Pelattiin Ifan kanssa ristinollaa

Ei mulla muuta. 😀 Olis kiva nähä muidenki ristinollavideoita!

*toim.huom. tällä ei ole mitään tekemistä tokon tunnistusnoudon kanssa, käytössä on tunnarikapulat vaan koska ne oli ainoot koiralle sopivan kokoiset kapulat joita oli riittävästi haasteeseen. 😀

Mindy Nadjan opeissa

Viikonloppu oli aktiivinen treenien osalta, kun perjantaina käytiin Loimaalla Tiina Kuusiston opeissa, ja lauantaina jatkettiin Salossa Nadjan opeissa. Nyt kun harjat ei osallistu treeneihin, niin Mindylle meinas olla vähän liikaa tollanen 3 x 25min kun oli viel edellisenäkin päivänä ollut treenit. Plus että mulla oli liian vähän nakkeja mukana. 😀 Anyway.

Ensin kerrattiin viime kerralla aloitettua peruutusharjoittelua takatassutargetin kautta. Todettiin, että mulla on ollut liian epäselvä kriteeri – onko kriteeri yksi vai kaksi tassua alustalla, ja mikä ylipäänsä lasketaan että “tassu alustalla”? Täsmennettiin se kahteen tassuun, jotta vaatimus on koiralle selvä. Mindy ei oikeen digannu siitä, että mulla oli kaksia eri nameja, sellaisia “ihan ok” -nameja ja sitten huomattavasti superior nakkeja. Huonommat namit käsissä Mindy vaan tuijotti mua että luuletko että noitten eteen teen yhtään mitään. 😀 😀 Noh, fair enough… Todettiin sitten että olis kyllä pareet että jättäisin namit pois käsistä siinä, ja palkka taskusta sen mukaan että kuinka hyvä toisto oli. Mindy tuppaa liikkuun kauheen vinoon, joten sitä sitten omalla liikkeellä peilataan että mistä suunnasta “luo painetta” liikkumiseen. Niin ja oon epähuomiossa palkannut sen myös aina kun oon houkutellut sen taas pois alustalta. 😀 Se täytyy lopettaa.

Toisena asiana käytiin läpi houkutuksista luopumista, eli esim. maassa olevat lelut jne. Siinä oli oikeesti vähän tekemistä, Mindy oli aika kiinnostunut niistä leluista ja keskittyminen herpaantui monesti pieneen suutuntumaan leluille. 😀 Siitä saatiin vinkkiä, että kylvää niitä leluja maahan ja niiden lähellä tai jopa päällä tekee jotain liikkuvia temppuja esim. pujotteluja, pyörimisiä ja ohjaajan kiertämisiä. Mindy kyllä lähti tohon tosi hyvin, mut samantien jos tuli sekuntikin “tyhjää aikaa” jos en ollut itse skarppina, oli se suuntaamassa suu auki lelulle. 😀 Hyvä puoli on että tuli kyllä kutsuttaessa sieltä aina takaisin. Käytiin samalla myös läpi sitä jalkojen pujottelua, että nyt oon mennyt palkkaamaan sivulle niin, että oon vahvistanut sitä että koiran liike pysähtyy jalkojen väliin. Nyt tarvitaan vähintään sama toistomäärä palkkausta niin, että palkka tulee mun edestä tai toiselta sivulta, toiselle sivulle heitettynä niin, että koiran täytyy oikeasti kiemurrella myös pois sieltä jalkojen välistä. Eli ei muuta kuin paljon toistoja alle siihen.

Lopuksi puhuttiin leikkimisestä, ja katsottiin että miten se Tinttunen nyt sitten leikkii. Puhuin siitä, että kun lelulla palkkaaminen on hyvin epävuorovaikutteinen tapahtuma, kun sitten koira vaan lelu suussa juoksee ympäri hallia ja tulee takaisin ehkä 5min päästä. 😀 Nadja sitten sanoi että no ei vaan käytä sellaisia leluja, vaan sellaisia jotka on sidottuna jonkun narun/köyden päähän, niin että pystyy itse kontrolloimaan sitä leikkiä. Mä maalailin hirveet kauhukuvat että no ei siitä mitään tuu ja ei se sellasesta palkkaannu tai sitte se kiskoo multa käden ja itteltään niskat sijoiltaan kun sinkoaa narun kantamattomiin jne. No ja eikä mitään, kokeiltiin silti ja meni tosi hyvin. Mä vaan oon niin kokematon lelupalkkaaja, että todennäköisesti leikin aina liian pitkään Mindyn kanssa. Hyvä puoli oli taas se, että Mindy oikeesti lähti leikkiin ja saatiin vedettyä lelua, pystyin jopa vähän silleen “tuuppimaan” että “pysytkös lelussa kiinni” (pysyi), ja Mindy irrotti lelusta nätisti kun pyysin. Irrotukseen tuli myös kommentti, että ei se koira tarvii sitä nakkia irrotettuaan, luovu siitäkin tavasta. 😀 Nyt täytyy käydä läpi meidän leluvalikoima, että mitkä kaikki saadaan köytettyä johonkin kiinni, ja alkaa hyödyntää niitä treeneissä.

Samalla tuli puheeksi sivulletulo, että siitä voisi saada varmalaatuisemman ottamalla suosiolla käyttöön selän takaa perusasentoon tulon, kun nyt harjoitellessa perusasento jäi monesti vähän vinoksi. Harjoitusvedot joissa houkuttelin Mindyn takaakiertoon ja sitten annoin “sivu”-käskyn, vaikuttivat ihan toimivilta, hyvin se sieltä tuli. Joten nyt sitten vaan paljon toistoja taas siihenkin, että sivulle tullaan sittenkin selän takaa kiertämällä.

Kuunteluoppilasmuistiinpanoja tein myös positioihin hakeutumisen harjoittelusta alustaa käyttäen. Eli siis että on koiran kokoinen alusta, jossa koira mahtuu seisomaan kaikki jalat alustalla, oikeassa ryhdissä. Ensin opetetaan koira nousemaan alustalle kaikki tassut mukana, ja seisomaan siinä paikallaan, rauhassa, steppaamatta. Ohjaaja aloituksessa aina alustan lyhyen sivun päässä, niin että koira tulee vastapäätä ohjaajaa seisomaan alustalle. Sitten kun paikallaan seisominen sujuu, tehdään niin että ohjaaja liikkuu eri puolille koiraa ja koiran tulee edelleen seistä alustalla liikkumatta. Kun tämä sujuu, koira pysyy paikallaan ja siirrytään itse sellaiseen paikkaan, että koira on siinä positiossa jota halutaan harjoitella. Palkataan siinä, jonka jälkeen heitetään nami kauemmas ja annetaan koiran hakeutua takaisin alustalle. Alustasta olisi tarkoitus saada niin vahva, että koira osaa hakeutua sille ja seistä sillä liikkumatta riippumatta alustan etäisyydestä ohjaajaan ja ohjaajan liikkumisesta. Kokeiltiin Hannalla ollutta alustaa, että mahtuuko Mindy siihen, mahtuihan se, ja hiffasi samantien että pitää saada kaikki jalat alustalle, joka oli ihan uskomatonta. 😀 Olin taas ihan varma että se tulee olemaan haastavinta, saada kaikki jalat kyytiin, mutta mitä vielä, onnistui saman tien. Siinä sitten harjoiteltiin rauhallista seisomista, joka sujui ihan ok. Pientä steppaamista, mutta kyllä se siitä lähtee jos vaan treenaa.

