Hakuilut tiistaiseen tapaan

Säät sallii ja juoksut ei vielä vaivaa – ihanaa kun pääsee yhä hakumetsälle!

Käytin koirat päivällä kun oli vapaapäivä koulusta !! päälle tunnin mettälenkillä, jossa ne riehu alkumatkasta aika urakalla. Vähän säälittävää tosin, että kun koirat riehuu alkumatkasta vajaan puol tuntia niin loppumatkasta ne kävelee mun takana. 😐 No eiköhän tähänkin saada muutos kun saadaan pieni böös taloon. Kauheeta kun oon alkanu jo miettiä nimiä sille, ja yks nimi on oikeestaan jo keksittynä. Nyt tarvitaan enää se pentu, että näkee, näyttääkö se sen nimiseltä… Nojaa, lenkkiin sisältyi muutakin actionia, kun yhdessä kohtaa koirat tepputteli ihan rauhassa vapaana hiekkatien vieressä ja rupesin kattomaan että hetkinen, mitä siinä oikein on… Käärme… Ihan hel-ve-tin iso sellainen… Kyy… Luojan kiitos kuollut sellainen. Hetken aikaa oli taas sellanen pakokauhu päällä että. Eipä ne koiratkaan kauheen vikkelää luoksetuloa suorittanu ku sillä hätääntyneen vihasella äänellä niitä kutsu. Varmaan pannasta raahasin ne siihen tielle seisoon ja kovistelin että nyt prkl oikeasti PAIKKA SIINÄ, että käyn kattoo et se käärme oli oikeesti kuollu. Siis sillä oli mittaa ihan hitosti, enemmän ku mun koirilla selässä mittaa, et soli varmaa jotai 40cm tai ylikin pitkä!! Oksettava kyyrme (=kyykäärme, kyyrme…)!!! Se oli vaan vähän normaalia littanamman näköinen, että en sitten tiedä mikä sen oli tappanut. Samalla polun toiselta puolelta kiven takaa mönki polulle joku sienestäjämies, joka just rupes varottelee mua kyistä ja sano että siinä kiven toisella puolella oli kuulemma yks. Hyvä kun en pyörtynyt siihen polulle ku kuuma päivä, vähän kipee vielä, kiivenny hirveitä mäkiä ja sit tällanen kyypläjäys siihen. Voi moro. Loppulenkistä ei koirat sitte paljo pusikon puolelle päässykkää… Samalla tuskastelin sitä että kuinkahan kakssataamiljoonaa kyytä mun beussia sit puree kun se ihan takuulla on sellanen et se painaa siel pitkin pusikoita eikä todellakaa tollee harjamaiseen tapaan max. puol metriä polulta sivussa ja sekin vain harvakseltaan, että montakohan kertaa se beussi yrittää kuolla ennenku se täyttää tyyliin vuoden ja aaaaaa… Tuskasta!!

Noniin sitten se itse haku. Pelkäsin vähän että mahtaako Ifalla taas riittää virta ton jälkeen hakutreeneihin, mutta onhan toi ihan energinen otus ja jaksoi se painaa vielä mettässä. Tällä kertaa muistin ja kehtasin kaivaa videokameran esiin ja pyytää Timoa ottamaan todistusaineistoa treeneistä. Olin myös tehnyt villin suunnitelman, että nyt pistetään eka ukko muistikuvana ja oikee kaks seuraavaa valmiiks!! Eiku kokeilemaan. Joka kerta kun lähdetään viemään ensimmäistä mielikuvaukkoa paikoilleen, mä manaan että voi vitsi täst ei tuu mitään kun koira näyttää siltä että yää ihan hirveetä ei kiinnosta, aina siihen asti kunnes ollaan saatu ukko paikoilleen ja lähetään pois. Sitten se painaa aivan tajutonta vauhtia keskilinjalle, kiskoo eteenpäin ja luvan saatuaan pinkasee melko vauhtia metsään suoraan ukon luo. 😀 Kokolailla näin se teki tänäänkin.

Ensimmäinen ukko ylös kalliolle melko helpon ylösnousun kohdalle. Lähetyksessä oli vähän ongelmaa, kun Ifa taas katseli kokoajan ihan sivulle ja oli menossa enemmän jäljen suuntaan. Piti sitten taistella vähän, että saan sen katsomaan eteenpäin ja lähtemään sinne minne haluan. Nytkin se otti pienen lenkin vasemmalle ennenkuin kaarsi takaisin lähetyslinjan kohdille ja kalliolle ylös ja maalimiehelle. Ei mennyt montaa sekuntia. Yes.

