Mindy RTK2 & koiratanssin pohjoismaiset mestaruuskilpailut

Marraskuun puolessa välissä ajeltiin Loimaalle rallykisoihin Mindyn kanssa. Kiva oli olla pitkästä aikaa Tonttusen kanssa kisoissa, kun se ottaa kisapaikalla aina niin lunkisti. Mitä nyt Marian näkeminen saa tuon ilo-sekoamaan sfääreihin asti, mutta noin muutoin. 😀 Siellä se Mindy makaili selällään ennen omaa vuoroamme. Olin harkinnut, että ehkä meidän täytyisi ottaa treeniä ennen omaa suoritusvuoroa, että saataisiin tekemisestä nousevia kierroksia vähän laskettua. No, olin unohtanut että eihän siellä sisällä mahdu mitään treenaamaan, joten vähän meni puihin se suunnitelma kun en saanut aikaiseksi mentyä uloskaan treenaamaan. Jotenkin edelleen liian voimakkaana päässä Ifa, jonka kanssa ei voi tehdä mitään ylimääräistä, niin ei oikein tajua että toisten koirien kanssa voi olla ihan tarpeen tehdä “jotain ylimääräistä” ennen kehään menoa. Kierroksia olikin sitten ihan odotetunlaisesti kehässä. Oli painamista, keulimista, ylimääräisiä hyppyjä, liikkeellelähdössä varastamisia… Mutta täpärästi onnistuttiin saamaan 76p joka oli meidän kolmas hyväksytty tulos avoimesta ja täten saatiin RTK2, jee! Tähän oli hyvä päättää tämä harrastusvuosi Mindyn osalta. Nyt sitten eikun voittajan liikkeitä treenaamaan…


About kuukautta myöhemmin oli luvassa jotain paljon paljon jännittävämpää. Koiratanssin pohjoismaiset mestaruuskilpailut Helsingin Messukeskuksessa, jossa minä ja Ifa oltiin Suomen edustusjoukkueessa mukana. Perjantain treenipäivä paikalla oli kiva, ei jännittänyt ja oli siistiä käydä kehän puolella pyörähtämässä. Valitettavasti sama fiilis ei säilynyt lauantaina. Arvoin pitkään otanko lauantaina Ifaa mukaan kehään kun joukkueet menevät kehään esittäytymään. Ajattelin ensin, että en ota, mutta sitten lopulta päädyin siihen että on se hölmön näköistä jos ei vie koiraa sinne. Luulen, että se ei kuitenkaan ollut hyvä ratkaisu. Ei se ainakaan Ifaa auttanut mitenkään. Jokainen kehässä olo – niin lauantaiaamun joukkueiden esittely, lauantainen oma suorituksemme, lauantain palkintojenjako kuin sunnuntainkin palkintojenjako – noudattivat samaa linjaa Ifan osalta. Ifa ei nauttinut olostaan, oli ahdistunut ja piilotteli mun selän takana ilman että siihen sai edes kunnon kontaktia, ja ikävältähän sellainen tuntuu. Erityisen ikävältä tuntui heti meidän suoritusvuoron jälkeen, kun Ifa oli jättänyt n. puolet asioista tekemättä ollessaan niin ahdistunut kehässä olosta, ja minun ahdistuttua Ifan ahdistumisesta meni sitten ohjaajankin osuudet ihan plörinäksi. Käytiin puolustamassa FCI9-ryhmäläisten kelpaavuutta harrastuskoiriksi aika huonolla menestyksellä. Pisteistä viis kunhan kehässä olisi ollut kivaa, mutta nyt se oli  valitettavasti kaukana siitä. En voinut välttyä myöskään siltä alkuperäiseltä ajatukseltani, että ihan oikeassa olin kun sanoin että varakoirakon olisi pitänyt olla se joukkueen oikea koirakko ja meidän mennä white dogina, silloin olisi mennyt roolit oikeinpäin. No, tilanne korjaantuu väkisinkin ensi vuodelle, kun me emme ole näissä karkeloissa mukana. Meidän vedosta on video, mutten ole katsonut sitä enkä aio katsoakaan, joten en myöskään lataa sitä tänne näkyville. Keskityn nyt unohtamaan sitä, että tein väärän valinnan hakiessani joukkueeseen.

Jos jotain positiivista pitää hakea, niin se, että ei tarvitse jossitella että “mitä jos”, jos olisin jättänyt hakematta. Nyt voi todeta vaan tyytyväisenä että luojan kiitos ei tarvitse enää ikinä tehdä tätä uusiksi. Ja toinen positiivinen on se, että ei kuitenkaan keskeytetty, vaan saatiin pisteet. Kilpailun alhaisimmat pisteet tosin, mutta pisteet kuitenkin.

Claudia Moser (CH)
Presentation 7,1
Content 5,9
Music & interpretation 7,0
Total 20,0
Johanna Mamrelund (SE)
Presentation 6,2
Content 6,0
Music & interpretation 7,0
Total 19,2
Johanna Saariluoma (FI)
Presentation 5,7
Content 5,2
Music & interpretation 6,4
Total 17,3

Yhteensä pisteitä kertyi siis 18,83 /  30 p.

