Hallilla tanssimassa taas

Varasin möllien jälkeen hallivuoron sunnuntaiaamuun, että päästäis Ifan kanssa testaileen uusii musiikkei. Olin jopa suunnitellut alustavan uuden koreon tuohon Stirlingin viulubiisiin, mutta unohdin sitten lapun kotiin enkä oikein ollut valmistautunut muidenkaan musiikkien kanssa. Päätin sitten että koska noi 6.5. Kirkkonummen kisat on seuraavat joihin ollaan näillä näkymin menossa, niin paneudutaan nyt viel meijän epic sax guy euroviisu-koreoon.

Tein koreon ensin kaks kertaa itekseni ilman koiraa ja varmaan 3 vai 4 kertaa sitten Ifan kanssa. Jokainen kerta meni eri tavalla pieleen. 😀 Kaikkia kuitenkin yhdistäen se, että mun kädet on ihan kamalat. Jotain tolkkua niien liikkeeseen tarvitaan.

Ykkösvedossa eka kieppi onnistu, mut Ifa tuli seuraan väärälle puolelle kun en varmaan käskyttänyt ajoissa plus, no, vasen on paljon vahvempi. Frontin sivuaskeleissa se ei oikein tullut mukana ja lopulta nousi seisomaan mua vasten?? Kiepit noin muuten onnistui ilahduttavan hyvin. Väärtepäin oikeella sivulla sivuaskelissa tuli vähän vinossa ja pivotissa autoin ihan kunnolla kun siinä se herkästi karkaa liikaa. Siitä vaihto jalkojen väliin ei sit oikeen enää onnistunut. Peruutus menee myös vinoon ja toinen “kädet ylös” ei enää onnistunut. Viimeinen kieppi ei meinannut irrota enää ja ilmeisesti selän takaa kierto sivulle on v a i k e a ?

Veto 2 meni eniten ketuiks ja mulla meinas pinna loppua kun Ifa ei kuunnellut vaan arpo vaan positioita, joten hypätään suoraan vetoon 3.

Veto 3 alkoi vahvasti kun olin pistänyt vahingossa väärän version biisistä soimaan, sellaisen jossa on ties kuinka monta kymmentä sekuntia alussa kaikkea turhaa pilipalia. Alun pivotista Ifa valahti takapositioon, joten kokeilin että otetaanko siinä peruutusta sitten, mutten käskyttänyt sitä takapositiota, joten se vaan seilas ja haki takas sivulle. Frontti eessä poikittain alkoi olla jo jotenkin paineistunut eikä yhtään toiminut niin kuin yleensä. Sit aattelin et ku ne pivotit kerta hajoo aina ni kokeillaan peruutusta jota on kotona harjoiteltu. Meni ihan kohtalaisesti, mut petrattavaakin olis. Vaihto väärte väliin otti taas ylimääräisiä kieppejä. Sivulaukat jätätti ja jouduin auttamaan, toinen kieppi ok josta itse käännyin väärin ja toinen ei taas oikein irronnut. Lisäksi ohjaan edelleen käsillä liikaa. Tai, koitan liikuttaa niitä jotenki hienosti mut ei se ota onnistuakseen, näyttää pelkästään koiran ohjaamiselta. Väärte oikeella sivuaskeleet meni tässä vedossa ihan kivasti, mutta siinä peruutuskokeilu ei toiminut ollenkaan, koira ampas samantien liian kauas ja vaihto väliin ei taaskaan mennyt niin kuin piti. Ilmeisesti se alkoi tulkita kaikki mun käsien liikkeet kieppikäskyiksi. 😐 Peruutus oli vähän parempi, mun kädet tosin ihan kamalat. 😀 😀 😀 Kokonaisuutena ehkä inan parempi kuitenkin kuin veto 1.

Mieli ei tullut kovin luottavaiseksi Kirkkonummen kisoja ajatellen kun yhtään solidia, samalla lailla toistuvaa vetoa ei saanut aikaan. Kiepit toimii joskus ja jouluna ja kisoissa yleensä ei ollenkaan. Lisäks mä edelleen koukin koiraa mukaani vartalolla ihan liikaa. Ja kädet ei oo taiteellisuutta nähnykää. En selkeesti osaa liikkua tämänkään musiikin tahtiin, varsinkaan koiran kanssa. Turhauttavaa. Miks oon valinnu tällasen lajin. 😀 😀 Näistä on sertin tasoinen osaaminen vielä kaukana ja se harmittaa.

Mindy pääsi myös testailemaan täysin improvisoitua HTM:ää. Sen kanssa pitäis opetella vähän muitakin positioita kuin perus vasen seuruu ja välipositiot. Nää kolme se hanskaa ihan kohtalaisesti, mutta mistään muusta positiosta sillä ei oo hajuakaan. No, ei kai kun ei ole treenattukaan… Meiltä uupuu vieläkin sopiva musa ja teema. Poden siinä vähän samaa masennusta, että kun en mä osaa liikkua minkään musan tahtiin. Ja et mikä sit sopii Tintun tyyliin. Ja että millon sen kanssa sit ees vois kisata kun juoksuja odotellaan kokoajan kuin kuuta nousevaa, mutta kun ei vaan tunnu alkavan. Tuskastuttavaa. Tässä kuitenkin katsottavaksenne kaksi versiota Tintun improista, sama biisi molemmissa. Jos ei muuta samaa meis ni ainaki näköjään loikitaan ihan samiksina aloituspaikalle. 😀

Advertisements

Ifa koiratanssimölleissä

8.4.2018 järkättiin Liedossa Qublis-hallilla koiratanssin möllikisat ja ilmosin Ifan sinne HTM VOI, muita koiria ei päässyt kehään tällä kertaa. Mua jännitti jostain syystä ihan hirveästi, liekkö jännittänyt kisojen jälkeisen kokouksen puheenjohtajana toimiminen for the first time ever vai kisat kun edellisistä on kuitenkin 4kk aikaa vai mikä. Jännityksen lopputuloksena oli taas hirveetä sähläystä eikä mitenkään rentoa tekemistä. Ei muista käskyttää ja auttaa enemmän ja ei saa katsetta irti lattiasta (koirasta). Viiden koiran luokassa jäätiin ilman sijoitusta.