Toinen maalimies, ensimmäinen valmis, olikin sitten ihan täys katastrofi. Alapuolella melkein umpipiilon vieressä, täydessä matkassa. Kaksi edellistä kertaa Ifa on aina juossut ihan sivurajalle asti, tsekannut umpipiilon ja sitten etsinyt maalimiehen ja toivoin sen tekevän niin tänäänkin. Vaan eipä tehnyt. Nyt se ei meinannut lähteä millään. Lähti ehkä metrin tai kaks ja vaihtelevasti sitte lähti juoksee oikeelle tai vasemmalle. Yritin valehtelematta ainaki viis kertaa lähettää sen sinne alas, mutta ei vaan mennyt. Huudettiin sitten maalimieheltä ääniapuja risuilla, jonka jälkeen Ifalla selkeesti selkeni että mihin lähteä, mutta jotenkin uupui rohkeutta mennä, koska tiesi kyllä selvästi missä maalimies on mutta jäi parin metrin päähän seisomaan epävarmana ja tarvitsi maalimieheltä hieman apuja tullakseen loppuun asti. No ne avut oli kummiski tarpeen kun eihän se sinne meinannut muuten millään mennä. Tässä kohtaa sanoinki Timolle että jep, mähän sanoin treenien aluks että “ja jotta varmistetaan ettei vahingossakaan mene liian hyvin, niin tässä tämä videokamera…” 😀 Tämän piston video ei tule julkiseen jakoon, oli sellaista kuraa se.

Kolmas maalimies vähän vajaassa 100m keskilinjaa eikä ihan täydessä matkassa sivullekaan, luulisin kuitenkin että yli puolenvälin silti. Tämä pisto oli vähän, no, öh, erikoinen. Ifa lähti taas kaartamaan vasemmalle ja hiiiirmu hiljaa lähti liikkeelle. Kaarsi tosiaan pari metriä vasemmalle, kääntyi sivurajaa kohti ja yhtäkkiä jostain ilmeisesti haju ja lähti pinkomaan ylöspäin ja sitten sivusuunnassa oikealle maalimiehen luokse. 😀 En tiedä seurasiko maalimiehen jälkiä kun noin liikkui. Mahtaakohan tästä nyt tulla meille ongelma, että seuraa maalimiesten jälkiä, hmm… No mutta tuolle se sentään irtosi ensimmäisellä!

Jos ja kun haluatte nähdä, niin tältä se näyttää:

• Ifa hakumetsällä

Videota katsoessanne pitäkää mielessä, että kyseessä on tosiaan arka karvaton koira, joka, no, ei pidä ihmiskontakteista. 😀

Liksun agit 1/5

Agit jatkuivat taas kesätauon päätteeksi. Opettajakin oli vaihtunut, koska meitä ennen ohjastanut Camilla on Hollannissa. Vaan ei ollut huono vaihto, vaikka vähän pelättiin! Tykkäsin itse kovasti. Liksu on meillä sitten se agikoira, Ifa ei siitä aina niin paljoa syty, niin Liksu käykööt täällä. Ensimmäinen oppi oli kyllä ihan omaa mokaa: älä leikkaa koiran kynsiä (ainakaan liian pitkälle) samana päivänä kuin on agi. Olin tosiaan päivällä yhen Liksun kynnen leikannu vahingossa liian pitkälle niin että siitä tuli verta ja nyt se joka radan aikana aukes agissa… Ei se sitä aristanut, mutta pikkasen pelästyin kun huomasin että lattia on täynnä veriläikkiä… No mutta, itse harjoituksiin.

Opettaja halus ensin vähän tutustua meijän koiriin ja aloteltiin helpolla radalla. Laitan taas kuvan.

