Koiratanssi SM Ylöjärvi 2018

Lauantaina 27.10.2018 ajeltiin Ylöjärvelle koiratanssin SM-kisoihin. Aamulla sai olla jo aikaiseen paikalla kun 09:30 mennessä piti olla kaikkien ilmoittautunut ja siitä eläinlääkäritarkastukseen vaikka oma vuoro oli vasta numerolla 31 eli aika myöhään iltapäivällä vasta. Aika monta kertaa etukäteen oli mitä moninaisemmista syistä tehnyt mieli jättää menemättä kisoihin, mutta ei sitä sitten hennonnut kuitenkaan ilmaiseksikaan olla sitä 35 € järjestäjille lahjoittanut niin raahauduttiin paikalle kuitenkin. Kisojen avajaisissa oli musta kiva ohjelmanumero, kun kaksi hip hop- ja street dancea harrastavaa nuorta kävivät esiintymässä meille. Siinä korostui hyvin se, että minkä vaikutelman omasta olemisesta antaa esimerkiksi omalla kasvojen ilmeellä. Että kun kehässä hymyilee kunnolla, niin hyvä fiilis välittyy yleisöön asti. Kiva ominaisuus kisoissa oli myös se, kun järjestäjät kirjasivat pisteitä Google Sheetsiin, josta sattoi sitten kohtalaisen reaaliajassa seurata kaikkien tuomarikohtaiset pisteet jokaisesta osiosta.

Meille on vakiintunut tavaksi, että en mene Ifan kanssa kehääntutustumiseen. Kun HTM:n kehääntutustuminen viimein koitti kävin testaamassa koreon asettumisen kehään vetämällä sen musiikkien kanssa kahteen kertaan läpi ja se oli sillä selvä. Sitten taas odottelemaan lisää omaa vuoroa. Olinko mahtanut kaksi eri vaihtoa positiosta toiseen käydä Ifan kanssa läpi odotellessa, eli ihan minimitreenillä kyllä. Ja minimitreenillä oltiin menty edellinen kuukausikin. Pimenevä syksy vienyt kaikki voimat enkä ollut saanut aikaiseksi kuukauteen raahautua hallille, joten oltiin käytännössä täten myös viimeisin kuukausi oltu treenaamatta. Ei sillä, tiedossa on että mieluiten ainakin 2vko ennen kisoja ei mitään kannattaisikaan tehdä, mutta nyt oli ehkä vähän turhan pitkä väli. Tinja sitä kisoissa kauhistelikin, että oon mä hurja kun uskallan lähteä SM-kisoihin ilman että on vikaan kuukauteen treenattu. 😀 Hannalle taisin sanoa sitä, että tää on nyt just sitä mistä on puhuttu, että kun jättää treenaamatta ja menee vaan niin aina voi todeta huonosta tuloksesta että “no mutta eipä me olla treenattukaan, ois varmasti menny paremmin jos ois jaksettu treenaa”, ja toisaalta ei tuu sitä että harmittaa kun on kauhean työn tehnyt treenaamalla ja sitten menee silti huonosti.

No, kehäänmenon aika koitti sitten lopulta.

Ja nyt en tiedä miten jatkaa tätä postausta. Koska en osaa päättää kirjoitanko sen mukaan mitkä oli fiilikset kisapaikalla vai sen mukaan mitkä oli fiilikset oman vedon videolta katsomisen jälkeen. Ja koska en osaa valita, kirjoitan molemmat.

Vaihtoehtoinen kuvaus A: fiilikset kisapaikalla

Oman esityksen jälkeen oli kohtalaisen hyvät fiilikset. Alku oli lähtenyt liikkeelle tosi kivasti ja mitään pyörähdyksiäkään ei jäänyt tekemättä. Pientä kankeutta paikoitellen, lähinnä kaivelee kun ihan lopussa Ifa ei tullut sivuaskelissa mukana eikä lähtenyt ympäri peruutukseen, mutta muuten tosi jees, tuomareitakin muistin katsoa (toivottavasti hymyillen) yhdessä kohtaa. Ifa oli tosi hyvin messissä, ei karkaillut pahemmin positioista ja mäkin sain liikuttua edes suunnilleen suunnittelemallani tavalla. Kehästä ulos tullessa oli kannustavaa kun Nadja joka oli seurannut meidän esiintymisen tuli heti sanomaan, että nyt saatiin paljon paremmin tuotua meidän osaamista esille ja oli suorempaa ja tarkempaa tekemistä, hienoa. Hanna ja Nuu olivat jo käyneet kehässä ja tulosexcelin seurannasta oli käynyt ilmi, että he saivat sertin. ❤ Hanna povasi, että jos hekin saivat sertin niin kyllä mekin sitten. Lopulta olisiko sitten taas Tinja joka ehti sanomaan että onnittelut hienoista pisteistä ennen kuin olin itse huomannut niiden kirjautuneen näkyviin. Ja toden totta, siellähän se komeili, 166,67p ja meidän ihan ihka ensimmäinen serti!!!!! Ihan tajutonta!!!!! Ja vielä SM-kisoista, PM-kisojen alla!!!! Ihan mielettömän huikeeta!!!!! Voiko olla tottakaan?!? 😀 Sijoitusta 14 koirakon luokassa saatiin jännittää ihan loppuun asti. Viimeisenkin pistekirjauksen kilahtaessa exceliin kävi selväksi, että Ifa oli kirinyt koko luokan kolmanneksi eli SM-pronssille!!! Siis mitä!!! Meikämanne harjakoiransa kanssa SM-pronssia HTM:ssä?!? Ihan mieletöntä!!! Kyllä nyt voi hyvillä mielin lähteä PM-kisoihinkin! Niin paljon etukäteen harmitti että kun kisat menee huonosti niin vielä vähemmän haluaa lähteä PM-kisoihin kisaamaan, mutta mitä vielä. Tällä tuloksella ei tarvitse hävetä sinne lähtöä. Kaiken lisäks johan me ollaan jo 2 vuotta voittajassa kisattu ja tämä oli meijän viides eri voittajaluokan koreo ja nyt napsahti se ihka ensimmäinen koiratanssiserti josta olen vain voinut uneksia. Villeimmissä unelmissani olin unelmoinut kuinka hienoa olisi jos voittaisi joskus mitalin, siis ihan fyysisen mitalin. No nyt toteutui sekin!! Wau. Ifa. ❤ ❤ ❤ ❤ ❤