Ifa_KTmollit_Qublis_08042018_KatiHK

Kuva: Kati Horne-Kosonen

Tajusin myös ennen kehään menoa että en edelleenkään muista koreosta mihin suuntaan mun pitää käskyttää Ifan kieppejä milloinkin. Eikä sitten yllättänyt, että sanoin niitä koko koreon väärin ja ehkä tuurilla yks kieppi onnistu ilman että olin 90 astetta kumartuneena käsiohjaukseen. 😀 Typerää, pitäis opetella nyt oikeesti ne käskyt, vähintä mitä vois ohjaajalta vaatia…

Palaute hieman hämmensi mua.

“Paljon positioita, joista suurimman osan Ifa teki hyvin. Musiikki sopi rytmillisesti Ifan raviin, mutta kun ravausta oli aika vähän, niin suurimman osan ajasta tuntui, että musa ei ollut teille sopiva. Eri musiikilla voisitte tehdä mielenkiintoisemman koreon, joka VOI-luokassa on kuitenkin jo tärkeää. Eli tekniikka hyvä, taiteellinen ei vakuuttanut.”

Eipä oo näinkään päin ennen sanottu, että tekniikka ok mut taiteellinen uupuu. 😀 Tai itseasiassa joo, sanoihan Laura Jalli sitä itsenäisyyspäivän kisojen jälkeen, että taiteellista tulkintaa ja musiikin hyödyntämistä olisi kaivannut enemmän. Videota mulla ei ole, joten en pysty analysoimaan miten tekniikka meni, mutta tuntuman pohjalta mun mielestä ei riittävän hyvin VOI-tasolle. Varsinkaan jos ajattelee edustusjoukkueeseen ehkä hakevansa.

Ja sit taas et… Jos musiikki oli huono, niin mikä sitten olis parempi musa meille? O_O Äää! Emmä ollu yhtään varautunu tällaseen palautteeseen, mutta kyllähän sitä nyt kuunnella kannattaa. Ifa on ilmotettuna Kirkkonummelle 6.5. kisaamaan. Sinne ei nyt mitenkään ehi vaihtaan musaa ja koreoo enää. Mutta lokakuuhun ja SM:iin on aikaa vielä enemmänkin. Sinne ehkä ehtis rakentaa jotain uutta. Stirling…?

Käytiin tanssimassa hallilla

Mä oon halunnu päästä Mindyn kanssa kokeilemaan liikkumista uuden mahdollisen HTM-musan tahtiin, mutta ulkona on ollut niin kylmä että kotona ei oo pystyny yhtään kokeileen. Otettiin sitten hallivaraus Qublikseen sunnuntaiaamun ratoksi ja käytiin kokeilemassa. Mindylle oon siis kaavaillut Haloo Helsingin “Maailma on tehty meitä varten”. Teemallisesti olisi kivasti samaa kokonaisuutta meijän FS ALO:n Ellinoora – Leijonakuningas kanssa. Nyt en vaan oo enää varma että sopiiko tää biisi Mindylle sit kuitenkaan. Täytyy ottaa uus hallivuoro ja mennä kokeilemaan eri musiikkeja. 🙂

Hyvää oli se, että huomasin Mindyn osaavan peruuttaa jalkojen välissä sekä oikeinpäin että väärinpäin! Siistiä! Pitäis varmaan kokeilla samaa sivullakin. Normiseuruu on noiden lisäksi ihan jees eteen ja pivottina, sivuaskeleissa pientä sanomista vielä kun meinaa taittua taakse poikittain. Anyway. Oikealla sivulla seuraaminen on tosi hakusessa vielä, se vaatii työstöä. Ja kaikki muut positiot se tekee vaan namin perässä, ei oikeaa osaamista niissä, mutta harjoitellaan.

Tää on vähän tällasta kun en tiedä mitä tekis koiratanssissa Mindyn kanssa seuraavaksi. Meijän FS ALO -ohjelma on joo KUMA:n arvoinen onnistuessaan, mutta sekin kaipaisi vähän jotain taiteellisuutta lisää, enkä oikein keksi mitä siihen sitten lisäisi. Sitä on niin pitkään tehty tuollaisenaan. Ja sitä inspiraatiota ei ole vielä tullut, joten FS ei edisty. HTM ALO:n korkkaus ois sit toinen vaihtoehto mutta kuten näkyy niin vaiheessa ollaan. Ei ole musaa eikä ole positioita, mutta jotenkin tältä pohjalta tuntuu helpommalta jatkaa, kun ei ole mitään liian valmistakaan. Ehkä seuraavan kerran kisataan sit HTM:ssä. Tai molemmissa! No josko ei sentään. 😀