On itse asiassa kolmaskin positiivinen asia. Päätettyäni että Ifan harrastusura loppui tähän, sain kanavoitua harmistustani kotiajomatkalla Mindyn koreografiaan ja keksin kolme uutta temppua jotka haluan Mindylle opettaa uutta freestylen koreografiaa varten. Niiden treenausta on nyt aloitettu, mutta menee vielä kauan että ne ovat kisakunnossa. Vuosi 2019 pidetään taukoa kaikesta koiraharrastamisesta ja palaillaan kentille sitten Mindyn kanssa 2020. Katsotaan josko silloin 2020 päivittelisi blogin nimen ja ulkoasun.

Oli todella hienoa olla joukkueen mukana jännittämässä muiden suorituksien puolesta ja iloitsemassa ihan mielettömän hienoista ja taitavista esityksistä. Se vaan ei ollut oikea paikka meille.

Advertisements

Koiratanssi SM Ylöjärvi 2018

Lauantaina 27.10.2018 ajeltiin Ylöjärvelle koiratanssin SM-kisoihin. Aamulla sai olla jo aikaiseen paikalla kun 09:30 mennessä piti olla kaikkien ilmoittautunut ja siitä eläinlääkäritarkastukseen vaikka oma vuoro oli vasta numerolla 31 eli aika myöhään iltapäivällä vasta. Aika monta kertaa etukäteen oli mitä moninaisemmista syistä tehnyt mieli jättää menemättä kisoihin, mutta ei sitä sitten hennonnut kuitenkaan ilmaiseksikaan olla sitä 35 € järjestäjille lahjoittanut niin raahauduttiin paikalle kuitenkin. Kisojen avajaisissa oli musta kiva ohjelmanumero, kun kaksi hip hop- ja street dancea harrastavaa nuorta kävivät esiintymässä meille. Siinä korostui hyvin se, että minkä vaikutelman omasta olemisesta antaa esimerkiksi omalla kasvojen ilmeellä. Että kun kehässä hymyilee kunnolla, niin hyvä fiilis välittyy yleisöön asti. Kiva ominaisuus kisoissa oli myös se, kun järjestäjät kirjasivat pisteitä Google Sheetsiin, josta sattoi sitten kohtalaisen reaaliajassa seurata kaikkien tuomarikohtaiset pisteet jokaisesta osiosta.

Meille on vakiintunut tavaksi, että en mene Ifan kanssa kehääntutustumiseen. Kun HTM:n kehääntutustuminen viimein koitti kävin testaamassa koreon asettumisen kehään vetämällä sen musiikkien kanssa kahteen kertaan läpi ja se oli sillä selvä. Sitten taas odottelemaan lisää omaa vuoroa. Olinko mahtanut kaksi eri vaihtoa positiosta toiseen käydä Ifan kanssa läpi odotellessa, eli ihan minimitreenillä kyllä. Ja minimitreenillä oltiin menty edellinen kuukausikin. Pimenevä syksy vienyt kaikki voimat enkä ollut saanut aikaiseksi kuukauteen raahautua hallille, joten oltiin käytännössä täten myös viimeisin kuukausi oltu treenaamatta. Ei sillä, tiedossa on että mieluiten ainakin 2vko ennen kisoja ei mitään kannattaisikaan tehdä, mutta nyt oli ehkä vähän turhan pitkä väli. Tinja sitä kisoissa kauhistelikin, että oon mä hurja kun uskallan lähteä SM-kisoihin ilman että on vikaan kuukauteen treenattu. 😀 Hannalle taisin sanoa sitä, että tää on nyt just sitä mistä on puhuttu, että kun jättää treenaamatta ja menee vaan niin aina voi todeta huonosta tuloksesta että “no mutta eipä me olla treenattukaan, ois varmasti menny paremmin jos ois jaksettu treenaa”, ja toisaalta ei tuu sitä että harmittaa kun on kauhean työn tehnyt treenaamalla ja sitten menee silti huonosti.

No, kehäänmenon aika koitti sitten lopulta.

Ja nyt en tiedä miten jatkaa tätä postausta. Koska en osaa päättää kirjoitanko sen mukaan mitkä oli fiilikset kisapaikalla vai sen mukaan mitkä oli fiilikset oman vedon videolta katsomisen jälkeen. Ja koska en osaa valita, kirjoitan molemmat.