Mindy Tiina Kuusiston koulutuksessa

Tiina Kuusisto oli kouluttamassa Loimaalla 28.2. ja alun perin olin ilmonnut Ifan sinne. Munuaisarvojen kontrollikäynnillä 1½vkoa sitten munuaisarvot olivat ok, mutta ell mukaan sydämestä kuuluu 3/6 sivuääni, johon varmaan tarvitaan lääkkeet. Nyt sitten odotellaan sydänultraa ja että millainen tuomio sieltä saadaan, mutta vahvasti vaikuttaa siltä että Ifan harrastusura oli tässä. Mitään oireita en ole Ifassa huomannut, en edes tämän diagnoosin jälkeen, mutta katsotaan nyt mitä se ultra sanoo. Niimpä Kuusiston koulutukseen lähtikin sitten Ifan sijaan Mindy.

Aluksi puhuttiin treenienaloittamisrutiinista. Siinä tulikin sitten käsiteltyä kivasti start buttonia treenille, mutta vähän erilaisella konseptilla kuin miten olin itse aiemmin mieltänyt (ja eittämättä siis parempi tämä uusi konsepti). Pointtina että iso kosketusalusta, kun koira koskee sitä niin palkka alustalle, sen jälkeen palkan heitto kauemmas, taas kun tulee alustalle, palkka, ja palkan heitto kauemmas. Tätä joitain toistoja niin, että koiran ilme näyttää riittävän hyvältä, ja kun on tulossa kauemmas heitetyltä namilta hyvää vauhtia takaisin alustalle, niin voidaankin siitä pyytää vaikka sivulle ja lähteä tekemään muuta treeniä. Oikein käyttökelpoisen kuuloinen idea. Tai ei nyt ehkä kotitreeneihin sisälle, mutta muualle. 😀 Halleihin.

Seuraava aiheemme oli seuraaminen. Itse olin vähän takki auki kun vaihdoin Mindyn Ifan tilalle, että mitäs ihmettä me nyt sit Mindyn kanssa haluttais tehdä, mutta että no, seuraaminen on kaiken perusta, niin tuskin ollaan siinä turhan hyviä joten tehdään sitä. Näytin pari pätkää joissa saatiin kunnon kirjo jätättämisestä edistämiseen, mutta ei sentään painamista tällä kertaa. Kuusisto sanoi, että Mindyn jätättäessä se selvästi laski kontaktin laittaakseen pään alas ja tavallaan pyöristääkseen/suoristaakseen kroppaansa, koska, no, pää ylhäällä kontaktin pito korostaa entisestään sen notkoa selkää. Lopputulemana käytiin loppu koulutuksen ajan läpi iso kirjo erilaisia jumppaliikkeitä, joilla tarkoitus vahvistaa Mindyn selkää ja vatsalihaksia. Toki ymmärrettävää että pentujen jälkeen ne lihakset ei ole vielä tikissä, mutta varmasti on muutenkin hyötyä näistä harjoituksista.

• Rapsutetaan koiraa mahan alta rintakehän perästä niin, että koira pyöristää selkäänsä
• Kaikki jalat laatikkoon ja palkka alhaalta päin
• Jalkojen ylhäällä pito ja siinä tasapainon säilyttäminen
• Etutassut korokkeella, takatassut tasapainotyynyllä
• Istuma-asennosta namien kurottelu ylhäältä
• Makuuasennossa namien kurottelu edestäpäin
• Etujalat korokkeella istumaanmeno, ja siitä takaisin seisomaan
• Takajalat korokkeella seisoessa venytys eteen hakemaan namia,  ja siitä taas palautus ei-venytykseen namin saatuaan
• Ylipäänsä ravi, esim. pyörän vierellä, alkuun n. 1km pätkiä
• Ylämäkikävely, aluksi ihan rauhalliseen tahtiin

Joten lähdetään näitä tekemään nyt Mindyn kanssa ennen kuin sen ihmeemmin harjoitellaan seuraamista lisää. Oli toisaalta tosi ikävä kuulla että koira on tavallaan niin huonossa kunnossa, ettei seuraaminen siksi ole hyvää, mutta toisaalta se oli myös positiivista, koska kuntoa voidaan kohottaa eikä seuraaminen ole huonoa siksi ettei koira osaisi tai haluaisi, vaan koska fysiikka tulee nyt vähän vastaan. Että ei muuta kun jumppaamaan.  🙂

Koiratanssikisoissa Janakkalassa

Lauantaina 2.2.2020 hypättiin Hannan ja Nuun kyytiin ja hurautettiin Janakkalaan koiratanssikisoihin. Olin tosiaan semi extempore ilmoittanut Mindyn kisaamaan FS ALO:on. Aiemmin meillä on kaksi starttia takana FS ALOssa. Ensimmäinen oli Janakkalassa ulkokisoissa elokussa 2017 ja mahtavasti juuri tasan meidän vuoron ajan satoi vettä, jonka seurauksena Mindy ei sitten mennyt maahan (joka muodostaa suuren osan meijän esitystä) ja viimeiset 10sek rapsutteli korvaa kun sade kutitti… 😀 Saman vuoden joulukuussa otettiin revanssi Ylöjärvellä ja onnistuttiinkin esittämään meidän osaamista saaden KUMA. 2018 kisattiin tanssissa yksi HTM-kisa, kun muuten kisasuunnitelmia sotki pennutusyritykset. 2019 meitsi tetsas pitkin metsiä, eikä nähty Mindyn kanssa ollenkaan ja tässä sitä nyt ollaan.

Kisapaikalla Mindy oli ihmeen kiinnostunut matosta ja kaikesta siinä olevasta roskasta, koirankarvatupoista ym. Olin vähän hämilläni kun ei mulla oo mitään haistelijakoiraa oikeen ikinä ollut. 😀 Onneks tällaista toimintaa ei nähty kehässä kuitenkaan. Tiedossa oli että Mindy osaa kaikki liikkeet, joten mitään syytä jännitykselle ei ollut, mutta joku opittu tapa se tuntuu olevan, sillä niin vaan sitä taas rupesi ennen omaa vuoroa jännittämään ihan hirveästi. Tämä sitten näkyi kehässä vähän alentuneena osaamisen tasona ja ehkä pienenä koiran hidasteluna. Kai nyt, jos ohjaaja on ihan outo. 😀 Meikäläinen veti sitten improa senkin edestä, mutta päästiin kuitenkin loppuun ilman mitään ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.