Mindyn jälkeen harjoittelin Ifan koreota vähän yksinäni ja sitten otin sen kerran Ifan kanssa. Tarkoitus oli keskittyä erityisesti siihen, että ottaisin juoksussa ja sivulaukoissa lyhyempiä / hitaampia askeleita nähdäkseni pysyykö Ifa paremmin mukana ja positioissa silleen. Yritys oli kova myös saada omaa liikkumista parannettua, mutta sillä saralla riittää kyllä vielä töitä. Mut Mindyn treeniä katsottuaan Ifa oli tosi kivassa vireessä tekemään hommia mun kanssa. Vasen seuruun pivotit ja sivuaskeleet oli nyt tosi paljon paremmat kuin aiemmin, paljon vähemmän seilaamista. Kotona ollaan tehotreenattu pyörähdyksiä eri suuntiin ja niiden hiomista jatkettiin tässäkin. Ollaan paremmassa jamassa, muttei vieläkään kunnossa niiden kanssa. Ne aiheuttikin sitten aika paljon sättäystä videolla, mutta jos vedon suurimmat ongelmat oli kiepeissä niin se sallittakoon; kyllä ne vielä kuntoon saadaan.

Taas on monta sellasta kohtaa missä katon että ei ei ei ei noin niitä käsiä, Anna me just treenattiin että EI noin, ja nyt teet taas niin, ja ei toikaan liike ei oo tarpeeks nopee ja noissa sivuaskeleissa käsien liikkeitten pitäis olla terävämmät ja pysähtyä välissä, ettei se näytä noin veltolta heiluttelulta ja what not. 😀 Mut oli ihan hauskaa miettiä myös niitä.

Näin olympialaisten alla muutaman taitoluisteluvideon ja ne inspiroi miettimään käsiä ja muutenkin omaa liikettä. Useempikin koiratanssija taitaa kai tykätä kattoa taitoluistelua. Päällimmäisenä sieltä jäi kuitenkin mieleen se, että millä ilmeellä taitoluistelijat esiintyvät. Hymy naamalla ja pilke silmissä, niin että olemuksesta huokuu että haluan olla tässä, esiintyä teille ja näyttää mitä osaan – nautin siitä mitä teen. Ja tätä ajattelin että haluan lisätä omaan koiratanssimiseeni.

Mindy kehittyy, Ifa rapistuu

Mindyä kun treenaa, se osaa joka kerta enemmän. Ifan kanssa kun treenaa, tuntuu että se osaa joka kerta vähemmän ja vähemmän.

Mindy ja nouto

Mindyn kanssa on hinkattu noutokapulan pitoa aivan tajuttoman paljon. Käytiin 11.11.2017 Naantalin koirakoulus Jonna Rusin tokopäivässä Jonnaa moikkaamassa ja saamassa vinkkejä tähän hommaan ja niillä opeilla on nyt edetty. Harjoiteltiin käsien pitäminen kuonolla ja kuonon kevyesti kiinni puristaminen, ilman esinettä ja pehmeä patukka suussa. Harjoiteltiin pelkkää käsien heiluttelua kuonon ympärillä. Harjoiteltiin oikeaa ilmettä ja paikallaan olevaa häntää. Harjoiteltiin patukan oikeaa paikkaa suussa, eli heti etuhampaiden takana, ei liian syvällä suussa. Harjoiteltiin käsi koiran leuan alla patukan pitoa ilman kättä kuonon päällä. Harjoiteltiin sormien heiluttamista kuonon alla. Harjoiteltiin kuonon alla olevan käden pientä irti-kiinni-irti-kiinni liikettä. Harjoiteltiin sitä, etten itse vedä kättä kuonon alta ennen kuin sanon palkkasanan “jes”.

Nyt ollaan vihdoin viimein, näin 2½kk myöhemmin tilanteessa, jossa pitotreeneissä on päästy tähän vaiheeseen:

Ihan huikeeta nähä miten nouto edistyy kerta kerralta. En olisi 3kk sitten vielä uskonut, että saan tuolle ikinä opetettua noutoa tai edes pitoa, mutta nyt sen onnistuminen näyttää jopa todennäköiseltä. 😉

Mindy ja peruutus

Viime viikonloppuna (3.-4.2.2018) olin järjestämässä kaksipäiväisiä koiratanssikisoja Vantaalla ulkomaisella tuomarilla, kun Esther Niemeijer Alankomaista toimi molempina päivinä kilpailun kolmantena tuomarina. Siellä molempina päivinä käytännössä kaikki suoritukset nähtyäni jäin su-iltamyöhään kotiin ajellessa miettimään, että mitäs koiratanssijuttua Mindylle seuraavaksi opettaisi, että miten sen koreota saisi vietyä eteenpäin. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin siihen, että lähden opettamaan sille peruuttamista. Sen pohjalta kun voisi sitten lähteä rakentamaan jotain kaukotyöskentelyä. Mindyllä kuitenkin kun on joku oma kehonhallinnallinen käsitys peruuttamisesta, se monesti eri tilanteissa itte peruuttaa ihan taitavasti jonkunkin näköistä matkaa, siis esim. jos sen pitää väistää vaikka kauppakasseja kantavaa mua tms.

Kädellä “ylös leuan alle” ohjaaminen ei oikein tuottanut haluttua lopputulosta, joten lähdin etenemään sipsutustaktiikalla. Eli töpsöttelen jalat maata vasten pienen pieniä askeleita koiraa kohti ja naks ja palkka kun se astuu taaksepäin, tarkoituksena päästä siihen että se tarjoaa itse peruutusta eikä sitä päin tarvitse enää kävellä. Vahinko tai ei, niin jo tokassa treenissä pääsin palkkaamaan sitä peruuttamisen tarjoamisesta! Vielä ei tietenkään mennä pitkää matkaa, mutta alku vaikuttaa tosi lupaavalta. Mindy kyllä tosi herkästi tarjoaa piruettia ja maahanmenoa (ja istumista), mutta oon sit joko odottanut, sipsuttanut tai auttanut ensin seisomaan ja sitten yrittänyt uudelleen.