Vaihtoehtoinen kuvaus A: fiilikset kisapaikalla

Oman esityksen jälkeen oli kohtalaisen hyvät fiilikset. Alku oli lähtenyt liikkeelle tosi kivasti ja mitään pyörähdyksiäkään ei jäänyt tekemättä. Pientä kankeutta paikoitellen, lähinnä kaivelee kun ihan lopussa Ifa ei tullut sivuaskelissa mukana eikä lähtenyt ympäri peruutukseen, mutta muuten tosi jees, tuomareitakin muistin katsoa (toivottavasti hymyillen) yhdessä kohtaa. Ifa oli tosi hyvin messissä, ei karkaillut pahemmin positioista ja mäkin sain liikuttua edes suunnilleen suunnittelemallani tavalla. Kehästä ulos tullessa oli kannustavaa kun Nadja joka oli seurannut meidän esiintymisen tuli heti sanomaan, että nyt saatiin paljon paremmin tuotua meidän osaamista esille ja oli suorempaa ja tarkempaa tekemistä, hienoa. Hanna ja Nuu olivat jo käyneet kehässä ja tulosexcelin seurannasta oli käynyt ilmi, että he saivat sertin. ❤ Hanna povasi, että jos hekin saivat sertin niin kyllä mekin sitten. Lopulta olisiko sitten taas Tinja joka ehti sanomaan että onnittelut hienoista pisteistä ennen kuin olin itse huomannut niiden kirjautuneen näkyviin. Ja toden totta, siellähän se komeili, 166,67p ja meidän ihan ihka ensimmäinen serti!!!!! Ihan tajutonta!!!!! Ja vielä SM-kisoista, PM-kisojen alla!!!! Ihan mielettömän huikeeta!!!!! Voiko olla tottakaan?!? 😀 Sijoitusta 14 koirakon luokassa saatiin jännittää ihan loppuun asti. Viimeisenkin pistekirjauksen kilahtaessa exceliin kävi selväksi, että Ifa oli kirinyt koko luokan kolmanneksi eli SM-pronssille!!! Siis mitä!!! Meikämanne harjakoiransa kanssa SM-pronssia HTM:ssä?!? Ihan mieletöntä!!! Kyllä nyt voi hyvillä mielin lähteä PM-kisoihinkin! Niin paljon etukäteen harmitti että kun kisat menee huonosti niin vielä vähemmän haluaa lähteä PM-kisoihin kisaamaan, mutta mitä vielä. Tällä tuloksella ei tarvitse hävetä sinne lähtöä. Kaiken lisäks johan me ollaan jo 2 vuotta voittajassa kisattu ja tämä oli meijän viides eri voittajaluokan koreo ja nyt napsahti se ihka ensimmäinen koiratanssiserti josta olen vain voinut uneksia. Villeimmissä unelmissani olin unelmoinut kuinka hienoa olisi jos voittaisi joskus mitalin, siis ihan fyysisen mitalin. No nyt toteutui sekin!! Wau. Ifa. ❤ ❤ ❤ ❤ ❤

Vaihtoehtoinen kuvaus B: fiilikset videon katsomisen jälkeen

Tein Facepostauksen Ifan SM-menestyksestä ja totta kai ihmiset sitten kyselee, että onko siitä videota nähtävillä. Tiesin jo etukäteen, tunsin voimakkaasti, että mun ei kannattaisi katsoa sitä videota. Ajattelin kuitenkin, että en voi postata sitä minnekään katsomatta sitä, koska kyllähän mun nyt pitää kyetä suhteuttamaan oma reaktioni todelliseen tasoomme, enkä voi vaan päättömästi juhlia SM-pronssia ja sertiä jos se veto olikin ihan paska, tai sanoa että kaikki meni just nappiin jos ei mennyt kuitenkaan. Koitin lohduttaa itseäni, että yleensähän video näyttää paremmalta kuin miltä kehässä tuntuu. No. Mä en tiedä minkä portaalin kautta tuomarit katsoivat olevinaan meidän koreota, koska kun mä katson sitä videolta niin se ei todellakaan ole a) sertin saati b) SM-pronssin arvoinen veto. Kolmet sivuaskeleet aivan pipariksi, koira vinossa tai ei tee ollenkaan ja takapositiossa autan koiraa ihan huolella. Videon katsottuani iski ihan hirvittävä harmistus siitä, että en mä nyt kykene olemaan onnellinen meijän sertistä ja SM-pronssista tai voi tuulettaa niitä, kun se esityshän oli tismalleen sitä meijän samaa tuttua noin 158p tasoa vaikeuksineen. Ei 166,67p serti-pronssi-esitys. Suorastaan itkettää. PM:t ei silleen haittaa, jotenkin oli silleen hyvä fiilis kehästä kuitenkin että eiköhän noita saada vähän korjailtua tai on päivästä kiinni miten noi sivuaskeleet onnistuu ja ehkä kehäkin on sopivamman kokoinen tuolle koreolle, ja näyttää nyt ainakin paperilla siltä että osattais muka jotain. Et kyllä me sinne PM-kisoihin voidaan vielä mennä. Mutta ei tää SM-video päivänvaloa kestä. Syyttäisin tuomaripelistä jos en tietäis että se ei ole mahdollista. 😀 No, en voi loppukaneettina todeta kuin että valitettavasti mä en voi itse valita millaisia pisteitä me saadaan, ja tuomarit nyt tuomaroivat tällä kertaa näin. Anteeksi, olen pahoillani.