Eli punaiset numerot. Hyppy, jyrkkäkulma putkeen, jyrkästä kulmasta ulos putkesta A:lle, tiukka käännös ja 3 hypyn loppusuora. Muuten lähti Liksun kanssa ihan hyvin, mutta kolmen hypyn suoralla se vissiin sekoili vähän omiaan ja tuli käsky pitää käsi vakaasti näyttämässä hyppyjä, eikä vain huitaista jokaista. Tämä auttoi. Toisella kiekalla oli sitten niillä sitä ongelmaa, että A:lta Liksu kaarto tosi isossa kaaressa kaikkien hyppyjen ohi. Siihen tuli vinkkinä, että käsi matalampana ja itte suorempana, ja heti autto.

Tehtiin tuo sama rata myös toisinpäin, eli ensin tuo kolmen hypyn suora, sitten A, putki ja hyppy. Tuossa ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, mitä nyt kulma A:lle oli tosi vaikea ettei sitä kauhean vauhdilla päästy, mutta mentiin joka tapauksessa. Tää piti tehdä kahdella eri tavalla tää rata, eka silleen että jätetään koira odottaan hyppyjen taa ja kutsutaan sieltä ja toisella kiekkaa juosta kilpaa koiran kanssa. En kokenut huomattavia eroja siinä kummalla tavalla tein.

Kolmas rata oli sitten tuo sinisillä merkitty, eli hyppysuora, käännös hypylle, putki, A ja taas hyppysuora. Käsky kävi että ei saa juosta niin kovaa että ehtii niin paljon koiran edelle että hyppysuoran päässä oma liike pysähtyy, tai ainakin pitää suunnitella juoksureittinsä niin että sitä stoppia ei tule. Tämän vuoksi en ihan hirveän pitkää etumatkaa ottanut tuolle hyppysuoralle, enkä liian eteen päässytkään, mutta… Ensimmäisellä yrittämällä meni, kuten arvasinkin, tuo kolmen suoran jälkeen käännös hypylle niin hyyyyyyvin pitkäksi. Kysyin siihen ohjetta ja sain ohjeeksi, että ihan viimestään siinä ku koira laskeutuu tokalta hypyltä maahan niin mun pitää ottaa ohjaava käsi pois. Toimi aika yllättävän hyvin! Sit mun piti muistaa pysyä huolellisena että ohjasin kummiski koiran vielä putkeen enkä kiirehtinyt liikaa jo A:lle.

Sellanen mitä myös sit ite mietin, että olis vielä enemmän voinut jo putken aikana pitää meteliä että koira tietää heti mihin suuntaan lähteä tulemaan. Nyt mä vaan ajattelin, että teen niin, mutta en vissiin tehnyt. 😀 No better luck next time.

Tunnin loppuun ope sano että haluaa nähdä miten nää menee puomin. Liksu on hauska puomilla, kun se tahtois mennä niin kovaa ettei se meinaa pysyä housuissaan ja nykii kokoajan puomin suuntaan. 😀 Käytössä oli ihan uusi puomi, joka sitten harjakoirilla herätti namimetsästysajatuksia kun alastulojen kiinnityskohtien pultit kiilsi oikein näkyvästi. 😀 Liksukin ekalla suorituksella molemmissa päissä katto ne tapit että mitä, onko namia. Takasitullessa oli sit jo oppinut ja paino meneen niitä kattelematta.

Opettaja myös kysyi, onko jotain mikä on tuottanut hankaluuksia, sanoin että takaaleikkaus, sitä olis kiva opetella lisää. Sit se myös kysyi onko jotain hankalia esteitä, no eihän meillä sellasia, keinu ei ole hankala mut sitä toi ei vaan osaa vielä, joten sitä toivoin. Pussia ja rengasta on vissiin kans luvassa, mut pussin kanssa Liksulla ei oo kyl ollu mitään ongelmaa. *kopkop*

Tästä on hyvä jatkaa, odotamme innolla ensimaanantaita!