Kyllä tästäkin vielä peruutus saadaan!

Anna Larssonin koulutusviikonloppu 26.-28.1.2018

Mulle iski hirveä flunssa ke-to juuri ennen Anna Larssonin koulutusta. 😦 Jouduin sen vuoksi skippaamaan perjantain luennon ja lauantain treenit, ja ai ristus ettei oo hetkeen mikään harmittanut niin paljoa. Sunnuntaina raahauduin kuitenkin paikalle. Ryhmätreenivuorolla harjoiteltiin kehäänmenoja. Mulla oli tässä Mindy mukana, kun en ihan tiennyt treenin aihetta etukäteen. Tehtiin ensin vedos, jossa Mindy vaan istui aloitusasennossa vaikka pyysin musiikin päälle. Ja istuihan se. Seuraavaksi tehtiin koko koreo, jossa Tinttu alkoi vähän keulia ja yhden jalan ali pujottelun sijaan mm. istui poikittain mun edessä nojaten muhun. 😀 Seuraavalla vedolla otettiin koreo uusiksi, ja meni paremmin vähemmillä kierroksilla, joskin moni asia tapahtui vasta toisesta käskystä. Mutta että se on sen verran valmista kauraa, että eipä siinä oikein korjattavaa ollut. Ainut huomio oli – ja hyvä sellainen olikin – että muistaisin pitää selällä maatessa oman kämmeneni suorana enkä pitää Mindyä tassusta kiinni, ettei tule olo että ohjaaja pakottaa koiran pysymään positiossa ja etteikö koira muuten pysyisi selällään. Tähän täytyy muistaa kiinnittää huomiota.

Iltapäivällä 10min yksärivuorolla olin sitten Ifan kanssa puimassa meidän seilausongelmaa. Todettiin kaksi perustavanlaatuista ongelmaa, joihin on puututtava. Ensimmäisenä niistä se, että mun pitää voida palkata koiraa kaikessa rauhassa siihen positioon missä se on ilman että koira liikkuu. Eli nami ei saa tarkoittaa harjoituksen loppumista. Ja mä en oo Ifaa voinu silleen palkata, kun se sinkoaa ties minne ja hyppää vastaan ja syö käden mennessään. Joten harjoittelimme hiiiii-daaaaaaaas-taaaaaa palkkaamista niin että Ifan on odotettava liikkumatta palkkaa tai palkka menee pois. Samalla sen oli harjoiteltava sitä toista osiota, eli paikallaan positiossa odottamista. Eli että ei saa seilata. Positioon tullaan, asetutaan oikeaan paikkaan ja sitten ollaan paikallaan siinä. Jälleen äärimmäisen hankalaa. Piti ottaa koira sivulle, odottaa hyvä tovi, käskeä seuraamaan, ottaa 2 sivuaskelta ja pyytää koiraa odottamaan sivulla (mielellään seisten) ja sitten taas odottaa ennen kuin lähteä hiiiiitaasti palkkaamaan. Ja jos koira liikkui niin palkka pois, eihän sitä sille oltu naksulla tai palkkasanalla luvattu muutenkaan. Ifa ei millään olisi malttanut pysyä seisomassa sivulla, kun niin paljon on tehty toko- ja rallypohjia, että sivulla istutaan aina. Tämä ei ollut mieluisaa treeniä mulle eikä Ifalle, joskaan en kiistä etteikö se olisi tuiki tarpeellista treeniä meille.

Ifa ja positioissa odottaminen

Sisuunnuin katsottuani koko viikonlopun Vantaan kisoissa hienoja suorituksia ja tuttujen menestystä ja ajattelin, että hemmetti, kyllä Ifallakin pitäis olla kaikki tsäänssit sertiin ja jos yhteen niin miksei kolmeen. Maanantaina treenasin kosketuskepin avulla positioissa rauhallista odottamista, joka tuntui hommaa vähän auttavan.

Tänään aloitin kosketuskepin kanssa, mutta kun jätin sen pois niin mistään ei tullut enää mitään. Koiralla ei mitään hajua mitä tarkoittaa “frontti” vaikka kosketuskepin avulla vaivatta pyörähtää eteen poikittain. Käsken sivulle, niin tulee vinoon ja ihan liian eteen, tai jättää tulematta vasemmalle sivulle ja koittaa olla oikealla väärinpäin. Käsken “hippa” eli oikealle sivulle katse samaan suuntaan niin koira on taas liian kaukana ja vinossa kun tuijottaa maanisesti jotain mun namikättä. Yritän ottaa sivuaskeleita koira vasemmalla, niin se tulee aivan poikittain mun edessä vinossa mukana. Että siinä missä Mindy menee joka treenissä eteenpäin niin Ifan kanssa aina kun treenaa se osaa vaan vähemmän ja vähemmän. Että ehkä mä nyt dumppaan vaan roskiin ne epärealistiset sertihaaveet/-tavoitteet, mistään valioitumisista puhumattakaan ja meen sänkyyn itkemään kun en osaa kouluttaa koiraani.