 

Takapositiota Mindylle ja uutta strategiaa Ifalle

Viime koiratanssikisoissa Mindy tarjosi yllättäen kesken esityksen takapositiota, kun piti tehdä seuruun sivuaskeleita, joten no, päätettiin alkaa treenaamaan sitä että jos sama käy toistekin niin on sitten mitä esittää siinä positiossa. 😀 😀 Ja Mindyhän oli oikein taitava likka. 🙂 Oltiin ekaa kertaa Raision koirakoulun hallissa, mutta eipä noilla mun elukoilla oo pahemmin koskaan ollut väliä että missä niitä treenejä vedetään – halli kun halli. 😀

Uskon vakaasti, että Tinttutonttutööstä tulee oikein pätevä HTM-koira vielä. ❤

Mindyn kanssa alkaa olla vähän sellanen olo, että nyt on taas niin paljon lajeja jotka on ihan siinä kintaalla, että onko ne koevalmiita vai ei. 😀 Koiratanssi, rally-toko, toko… Pitäis joku rahakirstu löytää että sais laitettua kisailmoja ja testattua näitä osaamistasoja. Ja sitä klassista, että mihin mä nyt keskittyisin, että joku menis kunnolla eteenpäin, eikä niin että mikään ei mee eteenpäin kun kaikkia räpelletään pikkusen. 😀


Elinan kanssa koiratreeneissä meillä on ollut hyviä pohdintoja siitä, mitä tehdä koirien kanssa. Kumpikin on hyvä siinä “no mä teen itte tätä, mut voin nyt sulle sanoo et älä sä tee tätä”. 😀 😀 😀 Ja sit muistuttelee niitä koirankoulutuksen perusprinsiippejä toiselle, lähinnä Elina mulle. Kuten nyt viimeksi kun sanoin että Ifalle tarttis keksiä joku strategia miten sitä vie eteenpäin ja Elina oli että no nimeä suurin juttu mikä pitäis saada kuntoon. No positioihin tulo ilman käsiapuja. Noniin – no yksi kriteeri kerrallaan, jos vaaditaan että ilman käsiapua, sitten ei voi vaatia täydellistä paikkaa ja suoruutta. Ja aluksi kannattaa naksauttaa siitä että koira ylipäänsä liikkuu jos meinaa olla tahmeaa. Kuultiinhan me tämä oppi jo koulutusviikonlopussa, mutta niin ne asiat unohtuu jossei niistä muistuttele jatkuvasti. 😀

Puhuttiin myös mun käskysanoista positioille ja Elina totes, että nyt kannattais keksiä uudet käskyt koska nää on ihan liian samanlaisia keskenään. Mä oon myrtseilly ku “väli” ja “väärte” menee sekasin ja sit on viellä “frontti”, “foot” ja “fore”. No wonder koira on ihan sekasin. Mietin että “väli” ja “ali” menee myös tosi usein sekaisin, joten keksin sitten varmaan uuden käskyn myös tuon “ali” tilalle. Sitten stormattiin uusia käskysanoja, koska niiden keksiminen on ihan sika vaikeeta, ja löydettiin kuin löydettiinkin uudet käskysanat. Väärte -> mellan, foot -> left ja fore -> ram. Rammista oon erityisen tyytyväinen, lämmittää IT-ihmisen mieltä. 😉 😀 😀

Oon nyt lähtenyt tutustuttamaan noita uusia käskyjä, tai no, sitä osaa niistä mitä koreossa käytetään, eli lähinnä toistaseks vasta mellan, mutta kuitenkin. Näitä käsiavuttomuustreenejä on nyt ollut ihan kiva Ifan kanssa vetää kun on ollut selvät sävelet, että toistojen välissä siirrytään ja max 3-5 toistoa per positio otetaan, eikä natseilla siitä suoruudesta. Yllättävän hyvin se Ifa on ottanut koppia oikeasta paikasta vaikka eka palkka esim. frontissa meniskin vauhdilla edestä melkein sivulle, niin siihen väliin kun on suunnilleen oikeeseen paikkaan ehtinyt naksauttaa kuitenkin, niin seuraavalla toistolla on tullut hienosti eteen eikä enää singonnut väärään paikkaan. Ifa on myös vaikuttanut tykkäävän treenistä, ainakin kauhealla innolla se yrittää häntä heiluen. ❤ Paikka paikoin arpoo kyllä positioita edelleen ihan kiitettävissä määrin (not good), mutta katotaan miten päästään tästä eteenpäin. Odotan innolla että päästään jatkaan tätä treeniä hallilla eikä kotiympäristössä ja saadaan uudet käskyt tutummiksi.

Käsiavuttomuustreenin jälkeen tietysti tarttis treenata myös se, että ne positiot on samat vaikka mun kädet tekis mitä. Kun ei ihan näytä hyvältä vetää voittajaluokan koiratanssia niinku tokokehässä olis, kädet suorina alas sivuilla kokoajan. 😀 Mutta eiköhän siihen päde ihan sama taktiikka kuin tähänkin, sitten taas vaan sama homma alkaa alusta kädet eri tavalla.

Omien treenien videointi on jälleen kerran hyödyllistä, kun huomaa että tekee kaikkea ihan tyhmää kuten mm. palkkaa väärällä kädellä… Huomasin videolta ties kuinka monta kertaa, että palkkaan vastakkaisella kädellä kuin missä koira on. Lisäksi varsinkin välipositiot on sellaisia mihin Ifa koittaa hakeutua ihan-koko-ajan. No mutta työstetään työstetään! 🙂 Leikkasin vaan parempia pätkiä näytille asti. 😀

Sitten tarttis vaan kehitellä se koreo uusiksi. Tajusin että nyt on syyskuu, seuraavaksi on lokakuu – ja sen lisäksi että lokakuu on synttärikuu se on myös SM-kuu. Eli tässähän loppuu aika kesken viritellä uus koreo tulille! Vaikkakin sama musa, mutta silti. Täytyy kaivaa luovuus naftaliinista ja alkaa suunnitella.

Uutta positiota Mindylle

Mindyn kanssa lähdettiin tänään opettelemaan uutta positiota. Ajatuksena että tullaan jossain vaiheessa tarviimaan positio, jossa vois esittää vauhdikkaampaakin menoa. Toki ne positiot muutenkin tarpeeseen tulee jos mielii HTM:ssä kisata. 😀 Poikittain edessä eli “frontti” on sellanen… semi luonnollinen valinta tähän tarpeeseen, ja sitä lähdettiin tänään reenaamaan. Palkkailin positioon kääntymisestä ja kokeiltiin että miten lähtis sivulaukka ja sivuaskeleet sekä pikkunen pätkä peruutusta. Namiavusteisesti nää nyt on toki hyvin simppeleitä vielä, mutta oon kyllä silti tyytyväinen Mindyn työskentelyyn.

Tinttu lähtee edestä kääntymään tosi hyvin ja tulee ihan loppuun asti eteen poikittain. Ja kun se on tollanen rauhallinen ja suoraviivainen koira niin tuntuu jotenkin paljon Ifaa helpommalta opetettavalta, kun se ei kokoajan sählää jotain ja sinkoile sinne tänne. Jopa peruutuksissa pysyy tosi hyvin mukana. Tai no siis joo, peppu heittää vähän ulos vinoon, mutta ei oo sellaista Ifan “ai peruutus” ja sit se onki peruuttanu jo 2m ku mä vasta liikutin 5cm jalkaa. Mulla on hyvä fiilis tästä position harjoittelusta, ja mulla alkaa olla fiilis, että Tintusta tulee kuoriutumaan vielä tosi hyvä HTM-koira. 🙂 Saa nähä mihin asti sen kanssa tullaan pääseen! Nautitaan nyt tästä alokasluokasta kummiski ensin vielä. 😀

HTM:ssä Mindyn kanssa tähän asti suurimmat ongelmat on positioista toiseen siirtymiset. Hyvä varmaan tässä kohtaa paljastaa, että esim. toi välipositio naamat eri suuntiin on sellanen, ettei sille oo mitään käskysanaa. Mä vaan käsiohjaan sen siihen ja siinä se sitten pysyy. :’D Ei näin. Tarttis siis opettaa käskyt näihin. Ja sama koskee sitten tätä uuttakin, kun siihen asti päästään.

Nykyiselläkin HTM-koreolla voisi kyllä käydä kisoissa vielä koittamassa, pienien muutoksien jälkeen, joidenkin toisten tuomareiden mielipiteitä. Pitäis vaan kattoa jotku sopivat kisat kalenteriin, mutta taitaa olla sellaset kaikki vielä anomatta. Noh kahtellaan millaseks syksyn kisakalenteri muotoutuu. Freestyleä ajatellen on myös alettu harjoitella temppuja, josko saataisiin tuotua ohjelmaan vähän lisää jotain noin niin kuin AVO:a ajatellen. Vielä on vähän vaiheessa ja mietinnässä että miten se koreo sitten tulee muotoutumaan, mutta harjotellaan nyt näitä uusia temppuja ensin.


Ifan koreopohdinnoissa päädyin tänään siihen, että pidetään varmaan meidän vanha musa, mutta tuunataan vähän sitä itse koreota. Nykyisellään se on hyvin pieneen kehään rakennettu ja, no, messarissa tulee olemaan tilaa senkin edestä. 😀 Lisäksi siitä oli tullut ihan aiheellista kommenttia, että kauhean paljon siinä vaan juostaan ympyrää, joten suunnitellaan siihen nyt suoraviivaisempia linjoja ja terävämpiä käännöksiä. Varmaan muitakin muutoksia joudutaan tekemään, mutta eiköhän se pakka vielä kasaan saada.

Vanhan koreon uudelleen rakentaminen tuntuu tällä hetkellä vielä jotenkin hankalalta, mutta vahvisteltiin tänään kuitenkin nykyversiossa olevia positioita ja niistä seuraaviin siirtymisiä. Yleisestikin nyt on ollut treenin ajatuksena Ifan kanssa hakea sellasta hyvää ja innostunutta fiilistä tekemiseen. Ikuista tasapainoilua sen kanssa. 😀 Kun kyllä se aika hyvin osaa sitten kun se vaan on täysillä messissä. Vahvistellaan myös positioiden suoruuksia ja sitä, että ohjaaja muistaisi seistä suorassa pää pystyssä, eikä leuka rinnassa kokoajan tuijottaa koiraa. Näitten pitäis ehkä olla jo ihan perusasioita edustusjoukkueessa olevalle, mutta huomioiden että meillä ei edelleenkään oo yhtään niitä sertejä, niin tällasissa on vielä ollut parantamisen varaa.

KT PM edustusjoukkuevalinnat

( Hanna, älä lue tätä postausta 😀 )
[ Ulinavaara ]

Oliko viime viikon keskiviikkona 15.8. kun SPKL julkisti viimein koiratanssin pohjoismaisten mestaruuskisojen Suomen edustusjoukkueen. Kisat kisataan joulukuusssa voittajanäyttelyiden yhteydessä Helsingissä. Ja niin, miltäs se joukkue nyt sitten näyttääkään.