Uudistuneet säännöt uusine pisteytyksineen aiheuttavat vähän pään raapimista, kun ei oikein tahdo vielä hahmottaa että mitä ihmettä nää uudet pisteet nyt oikein on. 😀 Uus maksimi on siis 30 pistettä. Taulukoiden kolmen ensimmäisen osion maksimipisteet ovat 9 kussakin, ja koiran huomioon ottamisen maksimipisteet 3.

Hannele Parviainen
Esiintyminen	6,7p
Sisältö	6,3p
Taiteellinen vaikutelma	6,3p
Koiran huomioon ottaminen	2,9p
“Hö, ohjelma loppui liian aikaisin. =) Olisin katsonut pidempään.” 22,2p

Johanna Saariluoma
Esiintyminen	6,8p
Sisältö	6,3p
Taiteellinen vaikutelma	6,4p
Koiran huomioon ottaminen	2,8p
“Koiralla hauskoja ja erilaisia liikkeitä jo mukavasti. Miettisin vielä ohjelman rakennetta: voisiko liikkuvia ja paikallaan tehtäviä asioita vaihdella enemmän? Hetkittäistä pientä hitautta lukuun ottamatta hyvää yhteistyötä! Jatkossa myös ohjelmaidean visualisointia yleisille voisi vielä jalostaa.” 22,3p

Outi Tastula
Esiintyminen	7,2p
Sisältö	6,3p
Taiteellinen vaikutelma	7,4p
Koiran huomioon ottaminen	3,0p
“Rauhallinen ja seesteinen ohjelma, hyvin musiikin huomioon ottava. Riittävästi liikkeitä.” 23,9p

Näistä meille kertyi lopputuloksena 22,80/30p ja meidän toinen kunniamaininta! 🙂 Lopulta pisteet riittivät vielä sijoitukseen 2/5.

Oon tosi tyytyväinen, sillä vaikka ohjelman esittämisessä on hurjasti parannettavan varaa, päästiin kuitenkin loppuun lähes tulkoon suunnitellusti eikä yhtään niin kaoottisen näköisesti kuin miltä se tuntui! Koira ei ottanut ritolat kehästä, ei nuuskinut eikä kieltäytynyt yhteistyöstä vaan teki kyllä hommia vaikka tosiaan kovin aktiivista treenaamista ei taustalla ole. 🙂 Ei muuta kuin lisää treeniä ja uutta yritystä alle!

Saatiin kivasti myös hallilla treenattua samalla muita juttuja, kuten ohjaajan ympäri peruuttamista ja välipositioita, sekä vasenseuruussa sivuaskelia ja peruuttamista. Ympäri peruutus sujui kuin kotonakin, nyt vaan edelleen häivytellään käsiapua ylemmäs ja pienemmäksi, niin kyllä siitä vielä liike tulee. HTM:ää ajatellen noissa peruutuksissa ja sivuaskelissa on vielä tekemistä, mutta eipä niitä ole nyt treenattukaan. Kiva päästä niitäkin hiomaan. Kokeilin myös tuota suoraan peruuttamista vaikka meiltä nyt takatassutarget puuttuikin, mutta Mindy vaikutti ehdollistuneen hyvin mun käsien paikkaan/asentoon vihjeenä, niin että heti kun vein kädet alas samaan paikkaan kuin missä ne targetille peruuteltaessa on ollut, lähti Mindy heti peruuttamaan. 🙂 Taitava tyttö! Eli varmasti siis siitäkin vielä liike saadaan. 😀 Nyt pitäisi vaan kehitellä sen AVO-koreon suunnitelma kuntoon ja huomioida noita tuomareiden palautteita liikkuvien ja paikallaan olevien osien paremmasta vuorottelusta jne. Uskon kyllä että se helpottuu sitä myötä kun ohjelmaan tulee lisää kestoa ja saadaan ylipäänsä esitettyä enemmän, mutta tähdätään siihen FS1-koulariin nyt ensin näillä. 🙂

Loppuun vielä kisavideo:

Nadjan opissa

Hurautettiin sunnuntaiaamuna 26.1. Saloon EHYT-areenalle saamaan Nadjalta vähän eväitä koiratanssiurien edistämiseen. Oli taas todella antoisa päivä niin omien treenien osalta kuin muiden treenejä seuratessa. Toisten edistymistä on aina niin ilahduttavaa seurata.

Molempien koirien agendalla on nyt ruokapalkan arvon laskeminen vähäeleisyyden kautta ja sosiaalisen palkan arvon kohottaminen oleellisempana osana treeniä. Tähän saatiin hyvää ohjeistusta, ja Nadja arveli että se toimisi sekä Mindyn kuumumiseen kisan edetessä että Ifan ongelmiin.  Eli suuret kehut ja eleetön namipalkkaus purkista, ei taskusta. Vapauttaa aina samalla tavalla, joskus kutsuu siitä uudelleen hommiin, joskus menee hakemaan namipalkan. Jos koira vapautuksesta sinkoaa namipalkalle päin, niin aina kutsu takaisin hommiin tekemään jotain ennen palkkaamista namilla. Sähläämisen ym. vähentämiseksi olisi hyvä lopettaa johonkin “staattiseen pitoon” eli esim. seuraamispositiossa hetken paikallaan odottamiseen ennen vapautusta.

Mindy vastaa mun mielestä sosiaaliseen palkkaan Ifaa paremmin. Ifa on äärettömyyteen ahne, ja vaikka mä olenkin sille melkein kaikki kaikessa, niin ruoka on sille kaikki kaikessa. Mindylle väitän että minä ja ruoka ollaan paljon tasaväkisemmissä väleissä. Joskin toisaalta on joskus hankalaa, kun Mindy ei ole samalla tavalla “eloisa ja viehkeä” kuten Ifa, niin joskus epäröi itse sitä että no innnostuiko se koira nyt tästä, palkkaantuiko se, mikä sen mielentila on, häh. Ei sillä, niin, kummankohan rodun rotumääritelmässä lukee “eloisa ja viehkeä”, beauceronin vai harjakoiran. 😀 😀 Puhuin tästä Nadjan kanssa ja hän sanoi heti sitä että älä yhtään yritä vaatia koiralta sellaista mitä se ei ole. Tinttu tekee tosi rehdisti hommia eikä sen tarvii olla salamannopea kaikessa ollakseen hyvä, monesti maltti on paljon parempi asia.