Todella turhauttavaa. Sit on jotenki niin lähellä ongelmaa, että ei tiedä miten pitäisi edetä. Pitääkö vaan tehdä enemmän toistoja kosketuskepillä ensin? Pitääkö auttaa kädellä enemmän? Missä menee raja auttamisen ja oppimisen välillä? Milloin sitä koiraa voi, täytyy ja pitää auttaa “liikaa” siihen nähden mitä sen mun mielestä pitäisi osata? Milloin sen vaan päästää helpolla ja milloin vaatii liikaa, kohtuuttomuuksia? Mitä mä teen väärin, kun se on aina huonompi ja huonompi vaikka Mindy on aina parempi ja parempi?

Koiratanssikisat 6.12.2017 Ylöjärvi

Kyllä tuli taas pari kertaa mietittyä kun itsenäisyyspäivän aamuna kuuden jäljestä heräsi ja lähti ajelemaan Ylöjärvelle koiratanssikisoihin, että onko tässäkään taas mitään järkeä. Kisapaikalla sama ajatus pyöri mielessä vielä voimakkaampana. Onko pakko mennä, miks mä oon täällä, voiko tän vielä perua? 😀 Ilmoitettuna oli siis Ifa HTM VOI ja Mindy FS ALO. Luokkajärjestys oli niinkin mukava kuin HTM VOI – HTM AVO – HTM ALO – FS VOI – FS AVO – FS ALO eli oltiin sitten kisan ekassa ja vikassa luokassa. 😀 Ei sentään Ifa koko kisan ekana ja Mindy koko kisan vikana – molemmat luokissaan kolmansina lähtövuorossa.

Hanna ihanasti lainasi mulle valkoisen paidan kehään, kun myöhään edellisenä iltana keksin että ei hemmetti, valkoinen paitahan sitä pitäisi sinisten housujen kanssa olla koska itsenäisyyspäivä. Se oli mun mielestä hyvä veto, näytti hyvältä kehässä. Hallissa oli onneks sen verran lämmintä, että vaikka lumi oli satanut maahan niin pystyin pitämään myös harjoja hallissa häkissä puvut päällä. Sieltä sitten juuri ennen kehäänmenoa kaivoin Ifan esiin tekemään muutaman tempun ja palkkailin ahkerasti ja eikun kehään. Meillä kun on edelleen taktiikkana se, että en käy koiran kanssa kehääntutustumisessa ja se tuntuu olevan ihan toimiva konsepti.

Koreo lähti silleen ihan hyvin alkuun, Ifa teki sivuaskeleita ihan kivan näköisesti, pivotissa eikä karannut pivotistakaan ympäri peruutukseen tällä kertaa. Vähän oli alkupuolen korvat alhaalla että yyh, mahdanko pystyä mihinkään. Oikean puolen juoksuosuudella se vähän irtosi liikaa eikä taaskaan tehnyt sitä kieppiä vauhdista. En tiiä mitä tuollekaan sitten tekis. 😀 Fronttiin siirtyminen (eteen poikittain) ei ottanut sujuakseen. Valui aina vasemmalle sivulle, ja jouduin siinä auttamaan aika paljonkin. Myöskään vaihto siitä jalkojen väliin väärtepäin ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta Ifa sentään tuli siihen väärte ja pysyi siinä. Kädet ylös onnistui, vaikka vikassa treenissä kotona sekin oli ihan liian kauheaa. o/

Sivulaukkoihin lähdöt… Voi ristus MIKSI mä ohjaan koiraa tyyliin koko vartalon mittaisella liikkeellä? 😀 Ei hyvää päivää. Plus että Ifa oli aika kaukana ja vähän jätätti sivulaukatkin. Hyyvvä. Oikealle sivulle väärtepäin tulossa oli myös hankaluuksia ja sen tiesinkin kärsineen kun ollaan hinkattu oikealle sivulle oikeinpäin tulemista viime aikoina niin paljon. Kohtuulliset sivuaskeleet saatiin siinä silti aikaan. Vaihto jalkojen väliin meni hyvin ja hyvin lähti Ifa peruuttamaan. Tulkitsi vaan mun käden heilautukset käskyksi vaihtaa toistepäin väliin, joten piti sitten ottaa taas uusi vaihto että saadaan tehtyä toinen kädet ylös. 😀 Ja vielä vikankin vauhtiposition se jätätti.

Mutta! Ifa teki kuitenkin tosi silleen kivalla fiiliksellä! Alkukoreon se tuntui vähän paineistuneelta, mutta ihan kuin se sitten lopussa olisi nostanut korvat pystyyn että “kyllä mä pystyn!” eikä vajonnutkaan sinne ahdistukseen vaan tsemppasi ihan hurjan hyvin ja veti loppuun asti! Olin taas tosi tyytyväinen kehästä ulos tullessa. Hyvä Hiipahiipa. ❤

Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 45p
Koreografia 42p
“Ihana kontakti ja yhteistyö. Koira hakeutui positioihin melko hyvin. Juoksuosuuksissa karkaa turhan kauas ohjaajasta. Kiva tanssillinen ohjelma.”
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 43p
Liikkeiden laatu 38p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 44p
Koreografia 37p
“Aliseuraamisen position vaihdot olivat tosi kauniit. Joissain positioissa koira on vähän kaukana, joka heikentää laatua. Musiikki sopi koirakolle kivasti.”
Laura Jalli
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 36p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 36p
“9-vuotias veteraani, ihastuttavan pirteä koira! Vauhdikas ohjelma, jossa hyvä määrä positioita. Ohjelma parani loppua kohden, osassa positioita koira jätättää. Hyvä kehän käyttö.”