Vaihtoehtoinen kuvaus B: fiilikset videon katsomisen jälkeen

Tein Facepostauksen Ifan SM-menestyksestä ja totta kai ihmiset sitten kyselee, että onko siitä videota nähtävillä. Tiesin jo etukäteen, tunsin voimakkaasti, että mun ei kannattaisi katsoa sitä videota. Ajattelin kuitenkin, että en voi postata sitä minnekään katsomatta sitä, koska kyllähän mun nyt pitää kyetä suhteuttamaan oma reaktioni todelliseen tasoomme, enkä voi vaan päättömästi juhlia SM-pronssia ja sertiä jos se veto olikin ihan paska, tai sanoa että kaikki meni just nappiin jos ei mennyt kuitenkaan. Koitin lohduttaa itseäni, että yleensähän video näyttää paremmalta kuin miltä kehässä tuntuu. No. Mä en tiedä minkä portaalin kautta tuomarit katsoivat olevinaan meidän koreota, koska kun mä katson sitä videolta niin se ei todellakaan ole a) sertin saati b) SM-pronssin arvoinen veto. Kolmet sivuaskeleet aivan pipariksi, koira vinossa tai ei tee ollenkaan ja takapositiossa autan koiraa ihan huolella. Videon katsottuani iski ihan hirvittävä harmistus siitä, että en mä nyt kykene olemaan onnellinen meijän sertistä ja SM-pronssista tai voi tuulettaa niitä, kun se esityshän oli tismalleen sitä meijän samaa tuttua noin 158p tasoa vaikeuksineen. Ei 166,67p serti-pronssi-esitys. Suorastaan itkettää. PM:t ei silleen haittaa, jotenkin oli silleen hyvä fiilis kehästä kuitenkin että eiköhän noita saada vähän korjailtua tai on päivästä kiinni miten noi sivuaskeleet onnistuu ja ehkä kehäkin on sopivamman kokoinen tuolle koreolle, ja näyttää nyt ainakin paperilla siltä että osattais muka jotain. Et kyllä me sinne PM-kisoihin voidaan vielä mennä. Mutta ei tää SM-video päivänvaloa kestä. Syyttäisin tuomaripelistä jos en tietäis että se ei ole mahdollista. 😀 No, en voi loppukaneettina todeta kuin että valitettavasti mä en voi itse valita millaisia pisteitä me saadaan, ja tuomarit nyt tuomaroivat tällä kertaa näin. Anteeksi, olen pahoillani.

 

Advertisements

Takapositiota Mindylle ja uutta strategiaa Ifalle

Viime koiratanssikisoissa Mindy tarjosi yllättäen kesken esityksen takapositiota, kun piti tehdä seuruun sivuaskeleita, joten no, päätettiin alkaa treenaamaan sitä että jos sama käy toistekin niin on sitten mitä esittää siinä positiossa. 😀 😀 Ja Mindyhän oli oikein taitava likka. 🙂 Oltiin ekaa kertaa Raision koirakoulun hallissa, mutta eipä noilla mun elukoilla oo pahemmin koskaan ollut väliä että missä niitä treenejä vedetään – halli kun halli. 😀

Uskon vakaasti, että Tinttutonttutööstä tulee oikein pätevä HTM-koira vielä. ❤

Mindyn kanssa alkaa olla vähän sellanen olo, että nyt on taas niin paljon lajeja jotka on ihan siinä kintaalla, että onko ne koevalmiita vai ei. 😀 Koiratanssi, rally-toko, toko… Pitäis joku rahakirstu löytää että sais laitettua kisailmoja ja testattua näitä osaamistasoja. Ja sitä klassista, että mihin mä nyt keskittyisin, että joku menis kunnolla eteenpäin, eikä niin että mikään ei mee eteenpäin kun kaikkia räpelletään pikkusen. 😀


Elinan kanssa koiratreeneissä meillä on ollut hyviä pohdintoja siitä, mitä tehdä koirien kanssa. Kumpikin on hyvä siinä “no mä teen itte tätä, mut voin nyt sulle sanoo et älä sä tee tätä”. 😀 😀 😀 Ja sit muistuttelee niitä koirankoulutuksen perusprinsiippejä toiselle, lähinnä Elina mulle. Kuten nyt viimeksi kun sanoin että Ifalle tarttis keksiä joku strategia miten sitä vie eteenpäin ja Elina oli että no nimeä suurin juttu mikä pitäis saada kuntoon. No positioihin tulo ilman käsiapuja. Noniin – no yksi kriteeri kerrallaan, jos vaaditaan että ilman käsiapua, sitten ei voi vaatia täydellistä paikkaa ja suoruutta. Ja aluksi kannattaa naksauttaa siitä että koira ylipäänsä liikkuu jos meinaa olla tahmeaa. Kuultiinhan me tämä oppi jo koulutusviikonlopussa, mutta niin ne asiat unohtuu jossei niistä muistuttele jatkuvasti. 😀

