan?
  • Kontekstivariaatioita kannattaa harjoitella paljon!
  • Erottele koiralle treenit, joissa tarjotaan ja joissa odotetaan vihjettä (esim. paikka, välineet [naksu], oma asento, muu rutiini)
  • Vihjeiden odottaminen vaatii, että kestoa on harjoiteltu yksittäisiin liikkeisiin esim. sivulla istuminen, edessä seisominen, kumarruksessa pysyminen jne.
  • Palkitse myös odottamisesta!

Harjoittele läpi koko koreografian kaikki kohdat liike-siirtymä-liike kahden liikkeen pareissa. Luennolla puhuttiin myös siitä, että onko edes olemassa sellaista asiaa kuin “siirtymä”, sillä jokainen siirtymäkin on myös jokin liike. Mutta jos nyt siirtymistä puhutaan niin kuin niitä HTM:ssä ajatellaan, niin yleisiä siirtymiähän ovat erilaiset pyörähdykset, pujottelut ja kiertämiset. Nämä liikkeet voivat olla käytössä saman ohjelman aikana usein, joten ohjaajan on pidettävä erityisen hyvin huolta siitä, että nämä liikkeet ovat koiralle mieluisia!

Muistutuksena myös se, että älä jätä koiraa ajelehtimaan. Koiralle pitäisi joka hetkellä olla selvää mitä sen pitäisi tehdä. Pätee myös kehääntuloon: mieti mitä koira tekee silloin, kun ohjaaja tervehtii tuomareita, vai olisiko kenties parempi tervehtiä tuomareita vasta aloitusasennossa?

HTM

  • Positioihin hakeutuminen käsiavuitta kaiken A ja O
  • Siirtyminä voi hyödyntää aiemmin mainittujen lisäksi hyppyjä, rekvisiittaa ja muita, erityisesti musiikkia ja teemaa korostavia, tarinan kannalta oleellisia freestyleliikkeitä
  • Varsinkin pienen HTM-koiran kanssa muista palkata positiossa pysymisestä kun ohjaaja suoristaa itsensä selkä suoraksi, pään ylös ja hartiat taakse
  • Palkan heittäminen eri suuntiin haastaa koiran osaamisen positioon hakeutumisessa eri suunnista
  • Muista positio-pyörähdys-sama positio -harjoittelu
  • Toinen hyvä harjoitus on että koira ohjaajan edessä seisomassa – pyörähdys – positio
  • Siirtymillä voi paikata positioita: jos koira meinaa jätättää positiossa, käytä eteenpäin suuntautuvaa siirtymää ja vice versa, tai jos koira meinaa karata peruutuksessa liian pitkälle, tee välillä sivuaskelia
  • Jos koira jätättää, älä päästä siitä peruuttamaan ja samoin jos edistää, älä anna siitä vihjettä eteenpäin suuntautuvalle liikkeelle
  • Muista että koiran hapuillessa positioon tulon/muun liikkeen suorittamisen kanssa niin annettavien lisäapujen ei tarvitse olla aina “koko liikkeen mittaisia”, vaan voit auttaa vaikka vain ihan loppuosan

Kesto

  • Muistetaan opettaa kestoa niin yksittäisiin liikkeisiin kuin palkan välisiin liikesarjoihin
  • Paikoillaan: kumarruksessa pysyminen kunnes uusi vihje, vapautus tai palkka
  • Liikkeessä: seuraaminen 50m
  • Vahvisteaikataulut, voit myös kirjata näitä ylös itsellesi, käyttää jonkun luvun kertotaulua esim. 2, 4, 6, 2 jne.
  • Monta helppoa liikettä peräkkäin esim. istu 10s – pyöri x 3 – maahan 5s – istu 5s – maahan 10s – pyöri x 2 => vajaa minuutti palkatta!
  • Käytä varmoja, valmiiksi mietittyjä liikesarjoja tai esim. 2min improa
  • Palkataan kun koira tekee hyvin, koirasta riippuen aktiivisesta tekemisestä tai vihjeen odottamisesta tms.
  • Harjoittele erikseen kestoa palkat mukana ja erikseen palkat muualla tekemistä ja kun molempia treenattu niin aletaan yhdistää niitä

Ja sitten ne framet kisaamiselle:

IMG_20190929_115903

Koirakkotreenejä mulla jäi valitettavan monet näkemättä kun piti jo lähteä eteenpäin, mutta päivästä sai silti irti taas paljon – varsinkin treenimotivaatiota. 😀 Moni asia oli sellainen että juu, oonhan mä tän ennenkin kuullut, mutta näköjään mun täytyy aina säännöllisesti maksaa samojen vinkkien kuulemisesta että muistan ne. 😀

Näitä neuvoja on nyt taas noudatettu Ifan kanssa. Muutaman position kanssa on jatkettu tuota positio-pyörähdys-positio -harjoittelua, kun taas osasta olen todennut että on auttamatta työstettävä itse positio parempaan jamaan ennen noita treenejä. On harjoiteltu myös sivulla ja välissä seisten odottamista, musiikkimerkin antoa, musiikin alkamista ja silti odottamista. Vedin myös syvään henkeä ja näin 9kk myöhemmin katsoin ensimmäistä kertaa videon meidän PM-kisoista. Sen jälkeen katsoin meidän Ylöjärven SM-vedon miettien että tukeeko vaihdot nyt positioissa pysymistä ja mitä kohtia erityisesti tarvitsisi vielä kehittää. 😀 Noh, ööh, aika montaa kohtaa mutta noh… Eihän se oo kun lisää treeniä vaan. Tämän vuoden SM:iin ei lähdetä, mutta josko ensi vuonna sitten? Mindyn kotiin saamista odotan myös innolla, että päästäis jatkaan koiratanssitreenejä molempien lajien osalta. FS-koreolle on hyvät jatkot suunnitteilla enkä malta odottaa että saan suunnitellut uudet temput koulutettua ja päästään esittämään se. 😀 HTM:ssä taas ollaan niin lähellä alokasluokan kunniamainintoja ja Tinttunen muutenkin osoittanut niin pätevän HTM-koiran elkeitä että hyvä siitä vielä tulee. ❤

PM-vedon jos haluatte katsoa niin se on nyt YouTubessa.

Mindy RTK2 & koiratanssin pohjoismaiset mestaruuskilpailut

Marraskuun puolessa välissä ajeltiin Loimaalle rallykisoihin Mindyn kanssa. Kiva oli olla pitkästä aikaa Tonttusen kanssa kisoissa, kun se ottaa kisapaikalla aina niin lunkisti. Mitä nyt Marian näkeminen saa tuon ilo-sekoamaan sfääreihin asti, mutta noin muutoin. 😀 Siellä se Mindy makaili selällään ennen omaa vuoroamme. Olin harkinnut, että ehkä meidän täytyisi ottaa treeniä ennen omaa suoritusvuoroa, että saataisiin tekemisestä nousevia kierroksia vähän laskettua. No, olin unohtanut että eihän siellä sisällä mahdu mitään treenaamaan, joten vähän meni puihin se suunnitelma kun en saanut aikaiseksi mentyä uloskaan treenaamaan. Jotenkin edelleen liian voimakkaana päässä Ifa, jonka kanssa ei voi tehdä mitään ylimääräistä, niin ei oikein tajua että toisten koirien kanssa voi olla ihan tarpeen tehdä “jotain ylimääräistä” ennen kehään menoa. Kierroksia olikin sitten ihan odotetunlaisesti kehässä. Oli painamista, keulimista, ylimääräisiä hyppyjä, liikkeellelähdössä varastamisia… Mutta täpärästi onnistuttiin saamaan 76p joka oli meidän kolmas hyväksytty tulos avoimesta ja täten saatiin RTK2, jee! Tähän oli hyvä päättää tämä harrastusvuosi Mindyn osalta. Nyt sitten eikun voittajan liikkeitä treenaamaan…


About kuukautta myöhemmin oli luvassa jotain paljon paljon jännittävämpää. Koiratanssin pohjoismaiset mestaruuskilpailut Helsingin Messukeskuksessa, jossa minä ja Ifa oltiin Suomen edustusjoukkueessa mukana. Perjantain treenipäivä paikalla oli kiva, ei jännittänyt ja oli siistiä käydä kehän puolella pyörähtämässä. Valitettavasti sama fiilis ei säilynyt lauantaina. Arvoin pitkään otanko lauantaina Ifaa mukaan kehään kun joukkueet menevät kehään esittäytymään. Ajattelin ensin, että en ota, mutta sitten lopulta päädyin siihen että on se hölmön näköistä jos ei vie koiraa sinne. Luulen, että se ei kuitenkaan ollut hyvä ratkaisu. Ei se ainakaan Ifaa auttanut mitenkään. Jokainen kehässä olo – niin lauantaiaamun joukkueiden esittely, lauantainen oma suorituksemme, lauantain palkintojenjako kuin sunnuntainkin palkintojenjako – noudattivat samaa linjaa Ifan osalta. Ifa ei nauttinut olostaan, oli ahdistunut ja piilotteli mun selän takana ilman että siihen sai edes kunnon kontaktia, ja ikävältähän sellainen tuntuu. Erityisen ikävältä tuntui heti meidän suoritusvuoron jälkeen, kun Ifa oli jättänyt n. puolet asioista tekemättä ollessaan niin ahdistunut kehässä olosta, ja minun ahdistuttua Ifan ahdistumisesta meni sitten ohjaajankin osuudet ihan plörinäksi. Käytiin puolustamassa FCI9-ryhmäläisten kelpaavuutta harrastuskoiriksi aika huonolla menestyksellä. Pisteistä viis kunhan kehässä olisi ollut kivaa, mutta nyt se oli  valitettavasti kaukana siitä. En voinut välttyä myöskään siltä alkuperäiseltä ajatukseltani, että ihan oikeassa olin kun sanoin että varakoirakon olisi pitänyt olla se joukkueen oikea koirakko ja meidän mennä white dogina, silloin olisi mennyt roolit oikeinpäin. No, tilanne korjaantuu väkisinkin ensi vuodelle, kun me emme ole näissä karkeloissa mukana. Meidän vedosta on video, mutten ole katsonut sitä enkä aio katsoakaan, joten en myöskään lataa sitä tänne näkyville. Keskityn nyt unohtamaan sitä, että tein väärän valinnan hakiessani joukkueeseen.

Jos jotain positiivista pitää hakea, niin se, että ei tarvitse jossitella että “mitä jos”, jos olisin jättänyt hakematta. Nyt voi todeta vaan tyytyväisenä että luojan kiitos ei tarvitse enää ikinä tehdä tätä uusiksi. Ja toinen positiivinen on se, että ei kuitenkaan keskeytetty, vaan saatiin pisteet. Kilpailun alhaisimmat pisteet tosin, mutta pisteet kuitenkin.

Claudia Moser (CH)
Presentation 7,1
Content 5,9
Music & interpretation 7,0
Total 20,0
Johanna Mamrelund (SE)
Presentation 6,2
Content 6,0
Music & interpretation 7,0
Total 19,2
Johanna Saariluoma (FI)
Presentation 5,7
Content 5,2
Music & interpretation 6,4
Total 17,3

Yhteensä pisteitä kertyi siis 18,83 /  30 p.

On itse asiassa kolmaskin positiivinen asia. Päätettyäni että Ifan harrastusura loppui tähän, sain kanavoitua harmistustani kotiajomatkalla Mindyn koreografiaan ja keksin kolme uutta temppua jotka haluan Mindylle opettaa uutta freestylen koreografiaa varten. Niiden treenausta on nyt aloitettu, mutta menee vielä kauan että ne ovat kisakunnossa. Vuosi 2019 pidetään taukoa kaikesta koiraharrastamisesta ja palaillaan kentille sitten Mindyn kanssa 2020. Katsotaan josko silloin 2020 päivittelisi blogin nimen ja ulkoasun.

Oli todella hienoa olla joukkueen mukana jännittämässä muiden suorituksien puolesta ja iloitsemassa ihan mielettömän hienoista ja taitavista esityksistä. Se vaan ei ollut oikea paikka meille.

Koiratanssi SM Ylöjärvi 2018

Lauantaina 27.10.2018 ajeltiin Ylöjärvelle koiratanssin SM-kisoihin. Aamulla sai olla jo aikaiseen paikalla kun 09:30 mennessä piti olla kaikkien ilmoittautunut ja siitä eläinlääkäritarkastukseen vaikka oma vuoro oli vasta numerolla 31 eli aika myöhään iltapäivällä vasta. Aika monta kertaa etukäteen oli mitä moninaisemmista syistä tehnyt mieli jättää menemättä kisoihin, mutta ei sitä sitten hennonnut kuitenkaan ilmaiseksikaan olla sitä 35 € järjestäjille lahjoittanut niin raahauduttiin paikalle kuitenkin. Kisojen avajaisissa oli musta kiva ohjelmanumero, kun kaksi hip hop- ja street dancea harrastavaa nuorta kävivät esiintymässä meille. Siinä korostui hyvin se, että minkä vaikutelman omasta olemisesta antaa esimerkiksi omalla kasvojen ilmeellä. Että kun kehässä hymyilee kunnolla, niin hyvä fiilis välittyy yleisöön asti. Kiva ominaisuus kisoissa oli myös se, kun järjestäjät kirjasivat pisteitä Google Sheetsiin, josta sattoi sitten kohtalaisen reaaliajassa seurata kaikkien tuomarikohtaiset pisteet jokaisesta osiosta.

Meille on vakiintunut tavaksi, että en mene Ifan kanssa kehääntutustumiseen. Kun HTM:n kehääntutustuminen viimein koitti kävin testaamassa koreon asettumisen kehään vetämällä sen musiikkien kanssa kahteen kertaan läpi ja se oli sillä selvä. Sitten taas odottelemaan lisää omaa vuoroa. Olinko mahtanut kaksi eri vaihtoa positiosta toiseen käydä Ifan kanssa läpi odotellessa, eli ihan minimitreenillä kyllä. Ja minimitreenillä oltiin menty edellinen kuukausikin. Pimenevä syksy vienyt kaikki voimat enkä ollut saanut aikaiseksi kuukauteen raahautua hallille, joten oltiin käytännössä täten myös viimeisin kuukausi oltu treenaamatta. Ei sillä, tiedossa on että mieluiten ainakin 2vko ennen kisoja ei mitään kannattaisikaan tehdä, mutta nyt oli ehkä vähän turhan pitkä väli. Tinja sitä kisoissa kauhistelikin, että oon mä hurja kun uskallan lähteä SM-kisoihin ilman että on vikaan kuukauteen treenattu. 😀 Hannalle taisin sanoa sitä, että tää on nyt just sitä mistä on puhuttu, että kun jättää treenaamatta ja menee vaan niin aina voi todeta huonosta tuloksesta että “no mutta eipä me olla treenattukaan, ois varmasti menny paremmin jos ois jaksettu treenaa”, ja toisaalta ei tuu sitä että harmittaa kun on kauhean työn tehnyt treenaamalla ja sitten menee silti huonosti.

No, kehäänmenon aika koitti sitten lopulta.

Ja nyt en tiedä miten jatkaa tätä postausta. Koska en osaa päättää kirjoitanko sen mukaan mitkä oli fiilikset kisapaikalla vai sen mukaan mitkä oli fiilikset oman vedon videolta katsomisen jälkeen. Ja koska en osaa valita, kirjoitan molemmat.

Vaihtoehtoinen kuvaus A: fiilikset kisapaikalla

Oman esityksen jälkeen oli kohtalaisen hyvät fiilikset. Alku oli lähtenyt liikkeelle tosi kivasti ja mitään pyörähdyksiäkään ei jäänyt tekemättä. Pientä kankeutta paikoitellen, lähinnä kaivelee kun ihan lopussa Ifa ei tullut sivuaskelissa mukana eikä lähtenyt ympäri peruutukseen, mutta muuten tosi jees, tuomareitakin muistin katsoa (toivottavasti hymyillen) yhdessä kohtaa. Ifa oli tosi hyvin messissä, ei karkaillut pahemmin positioista ja mäkin sain liikuttua edes suunnilleen suunnittelemallani tavalla. Kehästä ulos tullessa oli kannustavaa kun Nadja joka oli seurannut meidän esiintymisen tuli heti sanomaan, että nyt saatiin paljon paremmin tuotua meidän osaamista esille ja oli suorempaa ja tarkempaa tekemistä, hienoa. Hanna ja Nuu olivat jo käyneet kehässä ja tulosexcelin seurannasta oli käynyt ilmi, että he saivat sertin. ❤ Hanna povasi, että jos hekin saivat sertin niin kyllä mekin sitten. Lopulta olisiko sitten taas Tinja joka ehti sanomaan että onnittelut hienoista pisteistä ennen kuin olin itse huomannut niiden kirjautuneen näkyviin. Ja toden totta, siellähän se komeili, 166,67p ja meidän ihan ihka ensimmäinen serti!!!!! Ihan tajutonta!!!!! Ja vielä SM-kisoista, PM-kisojen alla!!!! Ihan mielettömän huikeeta!!!!! Voiko olla tottakaan?!? 😀 Sijoitusta 14 koirakon luokassa saatiin jännittää ihan loppuun asti. Viimeisenkin pistekirjauksen kilahtaessa exceliin kävi selväksi, että Ifa oli kirinyt koko luokan kolmanneksi eli SM-pronssille!!! Siis mitä!!! Meikämanne harjakoiransa kanssa SM-pronssia HTM:ssä?!? Ihan mieletöntä!!! Kyllä nyt voi hyvillä mielin lähteä PM-kisoihinkin! Niin paljon etukäteen harmitti että kun kisat menee huonosti niin vielä vähemmän haluaa lähteä PM-kisoihin kisaamaan, mutta mitä vielä. Tällä tuloksella ei tarvitse hävetä sinne lähtöä. Kaiken lisäks johan me ollaan jo 2 vuotta voittajassa kisattu ja tämä oli meijän viides eri voittajaluokan koreo ja nyt napsahti se ihka ensimmäinen koiratanssiserti josta olen vain voinut uneksia. Villeimmissä unelmissani olin unelmoinut kuinka hienoa olisi jos voittaisi joskus mitalin, siis ihan fyysisen mitalin. No nyt toteutui sekin!! Wau. Ifa. ❤ ❤ ❤ ❤ ❤

Vaihtoehtoinen kuvaus B: fiilikset videon katsomisen jälkeen

Tein Facepostauksen Ifan SM-menestyksestä ja totta kai ihmiset sitten kyselee, että onko siitä videota nähtävillä. Tiesin jo etukäteen, tunsin voimakkaasti, että mun ei kannattaisi katsoa sitä videota. Ajattelin kuitenkin, että en voi postata sitä minnekään katsomatta sitä, koska kyllähän mun nyt pitää kyetä suhteuttamaan oma reaktioni todelliseen tasoomme, enkä voi vaan päättömästi juhlia SM-pronssia ja sertiä jos se veto olikin ihan paska, tai sanoa että kaikki meni just nappiin jos ei mennyt kuitenkaan. Koitin lohduttaa itseäni, että yleensähän video näyttää paremmalta kuin miltä kehässä tuntuu. No. Mä en tiedä minkä portaalin kautta tuomarit katsoivat olevinaan meidän koreota, koska kun mä katson sitä videolta niin se ei todellakaan ole a) sertin saati b) SM-pronssin arvoinen veto. Kolmet sivuaskeleet aivan pipariksi, koira vinossa tai ei tee ollenkaan ja takapositiossa autan koiraa ihan huolella. Videon katsottuani iski ihan hirvittävä harmistus siitä, että en mä nyt kykene olemaan onnellinen meijän sertistä ja SM-pronssista tai voi tuulettaa niitä, kun se esityshän oli tismalleen sitä meijän samaa tuttua noin 158p tasoa vaikeuksineen. Ei 166,67p serti-pronssi-esitys. Suorastaan itkettää. PM:t ei silleen haittaa, jotenkin oli silleen hyvä fiilis kehästä kuitenkin että eiköhän noita saada vähän korjailtua tai on päivästä kiinni miten noi sivuaskeleet onnistuu ja ehkä kehäkin on sopivamman kokoinen tuolle koreolle, ja näyttää nyt ainakin paperilla siltä että osattais muka jotain. Et kyllä me sinne PM-kisoihin voidaan vielä mennä. Mutta ei tää SM-video päivänvaloa kestä. Syyttäisin tuomaripelistä jos en tietäis että se ei ole mahdollista. 😀 No, en voi loppukaneettina todeta kuin että valitettavasti mä en voi itse valita millaisia pisteitä me saadaan, ja tuomarit nyt tuomaroivat tällä kertaa näin. Anteeksi, olen pahoillani.

 

 

Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 41p
“Muutamia hapuiluja ja epätarkkuuksia. Pääosin hienoa työskentelyä, ihana kontakti. Hyvä kehänkäyttö. Ihana iloisesti työskentelevä koira. :)”
162p
Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 43p
Koreografia 40p
“Kivaa keskittynyttä tekemistä. Joihinkin sivuaskeliin lähtö oli vaikeaa, mutta enimmäkseen siiistiä tekemistä.”
164p
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 43p
Liikkeiden laatu 43p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 45p
Koreografia 43p
“Hienoo!”
174p