Mindy ja vieras jälki

Tänään on ollut ihan huikea päivä! Mindy kävi maanantaina virallisilla selkäkuvilla ja tänään tuli tulokset: LTV0, VA0, SP0!!! Täysin kunnossa siis!! Jeeeeeeee. ❤ Harrastuspuolella suunnattiin taas ihan uuteen paikkaan jäljelle kaverin Elinan kanssa. Oltiin päätetty että tehään toistemme koirille jäljet ja kokeillaan että miten koirat niitä ajaa. Mindyn jälki oli yks pitkä suora, yhtää en osaa arvioida mut 150-200 askelta…? Alussa ja lopussa nameja joka askeleella, välissä 3 askeleen välein ja muutama pidempi aukkokohta.

Kerran, siis kerran!!! Mindy nosti nokan ylös pellosta ja oli et jaa mihipäi, arpo joku 5sek ja sit jatko taas matkaa. Vauhtiki oli nyt paljo kivempi ku viime kerralla, viimeks mentiin niiiiiin hitaasti löntystäen, nyt sai jo ihan kävellä perässä. 😀 Kattelin muutenkin että aika paljon jätti nameja väliin vaikka ei se siis mitenkään rynninyt eikä koheltanut vaan kaikessa rauhassa eteni jäljellä. Vikalla pätkällä kun oli nami joka askeleella niin huomas selkeesti että se jotenki rikko sellasen “hyvän rytmin” kun piti koko ajan pysähtyä. 😀 Joten ehkä ens kerralla voidaan kokeilla vielä vähän pidempää ja vielä harvemmilla väleillä nameja.

Oli ihan sairaan siisti fiilis kävellä vaa koiran perässä pitkin peltoa ja nähdä kuinka se selkeästi seuraa jälkeä ja syö sieltä nameja samalla ku ite oot aivan tietämätön että missä jälki menee. Ihan huikeeta. 😀 Innostuin niin paljon. 😀 Nyt täytyy vaa ottaa sitä esineilmaisua työn alle ja vähän noudon alkeitten harjoittelua jatkaa ja ja… 😀 😀

mindyjalki16082017

Mindy jälkitreeneissä

Rally-tokon kurssikaveri Elina laittoi tossa joku kuukaus sitten viestiä, että mites ruvettaisko treenaa palveluskoirien mettäjälkeä. Kummallakaan mitään osaamista siitä lajista mutta tavoitteena olis tulos sieltä ens vuonna Elinan koiralle. 😛 Sanoin että totta kai, oletusarvoisesti olen kiinnostunut kaikesta koiraharrastamisesta! Pistettiin sitten vähän mailia menemään ja saatiin meille kouluttaja vetämään muutamat treenit niin että päästään hommassa eteenpäin.

Ja kyllähän siellä reeneissä sit oltiinki 3,5h tänään. 😀 Ensin lätistiin teoriaa ja esittelyjä kentällä tovi, sit käytiin kattoo pari mettäplanttua ja koska kaikki oli varattuja tai muuten liian ryteikköisiä, niin päädyttiin sitten tekemään jäljet pellolle. Point being että kouluttaja näkisi että millaisia meidän koirat on ja miten me niitä ohjataan.

Mindylle tein sellasen about 170 askeleen jäljen, jossa ekat 40 askelta nami joka askeleella, sitten nameja joka toisella askeleella kuitenkin välissä kaks perätysten niin että vaihtuu välissä kumman puolen askeleessa namit on ja sitten lopussa taas parikymmentä askelta joka askeleella. Tosi kivasti Mindy taas keskitty hommiin. Jouduinko kerran blokkaamaan siltä taaksepäin kääntymisen. Muutaman kerran se nosti nokan ylös ja meinas mennä sivuun, mutta kyllä se verrattain nopeasti sitten aina korjas takaisin jäljelle kun en päästänyt sitä väärään suuntaan kovinkaan etenemään. Hyvin rauhalliseen omaan tahtiinsa se veti jäljen. Mä jäin miettimään sen verrattain hidasta etenemistä, mutta eiköhän se vauhti sieltä sitten kasva kun pullat jäljellä vähenee.

Kouluttaja sanoi kans että hyvin se nokka maassa menee ja on kiinnostunut nameista joita jäljeltä löytyy ja näin. Ja että ohjaaja vois ehkä reippaammin kehua koiraansa. 😀 Kehotus kävi että kun nyt meni näin mukavasti niin seuraavalla jäljellä vois olla namit sitten vaikka joka kolmannella askeleella ja/tai kokeilla laittaa 10 askeleen tyhjän sinne. Ehkä en 10 askeleen tyhjää laita, mutta joku 6-7 askeleen tyhjän voisin kyllä kokeilla. 10 tyhjä tehtiin Petteri Ikosen opeissa keväällä ja koira selkeästi hämmentyi siitä että täh, missä mun namit on, vaikka kykenikin sitten jatkamaan eteenpäin. Eli vähän lyhyemmän tyhjän voisin kyllä kokeilla.