Siitä huolimatta että Ifalle ruoka on number 1, se lähti tosi hyvin palkkautumaan tossa treenissä myös mun sosiaalisesta palkasta. Olin ihan sata varma et joka kerta ku vapautan sen ja koitan kehua sitä niin se vaan juoksee palkalle, mut ei! Teki sen vaan ihan muutaman kerran. Oli ihana nähdä miten se oikeen kiemurteli onnellisena kun kehuin sitä ja teki jopa omia pyörähdyksiään.

Tota tyyliä voi treenata sekä tekemällä koreota että vaikka ihan vaan kävelemällä takaperin ja siitä pyytämällä koiralta randomisti pyöri, pujottele, kierrä ohjaaja jne. ja aina välillä sitten vapautus ja taas hommiin, tai sivu, odota, sivu, seuraa, odota, sivu, odota, sivu jne. Pidempien / oikein hyvin menneiden pätkien jälkeen voi antaa useamman namin putkeen purkilta.

Ifa harjoittelikin pitkälti sitten pelkästään tuota, ja myös “kuminauhan venyttämistä” eli sitä, että kun nyt on voittajaluokan koira niin vähän pitäis kyetä tekeen hommia myös vaikka olis väsy. Eli treeneissä myös opetetaan koiraa jaksamaan vaikka olis pidempää odottelua yms. takana. Siihenhän nää meijän neljän tunnin sessiot on täydellisiä, kun käyt itte pari kertaa kehässä ja välissä seuraat muita – ei tarvii yksinään maksaa neljän tunnin hallivuokraa vaan istuakseen odottamassa siellä. 😀 Kätevää. Ifan kanssa hiottiin myös pikkuisen sitä, kun se jalka-positiossa seilaa ees taas ja Nadja totesi että se johtuu mun suorana olevasta kädestä. Todettiin, että jos pidän käden alhaalla apuna Ifan tullessa positioon mutta sitten nostan käden lantiolle / pepun päälle niin että käsi pysyy paikallaan mun liikkuessa niin Ifakaan ei seilaa ees taas. 🙂

Mindy harjoitteli myös suoraan peruuttamista ja ohjaajan ympäri peruuttamista. Ympäri peruutuksen todettiin olevan tosi hyvällä mallilla, nyt vaan käsiä ylemmäs ja muistaa aina palkata eri kädestä kuin millä on ohjannut. Suoraan peruutuksessa todettiin, että takatassutarget vois olla se ratkaisu, jolla saadaan koira ymmärtämään mitä halutaan. Tätä jumpattiin jonkun verran, riittävästi todetaksemme että mä oon taas tehnyt vähän liikaa asioita koiran puolesta enkä oo jättäny sille miettimisaikaa. Joten nyt malttia omaan tekemiseen, että ei ne koirat aina tarvii niin paljon apuja. Nyt jumpataan sitä, että koira ihan läheltä takatassutargettia hahmottaisi nostaa itse takatassut sinne targetille. Sen jälkeen ohjataan koira juuri ja juuri alas targetilta ja eikun takaisin taas. Katsotaan kuinka jumppailut lähtee sujumaan. 🙂

Ihan treenin viimeinen hetki oli kyllä pahin. Kysyin Nadjalta että milloin sitten kisaamaan, ja hän sanoi että no hän menisi kyllä heti, mutta jatkaisi sitten vaan taustalla näitä treenejä. Käytiin keskustelu siitä mitä mä haluan kisoista, ja että ehkä suurin työ tarttis tehdä mun ajatusmaailmassa kisoissa ollessa. Sitten Nadja sanoi, että “tai sitte vaa meet sinne kehään ylpeenä siitä miten hieno koira sulla on, koska, no, sulla on ihan todella hieno koira”, ja mä liikutuin niin että aloin itkeä. 😀 😀 Tällaista tää koiraharrastus, joskus nauretaan, joskus itketään. Koiraurheilun iloa.

Onko se kissa? Onko se lepakko? Ei, se on beauceron. 😀

Lauma koossa taas

Viikko sitten ajeltiin Suomen toiselle laidalle ja reissusta palattiin Tinttu kyydissä takaisin tänne Lounais-Suomeen. Nyt on kolmen kopla kasassa taas ja kuten näkyy, varsinkin Liksu on tilanteeseen oikein tyytyväinen. 😀

Mindyn kanssa on elämä jatkunut tosi hyvin. Olin aluksi huolissani että kauankohan menee kaikilla taas sopeutua ja mitenköhän kauan menee että voi taas treenejä jatkaa ja muistaakohan Mindy mitään mitä oon sille opettanu ja ja ja… Ja eihän sitä huomaisi jos ei tietäisi että ei olla vuoteen nähty ollenkaan. 😀 Kaikki on täysin ennallaan. Mindy muistaa kaiken mitä on treenattu, eikä se ole ollut sen oloinen, että olisi “vieroitusoireita” pennuista, vaikka niitä hoitikin todella tunnollisesti. Treenit on lähtenyt hyvin käyntiin ja huomenna käydään ihan valvovan silmän alla hallilla treenaamassa. Vanhat treenit on ollut Mindyn muistissa niin hyvin, että *krhm*, päätin sitten ilmoittaa sen Janakkalan kisoihin 2.2., kun olin sinne joka tapauksessa menossa ja kisoissa oli vielä tilaa. 😀 Sitäpaitsi, mulla oli muutenkin lisenssikin jo ostettuna. 😛 Muutenkin tän vuoden ideana oli, että kisataan ALO:ssa sen aikaa että saadaan koulari, ja treenaillaan samalla AVO:n liikkeitä. Sitten kun ne on hanskassa, niin AVO:on kisaamaan ja VOI-liikkeet treeniin. Hankalinta voi olla keksiä ne AVO- ja VOI-liikkeet että mitäs sitä nyt sitten opettaisi… 😀

Kirjasin lapuille ylös treenattavat asiat niin Ifan, Mindyn kuin molempienkin kanssa.

Mindy

• seisominen
• positiivinen vahvistaminen harjaamiselle
• peruutus suoraan
• peruutus ohjaajan ympäri
• tassu olkapäälle
• leuka päälaelle
• kurre

FS AVO-suunnitelmatkin valottuu tossa vähän. 😉

Ifa

• purkki (=pidempiä pätkiä, palkka purkista)
• positioissa odotus
• kierrä
• positiivinen vahvistaminen hampaiden harjaamiselle

Ainoo vaan että kierrä-tempun nimi täytyis vaihtaa. Tajusin Mindyn kanssa, että ilmankos se koira tekee vähän mitä sattuu, kun “kierrä” ja “kieppi” on niin samanlaiset sanat. Duh.