Puhuttiin myös mun käskysanoista positioille ja Elina totes, että nyt kannattais keksiä uudet käskyt koska nää on ihan liian samanlaisia keskenään. Mä oon myrtseilly ku “väli” ja “väärte” menee sekasin ja sit on viellä “frontti”, “foot” ja “fore”. No wonder koira on ihan sekasin. Mietin että “väli” ja “ali” menee myös tosi usein sekaisin, joten keksin sitten varmaan uuden käskyn myös tuon “ali” tilalle. Sitten stormattiin uusia käskysanoja, koska niiden keksiminen on ihan sika vaikeeta, ja löydettiin kuin löydettiinkin uudet käskysanat. Väärte -> mellan, foot -> left ja fore -> ram. Rammista oon erityisen tyytyväinen, lämmittää IT-ihmisen mieltä. 😉 😀 😀

Oon nyt lähtenyt tutustuttamaan noita uusia käskyjä, tai no, sitä osaa niistä mitä koreossa käytetään, eli lähinnä toistaseks vasta mellan, mutta kuitenkin. Näitä käsiavuttomuustreenejä on nyt ollut ihan kiva Ifan kanssa vetää kun on ollut selvät sävelet, että toistojen välissä siirrytään ja max 3-5 toistoa per positio otetaan, eikä natseilla siitä suoruudesta. Yllättävän hyvin se Ifa on ottanut koppia oikeasta paikasta vaikka eka palkka esim. frontissa meniskin vauhdilla edestä melkein sivulle, niin siihen väliin kun on suunnilleen oikeeseen paikkaan ehtinyt naksauttaa kuitenkin, niin seuraavalla toistolla on tullut hienosti eteen eikä enää singonnut väärään paikkaan. Ifa on myös vaikuttanut tykkäävän treenistä, ainakin kauhealla innolla se yrittää häntä heiluen. ❤ Paikka paikoin arpoo kyllä positioita edelleen ihan kiitettävissä määrin (not good), mutta katotaan miten päästään tästä eteenpäin. Odotan innolla että päästään jatkaan tätä treeniä hallilla eikä kotiympäristössä ja saadaan uudet käskyt tutummiksi.

Käsiavuttomuustreenin jälkeen tietysti tarttis treenata myös se, että ne positiot on samat vaikka mun kädet tekis mitä. Kun ei ihan näytä hyvältä vetää voittajaluokan koiratanssia niinku tokokehässä olis, kädet suorina alas sivuilla kokoajan. 😀 Mutta eiköhän siihen päde ihan sama taktiikka kuin tähänkin, sitten taas vaan sama homma alkaa alusta kädet eri tavalla.

Omien treenien videointi on jälleen kerran hyödyllistä, kun huomaa että tekee kaikkea ihan tyhmää kuten mm. palkkaa väärällä kädellä… Huomasin videolta ties kuinka monta kertaa, että palkkaan vastakkaisella kädellä kuin missä koira on. Lisäksi varsinkin välipositiot on sellaisia mihin Ifa koittaa hakeutua ihan-koko-ajan. No mutta työstetään työstetään! 🙂 Leikkasin vaan parempia pätkiä näytille asti. 😀

Sitten tarttis vaan kehitellä se koreo uusiksi. Tajusin että nyt on syyskuu, seuraavaksi on lokakuu – ja sen lisäksi että lokakuu on synttärikuu se on myös SM-kuu. Eli tässähän loppuu aika kesken viritellä uus koreo tulille! Vaikkakin sama musa, mutta silti. Täytyy kaivaa luovuus naftaliinista ja alkaa suunnitella.

Uutta positiota Mindylle

Mindyn kanssa lähdettiin tänään opettelemaan uutta positiota. Ajatuksena että tullaan jossain vaiheessa tarviimaan positio, jossa vois esittää vauhdikkaampaakin menoa. Toki ne positiot muutenkin tarpeeseen tulee jos mielii HTM:ssä kisata. 😀 Poikittain edessä eli “frontti” on sellanen… semi luonnollinen valinta tähän tarpeeseen, ja sitä lähdettiin tänään reenaamaan. Palkkailin positioon kääntymisestä ja kokeiltiin että miten lähtis sivulaukka ja sivuaskeleet sekä pikkunen pätkä peruutusta. Namiavusteisesti nää nyt on toki hyvin simppeleitä vielä, mutta oon kyllä silti tyytyväinen Mindyn työskentelyyn.

Tinttu lähtee edestä kääntymään tosi hyvin ja tulee ihan loppuun asti eteen poikittain. Ja kun se on tollanen rauhallinen ja suoraviivainen koira niin tuntuu jotenkin paljon Ifaa helpommalta opetettavalta, kun se ei kokoajan sählää jotain ja sinkoile sinne tänne. Jopa peruutuksissa pysyy tosi hyvin mukana. Tai no siis joo, peppu heittää vähän ulos vinoon, mutta ei oo sellaista Ifan “ai peruutus” ja sit se onki peruuttanu jo 2m ku mä vasta liikutin 5cm jalkaa. Mulla on hyvä fiilis tästä position harjoittelusta, ja mulla alkaa olla fiilis, että Tintusta tulee kuoriutumaan vielä tosi hyvä HTM-koira. 🙂 Saa nähä mihin asti sen kanssa tullaan pääseen! Nautitaan nyt tästä alokasluokasta kummiski ensin vielä. 😀

HTM:ssä Mindyn kanssa tähän asti suurimmat ongelmat on positioista toiseen siirtymiset. Hyvä varmaan tässä kohtaa paljastaa, että esim. toi välipositio naamat eri suuntiin on sellanen, ettei sille oo mitään käskysanaa. Mä vaan käsiohjaan sen siihen ja siinä se sitten pysyy. :’D Ei näin. Tarttis siis opettaa käskyt näihin. Ja sama koskee sitten tätä uuttakin, kun siihen asti päästään.