Ilmaisun opettamisesta puhuttiin myös. Mettäjäljellähän homma ei oo niin justiin, ja ilmaisutyylikin on melko vapaa. Että jos aikoo vaan mettäjälkeä harrastaa niin ei tarvii natseilla siitä, että menikö koira maahan suorana ja jäikö esine just etujalkojen väliin näkyviin. Toki täytyy huomioida se, että jos mielii mettäjäljen lisäks tehä jotain FH-jälkeä niin täytyy olla huomattavasti tarkempi. Koutsi sanoi että ilmaisuahan voi opettaa ihan sillä, että kylvää pihatielle hajustettuja keppejä ja kävelee koira hihnassa siitä ja kun koira osoittaa mielenkiintoa keppejä kohtaan niin kehuu ja palkkaa ja sitten kävelee taas seuraavalle kepille jne. Voihan sille koiralle hihkasta sen “maahan” siinä keppiin huomion kiinnitettyään, mutta sekään ei ole pakollista; valitsee omalle koiralleen mieluisan ilmaisutyylin. Nyt pitäs enää saada jostain niitä 10cm x 2cm kokoisia puukeppejä. 😀

Kokeen janatyöskentelykin myös vihdoin vähän selkis mulle. Se kun on ollut aika mysteeri että miten ihmeessä se homma toimii, mutta nyt uskoisin käsittäneeni senkin. Ykkösluokan jälki 500m pitkänä ja mitä, tunnin vanhana ei kuulosta kauhean pahalta. Aika eri kuin jotku MEJÄ:n ja FH:n jäljen pituudet ja vanhenemisajat.

Yksi hyvä pointti joka loppujuttelussa tuli esiin oli että ei kannata edetä koulutuksessa niin, että noniin koira oppi asian 1, siirrytään suoraan asiaan 2, nyt se oppi senkin, siirrytään asiaan 3… Että jos kokoajan treenaa koiran osaamisen ylärajoilla niin se tappaa sen koiran motivaation. Tämä oli hyvä että tuli ääneen sanotuksi, sillä tuntuu että Ifan kanssa oon tehny liikaa myös tota. Eli jäitä hattuun!

Sovittiinkin treenien päätteeksi heti neljät uudet treenit keskenään treenikaverin kanssa ennen seuraavaa ohjattua kertaa. Saattaa olla että tuli taas vähän innostuttua. “Niin että mites ois se BH-koe ja… noudon opettaminen ja…” 😀 😀

Syksyn tanssitreenit käynnistyivät

Maanantaina käynnistyi syksyn koiratanssitreenikausi. Käydään syksyn ajan joka toinen viikko maanantaisin treeneissä. Pääosin käy varmaan Mindy, mutta satunnaisesti Ifa voi joutua paikkailemaan. Eilen kauden korkkasi kuitenkin Mindy.

Meijän treeni koostui pääosin nykyisen ohjelman hiomisesta, eli harjoiteltiin takaakiertoa ja pyörähdyksiä ilman käsiapuja.

Mindy oli alkuun aiiiiivan kujalla. Ei se tajunnu ollenkaa mitä “piru(etti)” tarkottaa. Takaakierto sujui kohtalaisesti ilman käsiapuja, mut sitä on vähän enemmän hiottukin aikanaan. Ei mun käsiavut kuulemma ohjelmassa pahoilta näytä ja ALO:ssa aivan sallitut, mutta kyllä musta on vähintään kohtuullista opettaa koira kuuntelemaan käskyjä ja toteuttamaan niiden perusteella eikä tehdä kaikkea liian helpoksi koiralle. Se on mun kompastuskivi monesti ja sitä nyt harjoitellaan. 😀

Kuitenkin hetki kun oltiin tätäkin Mindyn kanssa jankattu niin kyllä se lähti sieltä sujumaan! Saatiin jopa yksi vai kaksi onnistunutta piru-takaa -ketjua tehtyä. 🙂 Jäin kyllä myös miettimään, että palkkaankohan mä koiraa taas liikaa. Pyydän siltä jotain ihan helppoja juttuja ja sit joka jutun jälkee vaa namia naamaan. Sama juttu jossai seuraamisissa, hirvee nami-imutus vaikka sen pitäis itekki osata, legit af. Täytyy kiinnittää jatkotreeneissä huomiota tähän.