Molemmat

• jumppaa maahan-seiso-maahan -hissikaukoja (ihan vaan jumppana, Ifan tokoilut on tokoiltu)
• tasapainotyynyllä myötä- ja vastapäivään pyöriminen (ja niihin käskysanat)

Ihanaa sanoa: musta tuntuu että Ifan treenit on menny eteenpäin. Purkkitreenit on auttanut siihen, että se jaksaa pidempää pätkää alkamatta ääntelemään. Oon myös ehkä tehnyt oikeita asioita, että jos koira on valmiiksi ollut kauheassa piippaustilassa, niin en oo tehnyt treeniä joka provosoi piippaamaan lisää, vaan on sitten ensin vaikka harjoiteltu tuota hampaiden harjaamista, siitä laskettu kierrokset, sitten vähän positioissa odottamista ja jos koira on edelleen ihan innoissaan niin sitten vielä lyhyet purkkitreenit. Positioissa odottaminenkin oli alkuun ihan mahdotonta, ei odottanut kirveelläkään sitä että saan kumarruttua palkan sille (esim. frontti-positiossa, positio 2), vaan lähti aina liikkeelle ennen sitä. Soveltuvamman mielentilan ja apukäskyjen kautta saatiin sekin sujumaan. Kaiken lisäks oon hyödyntänyt yhtä noiden pedeistä “taukomattona” ja se on toiminut ihan uskomattoman hyvin. Tai siis… ei Ifa sinne mitenkään rauhoitu ja rentoudu, mutta kykenee monesti odottamaan hiljaa paikallaan kun mä mietin että mitenkäs nyt korjata edellistä harjoitusta, tai että mitä muuten vaan tehtäisiin seuraavaksi. 😀 Muutenhan Ifa on tollanen kauhean levoton steppaaja-piippaaja, mutta kun muistaa palkkailla sinne petiin kans sitä taukokäytöstä niin kyllä se on jotain tulosta tuottanut, vaikken ois ikinä uskonut.

Hyvin paljon mahdollista, että pitäydytään lähes yksinomaan koiratanssissa, vaikka esim. toko ja rally ois sinänsä varteenotettavia kans. Mut kun elämässä joutuu tekemään muutakin kuin treenaamaan koiria, niin ei voi olla kaikki illat pelkkiä koiratreenejä että joskus ehtii ja jaksaa niitä muitakin asioita hoitaa. Niin laitetaan sitten paukut siihen koiratanssiin. Kyllä mä toisaalta samalla elättelen kovin toiveita kaikista paimennuspäivistä ja peltojälkipäivistä ym. mihin haluaisin Mindyn kanssa osallistua, mutta nooooo katsotaan. 😀

Ifa ja haasteena palkattomuus

Turkuun paluun jälkeen treenit oli pitkään jäissä. Nyt täytyis johonkin hallitreeneihin päästä, mutta saa nähdä mitä näillä resursseilla pystytään tekemään. Päättelin, että treenaus oli taas jäissä, koska ittelle ei ole kovin selkeää mitä Ifan kanssa treenaisi. Tuntuu että koko pakka on niin levällään, että oikein tiedä mistä alkaa. Listasin sitten lopulta kolme treenikohdetta:

• pidempiä palkattomia ketjuja
• pohje-positio (takana nokka vasemmalle)
• kierrä-temppu (kiertää mut myötäpäivään)

Pohje-positiota on naksuteltu nyt muutamien treenien verran. Hakeutuminen ja positiossa pysyminen on edelleen tosi paljon kiinni niin käsiavuista kuin mun vartalon asennostakin. Lisäksi herkästi heti kun jätän namin pois apukädestä niin alkaa ilmetä vinoutta. Asteittainen kriteerin nostaminen tuntuu olevan mulle kouluttajana yksi suuri haaste. Ollaan kokeiltu myös tasapainotyynyn / muun etutassutargetin kanssa tuota, mutta ne menee kyllä ihan sähläämiseksi tosi herkästi.

Pidempiä palkattomia ketjuja lähdin aluksi treenaamaan ihan “fiilispohjaisesti” ja yritin katsoa kuluvaa aikaa, mutta siihen ei oikein riitä resurssit samanaikaisesti kun koittaa keskittyä siihen koiraan. Lopulta päädyin kirjoittamaan paperille ylös, että montako temppua teetän putkeen ennen kuin palkkaan. Tässä nousee haasteelliseksi se, että herkästi valitsee setteihin kaikkea paitsi HTM-positioita. No, onhan sekin kotiin päin, mutta… Lisäksi näissä palkattomissa alkoi ilmetä ongelmaa jo 7 tempun ketjuissa. Ifa menee oikeasti niin tiloihin, että se lakkaa vallan kuuntelemasta ja alkaa äännellä. 😀 Interesting. Joten nyt on ajatuksena se, että otetaan purkkipalkka takaisin käyttöön. Sen voimilla kuitenkin kesällä 2018 väännettiin se TK1, niin en tiedä miksi on taas jätetty se pois käytöstä. Täytyy kaivaa muistiinpanot jostain esiin, vähän kerrata että mikä homma ja ottaa purkki takaisin treenikuvioon mukaan.

Kamppailen jatkuvasti myös sen kanssa, että asettaisiko Ifalle jotain tavoitteita, vai antaisiko vaan kokonaan olla. Toisaalta tekis mieli asettaa tavoite ja harkita viikoittaisia treenejä, mutta musta tuntuu että viikottaiset treenit ei oo ikinä vienyt pitkäkestoisesti eteenpäin meitä. Muutaman kerran jälkeen Ifan mieliala tai joku menee aina sellaiseksi, että ne vakiotreenit käy ihan hyödyttömiksi. Se ei ole kovin motivoivaa. Enkä tiedä mikä sen oikein teettää. On tää vaikee laji. 😀 Välillä mietin että pitäisikö ottaa rallykylttejä treenin alle, mutta todetaan nyt tähän että jos me jotain tehdään niin se on sitten se HTM. Rajallisilla resursseilla ei veny kaikkeen.

Yritin myös implementoida start buttonia treenaamiselle. Pohdin pitkään että mikä voisi olla sopiva start button, sellainen mitä koira ei luonnostaan tee kokoajan. Ajattelin sitten, että voisiko se olla kurretempun tekeminen. Ajattelin, että Ifa varmaan hiffais sen 1+1 aika nopeasti, että kurren tekemisestä tulee “okei treenataan!” ja sitten treenataan. Joko mun start button on ihan liian haastava, tai Ifa ei ymmärrä tätä tarjoamisen mahdollisuutta ollenkaan, tai sitten se ei vaan halua treenata koskaan, mutta 15 toistoa ei ole riittänyt tämän mielleyhtymän luomiseen. Googlettelin asiaa vähän lisää ja nyt harkitsen, että voisiko joku alusta/koroke toimia start buttonina, että koiran mennessä siihen alkaisi treenaaminen. Tätä täytyy harkita vielä.