Nykyiselläkin HTM-koreolla voisi kyllä käydä kisoissa vielä koittamassa, pienien muutoksien jälkeen, joidenkin toisten tuomareiden mielipiteitä. Pitäis vaan kattoa jotku sopivat kisat kalenteriin, mutta taitaa olla sellaset kaikki vielä anomatta. Noh kahtellaan millaseks syksyn kisakalenteri muotoutuu. Freestyleä ajatellen on myös alettu harjoitella temppuja, josko saataisiin tuotua ohjelmaan vähän lisää jotain noin niin kuin AVO:a ajatellen. Vielä on vähän vaiheessa ja mietinnässä että miten se koreo sitten tulee muotoutumaan, mutta harjotellaan nyt näitä uusia temppuja ensin.


Ifan koreopohdinnoissa päädyin tänään siihen, että pidetään varmaan meidän vanha musa, mutta tuunataan vähän sitä itse koreota. Nykyisellään se on hyvin pieneen kehään rakennettu ja, no, messarissa tulee olemaan tilaa senkin edestä. 😀 Lisäksi siitä oli tullut ihan aiheellista kommenttia, että kauhean paljon siinä vaan juostaan ympyrää, joten suunnitellaan siihen nyt suoraviivaisempia linjoja ja terävämpiä käännöksiä. Varmaan muitakin muutoksia joudutaan tekemään, mutta eiköhän se pakka vielä kasaan saada.

Vanhan koreon uudelleen rakentaminen tuntuu tällä hetkellä vielä jotenkin hankalalta, mutta vahvisteltiin tänään kuitenkin nykyversiossa olevia positioita ja niistä seuraaviin siirtymisiä. Yleisestikin nyt on ollut treenin ajatuksena Ifan kanssa hakea sellasta hyvää ja innostunutta fiilistä tekemiseen. Ikuista tasapainoilua sen kanssa. 😀 Kun kyllä se aika hyvin osaa sitten kun se vaan on täysillä messissä. Vahvistellaan myös positioiden suoruuksia ja sitä, että ohjaaja muistaisi seistä suorassa pää pystyssä, eikä leuka rinnassa kokoajan tuijottaa koiraa. Näitten pitäis ehkä olla jo ihan perusasioita edustusjoukkueessa olevalle, mutta huomioiden että meillä ei edelleenkään oo yhtään niitä sertejä, niin tällasissa on vielä ollut parantamisen varaa.

KT PM edustusjoukkuevalinnat

( Hanna, älä lue tätä postausta 😀 )
[ Ulinavaara ]

Oliko viime viikon keskiviikkona 15.8. kun SPKL julkisti viimein koiratanssin pohjoismaisten mestaruuskisojen Suomen edustusjoukkueen. Kisat kisataan joulukuusssa voittajanäyttelyiden yhteydessä Helsingissä. Ja niin, miltäs se joukkue nyt sitten näyttääkään.

HTM-joukkue

  • Sanna Lipponen ja bordercollieuros Saunajaakon Blitzen
  • Sanna Tiilikainen ja bordercollienarttu Cabaroo Keen-Eye Annie
  • Susanna Ekblom ja shetlanninlammaskoiranarttu Taikapennin Cha-Cha
  • Anna Mäkinen ja kiinanharjakoiranarttu Kuutarhan Jääkukka
  • varakoirakko: Marjaana Lohivirta ja bouviernarttu Brezel von der Ruppy

Eli

  • SM-kultaa voittanut aikarajasertiä vaille HTM-valio
  • SM-4, HTM-valio, rally-tokovalio ja Pohjoismainen Suomen, Ruotsin ja Tanskan tokovalio
  • SM-hopeamitalisti ja HTM-valio
  • Kahden vuoden aikana 9 kertaa voittajassa kisannut ilman ensimmäistäkään sertiä
  • Vikassa karsintakisassa voittajaan ehtinyt aikarajasertiä vaille HTM-valio, serti jokaisesta tähänastisesta voittajan kisasta

Pitäisi olla iloinen, ylpeä, tyytyväinen, tuulettaa ihan fiiliksissä sitä, kuinka siisti homma päästä edustusjoukkueeseen. Tosta mun listauksesta voi varmaan jo arvata, että asia ei ihan näin ole. Aivan järkyttävät paineet, että mitä ihmettä mä nyt teen. Nyt pitäis olla kirstullinen rahaa ostaa esim. Leena Inkilä meijän privaattikoutsiks koko loppuvuodeks. Koitan treenata, mutta joka kerta hälytyskellot alkaa huutaa päässä, että tää ei näytä nyt sertitason tekemiseltä ja alkaa ahdistaa. Päästä pyyhkiytyy pois kaikki mitä tietää koirankoulutuksesta. Miten koiraa koulutetaan, miten liikkeestä tehdään sille kiva juttu, miten koulutustasoa viedään suunnitelmallisesti eteenpäin. Miten häivytetään käsimerkit, miten saadaan koira positiossa suoraksi ja olemaan steppaamatta.