Näistä irtosi pisteitä yhteensä 160,66p. Yhden kymmenesosan vähemmän kuin edellinen maksimipistemäärämme. 😀 Hyvin silleen… Ifan tasoinen suoritus ja suunnilleen samaa tasoa kuin muut viimeisimmät voittajan esiintymisemme. Yllättäen kävikin sitten niin, että jostain syystä tänään muilla oli tosi paljon hankalampi päivä, ja hyvien koirakoiden pisteet jäivät alhaisiksi. Ja niimpä pieni Kiipana sijoittui luokkansa ensimmäiseksi. 😮 1/8.

24831529_10203983008611046_4155719717600616124_o

Pokaali on ihan hervoton, koiran kokoinen. 😀

Teknisiltä ansioilta jäätiin taas uupumaan sertistä, ja ymmärtäähän tuo. Ei se minustakaan sertin arvoisesti mennyt. Jatketaan treenejä, jatketaan treenejä, joskopa joku päivä sitten onnistaisi. 🙂

Kiipan vedon jälkeen olikin sitten pii-ii-iitkä odotus ennen Mindyn vuoroa. Päätin olla käymättä Mindynkään kanssa kehääntutustumisessa, kävin vain itsekseni kerran kuuntelemassa musan läpi ja se oli sillä sipuli. Sitten vaan ei kun kehään ja menoksi. Mindy oli jälleen aika hyvässä vireessä ja meinasi jopa lähteä pienelle rallikierrokselle heti kehään päästyämme. 😀 Minä jo kauhistuneena mietin että nonni, tässäkö se oli, nyt se otti ja lähti, mutta onneksi ei.

Kiltisti pysyi Mindy istumassa kun jätin sen ja annoin musiikkimerkin. Tuli hyvin takaakiertoon ja toiselle kierrokselle ja väliin. Maahanmeno onnistui ja laskeuduin lattialle sen eteen. Onnistuin kuitenkin ojentamaan väärän käden, eikä Mindy hoksannut että kämmenelle piti laittaa leuka vaan päätti sitten nuolla sitä mun kämmentä. 😀 😀 No, kai sekin lohduttamisesta käy… Tän siitä saa että liikkeelle ei myöskään ole käskysanaa, on vain se käsi. Oh well.

Hienosti Mindy seuraavaksi kierähti selälleen ja pysyi siellä tosi pitkään, sain tassut ja tutkittiin kämmenen viivoja. Kivasti onnistui myös sen jälkeiset ympärikierrot, varmaan parhaiten koskaan tähän mennessä. Ei tullut mitään ylimääräisiä pyörähdyksiä. Juoksuosuudella Mindy sitten vaihtoikin sulavasti puolta oikealle puolelleni, jolloin olin ihan että “mitä häh mihin se koira meni – ai se on tossa, no ok” jonka jälkeen Mindy vähän keuli taas niin että saatiinkin sulava uusi puolenvaihto ja koira takaisin vasemmalle. 😀 Tassut ylös käsivarrelle onnistui hyvin, siitä tuli itse asiassa ihan näyttävä! Päästiin alas ja istumaan ja lyötiin kättä päälle. Ainoa että kun siitä piti lähteä pyörähdykseen, niin Tinttu läimäs mua tassulla naamaan ja tassu jäi kiinni mun kaulakoruun ja villapaitaan, josta sitten äkkiä irrotin jalan, pyörähdettiin ja jatkettiin. Hyvin onnistui vielä siitä sivulaukka-jalan ali pujottelut ja niin päästiinkin viimeisiin ympärikiertoihin, väliin ja loppuasentoon. Avot!

Vitsit että oli niin siistiä, että nyt saatiin vedettyä koreo onnistuneesti läpi! Ja oli tosi kiva olla Mindyn kanssa kehässä kun kumpikin tiesi että mitä ollaan tekemässä. Tuntuu että Mindykin oikein hyvin tiesi aina seuraavan liikkeen kuitenkaan silti ennakoimatta sen suoritusta. Siinä ihan unohti yleisön ja tuomarit ja kaikki ja teki vaan sitä meijän juttua. 🙂 Tinttu. ❤ ❤ ❤

Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 45p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 46p
Koreografia 43p
“Hallittu kokonaisuus. Arvostin ohjelman sujuvuutta ja koiran halua kuunnella ohjeita. Hieno yhteistyö.”
Outi Tastula
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 44p
Liikkeiden laatu 45p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 47p
Koreografia 45p
“Laadukas esitys! Kiva, omaperäinen liike keskellä ohjelmaa ja miellyttävä fiilis. Tykkäsin kovasti.”
Laura Jalli
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 42p
Koreografia 40p
“Sujuvasti etenevä ohjelma. Koira teki liikkeet pääosin hyvin. Hyvä tunnelma.”