Treenipohdintoja

Syvennyin tänään vähän enemmältikin pohtimaan meidän treenaamista ja kirjoitan nyt tänne ylös pohdintojani, jotta ei pääse unohtumaan että mitäs sitä tulikaan ihmeteltyä. Kaikki lähti liikkeelle varmaan siitä, kun löin tulille Perusasento-podcastin jakson #8 koiran ensimmäinen vuosi. Kuuntelin sitä ruoanlaiton ja ruokailun ohessa vähän “vasemmalla korvalla”, mutta sellainen teema kuin sosiaalinen palkka jäi sieltä kummittelemaan mieleen. Illemmalla lykkäsin sitten Googleen hakusanaksi “sosiaalisen palkan rakentaminen” ja luin hakutulokset [ 1 ] [ 2 ] [ 4 ] [ 5 ] [ 6 ] ja rupesin kokoamaan ylös listaa erinäisistä pohdinnoista.

Sosiaalinen palkka on varmasti yksi asia, joka mun tulisi koirilleni rakentaa. Niin Ifalle kuin Mindyllekin. Mieli kysyy kyllä heti, että miten suuria kokonaisuuksia kannattaa alkaa 11v koiralle rakentaa, mutta hei, tuskin siinä mitään häviääkään. 😀 No, se kävi sosiaalisesta palkasta ja sen rakentamisesta nopeasti selväksi, että rakentaahan se todellakin täytyy. Ei se koira siitä automaattisesti palkkaudu. Ei tietenkään, jos se niin tekisi niin tätä ei tarvitsisi pohtia kun homma olisi kunnossa jo. Saamani käsityksen mukaan tämä lähtee pitkälti siitä, mitä monesti muutenkin sanotaan: kehu koiraa ennen kuin annat namin/lelun. Konseptia vaan viedään vähän pidemmälle, kun sosiaalisen palkan ei tarvitse olla pelkkä puolilakoninen: “hyvä”. Ohjaaja voi vaikka villiintyä riehumaan koiran kanssa osoittaakseen aitoa tyytyväisyyttä koiraa kohtaan. Ja kun koira on palkkaantunut tästä sosiaalisesta palkasta, se voidaan sen jälkeen palkata myös namilla/lelulla. Näin saadaan rakennettua sitä sosiaalista palkkaa, että joskus siitäkin tulee myös nami/lelu.

Väittävät myös, että koirat tykkäävät lotota – siis sillä tavalla että pitää mielenkiintoa yllä, jos joskus kehujen jälkeen tulee muukin palkka, joskus ei. Itse olen tämän suhteen kamalan skeptinen ja varmaan itse niin kiinni niissä muissa palkoissa, että loppuu usko että koira tekisi enää mitään jos kerrankin jättää sen palkkaamatta ruoalla. 😀 Siinäpä ehkä ongelman ydintä myös. Eipä tässä kai auta kuin lähteä treenaamaan ja kokeilemaan.

Aito tyytyväisyys koiraan mainittiinkin tuossa jo aiemmin, ja se onkin sitten yksi harvinaisen vaikea konsepti mulle kun tullaan virheisiin suhtautumiseen. Mun pitäis opetella toisenlainen suhtautuminen virheisiin, eli juurikin se tyyli että alkaisi nähdä virheet tilanteina, joissa saa lisätietoa ja oppii jotain uutta. Nähdä ne mahdollisuuksina eikä uhkina. Nyt turhaudun virhetilanteissa erittäin herkästi ja kaiken lisäksi syytän niistä kokonaan koiraa. Odotukset ovat jotenkin aina liian korkealla, ajattelen aina että koira kykenee paljon enempään kuin mihin olen sitä itse kunnollisesti valmentanut. Tai en mä systemaattisesti ajattele, että totta kai se pystyy parempaan kuin mitä olen kouluttanut, mutta tiedostamattani huomaan sellaista olettavani, nyt kun asiaa ihan pohtimalla pohtii. Tässäpä sitä ohjaajan pääkopalle haastetta.

Epäonnistumisiin suhtautumiseen liittyen yksi aihe, jota en vielä syvällisemmin pohtinut mutta jota tarvitsisi kyllä syvällisemmin pohtia, on että miksi kilpailen, mikä on tärkeää kilpailemisessa. Tämä olisi tarpeellinen pohdinta-aihe myös setviessä sitä, miksi mä jännitän kisoissa niin kamalan paljon. En tiedä kuinka diipiksi tuon pohdinnan vetäisi, että lähtisikö kevyesti siitä että olisi kiva esittää epätyypillisemmän rodun osaamista, vai sukeltaisiko suoraan syvään päätyyn pohdinnalla siitä että kun on lapsena saanut hyväksyntää vain hyvistä koetuloksista, niin nyt hakee omaa validointiaan hyvien tuloksien kautta, tahtoen niin kovasti onnistua että voisi kokea olevansa jonkin arvoinen, kokea olevansa hyvä. Ei sillä, aika paskan harrastuksen valitsin jos haluan tuolla tavalla välillisesti etsiä jotain muka-hyväksyntää, kun valitsin sitten harrastuksen jossa on elävä luontokappale eli koira toisena osapuolena. 😀 😀 Olis ehkä pitänyt valita harrastus jossa kaikki on itsestään kiinni niin ei olisi koiraa jota syyttää siitä, että ei itse onnistunut. Minun “vikanihan” sekin on, kun ei koiran kanssa onnistuta, ymmärrän sen järjellä, mutta tunnepuolen kanssa on vielä tekemistä. Mites se oli että harrastamisen pitäisi olla kivaa rentoa yhdessä tekemistä… 🙂 😀

Lukemissani teksteissä tuotiin esiin myös se, että ohjaajanhan pitäisi olla koiran tuki ja turva. Allekirjoitan tämän kyllä täysin. Mutta jälleen, milläs olet sitä kun vaadit koiraa osaamaan paremmin kuin mitä on opetettu, etkä ole aidosti tyytyväinen kuin suorituksiin joissa koira todella on ylittänyt kaikki odotukset.

Tunnetiloihin liittyen mietin olisiko paineistuvalle Ifalle hyväksi opettaa treenaamiselle jotkut start ja stop buttonit, joilla se saisi itse kerrottua milloin haluaa treenata ja milloin menee liian pitkälle. En vaan tiedä että mitä nämä buttonit voisivat olla, tai oikeastaan sitäkään että miten opettaa ne koiralle. Start button nyt luulisi olevan selkeä: pyydä koira tekemään jotain -> koira tekee sen -> treeni alkaa -> repeat kunnes koira ymmärtää kaavan että tästä liikkeestä seuraa treeniä ja voi alkaa tarjoamaan sitä. Stop button sitten varmaan samalla menetelmällä, että treeni käynnissä ja aina tietyn manööverin kautta se loppuu. Mutta että mikä voisi olla sellainen käyttökelpoinen start ja stop button? Mites sitten kun kisoissa koiraa jännittää ja start buttonia ei vaan kuulu? “Juu sorry ei voida tulla kehään vielä, en oo saanu Ifalta vielä start buttonia, ootellaan ny hetki vielä…” 😀 Ja entäs sitten kun se koira vetää stop buttonia kesken kisasuorituksen? Kauhuskenaarioita. 🙂 Tai ei kai ne kauhuskenaarioita ole, ne vaan kertoisi että koira ei ole valmis siihen mitä olen siltä pyytämässä?

Enemmän vähemmän sulavasti tuosta päästään toiseen esille nousseeseen teemaan: treeni- ja koetilanteet eivät saisi erota toisistaan kovin paljon. Okei, tätä on kiva miettiä sen osalta että hei, olen just tehnyt tätä treeneissä: mennyt paikalle, laittanut tavarat valmiiksi, vaihtanut koreovaatteet päälle, tehnyt pari temppua ja mennyt kehään vetämään koreon. Mutta. Se isoin mutta. En voi mennä kisoihin niin, että pääsen saapumisesta vartin sisään kehään. Eli pitääkö mun nyt alkaa tekemään jotain 3h hallivuokrauksia, joissa ensimmäiset 2h vaan soitan musiikkia ja hengailen ja syön kanttiiniostoksia?? Jotta saan treenistä kisanomaisempaa. 😀 Koska siinä odottelun aikana koiran motivaatiolle oikeasti tapahtuu jotakin. Ifa varmaan ehtii kuluttaa itsensä siinä odotellessa, koska se ei oikeasti rentoudu siinä. Patoaa ahdistuksen sisäänsä, ja kun lopulta olisi oma vuoro niin tekemisestä ei tule enää mitään. Että kai se on se 3h hallivaraus sitten vaan tehtävä, edes kerran, for the science. 😀 Ja toisaalta, teksteissä mainittiin myös lämmittelyn tärkeydestä ja siitä, kuinka koirat purkavat stressiä liikunnalla. Auttaisiko, jos kisoissa käytäisiinkin lämmittelylenkillä sen sijaan että vaan odotetaan vuoroa häkissä? Se menee sitten siihen tasapainoiluun siitä, että saisi Ifan energiatasot kohdilleen, että ne eivät ehtisi liiaksi laskea ennen kehään menoa.

Ifan kanssa ei enää ehdi, mutta jos joskus sekoan ja hankin vielä uuden koiran niin sille opetan tämän nyt muutenkin kovassa nosteessa olleen taukomattosysteemin. Jotta saa selkeämmin koiralle ilmaistua että milloin rauhoittua ja milloin tehdään. Mindylle tuosta ei ehkä olisi niiiiiin paljoa hyötyä, kun se tuntuu rauhoittuvan milloin ja missä vaan kunhan mä olen siinä lähellä. Se ei ole sellainen kuin Ifa, joka viime kisoissa makasi hallin lattialla pedin ulkopuolella ja taukoamatta tuijotti mua odottaen että milloin jotain tapahtuu. Tinttu osaa ottaa lunkisti, maata selällään ketarat kattoa kohti heti kun liike lakkaa minuutiksikin. 😀

Mindyyn liittyen on myös auki sellainen tyhmä(?) pohdinta siitä, että miten leluilla kuuluu palkita. Yksinkertainen vastaus kai kuuluu, että no silleen että se koira palkkaantuu siitä. 😀 Ok, mutta Mindy palkkaantuu siitä että se ottaa lelun suuhun ja lähtee juoksemaan rinkiä ympäri hallia/kenttää/pihaa, eikä todellakaan lopeta sitä kutsusta. Voin pistää lelun pitkän liinan päähän, mutta sitten multa lähtee käsi ja koiralta katkeaa niskat kun se naru loppuu koiran juostessa, tai tuntuu ettei koira nauti siitä enää samalla tavalla, kun ei pääse niin vapaasti rälläämään. Mutta olisi kiva, että palkkaustilanne olisi hallitumpi. Että mä päättäisin kauanko se palkkaushetki kestää, eikä niin että seison 5min paikallani odottamassa että joko voitais jatkaa. Se on sitten sitä tasapainottelua taas sen välillä, että mistä koira oikeasti palkkaantuu vs. minkä verran tarvitaan hallintaa/jotain.

Että sellaset pohdinnat tähän lauantai-iltaan. 😛

Tinttu rentoutuu koiratanssikisoissa

Hallilla treenaamassa

Ruvettiin oikein ahkeriksi ja vuokrattiin treenihallia Porissa perjantaina ja lauantaina. Perjantaina treenimme oli vähän huonosti suunniteltu. Ajatus oli lähinnä takaperin ketjuttaa koreota ja koittaa silleen saada rakennettua palkattomuutta parempaan jamaan, purkkipalkan häämöttäessä aina lopussa. Ifa ei kumminkaan ollut ihan täyshyvässä vireessä ja hommat rakoili aika pahasti jo aika alusta lähtien. Kaiken lisäksi kun oltiin useampi ketjupätkä otettu, päätin ottaa treenissä koko ohjelman läpi. No eihän siinä nyt ollut enää mitään järkeä, kun ei Ifa ihan sellaista toistomäärää kestä, jonka lisäksi se alkoi olla jo aika täynnä nameista. Siinä sitten oltiin lopulta huonoissa fiiliksissä taas molemmat. Maltoin tällä kertaa kuitenkin pysähtyä miettimään että mistäs tää nyt johtuu että menee ihan penkin alle, ja tajusin siinä juuri nuo että a) ihan liikaa toistoja alla ja b) aivan liian kylläinen koira jo.

Seuraavana päivänä homma oli vähän paremmin lapasessa. Suunnitelma oli kisanomaisesti, että paikan päälle, koreovaatteet päälle, kännykkä videointiasemiin, pari helppoa temppua palkaten ja sitten kehään vetämään koko koreo ja niin, että palkkaan siellä pari kertaa välissä kun menee hyvin. Ajatuksena että jos se koko koreo ei ihan riittävän hyvällä vireellä / tekniikalla pelitä yksinään, niin turha sitä hieroa silleen vaan otetaan sitten välipalkat käyttöön ja haetaan parempaa fiilistä. Tämän jälkeen ei sitä koreota enää hierottaisi, vaan kokeiltaisiin yhtä uutta musiikkia ja sen jälkeen, no, jotain.

Suunnitelma piti kohtalaisen hyvin. Se mikä rakoili, oli koko koreon välipalkkojen määrä. “Pari” oli aika monta tällä kertaa. 😀 😀 Enkä lähes järjestään palkannut hyvistä kohdista kuten piti, vaan “tämä hajosi ensin ja sujui sitten avustettuna” -kohdista mitä nyt asiaa videolta tarkastin. Mutta pääasia että lopussa oli hyvä fiilis ja sai tyytyväisenä palkattua koiraa! Ja tuo mun takana tehtävä “pohje”-positio on niin epävarma vielä, että sitä palkkasin ja avustin ihan suosiolla. Täytyy nyt miettiä miten edetä tämän ohjelman treenien kanssa. Ongelmallista oli kun en saanut tällä kertaa sekä musiikkia päälle että videota otettua, joten nyt on pelkkä video ilman musiikkia. 😀

Koko ohjelman vedon jälkeen testailtiin yhtä uutta potentiaalista HTM-biisiä. Katsotaan tuleeko siitä HTM Ifalle vai Mindylle vai yhtään kenellekään… Hauskaa oli, mutta mitään järkeä ei tullut videoista, joita otin kännykkä kädessä samalla kun ohjasin koiraa – 75% videoista pelkkää hallin seinää tai lattiaa. 😀 Vähän kyllä ehkä houkuttais jo haudata toi TCT:n Lavatanssit. Se on vähän niiin kuin nähty, kerran suunnilleen onnistunut, niin kauanko sitä vielä jaksaa hieroa…

Biiisikokeilun jälkeen harjoiteltiin huvin vuoksi meidän kesäisen FS ALO -suunnitelman juttuja. Naksuttelin musta pois päin peruuttamista ajatuksella, että saisko siitä niin vahvan, että pystyy samalla itsekin peruuttamaan kauemmas. Välillä onnistui, välillä ei, mutta tää nyt on tällasta hömpöttelyä. Harjoiteltiin myös makuulta seisomaan nousemista ilman että jalat liikkuu ja siinä etäisyyttä mukaan toimintaan.

Noiden jälkeen Ifa oli edelleen jotenkin niin liekeissä, että totesin että no, kai me voidaan yhtä hyvin kokeilla sitä meidän koko FS ALO -suunnitelmaa, koska se ei ole mitenkään korkealla prioriteettilistalla että se PITÄÄ PÄÄSTÄ ESITTÄMÄÄN. FS ei oo pruukannu Ifalta kisatilanteissa oikein luonnistua, joten voi olla että tää jää korkeintaan möllitason kisoihin, mutta katsotaan. Vedettiin koreo läpi – jälleen ilman musiikkia – ihan vaan perstuntumalla ja saatiin aika prikulleen koreon mittainen aika käytettyä. 😀 Ajoitukset vaan ei mennyt ihan putkeen varsinkin kun sekaan tuli pientä sättäystä, mutta treenaa nuo nyt vähän rakoilleet hommat vahvemmiksi (käsiapuja pois jne) ja saa musiikin mukaan johon ajoittaa toiminnan niin ihan kivahan tuosta voisi tulla. Leikkaa-liimasin tuohon suunnitellun musiikin päälle niin on enemmän iloa laittaa video jakoon. 🙂 Niin juu ja ohjaaja tietty hankkii vähän eri vaatteet jos tätä ohjelmaa koskaan esittää – vähän vääränlainen tunnelma tuossa lavatanssivarustuksessa. 😀

18.1.2020 haetaan Mindy kotiin ja nähdään pennut samalla. ❤ Mindyhän on tosiaan nyt Sonjalla synnytettyään 1.12.2019 7 pentua. 4 urosta ja 3 narttua, yksi musta uros ja loput harlekiineja. Tammikuussa päästään sitten jatkamaan Tinttenin kanssa tekemistä ja sitä odotan kyllä innolla. ❤

Itsenäisyyspäivän tanssit

Aloitettiin ja lopetettiin tämän vuoden koiratanssiura itsenäisyyspäivänä Vantaalla partacollieiden tanssikisoissa. Jatkettiin vanhalla TCT – Lavatanssit ohjelmalla. Vähitellen alkaa hiipiä fiilis että pitäiskö keksiä uusi musiikki jossain kohtaa, mutta mutta… Pohditaan.

Ifa tuli halliin hyvällä fiiliksellä ja ihan intona. Kun sitten jotain 2h myöhemmin mentiin kehään, oli vire jo laskenut kuin lehmän häntä ja innostus vaihtunut ahdistukseen. 😦 Tiesin heti aloitusasennosta, että jaahas, tää ei tule sujumaan. Ifa jätätti ja lipesi positioista pois, vaati hirveää houkuttelua ja käsiohjaamista. Kaikki suunnittelemani käsien liikkeet ja tuomareiden huomioinnit ym. jäi toteuttamatta Ifan tuskastelun takia. Improvisointia jouduin toteuttamaan enemmän kuin ikinä ennen. Harmitti ihan hirveästi tulla kehästä ulos, kun olisi halunnut tulla sieltä ulos tyytyväisenä koiraan, mutta kun on nähnyt koiralta paljon parempaakin ja nyt oli vielä pitkä tauko tarjoiltuna alle ettei luulisi kyllästyttävän ainakaan, niin ihan päin prinkkalaa koko veto ja oivoi. Ei saisi koiraa syyttää vaan pitäisi peiliin katsoa, että tänään näissä olosuhteissa ei tämän parempaan pystytty. Mutta kun tuntuu että se että mihin pystytään on niin paljon jostain tähtien asennosta kiinni, että niin, no, harmittaa. Harmittaa se, ettei pystynyt itse olemaan vilpittömästi tyytyväinen koiraan ja koira sen varmasti aisti. Ei muuta kuin ohjaaja kallonkutistajalle…

Heli Nousiainen
Tekninen laatu	Liikkeiden määrä	36p
	Liikkeiden laatu	35p
Taiteellinen vaikutelma	Yhtenäisyys ja kumppanuus	38p
	Koreografia	37p
“Musiikin tempo oli hyppysissä. Takana tehdyt positiot eivät olleet mielekkäintä koiralle, ohjaajan edessä ja sivulla tapahtuvat liikkeet taasen oli. Vielä hieman hapuilua osassa positioita. Käsiohjausta olisi voinut vielä hiukan häivyttää.” 146p

Johanna Saariluoma
Tekninen laatu	Liikkeiden määrä	41p
	Liikkeiden laatu	38p
Taiteellinen vaikutelma	Yhtenäisyys ja kumppanuus	43p
	Koreografia	39p
“Koira työskenteli tauotta halki ohjelman. Muutama tekninen haparointi ja ajoittain tarvittiin harkittu käsiavun lisäys ohjaajalta. Musiikki ehkä aavistuksen vahva koiralle. Parilla kaunis suhde toisiinsa.” 161p

Outi Tastula
Tekninen laatu	Liikkeiden määrä	42p
	Liikkeiden laatu	37p
Taiteellinen vaikutelma	Yhtenäisyys ja kumppanuus	40p
	Koreografia	42p
“Sujuva ohjelma, joka sopii koirakolle. Tänään positioissa oli pieniä puutteita, vaikkakin monipuolisesti esitetty.” 161p