Mä en kuollaksenikaan haluaisi kokea, että ollaan joukkueen heikoin lenkki ja että joukkueen menestys riipp…

/* Niin. Tuli vaan mieleen tarkastaa kisan sääntöjä. Ja kuulin ja luin että joukkuekisassa huomioidaan kunkin maan kolme parasta tulosta. Kolme. Kolme! KOLME! KOLME!!!! 1, 2 ja 3, ei 4. Halle-fucking-luja tää pelastaa mut!!!!!!!! Holy shit. Tämä helpotuksen tunne on sanoinkuvaamaton. */

Ok tossa lähti tosi suuri osa mun paineista pois. Kolme hyvää koirakkoa pääsee kerään pisteet kotiin, me ollaan se yolo-faktori siellä välissä ja meijän pisteet ei vedä muuta joukkuetta suohon mukanaan. Se ei silti poista sitä, että en haluaisi esittää siellä sellaista täkäläisen asteikon mukaan 150p vetoa muitten miettiessä että millähän pikkukoirapisteillä tollanen ripulikoirakko on edustusjoukkueeseen päässyt. Kaikki kunnia meitä arvioineille tuomareille, ihan asianmukaisia arvioita ollaan saatu tasoomme nähden on ihan oikein, ettei meillä ole vielä sertiä. Se harmittaa, mutta kyllä epäansaittu sääliserti harmittaisi vielä enemmän. Tänä vuonna valintasysteemi vaan ei toiminut optimaalisesti, vaikka se toki toimii ihan samoin kuin aiempinakin vuosina ja siihen on ihan loogiset selitykset miksi me on päädytty tonne. Tai ei ihan loogisia, on muutama koirakko jotka ois mun mielestä voinut hyvillä mielin hakea mukaan ja sertin tasoisina koirakoina olisivat sinne meitä enemmän kuuluneet, mutta niin. Mä en voi vaikuttaa muiden hakemisiin tai hakematta jättämisiin, vaan pelkästään omaan hakuun ja oman koiran koulutustasoon.

Milleköhän venäläiselle tuo pitäisi lähettää koulutettavaks, että sais tuollasen Ilimin osaamistason, tosin ilman tota haukkumista kiitos…

Tiesin hakulomaketta täyttäessäni, että tulen jossain kohtaa katumaan sitä. Ja se hetki alkoi tuolta joukkueen julkistuksesta eikä ole vielä loppunut.

Pitäis valita musa. Hidasta vai nopeeta? Ei varmaan ainakaan suomenkielisillä sanoituksilla. Jatkaako vanhalla vai ottaako uuden? Vanha tai uusi – uusi koreografia tarvitaan. Yritän testailla musiikkeja, mutta palaan aina tonne samaan ahdistukseen siitä, kun tekeminen ei näytä sertin tasoiselta. On olo, että menisin jopa mieluummin Mindyn kanssa sinne esittämään tätä meijän 148 pisteen HTM:ää kuin Ifaa jota en vaan oo osannu kouluttaa kunnolla. Olis ihan sairaan siistiä olla oikeasti-oikeasti edustusjoukkuetasoa, mutta mä en vaan oo tarpeeks hyvä siihen.

 

Samaistun tohon ylösalaisin roikkuvaan lintuun. Voisin mennä roikkuu naapurien pyykkitelineestä tollee samallai. Ahdistus level harakka upside down.

Mindy HTM-tanssimassa

Ilmoittauduttiin sellaisella 1,5vko varoajalla Janakkalan 24.8. iltakisoihin koiratanssimaan Mindyn kanssa. Mietin ensin että esittäiskö meijän vanhan FS ALO:n uusiks, mutta Hanna kannusti kokeileen HTM, joten eikun uutta lajia alle sitten vaan. Vielä piti musa päättää ja leikellä sopivan mittaseks ja suunnitella koreo. 😀 😀 Päädyin ottaan saman musan jolla Mindyn piti osallistua juhannuskisoihin, mutta kun ei niihin päästy niin se oli jäänyt käyttämättä. Testien jälkeen leikkelin musan ensin vähän pidemmäksi ja uusien testien jälkeen vielä vähän pidemmäksi.

Sitten vaan perjantaina kisaan. Osuttiin sitten ekan luokan ekaksi koirakoksi. Kuten sanottua, hallit on Tintulle parempia, joten se oli heti paremmin messissä kun vähän ennen kehään menoa temputin sitä. Saatiin koreo vedettyä suunnilleen just sellaisena kuin pitikin. Lopussa oli vuorotellen sivuaskeleita ja peruutusta ja siinä Mindy vähän keuli ja peruuttikin itsensä takapositioon. Koitin improta sitten että juu, mennään tässä takapositiossa, mutta kun heti ekalla askeleella Tinttu lähti vinoon sieltä niin aattelin että ei maksa vaivan yrittää enempää. Muutenkin keulimisista oltiin päädytty vähän vinoon, joten korjasin yhdellä pivotilla tilannetta ja saatiin loppuperuutus. Olin tosi tyytyväinen Mindyyn, koska tää oli eka HTM-kisa, ei olla edes mölleissä käyty ennen, ja se teki kaiken niinku osaakin. Erityisen iloinen oon siitä, että kummassakin väli-positiossa peruutus onnistui. Kertaakaan se ei karannut näistä positioista. Go Mindy!! ❤

Tulostaululta sai sitten lukea, että ei ollut tuomarien mieleen. Etukäteen arvelin, että tempon vaihteluiden vähyydestä vois tulla sanomista. Olin myös miettinyt positioiden riittävyyttä, mutta kun alokasluokka kyseessä, niin aattelin että kyllä kolme positioo joissa kaikissa esitellään myös peruutus, kahdessa pivot ja yhdessä myös sivuaskeleet niin vois riittää. No, ei riittänyt.