HTM-joukkue

  • Sanna Lipponen ja bordercollieuros Saunajaakon Blitzen
  • Sanna Tiilikainen ja bordercollienarttu Cabaroo Keen-Eye Annie
  • Susanna Ekblom ja shetlanninlammaskoiranarttu Taikapennin Cha-Cha
  • Anna Mäkinen ja kiinanharjakoiranarttu Kuutarhan Jääkukka
  • varakoirakko: Marjaana Lohivirta ja bouviernarttu Brezel von der Ruppy

Eli

  • SM-kultaa voittanut aikarajasertiä vaille HTM-valio
  • SM-4, HTM-valio, rally-tokovalio ja Pohjoismainen Suomen, Ruotsin ja Tanskan tokovalio
  • SM-hopeamitalisti ja HTM-valio
  • Kahden vuoden aikana 9 kertaa voittajassa kisannut ilman ensimmäistäkään sertiä
  • Vikassa karsintakisassa voittajaan ehtinyt aikarajasertiä vaille HTM-valio, serti jokaisesta tähänastisesta voittajan kisasta

Pitäisi olla iloinen, ylpeä, tyytyväinen, tuulettaa ihan fiiliksissä sitä, kuinka siisti homma päästä edustusjoukkueeseen. Tosta mun listauksesta voi varmaan jo arvata, että asia ei ihan näin ole. Aivan järkyttävät paineet, että mitä ihmettä mä nyt teen. Nyt pitäis olla kirstullinen rahaa ostaa esim. Leena Inkilä meijän privaattikoutsiks koko loppuvuodeks. Koitan treenata, mutta joka kerta hälytyskellot alkaa huutaa päässä, että tää ei näytä nyt sertitason tekemiseltä ja alkaa ahdistaa. Päästä pyyhkiytyy pois kaikki mitä tietää koirankoulutuksesta. Miten koiraa koulutetaan, miten liikkeestä tehdään sille kiva juttu, miten koulutustasoa viedään suunnitelmallisesti eteenpäin. Miten häivytetään käsimerkit, miten saadaan koira positiossa suoraksi ja olemaan steppaamatta.

Mä en kuollaksenikaan haluaisi kokea, että ollaan joukkueen heikoin lenkki ja että joukkueen menestys riipp…

/* Niin. Tuli vaan mieleen tarkastaa kisan sääntöjä. Ja kuulin ja luin että joukkuekisassa huomioidaan kunkin maan kolme parasta tulosta. Kolme. Kolme! KOLME! KOLME!!!! 1, 2 ja 3, ei 4. Halle-fucking-luja tää pelastaa mut!!!!!!!! Holy shit. Tämä helpotuksen tunne on sanoinkuvaamaton. */

Ok tossa lähti tosi suuri osa mun paineista pois. Kolme hyvää koirakkoa pääsee kerään pisteet kotiin, me ollaan se yolo-faktori siellä välissä ja meijän pisteet ei vedä muuta joukkuetta suohon mukanaan. Se ei silti poista sitä, että en haluaisi esittää siellä sellaista täkäläisen asteikon mukaan 150p vetoa muitten miettiessä että millähän pikkukoirapisteillä tollanen ripulikoirakko on edustusjoukkueeseen päässyt. Kaikki kunnia meitä arvioineille tuomareille, ihan asianmukaisia arvioita ollaan saatu tasoomme nähden on ihan oikein, ettei meillä ole vielä sertiä. Se harmittaa, mutta kyllä epäansaittu sääliserti harmittaisi vielä enemmän. Tänä vuonna valintasysteemi vaan ei toiminut optimaalisesti, vaikka se toki toimii ihan samoin kuin aiempinakin vuosina ja siihen on ihan loogiset selitykset miksi me on päädytty tonne. Tai ei ihan loogisia, on muutama koirakko jotka ois mun mielestä voinut hyvillä mielin hakea mukaan ja sertin tasoisina koirakoina olisivat sinne meitä enemmän kuuluneet, mutta niin. Mä en voi vaikuttaa muiden hakemisiin tai hakematta jättämisiin, vaan pelkästään omaan hakuun ja oman koiran koulutustasoon.

Milleköhän venäläiselle tuo pitäisi lähettää koulutettavaks, että sais tuollasen Ilimin osaamistason, tosin ilman tota haukkumista kiitos…

Tiesin hakulomaketta täyttäessäni, että tulen jossain kohtaa katumaan sitä. Ja se hetki alkoi tuolta joukkueen julkistuksesta eikä ole vielä loppunut.

Pitäis valita musa. Hidasta vai nopeeta? Ei varmaan ainakaan suomenkielisillä sanoituksilla. Jatkaako vanhalla vai ottaako uuden? Vanha tai uusi – uusi koreografia tarvitaan. Yritän testailla musiikkeja, mutta palaan aina tonne samaan ahdistukseen siitä, kun tekeminen ei näytä sertin tasoiselta. On olo, että menisin jopa mieluummin Mindyn kanssa sinne esittämään tätä meijän 148 pisteen HTM:ää kuin Ifaa jota en vaan oo osannu kouluttaa kunnolla. Olis ihan sairaan siistiä olla oikeasti-oikeasti edustusjoukkuetasoa, mutta mä en vaan oo tarpeeks hyvä siihen.

 

Samaistun tohon ylösalaisin roikkuvaan lintuun. Voisin mennä roikkuu naapurien pyykkitelineestä tollee samallai. Ahdistus level harakka upside down.

Mindy HTM-tanssimassa

Ilmoittauduttiin sellaisella 1,5vko varoajalla Janakkalan 24.8. iltakisoihin koiratanssimaan Mindyn kanssa. Mietin ensin että esittäiskö meijän vanhan FS ALO:n uusiks, mutta Hanna kannusti kokeileen HTM, joten eikun uutta lajia alle sitten vaan. Vielä piti musa päättää ja leikellä sopivan mittaseks ja suunnitella koreo. 😀 😀 Päädyin ottaan saman musan jolla Mindyn piti osallistua juhannuskisoihin, mutta kun ei niihin päästy niin se oli jäänyt käyttämättä. Testien jälkeen leikkelin musan ensin vähän pidemmäksi ja uusien testien jälkeen vielä vähän pidemmäksi.

Sitten vaan perjantaina kisaan. Osuttiin sitten ekan luokan ekaksi koirakoksi. Kuten sanottua, hallit on Tintulle parempia, joten se oli heti paremmin messissä kun vähän ennen kehään menoa temputin sitä. Saatiin koreo vedettyä suunnilleen just sellaisena kuin pitikin. Lopussa oli vuorotellen sivuaskeleita ja peruutusta ja siinä Mindy vähän keuli ja peruuttikin itsensä takapositioon. Koitin improta sitten että juu, mennään tässä takapositiossa, mutta kun heti ekalla askeleella Tinttu lähti vinoon sieltä niin aattelin että ei maksa vaivan yrittää enempää. Muutenkin keulimisista oltiin päädytty vähän vinoon, joten korjasin yhdellä pivotilla tilannetta ja saatiin loppuperuutus. Olin tosi tyytyväinen Mindyyn, koska tää oli eka HTM-kisa, ei olla edes mölleissä käyty ennen, ja se teki kaiken niinku osaakin. Erityisen iloinen oon siitä, että kummassakin väli-positiossa peruutus onnistui. Kertaakaan se ei karannut näistä positioista. Go Mindy!! ❤

Tulostaululta sai sitten lukea, että ei ollut tuomarien mieleen. Etukäteen arvelin, että tempon vaihteluiden vähyydestä vois tulla sanomista. Olin myös miettinyt positioiden riittävyyttä, mutta kun alokasluokka kyseessä, niin aattelin että kyllä kolme positioo joissa kaikissa esitellään myös peruutus, kahdessa pivot ja yhdessä myös sivuaskeleet niin vois riittää. No, ei riittänyt.

Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 41p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 39p
“Siistiä työskentelyä. Lisää positioita vaan harjoitteluun.”
162p
Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 43p
Koreografia 38p
“Sinänsä siistejä positioita, hyvää osaamista, mutta tempon muutoksia olisi toivonut enemmän. Nyt vähän tasapaksua kulkemista. Ihana kontakti, hyvä yhteistyö. Koreografia vähän siis tasapaksu, ohjaaja ohjaa kauniisti.”
160p
Mari Owsley
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 38p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 35p
“Olette hyvässä alussa. :)”
148p

Tulos siis 156,67p. Sijoituttiin neljän koiran luokassa kolmansiksi ja saatiin 7€ kisalahjakortti, että eiköhän jatkoa seuraa kumminkin. Olen samaa mieltä siitä, että tempon vaihteluja voisi olla enemmän. Tässä niitä ei monipuolisesti esitelty. Siitä en ole samaa mieltä, että alokasluokan ohjelmana tämä olisi 148 pisteen arvoinen, saatika että liikkeiden määrä olisi 38 mutta laatu 35. Olisin ymmärtänyt paremmin vaikka sitten määrä 35 ja laatu 38, mutta että laatu 35? Siitä että lopun sivuaskeleet ei ollu viivasuoria, alokasluokassa? En tiedä missä muussa kohtaa laatu sitten haparoi noin pahasti. Mutta noh, samakos tuo. Arvostelulaji on arvostelulaji ja näillä mennään. Ei muuta kuin lisää positioita treeniin niin kuin Parviainenkin sanoi. Selkeästi kuitenkin kaikkien tuomarien makuun lisää tähän kaivattaisiin, niin täytyy harjoitella vähän pidempäänkin ennen seuraavaa starttia, että päästään sitten reippaasti KUMA:n puolelle.

Mindy kuitenkin teki tosiaan kaiken niin kuin osasi, eikä koreossa olisi tämän enempää mitään ollut. Olen siis joka tapauksessa todella tyytyväinen siitä miten meillä meni kehässä! 🙂

IMG_20180824_182850

Mindy möllitokossa

Koukattiin Tinttu-tonttusen kanssa möllitokoon 22.8. keskiviikkoehtoolla vähän tesmaileen, että mikäs on osaamistaso tänään. Meitä oli ALO:ssa lopulta vaan kolme koirakkoa ja me oltiin järjestyksessä vimosia. Ekana berni, sitten tolleri, sitten Tinttuli. Paikkis alko ihan hyvin, mutta jossain puolen välin tienoilla viereinen tolleri nousi ensin istuun ja lähti sitten hipsiin ohjaajansa luo. Tinttu katto vähän hölmistyneenä että “mitä toi tekee?” ja meni sitten ilmeisesti epävarmaksi siitä, mitä tässä pitikään tehdä ja päätti hipsiä mun luokse myös. Joo, my bad, ei oo tajuttu treenaa sitä, että viereinen koira lähtee. Fiksu veto ois ehkä ollu käydä palkkaamassa kun vielä makas lähdön jälkeen, mut toisaalta en tienny että se hämmentäis sitä noin paljo ja toisaalta en myöskään halunnut häiritä edelleen makaavaa berniä. Avausriville siis 0 pongoa.

Yksilöliikkeet oli sekoitetussa/käänteisessä järjestyksessä, aloittaen kaukoista. Tinttu oli aavistuksen laama vielä tässä, kun ulkokentillä sillä kestää vähän pidempään saada kiinni siitä, että nyt ollaan hommissa. Käskin istumaan, niin Tinttu pomppas seisomaan ja varmaan koiranmitan eteenpäin. Maahan meni siitä taas nätisti. Aattelin että jaaha, hienosti toinenkin nolla. 😀

Seuraava liike oli kapulan pito. Mindy hienosti otti ja piti pureskelematta, vaikka keikauttikin kapulan aika perälle suussa, mutta varmaan nanosekunti ennen kuin liikkuri sanoi “aika”, Tinttu pudotti kapulan maahan. Taas mietin että hienoa, kolmas nolla, nyt on vahva alotus. :DDD

Kolmanneksi vuorossa estehyppy. Mindy jäi tuijottamaan liikkuria tosi voimakkaasti, ja kutsuessani luokse teki hienon kaaren hypyn ohi ja suoraan sivulle kauniisti. Mindy ajatteli varmaan, että tää on joku älykkyystesti kuinka pääset ohjaajan luo vaikka on este välissä – ja oli todella ylpeä omasta suorituksestaan. Mä suunnilleen nauroin jo että “:DDD NELJÄS NOLLA PERÄJÄLKEEN, EI OO TODELLISTA :DDD” Tosiasiassa mä taisin kutsua Mindyn kun sillä oli katse vielä vähän vinossa liikkurin suuntaan, joka varmaan edesauttoi hypyn kiertämistä. Täytyy olla tarkempi jatkossa ja treenata lisää.

Tuossa vaiheessa ei sitten tarvinnutkaan enää jännittää kun oli jo ihan että juu morjes ristus että tämä meni komiasti. 😀 Seuraavana vuorossa ollut luoksetulo oli onneksi jo helppo liike Mindylle. Ollaan treeneissä koitettu hioa, että tulis luoksetulossa suoraan sivulle, mutta aika herkästi on silti tullut eteen istumaan. Päätin etten huuda “sivu”, kun jos tuleekin eteen niin se antaa ilmi että piti tulla suoraan sivulle. 😀 Huusin sitten “tule”, mutta Mindy päättikin tulla suoraan sivulle, vaikka tuolla käskyllä kuuluis tulla eteen. 😀 Niin tai näin, hyvin meni ja mun laskuissa saatiin viimein jotain pisteitäkin! Palkkasin myös luoksetulosta, kun vihdoin joku liike onnistui.

Liikkeestä maahanmeno olikin sitten vielä hienompi. 🙂 Aivan nappisuoritus, ei tarvinnut hidastella, kumarrella, varmistella… Aivan täys kymppi, ei mitään korjattavaa. Hyvä Tinttu!! Tästä suorituksesta palkkasin myös.

Viimeisenä liikkeenä seuraaminen (jonka oon onnistunu leikkaan jotenki typerästi tohon instavideolle). Tinttu oli hyvin herännyt tekemiseen jo ja varsinkin saatuaan kaksi välipalkkaa alkoi olla vähän kierroksillakin. Seuraaminen meni siis oikein mukavasti. Hitaassa käynnissä kerran meinasi jäädä paikalleen seisomaan, mutta jatkoi siitä sitten kyllä. Hienosti pysähtyi istumaan kaikki loppuperusasennot.

Pisteitä saatiin:

  • Paikallamakuu 0
  • Seuraaminen 9
  • Maahanmeno seuruun yhteydessä 10
  • Luoksetulo 9½
  • Noutoesineen pito 8
  • Kauko-ohjaus 5½
  • Estehyppy 0
  • Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 120,5p ja olisi ollut III-tulos virallisissa. Tuomari sanoi, että sehän tekee hienosti. Vastasin että juu, alkujärkytyksestä päästyään alkoi jotain tehdäkin. 😀 Hurjassa kolmen koiran luokassamme sijoituimme siis kolmansiksi. Normaali liikejärjestys olis voinut sopia Mindylle paremmin, missä ne helpot tutut liikkeet (luoksetulo, liikkeestä maahan jne.) on ensin. Samoin kuin hallit toimii Mindylle paremmin. Mutta tulipahan kokeiltua että ei nyt silleen mitään katastrofaalista. Pikkujuttuja kuntoon, enkä sitä loppuvuodesta vois kokeilla sit vielä virallisiakin.