Kokeiltiin myös vähän musan tahtiin liikkumista meidän mahdollisen uuden musiikin tahtiin. Oon siis ehkä valinnut Mindyn seuraavaan koreoon biisin, tosin tää koreo tulis olemaan HTM ALO. Eli sitä ei tulla ihan hetkeen näkemään koska HTM on AIIKA hakusessa vielä tuon kanssa. 😀 Mut hei jalkojen välissä -positioihin hakeutuminen on kunnossa ja niissä voi liikkua eteenpäin!

Illalla sitten piti ottaa vielä Ifankin kanssa treeniä. Päätin pyörimiskorokkeen avulla vähän kokeilla eri HTM-positioihin hakeutumista ja niiden erottelua. Vielä tässäkin on vähän työstämistä, mutta ihan kivan näköistä tekemistä silti! Innokas koira ainakin. 😀 Täytyy madaltaa koroketta ja jatkaa harjoituksia. Ja kokeilla etu- ja takapositioita näin!! Aatella jos sais takapositiot opetettua tällä menetelmällä?! :O 😀

Mindyn tanssiuran korkkaus

20545525_1380163138767093_1855731780055624288_o

Kuva: Hanna Maines

Käytiin viikko sitten koiratanssin möllikisoissa Liedossa Qublis-hallissa. Ifa kävi tekemässä kehääntulotreenin ja Mindy osallistui FS ALO:on. Ifan treeni meni hyvin, sillä se luuli tulleensa tekemään kisasuoritusta ja oli oma flegmaattinen kehäitsensä, jonka pääsin sitten yhdessä kohtaa palkkaamaan ja ottamaan alusta. Kummasti oli eri ääni kellossa kakkosrundille lähdettäessä, teki paljon paremmin hommia. Julistan treenin onnistuneeksi. Myöhemmin pvällä Mindy teki oman ohjelmansa kokonaan palkatta. Kerran pari se jäi haahuilemaan jotain että höö mikä peili, mutta lähti niistä ihan hyvin mukaan ja saatiin oikein kunnialla vedettyä koreo läpi. Saatiin todella mieltä lämmittävää palautetta tuomarilta: “Koira tekee puolikkaasta kokonaisen?! What? Kuinka hienosti sanottu. Koskettava esitys. Eli onnistuitte todella herättämään tunteita. Muutama kontaktikatkos ei häirinnyt tätä. Ihana liike “kämmenen selän tutkiminen”. Uljas koira; tulette vielä olemaan mahtavia!” Ja Tinttu vielä sijoittui luokassaan 1/4!

Hyvillä mielin suuntasimme siis 4.8. perjantaina Janakkalaan korkkaamaan Mindyn virallista tanssiuraa.

Päivän sääennuste oli hyvin… epävakaa. Aamulla satoi aivan kaatamalla, joka sitten Turussa kyllä loppui puolen päivän tienoilla. Ja eihän sillä säällä siis muuten väliä, mutta tiedossa oli ulkokisat. Matkalla sää oli hyvin vaihteleva, mutta paikan päällä näytti jo siltä, että vältymme vallan sadekuuroilta.

Paitsi juuri ennen meidän kehäänmenovuoroa.

20641953_1380201302096610_1582178219_o

Kuva: Hanna Maines

Totta kai juuri ennen meidän kehäänmenovuoroa alkoi sataa vettä. 😀 Eikä mitenkään pienesti tihuttaen vaan ihan kunnolla. Onneksi oli Mindy menossa kisaamaan eikä Ifa, ei olisi ollut mitään asiaa kehän puolelle Ifan kanssa tuossa säässä. Eipä siinä sitten muuta kuin että kehään ja kokeilemaan. Alku lähti vähän tahmeasti liikkeelle, mutta Mindy teki kuitenkin jotain. Maahan meni hienosti ja laittoi pään alas kun pyysin, mutta kun selälleen piti kääntyä niin Mindy nousi seisomaan. Koitin pyytää sen takaisin maate, muttei se suostunut kuin istumaan. Koitin siitä pyytää tassua, mutta sit olin jo niin sekaisin etten muistanut enää oikeaa käskyä enkä oikein tiennyt miten pyytää tassua kun ei oo koskaan treenattu että mä olisin selällää ja koira istuis… 😀 Olis pitäny olla pelisilmää ja kierähtää ittekki ylös mutta no, aina voi jälkikäteen jossitella. Tuosta kömmähdyksestä kun päästiin niin saatiin ohjelmaa ihan kohtuullisesti – joskin edelleen kovin tahmeasti – taas eteenpäin.

Viimeiset liikkeet oli juuri tulossa, kun sade alkoi haitata Mindyä sen verran että se pysähtyi rapsuttamaan korvaa ja pitkään rapsuttikin, ihan antaumuksella musiikin loppuun asti ja vähän ylikin. 😀 Eipä siinä auttanut kun odottaa ja koiran lopetettua rapsutus niin ottaa viimeiset liikkeet ja tehdä lopetus vaikka musiikki oli loppunut aikapäiviä sitten. Ihan en olisi arvannut että sade Mindyä noin paljon haittaa, mutta eipä kieltämättä ole muutenkaan tullut sateessa treenattua. Sättäyksestä huolimatta Hanna oli saanut kivoja kuvia meistä kehässä.

Kuvat: Hanna Maines

Saatiin esityksestä seuraavanlaiset arviot:

Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 37p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 38p
 “Harmi kun rapsututti. Ohjelma jäi kesken.”
Salla Haavisto
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 39p
“Hyvä, hallittu kokonaisuus! Harmillinen loppurapsutus.”
Nadja Böckerman
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 42p
Liikkeiden laatu 40p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 42p
Koreografia 43p
 “Hieno ohjelma! Pointsit ohjaajalle, joka ei antanut virkistävän kesäsateen häiritä vaan ohjelma tehtiin suunnitellusti. Koira teki suurimman osan liikkeistä, hienoja yksityiskohtia. Lopun rapsuttelu menee sään piikkiin, kukapa tykkäisi jos korviin menee vettä!”

Näillä irtosi yhteensä 158,34p. Kuuden koiran luokassa sijoituksemme oli 4. Paljoa ei siis vajaaksi jäänyt, ken ties mitä olisi pisteet voinut olla jos olisi saatu onnistuneesti vedettyä loppuun asti. Sinänsä hyvillä mielin jatkoon kuitenkin, että eiköhän näistä ongelmista päästä yli ja sentään koira teki ihan ok mun kanssa hommia kehässä eikä ollut lähdösssä pois vaikkapa. 😀 Vähän ehkä virtaa olis voinut olla enemmän, mutta ehkä viilenevät säät auttaa sitten siihenkin. Nyt jäi sitten sellainen fiilis että voi äh, ehkä Mindy täytyykin ilmoittaa Salon kisoihin ensi kuussa, kun nyt jäi vähän hampaan koloon tästä suorituksesta ja olis kiva päästä esittämään parempaakin osaamista. Joten ehkäpä otamme uusinnan siellä sitten.

Jos joku vielä haluaa tämän selostuksen päätteeksi katsoa meidän kehässä räpiköinnin, sekin löytyy YouTubesta.

Kiipa kävi tanssimassa

Empä oo kauheesti jaksanu viime aikoina kirjoittaa… 😀 Tosin eipä me ole pitkään aikaan mitään tehtykään… Mutta eilen käytiin Ifan kanssa uuden koirahalli Qubliksen avajaisissa esiintymässä muiden koiratanssijoiden joukossa. 🙂 Ifa ei oo käyny missään kehissä itte edes treenaamassa varmaan sitten Janakkalan karsintakisojen jotka oli joskuuuuuuuuuus maaliskuussa? Joitain pikkujuttuja on treenattu kotona vähän, mutta ei mitenkään aktiivisesti. Vähän jännitti siis että millä vireellä Ifa menis kehään.

Hallille oli kiva tulla kun pihalla oli kaksi rekkamiestä rekannuppiensa kanssa ja ku astuttii pihaa Ifan kanssa ni toinen oli heti että “no sieltäpäs tulee nätti koira”. 😀 Kysyivät nimeä, sanoin Ifa ja totesin heti perään että ei oo vanhan automerkin mukaan nimetty kuitenkaan ja miehet naureskeli et no hepä oli just heti ajatellu sitä että onko koko koira vaneria. 😀 Halli itsessään oli oikein kiva, valoisa, siisti ja lämpötilakin oli meille tällä kertaa täysin optimaalinen. Ifa oli aika innokkaana menossa ja hyvällä fiiliksellä, tai ainakin niin mä sen tulkitsin. Oon miettiny paljon tätä että kuinka hyvin tai huonosti mä tulkitsen Ifan mielentiloja ja luulenko joskus sen olevan huonommassa mielentilassa kuin mitä se onkaan ja siten kasvatan omaa jännitystäni entisestään.

No, vähän ennen meijän esitystä otin pienenä muistinvirkistyksenä radion kannen sulkua ja palkkasin siitä Berliinistä tuomillani kalanamituliaisilla. Ja kyl muuten uppos koiraan sellasta vauhtia ne namit et sormet oli vaarassa. 😀 Lämmittely oli ilmeisen onnistunut, koska Ifa oli selkeästi sellaisessa “JOO TEHDÄÄN LISÄÄ” -mielentilassa. Olin uskalias ja jätin jopa purkkiin niitä kalanameja kentän reunalle niinku ollaan treenattu kotona. Sit vaa kehään kokeilemaan.

Ifa oli tosi hyvä. Siis niinku. T-O-S-I hyvä! Mä tosin unohdin koreografian kaksi kertaa ja ihan alkuakaan en toteuttanut sellaisena kuin kuuluu mut. 😀 Mut siis Ifa teki kaiken mitä pyysin niinku pyysin. Jokainen pyörähdys, jokainen vaihto. Se ei edistänyt seuraamisessa eikä jätättänyt toisissa positioissa (ainakaan pahasti). Se jopa tuli pois jalkojen välistä ja vaihtoi väärte-positioon – tämä on hajonnut kaikissa kisoissa aiemmin! Mä tosin olin harkinnut tarkkaan tätä kohtaa, että tässä teen pienen käsiavun ja koitan oikeasti odottaa sitä koiraa. Melkein onnistuin, lähdin ihan vähän liian aikaisin liikkeelle, mutta palkkasin koiran siitä väärte-positiosta sitten. Joissain muissakin positioissa sorruin auttamaan koiraa vaikka ei ehkä olisi tarvinnut, mutta parempi niin että nyt jäi hyvä fiilis.

Pink Panther -osion kyyristelyissäkin se tuli mukana paljon aiempaa paremmin! Sen jälkeen lähtikin sitten ne mun unohdusosiot. 😀 Olin niin haltioissani koiran osaamisesta, että meinasin unohtaa että mun piti ottaa takki pois. Koitin kiskaista sitä pois niin ei piru siinähän on vielä nappi kiinni, äkkiä se auki ja takkia pois kiskomaan. Siitä sitten hämäännyin niin, että mentyämme fronttisuoran kehän läpi mulla ei ollut mi-tään mielikuvaa mitä mun piti seuraavaksi tehdä. 😀 😀 Sitten olikin koira pois positiosta (kai nyt kun mä jään seisoon ja ihmetteleen) ja säädettiin hetki kunnes sain itteäni kasaan sen verran että päästiin jatkamaan eteenpäin. Omia käsiä en saanut ihan niin voimallisiksi kuin halusin, mutta joitain Jennin kanssa pohdittuja muutoksia toteutin koreossa ihan onnistuneesti kyllä. Ja niin päästiin loppuun ja aahhhh!! Iipa oli niin super!! Siitä sitten namia loppuasentoon ja sen jälkeen palkkapurkille jonka olemassaolon se vielä muisti!! Mutta ei ollut varastanut sinne! Ei koittanut kertaakaan! Vaan keskittyi kehässä ihan täysillä tekemiseen. Olin (ja olen!) niiiiiiiiin tyytyväinen Ifaan ja sen tekemiseen, se oli niiiiiiiin super. ❤ ❤ ❤

Otin videotakin, joskin kännykkä jalustalla ja kulma ei ollut ihan optimaalinen joten kaikkea ei tässä näy, mutta kyllä täällä joitain pilkahduksia meidän onnistumisista on. 🙂

Tahtitassujen koulutusviikonloppu 2017

Viikonloppuna vietettiin Tahtitassujen koulutusviikonloppua ja voi että olikin upea viikonloppu mun mielestäni!

TT_koulutusviikonloppu_2017

Meijän treeneistä ensimmäisenä oli lauantaina päivällä Nadja Böckermanin temppukoulutus. Puhuttiin Nadjan kanssa siitä Mindyn selkä selkää vasten seisomisen tempusta ja siitä kuinka haasteellinen liike se on koiralle tehdä ja ohjaajalle opettaa. Aloitettiin harjoittelu siitä, että koira ohjataan istumaan mun eteen ja siitä houkutellaan ylös ja pyritään palkkaamaan kun koira siinä nojaa muhun. Tarkoitus myös saada koira mahdollisimman suoraksi eli palkataan mahdollisimman ylhäältä ja sellaisesta suunnasta, ettei koira venkslaa oikealle tai vasemmalle. Pitää myös muistaa palkata molemmilla käsillä, se auttaa suoruuden säilyttämisessä / hakemisessa. Tärkeää on muistaa tehdä lyhyitä harjoituksia kerrallaan. Peili olisi harjoitellessa erittäin hyödyllinen, jotta näkee onko koira oikeassa asennossa.

Tuosta treenistä sitten vähitellen siirryttäisiin siihen että koira on selän takana. Ideaali olisi, jos koiraa voisi palkata taittamalla omat kädet pään taakse yläkautta pään yli, mutta mä kun olen niin pitkä niin se on hieman hankalaa vaikkei koirakaan pienimmästä päästä ole.

Tarvittaessa voi opettaa ensin erilaisia vaiheita kuten esim. että koira seisoo etujalat ohjaajan kädellä, tai seisoo etujalat jonkin kohteen päällä. Melkonen haukka sais kyllä olla että jaksais Mindyä käsivarrella pidellä jos se vähääkään laittaisi painoa käsivarrelle. 😀 Doboilu ja muu tasapainoilu olisi varmasti myös avuksi lihaksien kehittämisessä, joten täytyy jatkaa niitäkin harjoituksia.

Toisena asiana käsiteltiin sitä, miten lähteä opettamaan jalkojen nostelu marssien. Tätä varten toki aluksi koiran täytyy osata antaa molemmat tassut. Sen jälkeen tassuja aletaan pyytää jalkojen avulla. Kun koira epäröimättä antaa aina tassua, annetaan kummallekin jalan nostolle nimi ja tässä täytyy olla tarkkana, että kumpi KOIRAN jalka. Aluksi kun harjoitellaan siis koiraa vastapäätä jolloin minä pyydän oikealla jalalla koiran vasenta jalkaa ja vice versa. Nimeämisen kautta päästään siihen, että lopulta koira nostaa sanallisesta vihjeestä juuri sen jalan joka halutaan, eli vasemman jalan kun mun vasen jalka nousee ja oikean kun mun oikea nousee. Kun jalkojen nostot sujuvat edessä, aletaan todella pienin pykälin kääntyä koiran edestä kellonmyötäisesti sen sivua kohti ja jokaisessa uudessa kulmassa taas tarpeeksi monta onnistunutta toistoa alle.

Mindy osas aika hienosti pienen pohdinnan jälkeen antaa myös oikeaa tassua, vaikka sitä ei ole koskaan pyydetty. Tosi nopeasti tajus myös että voi huitoa käsi-jalka-vihjeestä niitä koipiaan. Tuli itse asiassa ihan hyvän näköisiä heilautuksia sieltä jo. Nyt vaan lisää varmuutta niihin niin päästään joskus lisäämään sanoja.

Lauantaina alkuillasta oli sitten Jenni Laineen ohjaajan esiintymiskoulutus. Viime lokakuussahan olin juuri Jennin opeissa hiomassa Mindyn koreografiaa. Nyt kun sitä on kerran testattu möllikisoissa, niin katsottiin sitten kisavideo ja analysoitiin että mitä siinä olisi parannettavaa. Todettiin, että alkuun jossa mä nostan ensin katseen koiraan, sopisi hyvin perään katseen siirto kohti taivasta. Kurretempun tilalle suunniteltiin tassut käsivarrella seisomista (ihan legit, en oo alottanukkaa opettaa sellasta viel) ja hiottiin myös uusi loppuasento meille. Lopetusasennon on tarkoitus olla, että Mindy kiertää taas mua, tulee jalkojen väliin oikein päin ja istuu, mä katson sitä, nostan ensin toisen ja sitten toisen käden voimakkaasti ilmaan ja lopulta katse seuraa käsiä ylös. Muuten koreossa ei ollut paljoa sanomista kuin se, että opettaa vaan liikkeet varmemmiksi koiralle ja lähtee sitten korjaamaan omaa ryhtiään. Sivulaukoista puhuttiin vielä että niihin tarpeeksi voimaa ja mittaa, että kun on iso koira niin sekin pääsee vähän liikkumaan siinä.

Koko puolta tuntia ei saatu käytettyä Mindyn koreon kanssa, joten katsottiin sitten myös Ifan viimeisintä kisavideota. Siitä oltiin yhtä mieltä, että voimakkaampi kontrasti täytyy saada eri musiikkien välille. Vivaldissa todella ryhdikäs ja hillitty, Pink Pantherissa kyyryyn ja vilkuilemaan sivulle ja lopun biletyksissä voimakas mutta rento elehtiminen. Jenni huomautti myös, että hiusten avaaminen on kiva lisä, mutta niitä hiuksia ei sovi sitten joka välissä korjailla korvien taakse vaan se näyttää aika huonolta. Eli heti kun hiukset on avattu korjataan ne halutulle puolelle korvan taakse ja pidättäydytään loppukoreo koskemasta niihin. Täytyy ehkä harkita pinnien laittoa niin, että ihan korvien päälle ja naamalle eivät kaikki hiukset pääsisi valahtamaan. Takin pudotuksesta huomasin videolla, että kulma on todella huono eikä pudotus oikeastaan edes näy mihinkään. Joten sen kulmaa tulee säätää. Jenni ehdotti myös, että takinhan voisi voimalla heittää pois ja sivulaukkaan lähtiessä jättää vasemman käden osoittamaan takkiin päin hetkeksi, katsekin voisi pysyä hetken sinne vasemmalle ennen kuin sitten katse ja käsi feidattaisiin hiljalleen alas ja vaihdettaisiin oikea käsi edellä etenemiseen. Kokeilin myös miltä näyttäisi ns. taputtaminen pään päällä ja Jenni sanoi että voimallisesti tehtynä oikein hyvän näköinen vaihtoehto sekin.

Sunnuntaiaamu avattiin Leena Inkilän luennolla treenikuplasta. Käytiin läpi treenikupla käytännössä, harjoittelun sujuvuus, miksi treenikupla on hyödyllinen, puhuttiin taukokäyttäytymisestä ja siirtymistä sekä treenisuunnitelman laatimisesta – mielellään ihan paperille. Käsiteltiin myös verryttelyä, treenisuunnitelman hyödyntämistä häiriöharjoittelussa, vihje-erottelua ja treenikuplan siirtämistä kisoihin. Ihan todella hyödyllinen ja ajatuksia herättänyt luento, joka antoi kyllä paljon omille treeneille.

Sunnuntaina lounaan jälkeen oli vielä oma 30min yksilötreeniaikani Leenan kanssa. Olin jo etukäteen päättänyt, että aion koko sen ajan hyödyntää juttelemalla enkä ota koiraa ollenkaan harjoittelemaan. Kaipasin Leenan näkemystä siihen, miten mitata koiran osaamista ja asettaa jonkin näköiset raamit sille, milloin on koiralle sen osaamisen kannalta reilua tuupata se kisatilanteeseen. Ensimmäisenä puhuttiin siitä, että treeneissä liikkeiden tulisi onnistua ensimmäisestä vihjeestä ja koiran tulisi suorittaa ne iloisesti ja halukkaasti! Tämä on äärimmäisen tärkeää. Ensin opetetaan liikkeen laatu, sitten vasta kesto ja kun kestoa on riittävästi – mieluusti yli kisatarpeen, voi liikkeen ottaa koreoon mukaan. Eli jos kisoissa vaikka 7 sivuaskelta, tulisi treeneissä onnistua 10 jne. Itse toki päätän millainen tekninen osaaminen riittää minulle ja sen mukaan sitten treenataan ja vaaditaan kisoissakin. Että riittääkö että koira tulee vaikka sivuaskelissa joten kuten mukana, vai täytyykö olla kuinka lähellä täydellisyyttä.

Ensin opetetaan yksittäiset liikkeet, sitten lyhyet kahden liikkeen ketjut ja kun ne kaikki sujuvat, voidaan alkaa ottaa pidempiä ketjuja. Pidemmät ketjut toimivat samalla palkattomuustreeneinä. Koko ohjelmaa ilman palkkaa Leena sanoi ettei tekisi kuin vain pari kertaa, ja vähintään viikkoa ennen kisoja vain todella helppoja juttuja joista saa paljon palkkaa.

Ifan ollessa tuollainen stressaaja, on äärimmäisen tärkeää kiinnittää huomiota sen stressisignaaleihin. Että niitä ei treeneissä ilmenisi. Kokonaisten rutiinien harjoittelusta olisi varmasti myös hyötyä Ifan kanssa, jotta se tietäisi aina mitä seuraavaksi tapahtuu. Puhuttiin myös siitä, että etäpalkka voisi olla Ifalle tosi sopiva juttu. Mähän joskus aloitinkin purkkitreenin (etäpalkkatreenin), mutta kun se ei tuonut välitöntä ratkaisua ongelmiin niin sekin painui unholaan. *sigh* Joskopa nyt ottaisi tarkempaan treeniin sen ja opettaisi sen oikeasti kunnolla koiralleen eikä odottaisi mitään quick fixejä.

Viikko sitten totesin että etäpalkka saa Ifan myös todella jumiin ajatustasolla, kun se ei kyennyt kotona tekemään kieppiä kun lattialla oli purkissa muutama kuiva ruokanappula. Tähän Leena neuvoi, että alkuun voi olla kädessä paremmat palkat kuin purkissa ja palkkaa välissä kädestä, välissä purkista ja tämän vuoksi toki eri käskysanat palkoille. Vähitellen tilanne sitten käännetään niin, että paras palkka tulee purkista ja huonompia multa kädestä. Purkkeja voi myös olla useita, jottei koira tiedä mistä niistä palkkaa saa.

Mietittiin että kehäänmenotreenien teko purkkipalkalla olisi varmaan se Ifalle hyödyllinen juttu. Leena sanoi, että yksi hyvä luku olisi, että 10 eri paikassa kun on tehnyt kehäänmenotreeniin niin olisi todella hyvä tilanne jo. Purkkikehäänmenotreeneissä tietysti täytyy myös päättää se, miten koira saa sinne purkkipalkalle mennä. Että onko se heti kun koreo on loppu ja koiraa ekan kerran kehuu niin se ampaisee kehästä ulos purkille, seurataanko kehästä purkille, kehutaanko, vapautetaan, pyydetään temppu ja sitten purkille, vai miten.

Päätin sitten tänään heti harjoitella Ifan kanssa sekä treenisuunnitelman tekoa että tätä kehäänmeno-purkkitreeniä.

Treenisuunnitelma

Harjoituksen tavoite: Kehäänmeno – koreon aloitus koira hyvällä fiiliksellä.

Miten haluttu toiminto aikaiseksi: Ohjaaja rento, iloinen ja kertoo selkeästi mitä tehdään. 1. toiston jälkeen koira tietää kaavan ja palkan odotus nostattaa fiilistä.

Harjoituksen kulku (sis. kohdat siirtymät, mistä palkkaan ja miten):

Kierros 1: Pakkaan treenikamat mukaan ja namit valmiiksi paloiksi, menen ulos Ifan kanssa ja laitan Ifan autoon. Asettelen palkkapurkin nameineen, rekvisiitat sekä kameran paikoilleen valmiiksi ja kertaan treenisuunnitelman. Otan koiran autosta, kysyn treenataanko, siirryn lähemmäs ns. kehää, pyydän koiran sivulle ja palkkaan lihapullalla suoraan suuhun. Seurautan keskemmälle pihaa, käännyn niiaamaan “tuomareille”, seurautan rekvisiittojen luo, käsken maahan, asetan hatun kellon päälle ja asetun itse maahan ja näytän musiikkimerkin (namit eri kädessä). Tavoite on odottaa 2sek ja jos Ifa pysyy maassa, palkkasana ja heitän lihapullan kauemmas. Koiran hakiessa pullaa nousen ylös, asetun rintamasuunta kohti koiraa ja koiran palatessa minua kohti käsken sen sivulle. Sivulta palkkaan uudelleen lihapullalla niin, että käännän koiran jahtaamaan lihapullaa kädestäni taaksepäin. Tämän jälkeen kun koira ottaa kontaktia minuun, kehun ja vapautan purkille. Purkin jälkeen sanon “loppu” ja laitan koiran autoon.

Kierros 2: Täytän palkkapurkkiin uudet namit. Haen hatun päähän ja otan uudet lihapullat käteen. Kertaan treenisuunnitelman ja toistan saman kaavan kuin kierroksella 1. Tavoitteena kierroksella 2 on, että Ifa makaa musiikinantomerkin jälkeen maassa ja katsoo minua valppaana korvat pystyssä.

Entä jos ei onnistu: Jos Ifa nousee maasta näyttäessäni musiikkimerkin nousen ylös, pyydän siltä jonkun helpon tempun (kieppi käsimerkillä), palkkaan siitä ja sitten otetaan uudestaan. (Suunnittelematta jäi että mistä kohtaa asti otetaan uusiksi.)

Treenin vaikeustasoksi rankkasin ihan huikeat 1/5. 😀 Huomattavasti hankalampaa oli itse muistaa suunnitelma ja pitäytyä siinä! Kauheasti olisin myös halunnut samaan treeniin tunkea taukomattotreeniä, mutta kun ohjeissa luki että yksi painopiste per treenisessio niin lopulta suunnitteluvaiheessa taivuin siihen ja päätin jättää mattotreenit toiseen kertaan.

Videolta voi arvioida miten suoriuduimme suunnitelman mukaisessa treenissä:

Pohdintoja videon pohjalta:

  • Haluanko hallitummat kehää kohti siirtymiset?
  • 1. kierroksen maassa pysymisen palkan heiton suunta oli aika huonosti suunniteltu 😀
  • Ifa tuntuu olettavan sanasta “jes” että palkka lensi jonnekin, ei tajunnut tulla etsimään sitä mun kädestä takaataan kuin vasta viiveellä => voisin ottaa eri palkkasanat käyttöön lentävälle palkalle ja käsipalkalle
  • 1. kierroksella en katsonut koiraa koko ajan “kehään” tullessa => hortoili minne sattui
  • 2. kierroksella Ifa oli paljon paremmin kuulolla
  • Täytyy muistaa kiinnittää huomiota siihen, että se ei pääse autosta ulos jos se vinkuu
  • Kameran ollessa näin kaukana koirasta ja kuvakulman kuvatessa melkein koiran persusta on sen ilmettä vaikea analysoida jälkikäteen
  • Meinasin unohtaa sanoa “loppu” kierroksen 1 jälkeen
  • Ifa ei koittanut kertaakaan varastaa purkille 🙂
  • Harkittava onko niiauksen jälkeinen tiukka käännös vasemmalle tarpeellinen vai voisiko mennä oikean kautta
  • Mä muistin päättämäni rintamasuunnat ja palkan suunnat
  • PS. Se on ihan kamalan näköinen noin karvaisena 😀 😀