Hannele Parviainen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 41p
Liikkeiden laatu 41p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 41p
Koreografia 39p
“Siistiä työskentelyä. Lisää positioita vaan harjoitteluun.”
162p
Mari Väänänen
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 40p
Liikkeiden laatu 39p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 43p
Koreografia 38p
“Sinänsä siistejä positioita, hyvää osaamista, mutta tempon muutoksia olisi toivonut enemmän. Nyt vähän tasapaksua kulkemista. Ihana kontakti, hyvä yhteistyö. Koreografia vähän siis tasapaksu, ohjaaja ohjaa kauniisti.”
160p
Mari Owsley
Tekninen laatu Liikkeiden määrä 38p
Liikkeiden laatu 35p
Taiteellinen vaikutelma Yhtenäisyys ja kumppanuus 40p
Koreografia 35p
“Olette hyvässä alussa. :)”
148p

Tulos siis 156,67p. Sijoituttiin neljän koiran luokassa kolmansiksi ja saatiin 7€ kisalahjakortti, että eiköhän jatkoa seuraa kumminkin. Olen samaa mieltä siitä, että tempon vaihteluja voisi olla enemmän. Tässä niitä ei monipuolisesti esitelty. Siitä en ole samaa mieltä, että alokasluokan ohjelmana tämä olisi 148 pisteen arvoinen, saatika että liikkeiden määrä olisi 38 mutta laatu 35. Olisin ymmärtänyt paremmin vaikka sitten määrä 35 ja laatu 38, mutta että laatu 35? Siitä että lopun sivuaskeleet ei ollu viivasuoria, alokasluokassa? En tiedä missä muussa kohtaa laatu sitten haparoi noin pahasti. Mutta noh, samakos tuo. Arvostelulaji on arvostelulaji ja näillä mennään. Ei muuta kuin lisää positioita treeniin niin kuin Parviainenkin sanoi. Selkeästi kuitenkin kaikkien tuomarien makuun lisää tähän kaivattaisiin, niin täytyy harjoitella vähän pidempäänkin ennen seuraavaa starttia, että päästään sitten reippaasti KUMA:n puolelle.

Mindy kuitenkin teki tosiaan kaiken niin kuin osasi, eikä koreossa olisi tämän enempää mitään ollut. Olen siis joka tapauksessa todella tyytyväinen siitä miten meillä meni kehässä! 🙂

IMG_20180824_182850

Mindy möllitokossa

Koukattiin Tinttu-tonttusen kanssa möllitokoon 22.8. keskiviikkoehtoolla vähän tesmaileen, että mikäs on osaamistaso tänään. Meitä oli ALO:ssa lopulta vaan kolme koirakkoa ja me oltiin järjestyksessä vimosia. Ekana berni, sitten tolleri, sitten Tinttuli. Paikkis alko ihan hyvin, mutta jossain puolen välin tienoilla viereinen tolleri nousi ensin istuun ja lähti sitten hipsiin ohjaajansa luo. Tinttu katto vähän hölmistyneenä että “mitä toi tekee?” ja meni sitten ilmeisesti epävarmaksi siitä, mitä tässä pitikään tehdä ja päätti hipsiä mun luokse myös. Joo, my bad, ei oo tajuttu treenaa sitä, että viereinen koira lähtee. Fiksu veto ois ehkä ollu käydä palkkaamassa kun vielä makas lähdön jälkeen, mut toisaalta en tienny että se hämmentäis sitä noin paljo ja toisaalta en myöskään halunnut häiritä edelleen makaavaa berniä. Avausriville siis 0 pongoa.

Yksilöliikkeet oli sekoitetussa/käänteisessä järjestyksessä, aloittaen kaukoista. Tinttu oli aavistuksen laama vielä tässä, kun ulkokentillä sillä kestää vähän pidempään saada kiinni siitä, että nyt ollaan hommissa. Käskin istumaan, niin Tinttu pomppas seisomaan ja varmaan koiranmitan eteenpäin. Maahan meni siitä taas nätisti. Aattelin että jaaha, hienosti toinenkin nolla. 😀

Seuraava liike oli kapulan pito. Mindy hienosti otti ja piti pureskelematta, vaikka keikauttikin kapulan aika perälle suussa, mutta varmaan nanosekunti ennen kuin liikkuri sanoi “aika”, Tinttu pudotti kapulan maahan. Taas mietin että hienoa, kolmas nolla, nyt on vahva alotus. :DDD

Kolmanneksi vuorossa estehyppy. Mindy jäi tuijottamaan liikkuria tosi voimakkaasti, ja kutsuessani luokse teki hienon kaaren hypyn ohi ja suoraan sivulle kauniisti. Mindy ajatteli varmaan, että tää on joku älykkyystesti kuinka pääset ohjaajan luo vaikka on este välissä – ja oli todella ylpeä omasta suorituksestaan. Mä suunnilleen nauroin jo että “:DDD NELJÄS NOLLA PERÄJÄLKEEN, EI OO TODELLISTA :DDD” Tosiasiassa mä taisin kutsua Mindyn kun sillä oli katse vielä vähän vinossa liikkurin suuntaan, joka varmaan edesauttoi hypyn kiertämistä. Täytyy olla tarkempi jatkossa ja treenata lisää.

Tuossa vaiheessa ei sitten tarvinnutkaan enää jännittää kun oli jo ihan että juu morjes ristus että tämä meni komiasti. 😀 Seuraavana vuorossa ollut luoksetulo oli onneksi jo helppo liike Mindylle. Ollaan treeneissä koitettu hioa, että tulis luoksetulossa suoraan sivulle, mutta aika herkästi on silti tullut eteen istumaan. Päätin etten huuda “sivu”, kun jos tuleekin eteen niin se antaa ilmi että piti tulla suoraan sivulle. 😀 Huusin sitten “tule”, mutta Mindy päättikin tulla suoraan sivulle, vaikka tuolla käskyllä kuuluis tulla eteen. 😀 Niin tai näin, hyvin meni ja mun laskuissa saatiin viimein jotain pisteitäkin! Palkkasin myös luoksetulosta, kun vihdoin joku liike onnistui.

Liikkeestä maahanmeno olikin sitten vielä hienompi. 🙂 Aivan nappisuoritus, ei tarvinnut hidastella, kumarrella, varmistella… Aivan täys kymppi, ei mitään korjattavaa. Hyvä Tinttu!! Tästä suorituksesta palkkasin myös.

Viimeisenä liikkeenä seuraaminen (jonka oon onnistunu leikkaan jotenki typerästi tohon instavideolle). Tinttu oli hyvin herännyt tekemiseen jo ja varsinkin saatuaan kaksi välipalkkaa alkoi olla vähän kierroksillakin. Seuraaminen meni siis oikein mukavasti. Hitaassa käynnissä kerran meinasi jäädä paikalleen seisomaan, mutta jatkoi siitä sitten kyllä. Hienosti pysähtyi istumaan kaikki loppuperusasennot.

Pisteitä saatiin:

  • Paikallamakuu 0
  • Seuraaminen 9
  • Maahanmeno seuruun yhteydessä 10
  • Luoksetulo 9½
  • Noutoesineen pito 8
  • Kauko-ohjaus 5½
  • Estehyppy 0
  • Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 120,5p ja olisi ollut III-tulos virallisissa. Tuomari sanoi, että sehän tekee hienosti. Vastasin että juu, alkujärkytyksestä päästyään alkoi jotain tehdäkin. 😀 Hurjassa kolmen koiran luokassamme sijoituimme siis kolmansiksi. Normaali liikejärjestys olis voinut sopia Mindylle paremmin, missä ne helpot tutut liikkeet (luoksetulo, liikkeestä maahan jne.) on ensin. Samoin kuin hallit toimii Mindylle paremmin. Mutta tulipahan kokeiltua että ei nyt silleen mitään katastrofaalista. Pikkujuttuja kuntoon, enkä sitä loppuvuodesta vois kokeilla sit vielä virallisiakin.

Unelmatkin voivat toteutua

Mä en oo ihan varma käsitänkö tätä oikeesti. Tapahtuiko tää oikeesti? Voiks tää olla totta? Unelmoinko vaan, kaikki todellisuudentaju hävinneenä?

Saatiin Elinan kanssa päähänpistot, että ilmottaudutaan tokokokeeseen. Ensin silleen semi itsevarmana, että joo, ilmotan Ifan sinne. Sit varmaan viikkoo ennen alko kiertää mahassa ja tehdä oikeen pahaa ajatellakaan olevansa Ifan kanssa kehässä. Tinttutönttynen ultrattiin välissä tyhjäksi, ja olin jo kolme kertaa sormet näppiksellä että nyt laitan viestii että vaihdan koiran Ifasta Mindyyn. Vikoissa treeneissä ennen kisoja totesin kuitenkin, että kyllä Ifa osaa vähän paremmin ja että jos on turkasen kuuma, niin se verottaa enemmän Tinttua, joka laamautuu helteestä. Joten pidin sitten Ifan sinne ilmoitettuna ja jatkoin säätiedotuksien seuraamista noin 100 kertaa päivässä. 😀

Lopulta koitti sunnuntai. Olin edellisen illan ollut Tampereella ja Tero katsoi koirien perään, pääsin sieltä takaisin Poriin joskus, mitä, puol yks yöllä ja aamulla oli herätys joskus kuuden jäljestä. Kamat vaan kasaan, harjat autoon ja Huittisiin. Koko matka meni miettien, että mitähän taas unohti pakata, mutta kyllä kai sitä paperit, solkipanta, kapula ja palkkapurkki oli ne tärkeimmät. Paikanpäällä ilmoittautumisen yhteydessä oli kiva huomata, että oli käänteinen liikejärjestys! Hyppy, kaukot, kapula, liikkeestä maahan, luoksetulo, seuruu, paikallamakuu. Elinalle oli arvottu ensimmäinen vuoro kehässä, meille toiseksi viimeinen, mutta vikan koirakon ollessa pois oltiin vikat.

Uusi luoksepäästävyys oli ihan jees tolleen ei-kehässä, kun pystyi oleen namit ja kaikki. Oli kyllä tähtien asennot niinku piirulleen joka ikinen kohillaan, kun Ifa vaan seisoi ja katteli mun nameja eikä mitään väliä että Sten pyöri siinä ympärillä ja vähän taputti jostain pepun päältä. Sten vaan totes että no ompas se ylimielinen kun ei tervehtimään edes vaivaudu. 😀 😀 Toi oli just bueno, ei mitään väistämistä tai karkuun menoa, ihan täydellistä. Päivän ensimmäinen shokki tosin koettiin heti seuraavaksi. “Noniin ja sinne sitten riviin liikkeenohjaajan näyttämälle viivalle!” Silleen wait what, eiks paikkiksen pitäny olla vikaks?! No, tuomari oli halunnut paikkiksen ekaks ja info ei ihan ollu tavottanu kisaajia. Äkkiä juokseen tavaroiden luo laittaan namei purkkiin palkaks Ifalle ja sit sprintti muitten perään kehään. Hyvin oli jääny kaikki valmistautumiset tekemättä ni mulla oli taskut täynnä tavaraa ja derp. Hihnanki sovitin kaulan ympäri, kunnes liikkurin käsky oli että hihnat taskuun ja mä olin et no voi perse mihin taskuun mä nyt sen tungen – no eikun housujen perstaskuun sit vaan. 😀 Vähän jännitti et mahtaako Ifa mennä mun käskystä maahan vai reagoiko jonkun muun käskyyn, mutta hyvin se kuunteli ja meni vasta mun käskystä. Oli ideaali paikka olla siellä vikana koirakkona, kun siinä on lyhin sivullamakuuaika.