Sunnuntain rallyt

Sunnuntaiaamu ei kamalasti valjennut, vaan vettä satoi enemmän vähemmän kaatamalla. Hyi olkoon. Olin nääs ilmottanu Ifan rally-tokokisoihin Nummi-Pusulaan vieläpä kahelle radalle. Ulkotapahtuma ofc. Voiiii kettu kettu kettu… No kattelin netistä kelikameroita, ne näytti että kuivaa ja poutaa, mutta kun vihdoin päästiin perille niin aika harmaata sielläkin oli ja vähän tihutti vettä. Riku jo kyseli että no, meinaakko vielä muka vai yrittää vai lähretäänkö samantien pois. Mut kyl mä päätin et yritetään. Käytii ilmottautumassa ja stalkkaamassa ratapiirrustukset, jes, simppelit radat, ei esim. liikkeestä maahanmenoa josta Ifa on nykinyt melkeen järjestään -10p kisoissa kun menee istumisen kautta. No, takasi autolle ja testaamaan Ifan kanssa että mikä on vire. Mulla oli salaisena aseena salamimakkaraa mukana ja koiran kanssa ei ollut hetkeen tehty mitään. Vire oli hyvä, koitettiin kosteella asfaltilla ja ihan ongelmitta istu ja meni maahan, ei yhtään haitannut. Hieman luottavaisemmin mielin siis ratoja kohti.

No sääpä olikin sitten aivan perus suomalainen syyssää eli vaihteli kaikkea mahdollista välillä. Aurinko ku paisto tuli kuuma ja piti ottaa pitkähihaset pois, samantien ku meni varjoon nii kylmä ja pitkähihanen ja takki päälle. Meijän radoilla oli onneks ihan hyvät säät. Myös Aki ja Jaska ystävällisesti saapuivat paikalle taltioimaan meidän ratasuorituksia ja pitämään seuraa.

Ekalle radalle tokana koirakkona mars. Ihan hirveän tuntuinen suoritus. Tuntu siltä että koira on ihan muissa maailmoissa, sei halua tehdä mitään, joten uusittiinkin heti toka kyltti vieläpä kaks kertaa. Jes mikä vahva alotus. Hyppy sentään suju ihan ongelmitta. Kentän kulmassa oli kyltti että koira istuu perusasentoon ja siitä täykkäri oikeelle. Se kyltti meni hieman pusikon puolelle, tai siis että alko olee isompia ruohotupsuja maassa ja pelkäsin, ettei Ifa sen takia istuisi siihen. No tää pelko oli turha, joskin Ifa meinas kiriä siinä yli ja uhhuh mitähän vielä hirveetä sähellystä. No, tulin sitte lopulta kehästä pois ja Riku sano että olin ihan paskanjäykkänä menny että jännitys loisti vaikka minne asti. Itte en taas ollu huomannu mitään, mutta se selittää sit koiranki käytöstä.

Ainoo vaan että tokalle radalle petrasin itteäni ja otin lunkimmin, mutta se meni vielä hirveämmin. 😀 Koira oli oikeesti jonku tokan tehtäväkyltin jälkeen sen näkönen että se lakkaa kohta kävelemästä ylipäänsä ja seuraavalla kyltillä sen näkönen että kohta se oksentaa. No ei oksentanut mutta ei se kyllä paljon muutakaan tehnyt. Aiiiivan järkyttävän näkönen räpellys. Ei näytä videolta edes ihan niin pahalta kuin miltä se tuntui, mutta edelleen tuo koiran haluttomuus tehdä mitään loistaa kilometrien päähän. Houkutuksella myös korotin sille ääntäni aika hyvin kun oli sinne muovipussille menossa, no ei sitten mennyt sinne asti, mutta likellä oli kyllä. Liikaa huomiota kiinnitti siihen anyway. Ärrrrrrrrr. Ja tässäkin perusmeno, et heti kun päästiin kehästä ulos niin jeejee kyllä nyt on sitten kivaa!!! Perkele!!

Ensimmäinen rata näytti tältä.
Toinen rata näytti tältä.

Yllättävää kyllä, ekalta radalta saatiin silti 90p ja tokalta radalta 80p. Näin ollen tuli 3 tulosta täyteen AVO:ssa ja saatiin RTK2 ja siirto VOI:ttajaan. Jaiks aiks. Molemmilta radoilta laput on kyllä ihan täynnä merkintöjä.

Radalla yks heti kyltti 3 saatiin -3 TVÄ -3 TVÄ. Kyltiltä 8 -1 KYL (koskettaa tai nuuskii kylttiä, merkkiä, estettä tai henkilöä), kyltti 14 -1 TVÄ, kyltti 15 -1 KYL, -1 PY. No, niin paljon vaan -1 mokia että pysyttiin silti muka noin hyvässä tuloksessa. Joopa joo. Huomaa siis vähän sijaistoimintoja sun muuta ku parii otteesee jääny vaa kylttejä nuuhkimaan. 😡

Radalla 2 saatiin jo aikaisemmin, heti ekalta kyltiltä, -1 OV eli ohjaajavirhe. Ei hajuakaan miksi. 😀 Kyltiltä kolme sama -1 OV. Ok? Kyltiltä 5 -3 TVÄ, kyltti 6 -3 OV, kyltti 7 -3 OV. :DDD Kyltti 8 -1 OV. Kyltti 9 -1 AS, -1 PY. Kyltti 11 -1 AS. Kyltti 15 -3 OV.