Näillä oikein mukavilla arvosteluilla irtosi 173,67p ja KUMA!! 🙂 Lopulta pisteet riitti hyvätasoisessa kisassa vielä sijalle 2/8. Hienot pisteet sai Tinttutonttu ja vielä kerran – voi miten ihanaa että nyt onnistuttiin viime kertaisen kaatosade-korvanrapsutuksen jäljiltä. 😀

24799643_10203983658227286_7335360151201835221_o

Myös yleisöltä tuli paljon hyvää palautetta Mindyn koreografiasta. Täytyy kyllä myöntää että pidän itsekin kovasti tästä ohjelmasta. Nyt täytyy miettiä, että mitä seuraavaksi. Varmaa on se, että alokasluokassa jatketaan. Avoimeen ei vielä riitä rahkeet. Mutta kysymys kuuluukin, että jatketaanko vielä samalla ohjelmalla vai tehdäänkö uusi. Voi kyllä olla, että tykätään tästä niin paljon että halutaan esittää sama uusiksi joskus joillekin toisillekin tuomareille. 🙂

Oli niin ihanaa kerrankin ajaa kisoista kotiin niin, että sai olla todella tyytyväinen kummankin koiran suoritukseen. 🙂 Tähän oli hyvä päättää tämä kisakausi. Ensi vuodesta ei tiedä yhtään että mitä tehdään. Kovasti koitan että lisenssiä ei tulisi hankittua ja kisaaminen jätetään väliin ensi vuoden osalta, mutta samalla on toisaalta kovassa harkinnassa se, että Ifa on nyt 9v, ensi vuonna 10v ja jos skipataan ensvuos se on 11v niin voi ehkä olla sulaa hulluutta tässä päässä ikähaarukkaa jättää periaatteellisista syistä kisaaminen kokonaan, kun ei tiedä kuinka pitkään koira ylipäänsä pystyy siihen. Ei sillä, jos Ifa seuraa äitinsä Liksun jalanjäljissä niin ei pitäisi mitään hätää olla vielä pariin vuoteen. 😀 *kop kop* Liksukin on vielä sellainen spurttimato ettei tosikaan vaikka ikää on 11,5v. No, saa nähdä. Tammikuun lopulla osallistutaan Anna Larssonin koiratanssikoulutukseen, sitä odotan kovasti että mitä tuleman pitää. 🙂 Siistiä päästä tuollaisen huipun treeniin!

Hyvää itsenäisyyspäivää, joulua ja uutta vuotta kaikille!

Mindy rallykisoissa Loimaalla

26.11.2017 starttasi auto taas kohti Loimaata ja rally-tokokisoja Mindyn kanssa. Kisoissa oli hieno beussiedustus ja pentue-edustus kun myös 4 Mindyn pentua kisasi samassa kisassa. 😀 Tinttu mukavasti villiintyi tuttujen läsnäolosta ja villitys riitti hyvin radallekin asti. Radan hankalin osuus oli se meijän kriisikohta istu – seiso – kierrä koira. Mindy oli sitä mieltä että seiso-käsimerkki ja käsky tarkoittikin anna tassu, joten se läimi mua tassulla naamaan minkä kerkes sen sijaan että olis noussu seisomaan. 😀 Kun se sitten nousi seisomaan, se kääntyi kuitenkin mukana kiertäessäni sitä. Ei mennyt putkeen tämä ei.

Vasemmalle käännökset Mindy teki kohtalaisen hyvin, saatiin jopa 360 vasempaan ilman että peppu kerkes välissä maahan. Seisomisen lisäksi kuitenkin myös takaakierrot osoittautuivat tänään hankaliksi. Mindy oli niin kierroksilla, että aina kun sen piti lähteä mun edestä kiertämään mua niin se pyörähti matkalla mennessään. 😀 😀 Muistan oikeen kun yhellä kyltillä Mindy teki sen ja mua rupes naurattaan ja arvoin että uusinko kyltin ja katsoin tuomariin, joka vaan pudisteli päätään että oivoivoi. 😀 Uusittiin se sitten kuitenkin. Seuraava “mitä vit”-hetki oli kun mentiin tuomarin ja sihteerin ohi radalla ja Mindy päätti lähteä haistelemaan niitä?! Silleen nouuu doggo mihin sä meet, tuu takas?! Mindy alkoi myös kerätä kierroksia palkattomuudesta siihen malliin, että käveleminen alkoi hankaloitua kun se oikeasti painoi muutamassa kohtaa ihan huolella vasten jalkaa. 😀 Ihme eläin.

Lopulta päästiin rata loppuun. Olin ihan varma että nyt tuli kyllä kymppejä niin ropisten että ei mitään jakoa tulokseen, mutta niin vaan tuloslistaan ilmestyi 73p! Jeeeee! Toinen hyväksytty tulos AVO:sta!  Nyt uupuu enää yksi niin olisi RTK2 kasassa ja pitäisi siirtyä voittajaluokan liikkeiden opetteluun. 🙂

Mindy BH-koe

Oisko eletty torstaita viime viikolla kun juttelin Eijan kanssa että hitsi ku haluaisin BH:n suorittaa Mindyn kans ja TOKO ALO kiinnostais kans ja rallyski tarttis jatkaa kisaamista ja ja ja… No Eija siinä haasteli että eikös Mindy ne BH:n jutut jo osaa että kisaamaan vaan. Vitsinä menin katsomaan Virkusta että oiskos kokeita tulossa ja että kas, 22.10. sunnuntaina olisi Akaalla / Toijalassa Juha Kurtin tuomaroima BH-koe.

Eija: Kysyt sinne paikkaa nyt heti!! Kyä te pääsette läpi!
Minä: Meinaatko 😬😬
Eija: Todellakin!
Minä: No apua, sinne lähti kysely 😂😂😬😬😬
Toivottavasti ei oo paikkaa vapaana 😂😂
Eija: Hyvä Anna!! 👏

Illalla tuli viesti että paikka oli vapaana. Sinne se oli sitten sunnuntaina suunnattava. Meille oli arpoutunut vika pari ja siinä ensin suoritusvuoro tottikseen, parina juoksunarttu. Heti ensimmäisen parin aikana alkoi hiljalleen leijua lunta taivaalta alas. Kiva… Aluksi nähtiin yksi oikein toimiva suorituspari, jonka jälkeen sattuikin sitten pari äksidenttiä kun koira otti ja lähti seuruusta paikallamakuussa olevan koiran luokse, ja yksi koira päätti kesken seuruiden henkilöryhmässä ja ennen vapaana seuruuta ottaa asiakseen pöhistä ihmisille niin, että heidän matkansa keskeytyi siihen.