Minuutti on pitkä aika tuijottaa maata. “Aika, palataan koirien viereen!” ja hooooly fuck, siel se makas edelleen!!!!!!!! Olin niin onnellinen jo pelkästä onnistuneesta paikallamakuusta, että totesin et ihan sama miten ne muut liikkeet nyt enää menee kun se MAKAS!!! 😀 Mitä nyt siinä oli sellaista pientä, että perusasentoon palatessa Ifa nous istuun ite, ja joku sekunti ennenku liikkuri päätti liikkeen ni Ifa nous vielä seisomaan. Pisteitä jaettaessa tuomari vaan sano, että “soli niin sekunnista kiinni et ei välitetä siitä” ja läväytti kympin tauluun. 😀 😀 😀 Sellllllvä. Ei oikeutettu kymppi, mutta en kehdannu vastaankaa vängätä.

Paikkiksen jälkeen ooteltiin sit muut koirakot alta pois ja mentiin kehän viimesinä. Hyppy lähti hyvin liikkeelle, mitä nyt alkuperusasennon kanssa oli vähän hakemista. Itse liikesuorituksessa ei mun mielestä moitittavaa ja täys kymppi lävähti sieltäkin. Kaukoissa sama alkuperusasento-ongelma jatkui, jostain syystä Ifa ei meinannut millään istua alas niitä. Lopulta hyväksyin siltä sitten vähän vinon perusasennon, joka ois kyl tietty ollu fiksua korjata ja tiukemmalla tuomarilla olis ollu tarpeellisempaakin. Joka tapauksessa, Ifa teki vaihdot hyvin ensimmäisistä käskyistä, mutta tais ennakoida taas istumaannousun loppuperusasentoon. Sieltä 9. Kapulan pidossa pienen heiluttelun jälkeen Ifa otti kapulan suuhun, piti hyvin annetun ajan mutta teki sen minkä on kaikissa treeneissäkin tähän asti tehnyt, eli irrotuksen yhteydessä nousi seisomaan. Pisteen verran rokotettiin noista, eli 9 sieltäkin. Tuomari vaan naureskeli että jahas heiluttelu oli tänään taktiikkana että koira ottaa kapulan. 😀 Liikkeestä maahanmeno oli heikoin tänään, ei mennyt ekasta maahan joten tein sellasen korjaavan käännös-käsky-käsimerkki-lisäkäskyn, jolla meni maahan. Aattelin että tuo saatto nyt kyllä nollaantua, mutta 6 irtos sieltä vielä. Seuraavaksi luoksetulo, joka oli kyllä täys 10 niin suorituksena kuin tuloksenakin. 🙂 Videolta jälkikäteen näin että ihan vähän Ifa nytkähti, meinaten lähteä mukana mutta ei kuitenkaan noussut vaan jäi istumaan. Ja luokse tultiin kovaa ja suoraan sivulle ja istumaan. Ai että. ❤ Lopuksi oli vielä seuraaminen. Juoksuosuus oli huono, mutta muuten ihan ok suorittamista, paitsi että vika perusasento jäi taas tekemättä. Sieltä irtosi 8. Kokonaisvaikutelmasta saatiin 9, saatiin oma kapula takaisin, seuruutin Ifan ulos kehästä ja vähän matkaa kehän ulkopuolella ja sitten “PURKKI!” ja juostiin kilpaa purkille syömään ihan kolme tonnia nameja koska KAIKKI LIIKKEET SUORITETTU PISTEITÄ SAADEN JA KOHTALAISEN HYVÄ MIELENTILA SÄILYTTÄEN ja aaaaaaaaaaaa kyllä sitä tossa kohtaa jo tiesi että kyllä sieltä ykköstulos tulee!!!!!! Eli se kauan, kauan, KAUAN, K-A-U-A-N ODOTETTU KOLMAS YKKÖSTULOS JA TK1!!!!! ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ ❤ Pisteet on vähän ansaittua suuremmat, että ehkä mä olisin jättänyt alle KP:n rajan meijän pisteet, mutta kyllä se mun mielestä ansaittu ykköstulos on.

Siis ihan MIELETÖNTÄ miten hyvin Ifa jaksoi kehässä!!! Tehtiin tosi kivalla fiiliksellä vaikka perusasennot nyt oli mitä oli, mut ei ollu mitään paineistumisia, kiljumisia, pakenemisia, syliin kiipeämisiä tai mitä ikinä on joskus ollutkaan. Oltiin edellisen kerran kisattu viis vuotta sitten, edellisten sääntöjen aikaan. Ja nyt. NYT!!!! Olin jo luopunut kaikesta toivosta, tyytynyt siihen surulliseen totuuteen, että jäädään yhtä ykköstulosta vaille TK1, mutta ei!!! Nyt se on totta. ❤ ❤ ❤ Ihan uskomattoman huikee saavutus mun ja Ifan uralla. Suomen ensimmäinen TK1-harjakoira. 😀 Ei tän suurempaa saavutusta voi ollakaan. Ihan mieletöntä. On se huikee koira. TK1 Kuutarhan Jääkukka. ❤

Uskon että palkkapurkki oli merkittävässä asemassa tämän suorituksen onnistumisessa. Joka oli toisaalta sekin ihan mahtavaa, et Ifa ei kertaakaan koittanut varastaa sinne purkille, mutta se kyllä tasan muisti sen olemassaolon ja sijainnin kun tultiin kehästä ulos – ampasi meinaan ku raketti suoraan sinne luvan saatuaan. Mut ilman purkkia se ei ehkä (=hyvin todennäköisesti ei) olisi kestänyt sitä palkattomuutta. Ihan mahtavaa kyllä että se purkki toimi nyt noin hyvin. Kuten sanottua, kaikki tähdet ja planeetat ja kuut oli prikulleen oikeissa asennoissa tuona päivänä. 😀

Lopuksi vielä video. Kiitos Elinalle kuvaamisesta!

Olen niin onnellinen. ❤