Kakkosradalta kommentteina “Ajoittain koira jännittynyt ja lopahti.” Ja -2p vähennys kokonaisvaikutelmasta. Mut siis mitä helvettiä mä olen tuolla mokaillut?! Eiiii niin mitään hajua… Ei kauheen hyvin menny, vähän hävettää että tollasilla suorituksilla tulokset tuli. 😐

Vaan ohi on ja eikun VOI:n liikkeitä treenaamaan. Niinku itseasias ollaan treenattuki jo. Ollaan alettu opettelee oikeelle sivulle tuloo ja eilen käytiin treenaamassa spiraalia ja pujottelua koira oikealla puolella. Nämä sujui pääosin yllättävän kivuttomasti.

Treenattiin muuten myös noutoa, treeninä se että nostaa kapulan mulle käteen. Nyt se tekee sitä että se nostaa kapulan, alkaa mälvätä sitä ja peruuttaa metrin tai pari se suussaan. 😀 *facepalm* Ei näin. Treeniä treeniä…

Viime viikon haut

Mites mä jaksan kirjotella näitä aina näin myöhään… No enikeis. Kyseinen tiistai oli märkä. Koko maanantain oli kuulemma satanut kaatamalla vettä eikä pilvet taivaalla muutenkaan mitään helteitä enteilly. Pikkusen myös tuuli joten metsän varjossa alkoi tulla jo vähän vilpoista. Näistä treeneistä oli kuume vienyt meiltä johtajan, joten tartti kokonaan itte päättää että mitä sen koiran kanssa tehdään. Jäin sitten epäröimään että mahtaako Ifa tehdä märässä metsässä mitään, joten päätin että otetaan eka ihan helppo mielikuva ylöspäin rataa. Ei mitään täyttä matkaa, en muista otettiinko edes kallion päälle sitä. No, eipä Ifalla ollut maaston kanssa mitään ongelmia, sinne se paino menee ku aina ennenki. Hyvä!

Seuraava maalimies taas muistikuvana radan alapuolelle, ei ihan täyteen matkaan sitäkään, kun tuo alapuoli on jotenkin niin vaikeempi kun ensinnäkin son takuulla ihan hirveesti pidempi (tai syvempi…) ku radan yläpuoli ja siinä poistutaan kunnolla näkyvistä nopeemmin ja siinä on vielä vanhan mettäkoneuran ylitys. Lähetys sinne ja hups vaan koira uppos, jotenkin mua huvittaa, kun Ifa teki taas tässä saman ku viimeks, eli se on maalimiehen mukaan juossu aina ensin ihan sivurajalle asti, sitte se käy kurkkaamassa meijän avoimen umpipiilon ja sitten vasta löytänyt sen maalimiehen. 😀 Mutta hyvin son tehny!

Kolmannen maalimiehen halusin sitte keskilinjalla melkee 100 metrii. Jaksaisi hinkata kokoajan niitä saman maaston samoja kohtia. Mielikuvana tämäkin. Seikkailtiin ylös, mentiin sivulle, rämmittiin pöpelikössä ja sitten takas keskilinjalle. Ifa katteli jo siinä mistä olin sitä lähettämässä nii aika paljo takasippäin vasemmalle ja sinne se koitti lähetyksessä juosta. Otin sen takasi ja suoristin lisää, mutta silti se lähti vähän vasemman kautta menemään. Selkee haju sillä kyllä oli että missä se maalimies on, mut tää ei nyt ollu kovin hyvä että olis menny mieluummin enemmän jälkeä pitkin. Olis ehkä pitäny mennä lähettään se vielä edempää keskilinjalla. No, tänään yritys uusi. Täytynee alkaa taas laittaa niitä valmiita äijiä mettään kun ei noi mielikuvat oo sille mikään ongelma. Jaiks…