No, oman vuoron koittaessa kentälle sitten lähdettiin, jännityksestä jäykkänä. Mä en oo ihan oppinut vielä että miten Mindy pitäis optimaalisesti viritellä suoritukseen, niin että se olis kuulolla ja ymmärtäis että mennään tekeen hommia muttei olisi ihan loppu jo kuitenkaan.

Sunnuntaina nuo virittelyt selvästi epäonnistuivat. Tinttu oli tosi kiinnostunu hajuista kentän ulkopuolella jo, ja kentälle mennessä se ei todellakaan ymmärtänyt että nyt tultiin hommiin. Hihnaseuruussa se luuli olevansa päiväkävelyllä ja haahuili minne sattu. Oli metrin edessä, metrin takana, metrin sivulla, haisteli maata, haisteli ilmaa. Täyskäännöksessä se oli jatkamassa perällä olleesta portista ulos ja kun hihna kiristyessään nykäisi sen takaisin matkaan, niin Mindy oli tulossa mun oikealle puolelle ja mun piti auttaa se takas vasemmalle. Sakarassa haahuilu vaan jatkui. Henkilöryhmä ei mennyt mitenkään mairittelevasti. Seistessämme perusasennossa ekan henkilöryhmän jälkeen tajusin että oho hups ainiin, unohdin sen sakaran jälkeisen pysähdyksen. Hyyyyyvä. Mutta eipä sille siinä enää mitään voinut. 😀

Hihna kun otettiin irti niin Mindy vähän petras et jaa seurata piti, okei. Henkilöryhmässä se ei silti mennyt kunnolla, meinas kaks kertaa oikasta mun oikealle puolelle silleen ???????????. Perusasentokaan ei meinannut löytyä pysähdyksessä. Vapaana seuruu aavistuksen parempi kuin hihnassa, mutta seilasi vähän siinäkin. Juoksuosuudella innostui niin, että pyörähti mun edellä, sen jälkeen kiersi taakse ja tuli mun oikealle puolelle???? josta jouduin kiepauttaan sen etukautta takas vasemmalle. Siinä meniki sit jo kaikki askeleet ihan hukkaan, ei tullu hitaita kymppiä jne. Tällä kertaa muistin sentään pysähtyä sakarassa täykkärin jälkeen.

“Liikkeestä” istuminen oli ihan ok. Valmisteleva osa olisi saanut olla parempi, mutta tää oli varmaan koko kokeen ainoa arvosanan “hyvä” saanut liike… 😀 “Liikkeestä” maahanmeno ok, mutta Mindy ei meinannut lähteä mukaan ensin ja sit menin itte sekoilemaan ja sanoin koiralle sekä “maahan” että “odota”, kun ois pitäny sanoa vaan yks käsky. Luoksetulokäskystä Mindy tuli – ja lujaa – niin lujaa että paino sitte pari metriä ohitte ja sieltä takaa kaarsi sitten suoraan sivulle. Ihan jees kun ei oo tällastakaan treeneissä tehny johonki viimesee tuhantee vuotee.

Varmaan tosi moni näistäkin sekoiluista tosin meni mun jännityksen piikkiin.

Sitten vielä paikallamakuun vuoro. Sellasen kolmisen minuuttia se siellä makas, melko levottomana tosin. Katteli toista koiraa, mua ja viereistä pusikkoa ja nuuski paljon. Lopulta nenä lähti viemään; Mindy nousi seisomaan ja haisteli kentänlaidan pusikkoa hetken aikaa antaumuksella. Otti siinä nuuskiessa pari askelta mua kohti, nuuski vähän lisää ja istui miettimään että mitäs tässä nyt pitikään tehdä. Kun toinen koirakko tuli vapaaseuruuosuudellaan sakaraan siihen vähän lähemmäs, Tinttu päätti et ok ei mun ehkä pitänykkää maata täs enää ja kipitti mun luokse. Mä vaan kuulin metallikaulaimen kilinän yhtäkkiä ja käännyin ja huomasin kun se sieltä riensi mun luokse. Kurtti sanoi siitä että kun kerran lähti niin kiva että tuli mun luo eikä mennyt toisen koiran luo. Siihen olis testi tyssänny jos olis toisen luo menny, nyt saatiin kuitenkin vielä arvosana tyydyttävä tuostakin.

Lopuksi sitten kaupunkiosuudelle. Tinttu oli kaikesta tästä jo jotenkin normaalia enemmän kierroksilla ja teki ihme piruetteja siellä kävellessä eikä ollut ihan oma rauhallinen itsensä. Mutta ei se mitään ihmeitä kuitenkaan derpannut vaan ihan rauhassa suhtautui kaikkeen vastaantulevaan ja ohimenevään.

*kättely* “Suoritus hyväksytty.” JEEEE!

MindyBH

Vaikka meni kyllä ihan päin sitä itteään. 😀 Hävettääkin melkein. Mutta jännityksen piikkiin. 😛

Haluatte kuitenkin tirkistellä tätä ultimaalista kammotusta, joten video on saatavilla myös: